keskiviikko 5. tammikuuta 2011

Sinivalkoisuus on rehabilitoitava

HS 5.1.

Johanna Korhonen kirjoitti Hesarin kolumnissaan Haluan sanani takaisin sanoista "suomalainen ja sinivalkoinen".

Olin kirjoittamassa jotain tekstiä, kun tunnistin itsessäni kumman pelkotilan. En uskaltanut käyttää sanaa "suomalainen". Olin kirjoittanut sen sijaan "Suomessa asuva", vaikka se kuulosti kankealta ja oli väärin. Tarkoitus oli puhua kaikista suomalaisista, myös muualla kuin Suomessa asuvista.

Huonosti on käynyt myös "sinivalkoiselle". Se on alkanut merkitä lähinnä rasistista, parhaassakin tapauksessa nurkkakuntaista ja sulkeutunutta asennoitumista. Sääli kauniinväristä adjektiivia.


Korhosen perussanoma on, että tietyt ryhmät ovat omineet ko. sanat. Samoin on käynyt Suomen Leijona-vaakunalle. Kun näkee jonkun kaulassa hopeisen Leijona-riipuksen tai hauikseen tatuoidun Leijona-vaakunan, herää rasistisia epäilyjä.

Itse olen kokenut outoja katseita ja kommentteja Suomen jalkapallomaajoukkueen otteluiden yhteydessä, ennen ja jälkeen maaottelua kokoonnumme veljeni ja muutaman muun kanssa kaupungilla. Kelistä riippuen puen päälleeni Huuhkajien joko sinivalkoisen fanipaidan tai kaulaliinan, mikä ei miellytä kaikkia ihmisiä. Olen huomannut, että erityisen epäilyttäviä katseita silloin saan koulutettujen naisten taholta.

Vastaavasti kaikenmaailman futisjoukkueiden paitoihin pukeutuminen ei aiheuta mitään reaktioita. Moni taplailee Helsingin kaduilla Brasilian tai Espanjan, Manchester Unitedin tai FC Barcelonan fanipaita päällään eikä hävetä yhtään. Italian maajoukkueen paitaa pidetään jopa muodikkaana. Erityisen muodikkaita ovat Adidaksen retropaidat.

Miksi minä koen häpeää Suomi-paita päälläni? Suomalaisissa jalkapallokatsomoissa ei esiinny jalkapalloväkivaltaa.

Koulussamme vietetään kolmea vakiojuhlaa, Joulu-, Itsenäisyys- ja Kevätjuhlia. Itsenäisyysjuhlamme kaava on ollut selkeä vuodesta toiseen, alussa lippuvartio sisään ja "Siniristilippumme", puhe ja oppilaiden esittämiä ohjelmia, lopussa "Maamme" ja lippuvartio ulos.

Sinivalkoisuus ja Leijona-vaakuna kuuluvat kaikille suomalaisille.

2 kommenttia:

  1. Tätä suomalaisuuden häpeää lietsotaan olan takaa, ja olisi hauska tietää mikä on lopullinen syy ja tarkoitus.

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista on, että neljän vuoden takaisissa Saksan futiksen MM-kisoissa tapahtui saksalaisten kansallisten tunnusten kunnianpalautus. Asialla oli saksalaiset sodanjälkeiset sukupolvet, joilla ei ole osaa tai arpaa Saksan häpeälliseen lähimenneisyyteen.

    Olin jonkun aikaa paikan päällä Munchenissä. Juhlinta oli erittäin tervehenkistä. Moni saksalainen tunnusti jopa vieraiden maiden joukkueiden värejä. Kaikki kansallisuudet juhlivat yhdessä oluttarhoissa ja stadioneilla. Kansallisuhoa en juuri nähnyt.

    Kari...sama juttu, olisi kiva tietää, mikä suomalaisuuden häpeän lietsomisen tarkoitus oikein on.

    VastaaPoista