Linkkuveitsellä uhkailua

Wengerin todellinen monitoimilinkkari

(On toivottu, että laittaisin taas kuvia blogiini. On kuulemma hauska arvuutella kuvan ja tekstin yhteyksiä, miksi kirjoittaja on valinnut netin valtaisasta kuvatarjonnasta juuri tuon kuvan. Kuvista voi päätellä jotain kirjoittajan järjenjuoksusta.)

HS-STT 26.8.

Oppilas uhkasi opettajaa linkkuveitsellä Vantaalla

Opettaja joutui teräaseella uhkailun kohteeksi aamupäivällä Viertolan koulussa Vantaalla. Poliisin mukaan opettaja selvitteli oppilaan kanssa asioita ja tässä yhteydessä nuori suuttui. 12-vuotias oppilas otti linkkuveitsen esiin ja uhkasi samalla suullisesti opettajaa. Muut oppilaat oli ohjattu tässä vaiheessa jo sivuun paikalta.

Uhkaaja ehätti poistua ennen kuin poliisi ehti paikalle. Kukaan ei loukkaantunut välikohtauksessa.

Ikävää, että tällaista tapahtuu.

Tällaisia uutisia pulpahtelee aika ajoin. Minua häiritsee, että niitä ylipäätään pulpahtelee, mutta vielä enemmän, että tällaisia uutisia pulpahtelee juuri Vantaalta. Yksi syy tähän on, että Vantaa on lähellä valtakunnan päätiedotusvälineitä. Vantaa kuulostaa otsikoissa paremmalta kuin vaikkapa Oulainen.

Minua ei oppilaiden taholta ole koskaan uhkailtu minkäänlaisella aseella, kerran on kivitetty liikuntatunnilla. Silloin väistelin. En tiedä, kuinka toimisin, jos minua jonkinlaisella aseella uhattaisiin. Pitäisi ainakin olla rauhallinen, provosoida ei saisi.

Teräaseiden julkinen kanniskelu on kielletty. Kouluissa niitä silloin tällöin näkyy. Omassa koulussani on kirjoittamaton sääntö, että teräaseet takavarikoidaan ja viedään rehtorin kansliaan säilöön. Asiasta ilmoitetaan huoltajille, ja huoltajat saavat hakea ne pois, jos ilkeävät.

Itse en ole nähnyt koskaan minkäänlaisia ohjeita Kouluhallitukselta, miten takavarikot oikeaoppisesti tehdään. Tai en ainakaan muista nähneeni.

Jos joku tietää moisista ohjeista, olisi kiva saada tänne linkki niihin ohjeisiin.

Ruotsalaista vapaamatkustusta

Yle 23.8.

Yksityiskoulut lisääntyvät Ruotsissa

Ruotsissa yksityiskoulut lisääntyvät reipasta tahtia. Ruotsissa on jo toistatuhatta yksityistä lukiota ja yläastetta. Syyskuun valtiopäivävaalien alla kouluyritysten voitot ovat alkaneet kiinnostaa myös poliitikkoja vaikka harva kyseenalaistaa vapaakoulun nimellä kulkevan järjestelyn.

Yksityinen koulu ei rahasta oppilaitaan vaan saa kunnalta yhtä paljon rahaa oppilasta kohden kuin julkinen koulu. Säästämällä kustannuksista saadaan voittoa ja osa verokruunuista muuttuukin osingoiksi.

Katsellessani eilen Ylen pääuutisia, hieraisin silmiäni, en ollut uskoa korviani.

Huh huh, ruotsalaiset ovat keksineet erikoisen masiinan, yksityiset koulut, jotka kunta kustantaa, ja koulujen omistajat vetävät rahat välistä!

Säästöä syntyy, kun opettajia palkataan vähemmän, ryhmäkoot ovat silloin suuria ja yksittäisellä opettajalla on paljon opetustunteja. Kouluissa painotetaan yksilöllisyyttä eli itsenäistä opiskelua ja ryhmäopiskelua, koska opettajia on vähän.

Tilat ovat ahtaampia kuin kunnallisissa kouluissa, usein tilat eivät ole edes koulukiinteistöjä. Monista kouluista puuttuvat koulukirjastot, jopa voimistelusalit!

Mekanismi on järjetön, veronmaksajat maksavat viulut, ja omistajat keräävät voitot panostamatta itse taloudellisesti yhtiöönsä, koska pääoma tulee kunnilta. Tätähän voi kutsua todelliseksi kansan kapitalismiksi.

Ei tällaista voida keksiä kuin Ruotsissa. Keisarin uudet vaatteet.

Lomautukset ovat laittomia

Kuva: Aamulehti

HS 23.8.

Lapsen etu ei salli opettajan lomauttamista

Monet kunnat lomauttivat viime lukuvuoden aikana opettajia säästötarpeisiin vedoten. Oikeudellisesti tarkasteltuna opettajien lomautukset ovat kuitenkin ongelmallisia, sillä ne vaarantavat lapsen oikeuden opetukseen.

Suomen perustuslain mukaan jokaisella on oikeus maksuttomaan perusopetukseen.

Lapsen oikeus opetukseen on turvattu myös kansainvälisin sopimuksin. Maat, jotka ovat hyväksyneet YK:n lasten oikeuksien yleissopimuksen, tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden saada opetusta. Oikeus on kirjattu myös YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan yleissopimukseen, Euroopan ihmisoikeussopimuksen lisäpöytäkirjaan sekä EU:n perusoikeuskirjaan. (Elina Pirjatanniemi, Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja ja kansainvälisen oikeuden professori)


On aivan käsittämätöntä, että jotkut kunnat voivat toimia Suomen perustuslakia tai muita yllä olevia kansainvälisiä sopimuksia vastaan.

Miksei mikään toimielin Suomessa valvo perustuslain loukkauksia? Kaikenmaailman EU-tarkastajat kyllä hilppaavat maatiloilla mittailemassa millimetrin viivaimella pilkun tarkkaan isäntien ja emäntien toimia, ja samaan aikaan sallitaan joidenkin kuntien räikeät ihmisoikeusloukkaukset.

Minkälaisia lapasia ovat Suomen valtiovallan edustajat, kun eivät puutu kuntien laittomuuksiin?

Sivistyneissä kunnissa ei lomauteta, koska opetus on kunnan perustoimintaa, siitä ei saa tinkiä. Kotikunnassani Vantaalla tämä on opittu kantapään kautta. Meillä ei enää lomauteta, koska täällä tiedetään lomautusten seuraukset. Lomautukset käyvät pitkän päälle kalliiksi, koska lomautusten jälkihoidon kustannukset lankeavat kunnan muiden toimialojen maksettaviksi.

Opettajiaan lomauttaville kunnille on annettava sellaiset sanktiot, että niiden kuntien päättäjien housut tutisevat: kaikki valtionavut pois ja sakkoa päälle. Päättäjät on vietävä laittomuuksista henkilökohtaiseen vastuuseen.

Rahakaan ei korvaa inhimillisiä menetyksiä. Lapset ja nuoret ovat kuin taimia, joita on hoidettava jatkuvasti, kasvatettava ja opetettava, ettei suotuisa kasvu tyrehdy.

Kauniisti sanottu

Kuva: Mikrosem

Luin Hesarista järkyttävän uutisen. Vuonna 2009 valmistuneessa Latokartanon koulussa on homeongelmia rakennusvirheiden takia. Kymmenien luokkien lattiat jouduttiin vaihtamaan liian kostean betonirakenteen takia. Myös kaikkien luokkien kiinnityspintataulut vaihdettiin.

Edes uusia kouluja ei enää osata kunnolla rakentaa. Koulu otettiin käyttöön vasta vuosi sitten, ja heti alettiin valittaa oireista, jotka olivat peräisin sisäilmasta!

Koulussa on 590 oppilasta ja paljon henkilökuntaa. Osa koulun hallintotiloista, koulun opetuskeittiö sekä teknisen käsityön tilat ovat yhä poissa pelistä. Koulun rehtori Satu Honkala toteaa Hesarin sivuilla: "Opetus sujuu normaalisti, mutta opettajien kannalta tämä aiheuttaa tietysti vähän hankaluuksia".

Päätön lausunto - vähän hankaluuksia opetuksessa? Kahden oppiaineen luokat ovat poissa käytöstä, ja on vain vähän hankaluuksia.

Olen aina ihmetellyt koulujen rehtoreiden julkisia lausuntoja, selitellään kauniisti tai peitellään. Oikeasti olisi pitänyt sanoa: "Kaikki on perseestä, kun ei edes uutta koulua ei enää osata rakentaa. On kauheata, kun jouduimme elämään kokonaisen lukuvuoden homeitiöiden seassa".

Sivistyneesti olisi voinut sanoa: "Olen hyvin pahoillani, että rakennusvirheiden takia koulunaloitus on häiriintynyt pahasti. Emme voi käyttää opetuskeittiötä ja teknisen käsityön luokkaa, mikä on oppilaiden kannalta kovin harmillista. Ihmetellä täytyy nykyrakentamisen tasoa."

102 pistettä

HS 19.8.

Paperiversiosta: Newsweek joutui selittelemään Suomen ykkössijaa vertailussaan

Suomi on yhä maailman paras maa, vaikka Sveitsi näyttikin saaneen enemmän pisteitä.

"Suomi on todellakin vertailun ykkönen", Newsweekin kasainvälisistä asioista vastaava päätoimittaja Rana Foroohar toteaa. "Emme halunneet rangaista Suomea ylivoimaisuudesta. Niinpä annoimme Suomen nousta koulujärjestelmän pisteytyksessä yli asteikon."

Newsweekin mukaan Suomi sai koulutusjärjestelmästä 102 pistettä sadan sijaan.

Kuolevan lehden, Newsweekin, maiden välinen rankkaus on aiheuttanut Suomessa melkoisen kohun. Missään muualla ei ole asian suhteen korvia lotkautettu. Rankingkakkosmaassa Sveitsissä koko asiaa ei ole noteerattu, mikä on terveen yhteiskunnan merkki.

Suomessa alkoi valtaisa kaunainen uutisointi ja keskustelu. Alettiin todistella ties millä perusteella, ettei näin voi olla, Suomi ei voi olla noin hyvä maa.

Newsweekin 102 pistettä ylivoimaisesta koulutusjärjestelmästä lämmittää mieltä. Edes 100 pistettä ei riittänyt, vaan piti lätkäistä kaksi pistettä lisää, niin ylivoimaisia ollaan.

Yhdeksältä oppilaat tulevat luokkaan sisään. Ei kai tässä muu auta kuin yrittää pitää tasoa yllä. Huipulta on vain yksi tie, kiikkerä ja tuulinen on paikka.

Lahjontaa?

Kuva: Transparency

HS-STT-Turun Sanomat 17.3.

Koulukuvausten kylkiäisten laillisuus aiotaan selvittää

Opetushallitus aikoo puuttua koulukuvausten järjestelyyn. Koulukuvausyritykset tarjoavat kouluille ja oppilaskunnille jopa tuhansien eurojen rahakorvauksia sopimusetuina, kertoo Turun Sanomat.

"Jos vähänkin suuremmasta summasta on kyse, se lähentelee lahjoman tarjoamista ja vastaanottamista", muistuttaa Opetushallituksen kouluneuvos Petri Heikkilä.

Lahjojen antaminen opettajille ja oppilaskunnille on ollut yleinen tapa jo vuosikymmeniä. Nyt opetushallitus harkitsee asian esille ottamista Kuntaliiton ja Kuluttajaviraston kanssa käytävissä keskusteluissa.

Opetushallituksen mukaan virkamiesten on erittäin kyseenalaista ottaa vastaan vastikkeettomia etuuksia.

Kouluissa tehdään paraikaa koulukuvaussopimuksia kiivaimmillaan.

Lahjojen antaminen opettajille? Ainakin minun koulussani itse koulu tekee sopimuksen. Voi olla, että koulu saa kylkiäiseksi kameroita tai jotain muuta, mutta kamerat jäävät koulun käyttöön. Provisiorahat käytetään vaikkapa oppilaiden harrastustoimintaan. Omassa koulussani rahoja on käytetty myös leikkitelineiden ostoon.

Kamerat tai provisiorahat eivät joudu yksittäisten opettajien käyttöön. Yksittäinen opettaja ei saa mitään taloudellista etua siitä, kun koulu saa kameroita tai provisorahaa koulun tilille.

Minulle on aivan sama, jos kylkiäisistä luovuttaisiin. Silloin kuvausfirmat alkaisivat tehdä tarjouskilpailuja kuten ainakin Vantaalla koulutarvikkeiden toimittajat tekevät. Kilpailutusta ei suoriteta koulun tasolla, vaan kunnan tasolla. Pikkukunnista en tiedä.

Jos kiinnostaa, niin katso Vantaan kaupunki, Hankintakeskus.

Joskus käy jopa niin, että saisimme halvalla jonkun tuotteen, mutta emme saa ostaa sitä, koska täytyy ostaa kunnan kilpailuttamia tuotteita.

Suomessa ei voi lahjoa opettajia kuten eräissä maissa tehdään aivan avoimesti opiskelupaikan takaamiseksi. Pikkuoppilaiden joulu- ja kevätlahjoissa kyse on antamisen ilosta, vaikea sellaista on kieltää.

On hyvä, että lahjonnan rajoja haetaan ja pelisäännöt saadaan selviksi koko yhteiskunnassa.

Mieleeni on joskus tullut, mitä jos koulu ottaisi valokuvat itse paljon halvemmalla ja rahat menisivät suoraan koulun kassaan ja saataisin rahaa oppilaiden harrastustoimintaan? Onko moinen sallittua?

Peruskoulu vs kotikoulu 6-0

Kuva: Kurvisen sukuyhdistys ry.

HS 15.8.

Kouluton yhteiskunta

Gaija on parinkymmenen hengen ekoyhteisö Ähtärissä. Entisen kunnalliskodin tiloihin perustetussa kommuunissa toimii luomutila, hevostalli ja hostelli. Yksi yhteisön asukkaista on neljän lapsen äiti Lotta Laaksonen, joka päätyi pitämään lapsilleen kotikoulua, kun hänen esikoisensa, nyt 10-vuotias Ruska, oli käynyt puoli vuotta tavallista koulua ja alkanut voida siellä huonosti. "Mielestäni koulu lokeroi liikaa: lapsen pitäisi mukamas olla aina motivoitunut juuri siihen, mitä milloinkin opetellaan. Se aiheutti Ruskassa vastentahtoisuutta. Paljon paremmin menee, kun lapsi saa itse päättää, milloin on aika opiskella."

Gaijalaisten kotikoulussa ei ole lukujärjestystä tai aikatauluja. Matikan sijasta lapset saavat leikkiä vaikka vapaasti legoilla, sillä se on Laaksosesta matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Englantia puolestaan opetellaan silloin, kun lapsi on "auki" sille.

Hesarin toimittaja Jukka Lyytinen kirjoitti ajatuksia herättävän kolumnin kotikoulusta. Koulu lokeroi liikaa? Mitä Lotta Laaksonen tarkoittaa lokeroinnilla?

Legoilla leikkiminen on matemaattisesti paljon kehittävämpää kuin kirjoista opettelu. Hmmm ... itse pidän suomalaisia matematiikan kirjoja korkeatasoisina. Kirjat ovat työkirjanomaisia, vaikea niistä on mitään opetella, jos ei tee kirjan tehtäviä, mikä on yksilöllistä toimintaa. Matematiikan kirjoissa on paljon eriyttäviä tehtäviä. Pelkillä legoleikeillä ei matematiikassa pitkälle pötkitä.

Peruskoulu on ainoa paikka ihmisen elämässä, missä kohdataan kaikenlaisia ihmisiä. Peruskoulun jälkeen ihmiset alkavat eriytyä lopullisesti toisistaan. Suomesta on pikkuhiljaa kehitetty luokkayhteiskunta, osa ihmisistä on pudotettu kyydistä lopullisesti.

Kun ollaan yhdessä, ei tarkoiteta sitä, että peruskoulu olisi joku putki, josta "pullautetaan ulos kuuliaisia PISA-sertifikoituja suorittajia" kuten Lyytinen kirjoittaa. Loppujen lopuksi lähes kaikki opiskelu peruskoulussakin on melko yksilöllistä, jopa matematiikassa oppilaat tekevät tehtäviä yksilöllisesti oman tasonsa mukaan. Opettajat antavat oppiaineessa kuin oppiaineessa tehtäviä, joita oppilaat ratkovat tai tekevät oman tasonsa mukaan.

Tämän päivän Hesarissa oli iso koko sivun kirjoitus "Tervetuloa opiskelemaan, mutta töitä ette saa". Vuonna 2008 12 prosenttia parikymppisistä aloitti taidealanopinnot kaikesta huolimatta. Mielestäni tämä osoittaa tavallaan melkoista yksilöllisyyttä, en puhuisi PISA-sertifikoiduista suorittajista, ei pidä aliarvioida nykynuorisoa. Ja pitää ottaa huomioon, vaikka suuri osa taidealan opiskelijoista ei sijoitukaan taidealoille tulevaisuudessa, opiskelusta on valtaisa hyöty muussa opiskelussa ja työelämässä sitten myöhemmin.

Ja mitä vikaa on sosiaalisessa oppimisessa ja yhteistyössä? Koko ihmiselämä on yhtä yhteistyötä ja kanssakäymistä muiden ihmisten kanssa. Väitän, että juuri yltiöyksilöllisyys johtaa lokeroitumiseen, ihminen opiskelee kotonaan yksinään ilman ikätovereitaan, ja opetuksen laadusta ei ole mitään takeita. Ihminen eriytetään tällä tavalla muista, se on lokeroimista.

Nykyperuskoulu antaa yksilöllisyydelle tilaa paljon, on kerhoja ja oppilaat saavat valita valinnaiskursseja ja -tunteja. Jotkut kritisoivat uutta hahmoteltavaa tuntitarjotinta liiankin yksilölliseksi.

Hauskinta Lyytisen Lyytisen kolumnissa on hänen opettajatuttunsa mietelmä: PISA-peruskoulu on loogisin systeemi - ainakin, jos halutaan minimiresursseilla maksimaalisia tuloksia. Tähän yhdyn täysin rinnoin, näin se on. Saksalaiset ja yhdysvaltalaiset ja muut ovat hyvin kateellisia suomalaisesta tehokkuudesta, oli kyse sitten peruskoulusta tai julkisesta terveydenhoidosta. Mutta pitää muistaa, että suomalainen tehokkuusajattelu perustuu osin säästöihin, pitää olla koko ajan varuillaan, ettei suistuta tehokkuudesta kurjistumiseen.

Julkisuudessa puhutaan paljon PISA-peruskoulusta. Toimittajille ja kaikille muille ilmoitettakoon, ettei mitään PISA-koulua ole. PISA-tutkimukset eivät ohjaa peruskoulun arkityötä millään tavalla.

Niin, ja sopii etsiä maailmalta parempi peruskoulu kuin Suomessa on.

Holokausti opetussuunnitelmiin

HS 14.8.

Holokaustin opetuksesta tuli määräys opetussuunnitelmiin

Opetushallitus on lisännyt valtakunnallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin määräykset holokaustin eli juutalaisten joukkotuhon opetuksesta. Uudet lisäykset koskevat peruskoulussa elämänkatsomustietoa ja historiaa, lukiossa myös filosofiaa.

"Eihän holokausti ole ainoa kansanmurha, mutta ihan varmasti jokainen historianopettaja siitä opettaa ilman valtakunnallisia määräyksiäkin", sanoo Historian ja yhteiskuntaopin opettajien liiton puheenjohtaja Riitta Mikkola.

Mikkola muistuttaa, että Suomi ei ole kontrolliyhteiskunta, kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu pitkälti luottamaan.

Holokaustimääräysten taustalla onkin Suomen pyrkimys päästä jäseneksi Ruotsin ulkoministerin kymmenen vuotta sitten perustamaan Holocaust Task Force –järjestöön, joka edistää holokaustin muistamista ja opetusta kaikkialla maailmassa. Siinä on nyt 27 jäsenmaata.

Hesarin uutinen herättää ajatuksia.

Lehden paperiversiossa ulkoasiainneuvos Sauli Feodorow kertoo, että muut maat eivät usko, että Suomen kouluissa kerrotaan juutalaisten tuhosta. Hän sanoo, että muualla törmää usein käsityksiin, että Suomi osallistui holokaustiin, mikä on järjetöntä. Suomen juutalaiset taistelivat suomalaisten joukoissa saksalaisten rinnalla Neuvostoliittoa vastaan. Suomi oli Saksan rinnalla sotivista maista ainoa maa, joka ei lähettänyt juutalaisiaan Saksaan tuhottaviksi, vaikka Hitler sitä pyysi.

Kummallista on, että opetussuunnitelmiin tuli kesken kaiken lisäys ulkopuolisen painostuksen takia. Itselleni koulussa opetettiin holokausti riittävän perusteellisesti, ja suomalaisissa historian kirjoissa asiaa käsitellään riittävästi nytkin.

Niin, ja missä maissa uskotaan, ettei Suomen kouluissa kerrota holokaustista? Ruotsissa, Israelissa, Kiinassa? Mihin Feodorowin väite perustuu?

HYOL:n puheenjohtaja Riitta Mikkola muistuttaa Hesarissa hyvin viisaasti, että Suomi ei ole mikään kontrolliyhteiskunta kuten monet muut maat, vaan opettajiin on totuttu luottamaan. Näin on ja niin pitääkin olla.

Mikkola toteaa, että holokausti ei ole ainoa kansanmurha. Olisi kiva tietää, miten yläkoulun tai lukion historian oppikirjoissa käsitellään "kansanmurhien ranking ykköstä ja kakkosta" Maoa ja Stalinia. Miten käsitellään Armenian tai Kamputsean kansanmurhia?

Kun itse kävin koulua ko. kansanmurhia ei käsitelty, tosin Maon kulttuurivallankumous oli silloin vielä meneillään ja Kamputsean punakhmereistä ei vielä mitään tiedetty. Oleellista on se, että "isä aurinkoisen", Stalinin suorittamasta kansanmurhasta ei historian oppitunneilla puhuttu mitään. Järisyttävää oli, kun äidinkielentunneilla käsiteltiin Aleksandr Solženitsyniä ja "Ivan Denisovitsin päivää".

Käsittääkseni suomalainen historianopetus on korkeatasoista. Monessa maassa keskitytään vahvasti oman maan historiaan.

Itseäni järkytti kovasti, kun opiskeluaikoinani lensin New Yorkiin ja vieressäni istui tanskalainen opiskelijapoika. Keskustelimme maittemme menneisyydestä. Hän uskoi vuorenvarmasti, että vuonna 1977 Suomi oli vielä venäläisten miehittämä valtio. Pidin pientä luentoa Suomen osallisuudesta toiseen maailmansotaan ja sodan jälkeisestä ajasta. Kerroin hänelle, että Helsinki oli toiseen maailmansotaan osallistuvien eurooppalaisten maiden pääkaupungeista se kolmas Moskovan ja Lontoon lisäksi, jota ei miehitetty. Kerroin hänelle Mannerheimista ja Suomen juutalaisista.

Hän ei uskonut minua ollenkaan. Mikään ei auttanut.

Silloin aloin ajatella, mikä onkaan muiden maiden historian opetuksen taso. Tanska on sentään Pohjoismaa.

Joskus tuntuu, että olemme liian herkkänahkaisia ihmisiä ulkopuoliselle arvostelulle. Suomessa ei juuri ole holokaustin kieltäjiä, kiitos suomalaisen hyvän historian opetuksen ja tiedonvälityksen. Toisin on monissa maissa, viime aikoina suurta julkista hämmästystä ovat herättäneet Iranin ja Hamasin johtajien holokaustin kiistämispuheet.

Lisää väljyyttä opetukseen

HS-STT 9.8.

Peruskoulun tunteja lisättävä entisestään

Peruskouluun suunnitellut lisätuntimäärät ovat varsin vaatimattomia, arvioi Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen. Hänen mukaansa tunteja olisi lisättävä enemmän kuin uudistamistyöryhmä on esittänyt.

Iivosen mukaan opetukseen tarvitaan enemmän väljyyttä, jotta asioihin ehditään perehtyä kunnolla ja opettajalla on tarpeeksi aikaa jokaiselle oppilaalle.

Oppituntien määrästä ja sisällöstä voisi joidenkin näkemysten mukaan päättää kouluissa. Iivonen on jyrkästi ajatusta vastaan.

Asiantuntija huomauttaa, että monet kunnat tarjoavat jo nyt vain vähimmäismäärän tunteja. Iivosen mukaan yhdenvertaisuus ja tasa-arvo kärsivät, jos tunneista ei päätetä valtakunnallisesti.

Esa Iivonen puhuu täyttä asiaa.

Professori Jouni Välijärvi esitti äskettäin, että oppituntien määrästä ja sisällöstä voitaisiin päättää kouluissa. Myös minä olen jyrkästi tällaista ajatusta vastaan.

Jo nyt oppilaiden koulutuksellinen tasa-arvo Suomessa ei ole taattu, jotkut kunnat satsaavat opetukseen enemmän kuin toiset. Kuvitella saattaa, mitä tapahtuisi, jos kunnat saisivat päättää tuntimääristä, rikkaiden kuntien lapset saisivat enemmän opetusta kuin köyhien kuntien lapset.

Oppituntien sisältöjen suhteen olen vieläkin pessimistisempi, yksittäisten koulujen todelliset resurssit sisältöjen määrittelyyn ovat täysin erilaiset. Kaikki suunnittelu tapahtuisi kouluajan ulkopuolella, palkatta, pienessä koulussa valtava suunnittelu-urakka jäisi parin-kolmen opettajan harteille.

Olen vahvasti valtakunnallisten opetussuunnitelmien ja tuntimäärien kannalla. Näin taataan koulutuksellinen tasa-arvo kaikkialla Suomessa. Jos valtakunnallista ohjausta ei olisi, suomalainen peruskoulu ajautuisi todennäköisesti melkoiseen sekasortoon, kaikenmaailman kyläpäälliköt jylläisivät ja jyräisivät.

Iivonen on oikeassa siinäkin, että opetukseen tarvitaan lisää väljyyttä, jotta asiat opitaan syvällisemmin kuin nyt. Ja muutkin oppilaat kuin erityis- ja maahanmuuttajaoppilaat tarvitsevat opettajien tukea ja huomiota. Joskus tuntuu, että hyvin käyttäytyvä ja opiskeluun vakavasti suhtautuva oppilas jää kuin oman onnensa varaan.

Kuinka niskoittelevat oppilaat saadaan kuriin Ruotsissa?

HS-STT-TT 9.8.

Vanhemmat halutaan luokkahuoneiden kurinpitäjiksi Ruotsissa

Marstrand. Ruotsin opetusministeri haluaa kurittomien oppilaiden vanhemmat mukaan oppitunneille. Kansanpuolueen johtaja ja opetusministeri Jan Björklund sanoi sunnuntaina uskovansa, että vanhempien läsnäolo pitäisi niskoittelevat oppilaat kurissa.

Ministerin mukaan kouluissa istuville vanhemmille maksettaisiin korvauksia menetetyistä palkkatuloista.

Ruotsin opetusjärjestöt suhtautuvat ehdotukseen nuivasti. Opettajayhdistyksen mukaan hankalilla oppilailla on usein vanhemmat, joita ei kiinnosta koulun ja kodin yhteistyö. Tällöin vanhempien läsnäolo saattaisi jopa pahentaa tilannetta.

Ruotsin koulumaailmasta kuuluu jälleen kummia. Viime keväänä koulussamme ihmeteltiin kovasti, kun Ruotsissa oppilasarvostelua ei peruskoulussa juuri ole, niin siellä alettiin vakavasti pohtia, pitäisikö oppilaiden alkaa arvioida opettajiaan. Opettajat saisivat oikein todistuksen oppilailtaan.

Nyt Ruotsin opetusministeri huutaa vanhempia apuun, kun levottomia oppilaita ei saada järjestykseen.

Käytännön opettajajärjellä varustettuna yhdyn Ruotsin opetusjärjestöjen kantaan siinä, että hankalien oppilaiden vanhempia tuskin kiinnostaa tulla kouluun kurinpitäjiksi. Kyllä pitäisin parempana perinteisiä koulun ja kodin yhteistyömuotoja.

En ole koskaan ollut Ruotsissa opettajana, olisi pitänyt kyllä mennä, harkitsin asiaa vakavasti vastavalmistuunena opettajana. Jos olisin mennyt, tietäisin jotain ruotsalaisesta koulumaailmasta.

Kun ajattelee uutisointia ruotsalaisesta koulusta, tulee aina kummallinen olo. Onkohan siellä kaikki kunnossa? Tuntuu siltä, että ruotsalaiset opettajat on jätetty jollakin tavalla yksin ongelmineen. Oppilaita ei saa rangaista ja heitä ei saa edes arvostella, ikään kuin ruotsalaisilta opettajilta olisi viety kaikki arvovalta pois. Ei ihme, jos silloin ei oppilaita saada luokissa järjestykseen.

Eipä tarvitse ihmetellä sitäkään, miksi ruotsalaisten PISA-tulokset eivät ole olleet järin häävejä.

Olli Luukkaisen avaus

Kuva: Yle

Iltalehti 8.8.

Vanhempainliitto kummastelee Opetusalan ammattijärjestön puheita vanhempien ärhäkkyydestä
Voisiko opettaja huolehtia lapsen peseytymisestä? Mitä tehdä, kun lapsi ei suostu laittamaan reppua selkäänsä? Kuinka kertoa lapselle ikävästä asiasta?

Kouluvuotta aloittelevat opettajat joutuvat varautumaan paitsi hämmentyneisiin ekaluokkalaisiin, myös yhä erikoisempia vaatimuksia esittäviin vanhempiin. Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkaisen mukaan raja koulun ja kodin velvollisuuksien välillä on hukassa yhä useammalta vanhemmalta.

- Edellä mainitut esimerkit saattavat kuulostaa vitsiltä, mutta ne on poimittu tosielämästä. Vanhemmat odottavat koululta välillä niin valtavasti, että vaatimuksissa mennään yli.

Luukkainen selittää kehitystä yhteiskunnan yksilöllistymisellä. Jos lapsi saa kotona tahtonsa poikkeuksetta läpi, koulumaailmassa syntyy väistämättä yhteentörmäyksiä.

Luukkaisen mukaan opettajat joutuvat yhä useammin tarkistamaan OAJ:n juristeilta, mikä kuuluu koulun ja mikä kodin vastuulle. Vaikka varsinaisia oikeusprosesseja ei ole käyty, mutta jotkut vanhemmat uhkailevat niillä.

Vanhempainyhdistysten yhteistyöjärjestö Vanhempainliittoa Luukkaisen näkemys kummastuttaa. Toiminnanjohtaja Tuomas Kurttilan mukaan ei ole minkäänlaista näyttöä siitä, että vanhemmat kovistelisivat opettajia juristeilla. Kurttila pitää mahdollisia tapauksia marginaalisina.

OAJ:n uuden puheenjohtajan ensimmäinen "suuri julkinen avaus" kohdistuu mielenkiintoiseen suuntaan, vanhempiin. Itse odotin perinteistä edunvalvonta-avausta, joka olisi liittynyt opettajien palkkaukseen.

Totta on, että nykyvanhemmat ovat vaativampia kuin ennen, mikä on oikein. Lasten koulutus kustannetaan julkisin verovaroin, on oikein valvoa, miten niitä rahoja käytetään. Pidän hyvin positiivisena, että vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa koulunkäynnistä. Koulut ja opettajat ovat suorastaan aktivoineet vanhempia pidennetyillä vanhempienvarteilla, johtokunnilla ja luokkatoimikunnilla, Wilmoilla ja koulun kotisivuilla ja tiedotuslehtisillä.

Terve aktiivisuus vanhempien taholta on mitä tervetulleinta. Yhteistyö auttaa lasta ja ehkäisee monia väärinkäsityksiä.

Olen Luukkaisen kanssa samaa mieltä yhteiskunnan yltiöyksilöllistymisestä, mikä koulussakin on johtanut Luukkaisen kuvailemiin ylilyönteihin. Minulla on sellainen kuva, että mitä koulutetumpi huoltaja on, sitä helpommin kouluun "hyökätään". Vantaalla on siinä mielessä helpompi olla opettajana kuin Espoossa.

Koulu on oiva paikka turhautuneelle isälle tai äidille purkaa paineita tai huonoa omatuntoa. Opettaja on melko puolustuskyvytön tällaisissa tapauksissa. On epäsoveliasta räyhätä takaisin. Opettajienkoulutuksessa ei juuri opeteta, kuinka vanhempien kanssa toimitaan.

Ikävää on, että joissakin tapauksissa ei noudateta sovittua "marssijärjestystä", ensin opettaja, sitten rehtori, vaan soitellaan suoraan koulutoimenjohtajille ja opetushallituksiin. Juristeilla uhkailua tapahtuu jo. Minua ei kolmenkymmenen vuoden aikana ole kertaakaan uhattu lakimiehellä, mutta ymmärrän, millaista ahdistusta sellainen saa aikaan yksittäisessä opettajassa.

Olen urani alkutaipaleella saanut kyllä yhden tappouhkauksen. Ei se kivalta tuntunut. Kun pidin liikuntatunteja urheilukentällä, oli pakko kahden vuoden ajan tiirailla lähikerrostalojen parvekkeita, jospa aseen piippu sieltä vilahtaisi. Minua ei ammuttu.

Kaikinpuolinen uhkailu on pahasta.

Sekin on totta, että varsinkin alakoulunopettajat joutuvat antamaan selkeitä ohjeita joillekin vanhemmille, kun he apua pyytävät. En ole koskaan pitänyt sitä ongelmana. Annan aina neuvoja, jos joku neuvojani kaipaa.

Vanhemmat ovat opettajien tärkein yhteistyökumppani. Sekä vanhemmat että opettajat tähtäävät samaan päämäärään, lapsen hyvään.

Yltiöyksilöllisyyden ylistys

HS 6.8.

Hallituksen tehtävä ei ole päättää oppiaineista

Professori Jouni Välijärven mielestä on täysin vanhakantaista ja koulunkäyntiä jäykistävää, että eduskunta ja hallitus päättävät vielä uusista oppiaineista ja tuntijaosta. Niiden tulisi tyytyä luomaan suuria koulutuksen linjauksia ja jättää tarkempi opetuksen sisältöjen määrittely koulujen tehtäväksi.

"Eivät ihmiset opi 45 minuutin pätkissä. Opettajien palkkaukseen sidotuista oppitunneista pitäisikin päästä eroon", hän esitti Jyväskylässä kasvatusalan kongressissa torstaina.

Kiinteät opetusryhmät ja vuosiluokka-ajattelu eivät anna tarpeeksi sijaa yksilölliselle etenemiselle.

Elämme yltiöyksilöllistä aikaa, mikä heijastuu vääjäämättä myös koulutukseen. Joskus tuntuu siltä, että koko yhteiskunta pyörii "mä ja mä, mulle kaikki ja heti" - ajattelulle.

Välijärvi ehdottaa kiinteistä vuosiluokista luopumista jo peruskoulussa. Peruskoulu ei ole lukio, kaikki nykylukiolaisetkaan eivät pysty suunnittelemaan opiskeluaan järkevästi, vaikka lukio on yksilöllistetty kurssittamalla. Moni putoaa kärryiltä.

Peruskoululaiset ovat vielä lapsia. Kun peruskoulu alkaa, oppilas on vielä pieni lapsi, joka kaipaa turvallista ryhmää, johon samaistua. Oppilas kaipaa turvallista ryhmää vielä yläkoulussakin.

Yksilöllistäminen ja eriyttäminen maksavat enemmän kuin perinteinen ryhmäopetus, koska tarvitaan enemmän työvoimaa, opettajia. Yhdelle opettajalle täydellinen eriyttäminen, jollaisena yksilöllistä etenemistä pidän, on nykykoulun luokkakokojen vallitessa mahdotonta. Samassa luokassa on noin 25 oppilasta, joista osa voi olla maahanmuuttajia, erityisoppilaita ja joku voi olla huippulahjakaskin. Ja koko puuroa voi hämmentää pari-kolme ylivilkasta lasta. Melkoista neljän viljan puuroa yhden opettajan hämmennettäväksi.

Ennen kuin yltiöyksillöllistämiseen opetuksessa siirryttäisiin, pitäisi luokkakokoja pienentää oleellisesti. Opettajia pitäisi palkata lisää. Löytyykö Suomesta yhtään kuntaa, joka on valmis moiseen lisäsatsaukseen?

Jotenkin suomalaisessa koulutuspolitiikassa on jäännyt huomaamatta, että on sitä koulua peruskoulun jälkeenkin. Peruskoulun jälkeen oppilaat saavat valita yksilöllisesti, mitä opiskelevat. Lukio etenee jo nyt yksilöllisesti, on ammatti- ja ammattikorkeakoulua. Peruskoulun tehtävä on antaa kunnolliset valmiudet mm. jatko-opiskeluun.

Välijärvi romuttaisi muutenkin suomalaiskoulun vanhentuneita ja jäykkiä rakenteita, vaikka sen maailmanmaine onkin mainio.

Niin, ovatko nykyperuskoulun rakenteet sittenkään niin vanhentuneita ja jäykkiä kuin Välijärvi antaa ymmärtää? Minä en lähtisi romuttamaan nykyperuskoulua.

Lähtisin liikkeelle realistisemmin ja hienovaraisemmin. Oma kouluni on iso peruskoulu. Minulle riittäisi, että kouluun palkattaisiin pari erityis- ja resurssiopettajaa lisää, jotta samanaikaisopetusta ja yksilöllistämistä voitaisiin oikeasti tehdä. Oikein mukavaa olisi saada luokkaani kokoaikainen koulunkäyntiavustaja, jollaista minulla ei ole koskaan ollut, vaikka tarvetta olisi ollut.

Välijärvi ehdottaa, että opetuksen sisältöjen määrittely jäisi koulujen tehtäväksi. Selkokielellä se tarkoittaa, että koulujen opettajat tekisivät sen työn varsinaisen opetus- ja suunnittelutyön lisäksi kouluajan ulkopuolella. Opetuksen yksilöllistäminen tekisi ko. suunnittelyön moninkertaiseksi.

On huomiotava, että samaan aikaan puhutaan erityisopetuksen integraatiosta ja maahanmuuttajien opetuksesta.

Kaikki toiminta jäisi käytännössä yksittäisten koulujen ja luokissa yksittäisten opettajien harteille. Saahan sitä kaikkea ehdotella, mutta toivon, että kun näitä kauniita tulevaisuuden visioita hahmotellaan, esitettäisiin samalla, mistä rahat hankitaan kaikkeen eriyttämiseen ja yksilöllistämiseen ja moninkertaiseen suunnitteluun, puhumattakaan luokkakokojen pienentämisistä.

On puhuttava myös peruskoulun opettajien jaksamisesta.