Joululahja

Minulla on opettajienhuoneen seinällä oma kahvikuppiteline. Olen suunnitellut sen itse, sahasin valmiiseen kehykseen sopivan vaneripalan ja porasin reiän tappia varten, ja teline seinälle.

Teline oli alunperin suunniteltu Kai Franckin Kilta-kupille, mutta omani luonnollisesti putosi lattialle ja särkyi. Olen opettajanurani aikan särkenyt kaksi Kilta-kuppia, niistä muistot olen liimannut telineen yläkehykseen. Kilta-kuppeja ei tahdo enää mistään saada, joten olen siirtynyt Kaj Franckin Teema-sarjaan, jonka Franck kehitti Kilta-sarjan pohjalta. Kilta oli tavallista posliinia, Teema on kivitavaraa. Kilta on kauniimpi sarja, mutta ei se ei sopinut enää nykyajan teolliseen tuotantoon.

Kilta oli halpa jokaperheen kuppi, Teema ylellisyystavaraa. Kilta sopi paremmin omaan maailmankatsomukseeni.

Sain upean joululahjan opettajatoveriltani Mikolta, enkeliporsaan. Laitoin sen välittömästi roikkumaan tappiin. Nyt se roikkuu jo samassa nuppineulassa kuin pikkuiset pikkuhousut.

Ihmettelette varmaan telineen koristeita. Ne ovat vääräleukaisten kollegoitteni lisäyksiä telineeseen: kolme lehtileikettä ja pikkuhousut.

Korpaalin natsat sain kaveriltani viime vuonna. Olin armeijassa RUK:n toisen komppanian kirjuri, ainoa RUK:n kirjureista, joka ei saanut korpraalin jämiä. Kaverini siis lohdutti minua yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen.

Kahvikuppitelineeni on kaunis kokonaisuus. Kun lähden eläkkeelle, otan sen mukaani ja proppaan sen keittiön seinään. En henno luopua siitä, koska olen jo kiintynyt siihen.

Kahvinjuontikulttuuri kuuluu olennaisena osana opettajienhuoneiden kulttuuriin. Eri kouluissa on erilaisia ratkaisumalleja, meillä kahvi porisee joka välitunti. Itse olen siirtynyt kokokupillisista pohjallisiin.

Kahvinjuonnin takia syön jatkuvasti sisuja, minkä oppilaani ovat aina panneet merkille. Parempi heille kumminkin on, että hengitykseni tuoksuu sisulle kuin haisee jatkuvasti vanhalle kahville. Sitä paitsi, sisut on tarkoitettu puhujille ja laulajille ainakin sisuaskin kannen mukaan. Minä ja kaikki opettajat olemme melkoisia runonlaulajia.

Muut kuin opettajat eivät tajua välituntien merkitystä meille. Ne hetket ovat melkein ainoat päivän aikana olevat aikuiskontaktit. Välitunneilla maikkojenhuoneessa huumori kukkii joka tasolla.

Iso ongelma joka opettajanhuoneessa on tiskaaminen ja keittiönurkkauksen siivoaminen. Joissain kouluissa on astianpesukone, mutta ei se auta, jonkun on tungettava ne astiat koneeseen ja pöräytettävä se käyntiin. Meillä homma hoidetaan taiteellisesti ilman astianpesukonetta eli vähän miten sattuu.

Tein kuppitelineen siksi, että pesisin itse oman kuppini ja löytäisin sen aina tapista. Kumpikaan toive ei kuitenkaan toteutunut, koska etsin kuppia milloin mistäkin, monistushuoneesta, opettajienhuoneen lokeriston päältä, jääkaapin tai tiskipöydän päältä, tietokoneen vierestä. Pöytiäkin opettajienhuoneessamme on aika liuta. Sitäpaitsi iso ongelma on, että muut opettajienhuoneen ns. viralliset kupit ovat mustia, oma pikkusiniseni hukkuu helposti massaan. Moni opettaja on ratkaissut ongelman tuomalla täysin yksilöllisen kuppinsa. Pari maikkaa on muovaillut kuppinsa itse savesta.

Työnantaja ei kustanna kahvejamme. Meillä tuodaan kahvipaketteja vuorotellen omantunnon ja kahvinjuonnin määrän mukaan. Yleensä homma on toiminut hyvin, mutta joskus on jonkun juostava lähikaupassa hakemassa täydennystä.

Joissain kouluissa kerätään rahaa kahvia varten, ja opettajat merkkaavat juomansa kupilliset erilliseen listaan. Sellainen toiminta mielestäni on stasitoimintaa. Mitä se kenellekään kuuluu, kuinka paljon juon kahvia.