torstai 29. maaliskuuta 2012

Kieliväkivaltaa

HS Mielipide 27.3.

Jani Roman: Kuka välittää kaksikielisistä lapsista?

Kirjoitan kolmen kaksikielisen (ruotsi ja suomi) lapsen isänä. Lapset, joilla on kaksi äidinkieltä, ovat jääneet näkymättömiin nyt käytävässä kielikeskustelussa – melkein kuin heitä ei olisikaan. He ovat väliinputoajia, jotka liittyvät joko osaksi suomenruotsalaista ryhmää tai osaksi suomenkielistä ryhmää riippuen siitä, minkä kielisen koulun he valitsevat.

Kaksikieliset lapset sijoitetaan yleensä ruotsinkielisten ryhmään, ja sinne he sulavasti katoavat. Suurin osa heistä käy ruotsinkielisen koulun ja saa suomenruotsalaisen identiteetin.

Eikö olekin kummallista, että nykyisessä modernissa, demokraattisessa ja edistyksellisessä yhteiskunnassamme on lapsia, joita paheksutaan, jos he käyttävät omaa äidinkieltään (suomea) edes koulun välitunneilla tai joille ei opeteta oman kulttuurinsa lauluja, tarinoita ja perinteitä muuten kuin vieraana kulttuurina tai hyvin pintapuolisesti? Tai jolle opetetaan muutamalla tunnilla viikossa kolmannelta luokalta lähtien omaa äidinkieltään vieraana kielenä?

Tämä on niin sanotun modersmålsinriktad finskan todellisuus.

HS: HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitäisikö kaksikieliset koulut sallia?

Jani Roman Raaseporista osoittaa kansalaisrohkeutta tarttumalla arkaan aiheeseen.

Romanin mielipidekirjoitus jäi väijymään takaraivooni, jotkut kaksikieliset lapset ikään kuin uhrataan suomenruotsalaisuuden alttarille. Näin ei saa olla.

Tuntuu käsittämättömältä, että laki kieltää suomen- ja ruotsinkielisen opetuksen yhdistämisen. Sen sijaan muut kieliyhdistelmät ovat mahdollisia.

Helsingin seudulla ei pian asu puhtaasti ruotsinkielisiä ollenkaan. "Kieliseka-avioliittojen" myötä perheessä äiti voi olla esim. puoliruotsinkielinen ja isä suomenkielinen. Tällaisessa tapauksessa vanhempien on vaikea panna lastaan ruotsinkieliseen kouluun. Kaksikielinen koulu voisi olla paikallaan.

Jani Romanin kertomaa on vaikea uskoa. Tulee mieleen ruotsinsuomalaisten lasten koulukokemukset 1960-luvulta, kun suomalaislapsia kiellettiin koulun pihoilla puhumasta suomea. Ei voi olla myöskään mahdollista, että suomenkielisille lapsille opetetaan suomea vain pari tuntia viikossa.

Ruotsinkielisten koulujen oppimistulokset ovat olleet heikompia kuin suomenkielisten peruskoulujen oppimistulokset. Yksi syy heikkohin tuloksiin voi olla, että puoli- ja neljännesruotsinkielisiä lapsia tungetaan väkisin ruotsinkielisiin ryhmiin.

Kaverini opettaa ruotsinkielisessä koulussa pääkaupunkiseudulla. Muutama vuosi sitten hän sanoi minulle, että nyt on väsy, en tiedä mitä teen, pitäisikö tehdä jotain aivan muuta. Syyksi hän sanoi suomenkieliset oppilaat, joita tungetaan suoraan ruotsinkieliseen kouluun, oppilaat eivät ollet käyneet edes ruotsinkielistä päiväkotia.

Kaverini oli työuupumuksen partaalla.

Todettakoon, että isäni suku oli ruotsinkielinen, "Espoon hurreja" kirkon tienoolta. Täysin ummikkoruotsinkielinen isoisäni Bertil meni naimisiin voimakastahtoisen eteläkarjalaisnaisen kanssa, Bertil opetteli suomen kielen ja lapsista tuli suomenkielisiä.

Olen monta kertaa ajatellut, mikä rikkaus olisi ollutkaan, jos meistä olisi tehty aidosti kaksikielisiä suomalaisia.

Ymmärrän hyvin Jani Romanin epäuskon ja tuskan. Peruskoulussa äidinkielen suhteen kaikki suomalaiset lapset eivat ole yhdenvertaisia.

Ei niitä kaksikielisiä kouluja pääkaupunkiseudulla montaa tarvitsisi olla.

6 kommenttia:

  1. Minulla oli täysin suomenkielisessä koulussa äidinkielenään ruotsia puhuva luokkakaveri. En tiedä, miksi vanhemmat olivat laittaneet hänet suomenkieliseen kouluun. Ehkäpä ajattelivat, että kielitaidosta oli hyötyä. Seitsemännellä luokalla ruotsinkielisen luokkakaverini oli aloitettava meidän muiden lailla ruotsin opiskelu - alkeista! Kun me muut harjoittelimme ostamaan jaffista på kiosken. Ja kertomaan, että Luffe är en hund, tämä luokkakaverini kyllästyi kuoliaaksi. A-ruotsinkaan tunneille hän ei voinut osallistua, koska hänen A-kielensä oli englanti ja luokassamme kukaan ei opiskellut A-ruotsia. Monta tuntia hän "lusi" opiskellen akuankka-ruotsia. Järjetöntä oli se touhu! Näin iloisella 80-luvulla...

    Sirkku

    VastaaPoista
  2. On hyvä, että kaksikielisyydestä puhutaan ja kaksikielisiä vaihtoehtoja koulumaailmassa tarvitaan. Eräs oivallinen vaihtoehto on kielikylpy, mutta kannattaa tarkastella myös muita nimenomaan kaksikielisyyteen johtavia vaihtoehtoja. Tunnistan myös ruotsinkielisen koululaitoksen puutteet, mutta on muistettava, että ruotsinkielisten koulujen tarkoitus ei ole tuottaa kaksikielisiä, vaan aivan samoin kuin suomenkielisen koululaitoksen päämääriin ei kuulu kaksikielielisyys, se ei myöskään sitä tee ruotsinkielisellä puolella.
    Olen sitä mieltä, että ruotsinkieliset koulut pysykööt sellaisina kuin ovat, eikä niitten päämääriä kannata vesittää, sillä se, jos jokin, heikentäisi ruotsin asemaa ja kehitystä Suomessa.
    Sitävastoin kannatan kaksikielisiä, kaksikielisyyteen pyrkiviä rakennelmia suomenkielisen koululaitoksen sisällä.
    Viidestä lapsestani, vaikka olemmekin suomenkielinen perhe, ovat kaikki kaksikielisiä. Osa heistä on menestyksekkäästi kirjoittanut kaksi äidinkieltä ylioppilaskirjoituksissa.
    Olemme siis hyödyntäneet ruotsinkielistä koululaitosta pyrkiessämme kaksikielisyyteen, vaikka se ei sen perimmäinen tarkoitus olekaan.

    Matti Ojutkangas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matti...en esitäkään, että ruotsinkieliset koulut muutettaisiin kaksikielisiksi.

      Pääkaupunkiseudulla ei enää oikeastaan löydy "puhdasta ruotsinkielisyyttä", vaan nimenomaan kaksikielisyyttä.

      Voitaisiin ajatella, että muutama koulu olisi heilläkin. On aivan sama kummalta puolelta koulut perustettaisiin, suomen- tai ruotsinkielisten koululaitosten puolelta.

      Äkkiseltään voisi ajatella, että Helsingissä olisi pari-kolme, Espoossa ja Vantaalla kummassakin yhdet kaksikieliset peruskoulut. Tietyissä Pohjanmaan rannikkokunnissa on vahvaa ruotsinkielisyyttä, sinne tuskin kaksikieliset koulut sopivatkaan.

      Poista
  3. Heips,

    nyt on aika antaa sinulle tunnustus.

    Saat "Liebster Blog" -palkinnon. Voit imuroida sen suoraan Takkiraudasta.

    Anna lähipäivinä tämä sama tunnustus viidelle blogille, josta erityisesti tykkäät, ja linkkaa heidät omaasi, jos ne eivät ole jo siellä.

    VastaaPoista
  4. Noh, eihän tuo mitään yllättävää ole, koska tässä maassa vain suomenruotsalaisilla on legitiimi kieli-identiteetti jota pitää suojella ja johon saa liityä sellaisia henkilökohtaisen tason arvostuksia ja assosiaatioita, joita ei koskaan sallittaisi suomenkielisille.

    Meidän pitää vaan tajuta, että meille tekee hyvää että lapsemme katoavat sinne ruotsinkieliselle puolelle, jossa heille opetetaan juuri tämä "suomenruotsalainen identiteetti". Sen on, ikävä kyllä, oltava tässä maassa jonkinlainen absoluuttinen hyvä, jota kuuluu tavoitella.

    VastaaPoista