perjantai 31. elokuuta 2012

Onneksi olkoon suomalainen 40-vuotias peruskoulu!

HS Digilehti 31.8.

Rinnakkaiskoulusta päästiin eroon

Vaik­ka yh­te­näi­seen pe­rus­kou­luun siir­ty­mi­ses­tä pää­tet­tiin jo 1960-lu­vul­la, "­ta­sa­päis­tä­väs­tä" uu­dis­tuk­ses­ta kii­vail­tiin vie­lä 1970-lu­vul­la, ja oi­keas­taan ai­na lop­pu­vuo­teen 2001 as­ti.

Sil­loin teol­li­suus­mai­den jär­jes­tö OECD jul­kis­ti en­sim­mäi­sen Pi­sa-ver­tai­lun, jo­ka te­ki Suo­mes­ta kou­lu­tuk­sen mal­li­maan. Juu­ri kai­kil­le yh­te­näis­tä pe­rus­kou­lua on pi­det­ty yh­te­nä me­nes­tyk­sen sa­lai­suu­te­na.

Vi­ral­li­ses­ti uu­dis­tus al­koi La­pis­ta elo­kuus­sa 1972 ja ete­ni Hel­sin­kiin 1977.

Oppilaitten ja­ko kan­sa­kou­luu­n/kan­sa­lais­kou­luun ja op­pi­kou­lun kaut­ta lu­kioon me­ni­jöi­hin jäi his­to­riaan. Ko­ko ikä­luok­ka al­koi opis­kel­la yh­des­sä yh­dek­sän vuot­ta aiem­man nel­jän vuo­den si­jaan.


Huomenna Rovaniemellä juhlitaan 40-vuotiasta peruskoulua. Peruskoulu on jatkanut uljaasti suomalaisen kansanopetuksen perinteitä - onnea!

Olen peruskoulunopettaja. Lähdin opiskelemaan opettajaksi Jyväskylään, kun peruskoulu eteni Helsinkiin vuonna 1977. Silloin luokanopettajaksi opiskeleminen kesti kolme vuotta mikäli pysyi tahdissa. Vauhti oli melkoinen.

Itseasiassa OKL:n kurssini piti olla ensimmäinen ns. uusimuotoinen vuosikurssi, jonka olisi pitänyt valmistaa kasvatustieteen kandidaatteja ja maistereita. Tutkintoni on luokanopettajan tutkinto, mikä on hienoa, koska tutkinnon nimeen kuuluu opettaja. Monesta kasvatustieteen kandidaatista ei koskaan tullut opettajaa. Meistä kahdeksastakymmenestä aloittajasta tuli kaikista opettajia, 50 naista ja 30 miestä.

Melkein kaikki meistä opettavat yhä edelleen eri puolella Suomea. Olemme levinneet kuin papin eväät aina Vantaalta Sevettijärjelle asti.

Aloitin opettajan työt Vantaan Hiekkaharjussa vuonna 1980, kun oltiin muutama vuosi aiemmin siirrytty peruskouluun. Oppikirjat olivat silloin huonoja. Kokeilun innosta kokeiltiin vähän kaikkea. Matematiikassa opetettiin joukko-oppia, josta onneksi luovuttiin pian. Äidinkielen oppikirjat saivat opettajatkin sekaisin.

Pahinta oli tasokurssit.

Oppilaat jaettiin kielissä ja matematiikassa kolmeen eri tasoryhmään. Oppilaat, jotka halusivat tai joutuivat siihen surulliseen kuuluisaan kolmoskoriin vahvistivat toisiaan, me olemme surkeita. Kolmoskori murhasi lapsen itsetunnon.

Kesti kauan ennenkuin yläkoulut taipuivat peruskouluun lopullisesti, koska yläkoulujen opettajistot muodostettiin entisistä oppikoulun opettajista, jotka olivat tottuneet opettamaan vain sitä kansan parempaa puoliskoa. Monelle oppikoulumaikalle peruskouluun totuttautuminen oli vaikeaa. Muistan hyvin pari hyvää oparin maikkaani, joille peruskouluun siirtyminen tuotti suuri henkisiä ongelmia.

Nyt yläkoulussa on ammattitaitoisia peruskoulun aineenopettajia, jotka ovat jo hakeutuessaan ammatin pariin ymmärtäneet mihin työhön sitä ollaan menossa. Heidän kanssaan on ilo tehdä yhteistyötä.

Tietyt piirit Suomessa hakivat pitkään revanssia.

Peruskoulua ja sen saavutuksia vähäteltiin ja haikailtiin rinnakkaiskoulun perään. Pahinta tekstiä tuli Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n piipusta. Olin koulutusristeilyllä, jossa puhujana oli TT:n charmantti johtaja Seppo Riski, joka totesi, että heidän kannaltaan peruskoulu on turha, mikä särähti korvaani pahasti.

TT ja muut peruskoulun nakertajat saivat täystyrmäyksen OECD:n PISA-koulutusvertailujen tulosten tullessa ilmi, suomalainen peruskoulu olikin aivan maailman huippua lähes joka tasolla. Kun vanhin tyttäreni pääsi ylioppilaaksi, juhlissa oli mukana pari saksalaista tv-yhtiötä kuvaamassa suomalaisen yleissivistävän koulujärjestelmän riemuvoittoa.

Nyt on siirrytty rohkeasti jo inkluusioon, erityisoppilaita on integroitu tavallisiin luokkiin. Toivottavasti onnistuu. Kuten lukijani tietävät, olen inkluusion suhteen ollut hyvin epäileväinen. Toimiva erityisopetuksen järjestelmä on purettu.

Myös ta­sa-ar­von hii­pu­mi­ses­ta on alet­tu huo­les­tua. Ope­tus­alan am­mat­ti­jär­jes­tön OAJ:n mu­kaan vain puo­let opet­ta­jis­ta us­koo, et­tä pe­rus­kou­lu an­taa sa­man­lai­set läh­tö­koh­dat kai­kil­le. (HS)

Olen tasan samaa mieltä.

Suomen kuntatalous on kuralla. Jotkut kunnista ovat jo pudonneet kelkasta. Kaikki oppilaat eivät saa enää yhtä hyvää opetusta kuin toiset. Opetuksen määrä ja taso riippuvat siitä, missä kunnassa lapsi asuu. Näin ei saa olla.

On taisteltava edelleen suomalaisen peruskoulun puolesta. On pidettävä huolta, että koulutuksellinen tasa-arvo säilyy ja kehittyy.

5 kommenttia:

  1. Jaan kokemuksesi.Minä valmistuin vuonna 1977, uuteen peruskouluun.

    Oikeasti peruskoulun synttäri on tietysti 1.8.1972.

    Martti

    VastaaPoista
  2. Näin on Martti, ajattelin huomista OAJ:n juhlaa Rovaniemellä. Kiitti, korjasin.

    VastaaPoista
  3. Minun mielestäni tasokurssien poisto oli peruskoulujärjestelmän suurin virhe. Tasokurssijärjestelmässä ei matematiikassa ja kielissä tarvitsisi koko luokan edetä heikoimman tahdissa. Niille luokan parhaimmillekin olisi haasteita tarjolla, kun ei koko ajan jarruteltaisi. Ala-asteen matematiikan tunneilla jokaisen olisi pitänyt seurata opetusta vielä silloinkin, kun asioita selitettiin jo neljättä kertaa. Luokan parhaimmisto (johon minäkin kuuluin) teki mahdollisuuksien mukaan tehtäviä työkirjasta eteenpäin, mutta jos jäimme kiinni, meidät pakotettiin pyyhkimään pois tunnin aiheesta eteenpäin tehdyt tehtävät. Se oli turhauttavaa, varsinkin kun kaikissa lukuaineissa kokeista sain ysejä ja kymppejä melkein yrittämättä. Jopa matematiikassa sain aina ysejä, vaikka se oli silloin ja on vieläkin heikko kohtani. Ymmärrän matemaattisia käsitteitä ja pystyn soveltamaan niitä käytännön ongelmien ratkaisussa, mutta pystyn hädintuskin laskemaan yksinkertaisia yhteen-, vähennys- ja kertolaskuja päässäni. Jos en näe numeroiden visuaalista muotoa tai yritän laskea jollakin muulla kielellä kuin suomeksi, minun on vaikea hahmottaa ja käsitellä numeroita.

    Koulussa en ikinä oppinut opiskelemaan enkä tekemään töitä asioiden eteen, jotka olivat vaikeita eivätkä erityisen mielenkiintoisia. Lukioon asti selvisin kaikesta näkemättä erityistä vaivaa. Lukiossa pitkän matematiikan ja fysiikan kanssa oli ongelmia ja sain jopa kutosia kokeista. En kuitenkaan sisuuntunut siitä niin, että olisin alkanut tehdä rajusti töitä niiden eteen päästäkseni takaisin tasaisen varmalle ysien tasolle tai edes kasien tasolle. Enhän ollut ikinä aiemmin joutunut tekemään työtä opintomenestyksen eteen, joten en ollut oppinut ponnistelemaan päämäärän eteen kuin vain vapaaehtoiselta pohjalta huvin vuoksi asioissa, joista pidin ja jotka kiinnostivat minua. Totesin vain, että matematiikka ja fysiikka eivät olleet minun juttuni ja tein niiden eteen sen verran töitä, että sain kurssiarvosanat pidettyä vähintään seiskoissa. Päätin myös vältellä tulevaisuudessa opintosuuntia / töitä, joissa tarvittaisiin paljon matematiikkaa ja/tai fysiikkaa. Matematiikkaa ja fysiikkaa lukuunottamatta lukiokin vielä sujui ns. toisella kädellä hutaisten. 4 vieraasta kielestä (englanti, ruotsi, C-ranska ja D-saksa) sain kaikista pelkkiä kymppejä, vaikka läksyjä tein vain tunteja edeltäneillä välitunneilla.

    Koulussa opin, että vaikka minulle sanottiin, että kova työ palkitsee ja pitää aina yrittää parhaansa, niin käytännössä kumpaakaan ei odotettu minulta, vain kaikilta muilta. Opin, että älykkyys ja lahjakkuus ovat lähestulkoon rikos, joista rangaistaan joka käänteessä. Toivoisin oppineeni koulussa, että työ tosiaankin palkitsee tekijänsä, sillä siitä olisi ollut hyötyä elämässä yleensäkin. Siitä, että tottuu pääsemään kaikesta helpolla, ei ole yhtään mitään iloa elämän potkiessa päähän, niin kuin se jossain vaiheessa tekee meistä jokaiselle.

    VastaaPoista
  4. Jaa-a. Kyllä opetuksen taso ja määrä riippuvat enemmänkin opettajasta kuin kunnasta missä lapsi asuu. Opettajia on kun niin monenlaisia. Toiset opettavat tasokkaasti eritasoisia oppilaita tekemättä siitä mitään numeroa ja toiset sitten vaativat kaikenlaisia erityisjärjestelyjä esim. erityistä tukea tarvitseville lapsille. Opetusmenetelmiä ja -materiaaleja muokkaava opettaja on hyvä opettaja, joka antaa tasokasta opetusta.

    VastaaPoista
  5. Blogin pitäjä kirjoittaa:

    "Nyt yläkoulussa on ammattitaitoisia peruskoulun aineenopettajia, jotka ovat jo hakeutuessaan ammatin pariin ymmärtäneet mihin työhön sitä ollaan menossa."

    Kyllä, nyt noin 60% yläkouluista käyttää tasoryhmiä. Ne on palautettu, kun pätevät peruskoulun aineenopettajat ovat huomanneet, ettei homma toimikaan peruskouluideologialla.
    Koska tasoryhmät ovat tabu, kuten oli aikanaan hiihtäjien douppauskin, niistä ei vain saa puhua.

    Blogin kirjoittaja:

    "Oppilaat, jotka halusivat tai joutuivat siihen surulliseen kuuluisaan kolmoskoriin vahvistivat toisiaan, me olemme surkeita. Kolmoskori murhasi lapsen itsetunnon."

    Asia korjaantui poistamalla tasoryhmät. Ei kenellekään enemmän, jotta kenellekään ei tule paha mieli.

    On se kumma, kun lapset laitetaan kouluissa kestämään julkisesti se, että he eivät välttämättä ole parhaita juoksukilpailuissa yms. liikunnassa ja koulussa jaetaan kilpaurheilussa (koulujenvälisten kisojen) parhaille mitaleita. Vastaava tilanne esimerkiksi matematiikassa "murhaa" itsetunnon ja sitä taas ei sallita. Ei voi kuin ihmetellä tätä kaksoistandardia.


    VastaaPoista