Liikunta ja WAU-kerhot

Jaska Brown esitti edellisen kirjoitukseni kommenttiosiossa kysymyksen, joka on tärkeä:

Oletko työssäsi havainnut tasoerojen repeämisen liikunnassa?

Vastaukseni on hyvin yksiselitteinen:

Olen.

Olen kirjoittanut blogissani koululiikunnasta ja sen vähäisyydestä sekä koulupoikien jakautumisesta kolmeen ryhmään liikunnan ja kunnon osalta moneenkin otteeseen. Poimin kolme kirjoitusta:

Kouluviikon pidentäminen kahdella likuntatunnilla on viisasta

Liikuntaläksyjä lapsille

Rikasta ja rutiköyhää liikuntaa

Olin kymmenisen vuotta sitten yhden päivän seminaarissa Säätytalolla. Seminaarin nimeä en enää muista, mutta jälkikäteen ajatellen nimi voisi olla vaikka "Lasten liikunnan hätätila". Seminaaria johti ansiokkaasti keihäänheiton olympiavoittaja Tapio Korjus. Paikalla oli useita eri alojen terveyden ja liikunnan asiantuntijoita, jotka pitivät esitelmän oman alansa näkökulmasta. Kaikki asiantuntijat olivat sitä mieltä, että lasten fyysinen kunto on laskenut selvästi.

Muistan kirkkaasti ainakin kolme asiaa:

1. Sen hetkisten 12-vuotiaitten koulupoikien elinajan odote ei tule ole niin korkea kuin sitä edeltävien ikäluokkien. Aikaisemmin on oletettu, että ihmisten elinikä Suomessa sen kuin kasvaa.

2. Asevelvollisten Coooper-testien tulokset olivat heikkoja verrattuna esim. parinkymmenen vuoden takaisiin tuloksiin.

3. Kunnon ja liikunnan määrän suhteen lapset ovat jakautuneet kolmeen ryhmään.

Lapset voidaan siis jakaa kolmeen ryhmään, mikä ei opettajille ollut suuri yllätys. Ryhmät ovat:

1. Harrastajat, joiden osuus on lisääntynyt.

Harrastajat treenaavat ohjatusti urheiluseuroissa. Harrastajien taitotaso on korkea. Yleensä heidän kuntotasonsa on korkea, mutta poikkeuksiakin löytyy. Olen huomannut, että osa heistä treenaa hyvin yksipuolisesti.

Kaikki lapset eivät voi harrastaa urheilua seuroissa, koska seuraurheilu maksaa. Toisaalta osa vanhemmista on ulkoistanut lastensa liikunnan urheiluseurojen harteille.

2. Tavalliset liikkujat, joiden osuus on vähentynyt.

Ennen vanhaan suurin osa lapsista kuului tähän ryhmään. Arkiliikunta ja pihaliikunta takasivat, että kunto oli hyvä.

3. Pudokkaat, joiden osuus on kasvanut.

Pudokkaat eivät juuri liiku, pudokkaalla voi olla selvää ylipainoa. Voi olla, että poika tsippaa ja alkaa puuskuttaa normaalissa kävelytahdissa. Ei harrasteta edes arkiliikuntaa.

Kouluissa on keskinmäärin kaksi tuntia viikossa, mikä on liian vähän. Pitäisi olla neljä tuntia malliin 2 + 1 + 1, kaksi tuntia kuten nytkin + kaksi tuntia perusliikuntaa, kävelyä, juoksua ja hiihtoa tms.

Kouluissa on huomattu liikuntapudokkaat, on yritetty vaikuttaa lasten liikuntatottumuksiin erilaisin kampanjoin:

1. Liikkuva koulu

2. Liikuntaseikkailu maaiman ympäri

3. WAU-kerhot

Lisäksi koulussani pidetään vuosittain kouluni ja Pähkinärinteen Lions Clubin yhdessä kehittämä "Kaveritaitokisa", tänä vuonna oppilaat tarkkailevat luokittain omia liikuntasuorituksiaan. 

Viime vuonna oli perinteinen hiihtokortti, johon oppilas laittoi hiihdetyt kilometrit vuoden alusta hiihtolomaan saakka.

Vanhin liikuntakampanja on "Liikuntaseikkailu maailman ympäri", joka on Nuoren Suomen järjestämä. Oppilaat saavat motivoivan kuntokortin, johon merkitään kaikki tietyn ajanjakson suoritteet. Tietokoneelle merkitään pisteet ja ne tulevat Euroopan tai maailman kartalle, jota voi tarkastella yhdessä älytaulun kartasta. Oppilaat saavat määrätä matkan suunnan. On hauska kuvitella milloin missäkin ollaan, samalla oppii maantietoa.

"Liikkuva koulu" keskittyy lähinnä välituntiliikunnan kehittämiseen. Pihoilla on ollut liikuttajia, esim. isot oppilaat ohjaavat pienempiään. On hankittu välituntipusseja, joissa on liikuntavälineitä.

Uusin ja tärkein keino lasten liikunnan lisäämiseen on "WAU-kerhot". Kerho on ns. matalan kynnyksen kerho, johon ohjataan oppilaita, jotka eivät muuten liiku tarpeeksi. Muut saavat mennä muihin koulun liikuntakerhoihin tai seuroihin. WAU ry on voittoa tavoittelematon yhdistys. Myös lapset saavat vaikuttaa sisältöihin. Kerhoissa järjestetään kampanjoita ja vanhemmille tiedotetaan terveyteen liittyvistä asioista. WAU ry järjestää koulujen loma-aikoina leirejä.

Opettajat ovat ottaneet huomioon kolmoskorin liikkujat opetuksessaan. Perusliikunnan ja lihasharjoittelun määrää on lisätty. Ulkoliikuntakaudella tuplaliikuntatunnin aluksi oppilaat kävelevät läheisen Lammaslammen ympäri tai juoksevat pururadan, vasta sitten palloillaan tai tehdään jotain muuta. Talvisin liikuntasaleissa tehdään yksinkertaisia lihaskuntoa edistäviä liikesarjoja.

Kävelyn määrää on lisätty muun opetuksen yhteyteen. Kun mennään esim. kolmen kilometrin päässä olevaan Vantaan Taidemuseoon, sinne kävellään.

Muutenkin korostetaan arkiliikunnan merkitystä.

Satatalo

Skannasin vanhasta Valistuksen alkuopetuksen matematiikan kirjasta Satatalon. Satataloa käytettiin havainnollistamaan ykkösiä ja kymppejä ja kymmenjärjestelmää ylipäätään.

Kävin yleisivistäviä kouluja, kansa- ja oppikoulua, yhteensä 13 vuotta.

Satatalo kaikista havainnollistamisvälineistä teki minuun ylivoimaisesti suurimman vaikutuksen.

Aloitin kouluni Helsingin maalaiskunnan Veromiehen koulussa. Heti perään muutimme Tikkurilaan, toisen luokan kävin opettaja Elsa Kojon luokalla Tikkurilan kansakoulussa. Luokka oli yhdistetty eka ja toka luokka, Tikkurila kasvoi 60-luvulla vauhdilla. Opettaja Kojo oli vaativa opettaja, joka sai pojankoltiaiset oppimaan.

Veromiehen koulussa ekalla luokalla minua opetti opettaja Annikki Virtanen. Ekasta luokasta en paljoa muista, Satatalon ja sen, kun muut virkkasivat neliönmuotoisen patalapun, minä virkkasin pyöreän. Olin ylpeä aikaansaannoksestani, vaikka myöhemmin sain tietää, että vain kähmyt lapset sitä pyöreitä patalappuja virkkailevat.

Kun opettaja Virtanen toi ensimmäisen kerran luokkaan ison pahvisen Satatalon, jäykistyin ja silmäni laajenivat. Satatalo oli niin hieno ja jotain niin suurta.

Opettaja Virtanen asetti Satatalon karttatelineeseen. Itse talo oli keltainen, katto punainen. Kymppirivit olivat taskuja, ykköset olivat sinisiä irtomylpyröitä, joita sujauteltiin taskuihin tarpeen mukaan. Kymmenjärjestelmä aukeni minulle laakista.

Jos jollain opettajalle on sellainen iso keltapunainen Satatalo sinisine palloineen jossain tallessa, tarjoan siitä viisikymppiä. Laitan sen vaikka makuuhuoneen seinälle.

Toiseksi suurimman havaintovälinevaikutuksen teki minuun Kalle-luuranko, jota säilytettiin Tikkurilan yhteiskoulun havaintovälinevarastossa yhdessä karttojen, kuvataulujen, täytettyjen eläimien ja liemissä säilöttyjen matelijoiden kanssa.

Kerran sain järkkärivuorollani hakea Kallen luokkaan, minkä koin suurimpana kunniana mitä olla ja voi. Aina joku irvileuka oppikoululainen tunki taululiidun Kallen suuhun. Liitu ajoi tietenkin röökin virkaa.

Hieman urheilusta, ja rakkaista työkaluistani

Hiihtojakso on takana, tänään luisteltiin ja pelattiin jäällä ensimmäistä kertaa. Kaivoin miesmaikkojen pikkuruisesta pukuhuoneesta vanhat Daoust-luistimeni esiin. Nilkkatuet ovat hieman repsahtaneet, mutta muuten ne ovat vielä hyvät. Älkää olko huolissanne, kyllä, olen kyllä teroituttanut niitä aika ajoin.

Luistimeni ovat ainoat työkaluni pääni lisäksi, jotka näyttävät kestävän alusta loppuun. Ostin luistimet vuonna 1980 ensimmäiseen työpaikkaani Vantaan Hiekkaharjun kouluun. Olin silloin nuori poika, 24-vuotias.

Olen ajatellut, että luistelen niillä eläkkeelle asti. Minulla on vielä kolme vuotta aikaa viralliseen eläkeikääni, mutta en ole varma mitä teen. Jos menen eläkkeelle, kun on määrä, olen vasta 60-vuotias. 36 vuotta opettajantyötä olisi silloin takana. Monen koulupojan kanssa yhdessä on luisteltu.

Koen itseni nuoreksi ja kunto on hyvä. Voi olla, että luistelen Daousteillani pidempään. Pitää katsoa, kuinka koulumaailma makaa kolmen vuoden päästä.

Syksyllä 1980 ostin myös verkkarit. Ajattelin pikajuoksija Ossi Karttusta, joka juoksi kilpaa yhdessä Markku Kukkoahon kanssa. Pojat juoksivat niin lujaa, että nykyiset suomalaiset varttimailerit näyttävät pikkupojilta. Ossi Karttunen juoksi kotimaan kisat aina sama risainen paita päällä, mikä minusta oli hienoa. Paita oli Karttusen talismaani. Ajattelin, että ostamani verkkarit kestäisivät alusta loppuun. Eivät kestäneet, lähimainkaan, vaan hajosivat, vaikka kuinka yritin harsia niitä kokoon.

Nykypojat eivät osaa luistella yhtä hyvin kuin pojat vuonna 1980. Jotkut osaavat erittäin hyvin, pojat, jotka pelaavat jääkiekkoa jossakin seurassa. Osa pojista luistelee horjuen, hyvä, kun pystyvät pystyssä.

Vuonna 1980 kaikki pojat luistelivat hyvin, koska he pelailivat ulkojäillä alvariinsa. Kun olin koulupoika, asuin itsekin Hiekkaharjussa. Hiekkaharjun urheilukenttä oli meille kuin toinen olohuone. Kesällä kokeilimme yleisurheilua, saimme kentän vaksilta lainaksi kuulia, keihäitä ja moukareita. Mutta talvella luisteltiin paljon, tehtiin jengejä ikään katsomatta niistä pojista, jotka sattuivat olemaan paikalla.

Asuin viitisentoista vuotta Kaivokselan opettajanasuntolassa urheilukentän laidalla. Nyt asun Vapaalan aukean urheilukentän laidalla. Näin Kaivokselassa olohuoneesta urheilukentälle, niin nytkin. Koko ajan poikajoukot kentillä ovat vähentyneet. Nyt, kun katson ulos, isolla kentällä luistelee vain pari-kolme poikaa. Miksi pojat eivät enää luistele? Nekin, jotka pelailevat, pelailevat seuroissa ja jäähalleissa.

Kaivokselan kentällä pelailivat mm. Ruudun veljekset, vaikka he pelasivat kilpaa Etelä-Vantaan urheilijoissa (EVU). Nuorin pojista, Tuomo Ruutu, oli tyttäreni luokalla. Hän jäi usein kolistelemaan poikani kanssa niin myöhään, että kentän valot sammuivat. Intohimo oli niin suurta. Poikani oli useinmiten veskari, ja Tuomo luisteli ja harhautteli. Jouduin usein huutamaan partsilta pojat kotiin nukkumaan: "Nyt pojat kotiin nukkumaan. Huomenna on koulupäivä!"

Tuomo oli aivan loistava futari. Muistan aina, kun pelasimme Vantaan alakoulujen alkusarjan ottelua, Kaivoksela vs Pähkinärinne, Tuomo oli keskikentällä ja ohjasi peliä. He voittivat pelin 2-1, vaikka meillä oli parempi joukkue. Heillä oli toinen valkku kentällä, ja minä huutelin vain  kentän laidalla.

Nykyään valkut pistävät pojat valitsemaan lajinsa suurinpiirtein kymmenvuotiaana, "joko pelaat futista tai lätkää". Pakkovalinta on älytöntä. Ennen pojat pelasivat kesäisin futista ja talvisin lätkää, kuten esim. Jari Litmanen teki.

Miksi nykypojat eivät enää luistele?

Lisäys:

Viereisen yläkoulun oppilaat eivät juuri liikuntatunneilla luistele, vaan pelaavat jäällä tossulätkää. Ilmeisesti pojilla ei ole omia luistimia.

Tossulätkäkin on liikuntaa. Yläkoulun liikunnanmaikka ajattelee viisaasti, että mikä tahansa ulkoliikunta on hyväksi pojille.

Suomalaista girl poweria

Kauppalehti 7.2.

OECD: Tytöt loistavat tieteessä ja eniten Suomessa

New York Times kirjoittaa OECD:n tutkimuksesta, jossa testattiin 15-vuotiaiden nuorten valmiuksia matematiikkaan ja tieteeseen 65 maassa.

Uutta on se, että niin sanottuihin pehmeisiin arvoihin kasvatetut tytöt näyttäisivätkin suoriutuvan lähes joka maassa poikia paremmin kovissa tieteissä, mutta lähes yhtä suuri kohu Yhdysvalloissa on syntynyt Suomen pisteistä. Meillä tytöt loistavat suurin piirtein maailman parhaina.

Parempiin pisteisiin pääsivät vain shanghailaiset tytöt.

Suomen alapuolelle jäivät muun muassa kaikki muut Pohjoismaat.

Onneksi olkoon tytöt!

OECD:n tutkimus vahvistaa PISA-tutkimusten tuloksia. Vaikka suomalaiset pojatkin pärjäsivät testeissä muiden maiden oppilaisiin nähden hyvin, tyttöjen pärjääminen oli vieläkin parempaa.

Tyttöjen pärjääminen näkyy jo peruskoulussa. Motivaatio on toista kuin suurimmalla osalla pojista. Lukioon menee selvästi enemmän tyttöjä kuin poikia. 

Suomessa naisten koulutustaso on korkeampi kuin miesten, palkkataso ei. Naisten korkea koulutustaso ei ole eurooppalainen poikkeus, sillä kaikissa EU-maissa naiset kouluttautuvat paremmin kuin miehet.

Naisten koulutus on tärkeämpää kuin miesten. 

Naisia kouluttamalla voidaan parantaa kehitysmaitten asemaa. Suomessakin on tutkittu asiaa, korkeasti koulutettujen äitien lapset pärjäävät elämässä keskinmäärin ottaen hyvin. Äidin koulutus vaikuttaa lapsen hyvinvointiin monella tasolla.

Suuren lapsijoukon terveyttä seuranneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että mitä koulutetumpi äiti on, sitä paremmin lapsi voi. Äidin koulutustaso vaikuttaa lapsen liikuntaan ja hampaiden harjaamiseen, vähentää ylipainoa ja auttaa lasta jopa uimaan pitemmälle kuin kouluttamattoman äidin lapsi. (HS 24.4.2012)

Kehitys Suomessa on ollut melko nopeaa. Kun kävin lukiota 1970-luvulla tyttöjä ja poikia oli suurinpiirtein yhtä paljon. 1970-luvun lopulla opiskellessani Jyväskylän yliopistossa opettajaksi, kampuksella tallusteli tyttöjä ja poikia saman verran.

Joskus 1990-luvun alussa lueskelin Opettaja-lehteä ja juttua Jyväskylän yliopistosta. Jutun yhteydessä oli kuva yliopiston päärakennuksen aulasta, valtaisa lauma innokkaita opiskelijatyttöjä ja yksi ainoa orpo opiskelijapoika!

Osa suomalaisista nuorista miehistä syrjäytyy tai syrjäytetään. Elinkeinoelämän valtuuskunnan (EVA) raportti vuodelta 2010 kertoo, että kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista oli miehiä. 

Kaunokirjaimet

Properuskoulu-blogin ylivoimaisesti suosituin kirjoitus on Käsin kirjoittamisen autuudesta. Kirjoitusta luetaan noin sata kertaa päivässä, mikä on ällistyttävä määrä. Ilmeisesti ihmiset eivät löydä netistä vanhoja kaunokirjainmalleja mistään muualta.

Ajattelin palvella vanhojen kaunokirjainten metsästäjiä. Skannasin kirjaimet vanhasta peruskoulun työkirjasta. Laitoin kirjainten kuvan mahdollisimman suureksi. Paina hiirellä isoa ö-kirjainta. Kuvan voi tallentaa omalle koneelle ja tulostaa käyttöä varten.

Kun nyt tuijottelen kaunokirjaimia, ne näyttävät erittäin kauniilta. Ne henkivät kiireettömyyttä, harmoniaa ja seesteisyyttä.

Kouluaikoinani rakastin kaunokirjoitusta. Koin sen zen-lajina. Ei ollut mitään muuta kuin mustekynän kärki, josta muste piirtyi paperille. Ei mitään muuta, ehkä musteen haju ja hiljaisuus.

Sain kaunokirjoituksesta kympin keskikoulun päästötodistukseen. Muut kympit tulivat kuvaamataidosta ja uskonnosta. Muita kymppejä en koskaan saanutkaan.

Kaunein kaunokirjain on pikku-a. Siihen on ladattu kaikki oleellinen.

Toivo Salervo 

Aivosähköhäiriöitä

Yle 6.2.

Jari Sinkkonen: Pitelemättömästi aggressiivisia lapsia yhä enemmän

 - 10-vuotias poika ajautuu hankaluuksiin koulussa hillitsemättömän aggressiivisuuden vuoksi.

Näin kuvailee tyyppipotilasta lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja lääketieteen tohtori Jari Sinkkonen.

Yli 30 vuoden kokemuksella puhuvan Sinkkosen näkemyksen mukaan ongelmat ovat lisääntyneet.

- Tälläisten pitelemättömästi aggressiivisten lasten määrä on ihan selvästi vuosien varrella kasvanut ja kyllä sitä sylttytehdasta pitää etsiä lasten kasvatuksesta ja yhteiskunnasta, täsmentää Sinkkonen.

Muutosta hän pitää vuosikymmenten takaiseen tilanteeseen nähden täysin käsittämättömänä.

- Osa selittyy lasten ylikuormittumisella ärsykkeistä. Liian paljon on tarjolla ääntä, meteliä ja hälyä, sekä visuaalisia ärsykkeitä. Kaikki tämähän yhdistyy konsolipeleissä, kertoo rakkaasta vihollisestaan Sinkkonen.

* * *

Varmaan kaikki peruskoulun opettajat voivat yhtyä Jari Sinkkosen näkemykseen siitä, että pitelemättömästi aggressiivisten lasten määrä on vuosien varrella kasvanut selvästi. Sinkkonen pitää muutosta käsittämättömänä. Pomminvarmasti hallitsemattoman aggressiivisuuden lisääntymistä ei voida kait millään yksittäisellä syyllä selittää. 

Tietokoneet ja konsolit alkoivat yleistyä noin kolmekymmentä vuotta sitten. Nyt pelit kulkevat mukana taskuissa. Television katselu on lisääntynyt, samoin musiikin korvanappikuuntelu. Sinkkonen toteaa, että tarjolla on liian paljon ääntä, meteliä ja hälyä sekä visuaalisia ärsykkeitä. 

Itse olen aikaisemmin kirjoittanut aivosähköhäiriöisistä lapsista, jotka ovat pääosin, kuten Sinkkonen toteaa, pikkupoikia.

Aivosähköhäiriöt voivat johtaa hallitsemattomaan aggressiivisuuteen tai keskittymättömyyteen. Voi olla, että pahimmassa tapauksessa oppilas ei jaksa keskittyä viittä minuuttia kauempaa. 

- Lapset ovat liian vähän omissa oloissaan eivätkä lepää riittävästi. Lapsi kaipaa suloista joutenoloa ja spontaania leikkiä, sanoo lastenpsykiatri Sinkkonen. (Yle)

Olen viiden lapsen isä. Lapsista kolme on jo aikuisia, mutta kaksi heistä on vielä alakoululaisia.

Tunnen pistoksen sydämessäni, olemmeko ohjelmoineet lapsemme liiallisilla harrastuksilla ja valjastaneet heidät kaikenmaailman elektronisilla vempaimilla?

Onneksi omilla lapsillani on ollut aina parin kuukauden tauko kaikesta, pitkä ja vapaa kesä. Kesällä on täydellinen harrastustauko. Mökillä ei juuri katsella televisiota tai pelailla tietokonepelejä. Oleillaan vain ja elellään kuin ellun kanat.

Pelaamista olen yrittänyt rajoittaa laittamalla salasanoja tietokoneisiin ja määrittelemällä päivittäisen pelaamisajan tuntiin päivässä. Ongelma on, että koulun jälkeen lapset pörräävät myös kavereillaan, tiedän varmasti, kun he ovat sisällä, he pelaavat kimpassa.

Kun nyt kirjoitan tätä juttua, poikani odottaa koristreeneihin lähtöä. Hän paraikaa istuu sohvalla ja pelailee älypuhelimellaan. Nykylapset käyttävät odotushetkensä ja treenimatkansa älypuhelimen räpläämiseen.

Aivosähköhäiriöt tuovat uusia haasteita opettamiseen ja oppimisympäristöihin.

Olen tullut siihen tulokseen, että meidän pitää koulussa kaiken hälyn ja mölyn ja ylenmääräisen ärsykeroinan sijasta pyrkiä rauhaan, rauhalliseen ja jatkuvaan opiskelunvirtaan. Vältän projekteja. Oppikirja ja vihko ovat edelleen rautaa. Opettajan kerronta on valttia. Opetuksen herkkuhetkiä ovat rauhalliset ja eteenpäin vievät opetuskeskustelut.

Ei silti, käytän hyvin paljon dokumenttikameraa ja älytaulua. Dokumenttikameran avulla oppilaat oppivat järjestelmälliseen vihkon ja työkirjan käyttöön. Myös vastausten näyttäminen on helppoa, kun kameralla voi näyttää samaa oppi- tai työkirjaa, mikä oppilaallakin on.

Oppilaani istuvat jonoissa yksittäispulpeteissa, mikä auttaa opiskelussa keskittymiseen. Kun ryhmätöitä tehdään esim. leijonatunneilla (Lions Quest), äkkiä ne ryhmät silloin kasaan saadaan. 

Luokan etuseinää pidän lähes tyhjänä, ei turhia ärsykkeitä ollenkaan. Etuseinään en ripustele kuvistöitä. Kuvistöitä ei saa ripustella seinille hujan hajan, vaan työt on ripustettava kaikkien ripustussääntöjen mukaisesti. Seinille on jätettävä myös tyhjää tilaa. 

Seinien yleisvärinä valkoinen on ylivoimainen.

Luokka on pidettävä siistinä. Jokaiselle esineelle on paikkansa ja ne ovat käytön jälkeen palautettava juuri oikeille paikoilleen. Roskat roskikseen.

Kaikenlaista fyysistä ja henkistä sekasortoa on vältettävä.

Koulut ovat siirtymässä inkluusioaikaan. Erityisoppilaita alkaa virrata hiljalleen tavallisiin luokkiin. Erityisoppilaat tarvitsevat selkeän ja rauhallisen oppimisympäristön.

Opettajienhuoneetko kansantuomioistuimia?

HS Mielipide 5.2.

Juhani Lampi, Helsinki:

Oppilaiden ihmisoikeuksia on kunnioitettava

Kou­lu­jen työ­rau­han tur­vak­si ol­laan laa­ti­mas­sa uu­sia la­ke­ja (HS Uu­ti­set 2. 2.). Han­ke lie­nee Kummunnut to­del­li­ses­ta tar­pees­ta. "Jo­tain tart­tis teh­rä", kun mu­ku­lat ovat men­neet ihan mahdottomiksi. Niin­kö?

Jos­pa ei kui­ten­kaan ihan in­nos­tut­tai­si mah­dol­li­suu­des­ta pan­na lap­sia ku­riin ja nuh­tee­seen kansantuomioistuimessa eli opet­ta­jain­huo­nees­sa.

Mi­ten es­tet­täi­siin opet­ta­jan mie­li­val­ta? Kou­luis­sa, jos mis­sä, puu­ha­taan mi­tä mo­ni­nai­sim­pienihmissuhteitten  kans­sa. Tie­tyis­sä kou­luis­sa ja työ­suh­teis­sa opet­ta­ja­kin voi­nee ol­la vi­ra­no­mai­nen, mut­ta on­ko hä­nel­le to­del­la syy­tä myön­tää oi­keus op­pi­lait­ten yk­si­tyi­syy­teen ka­joa­mi­seen ja rangaistuksien ja­ke­luun tuo­ma­ri­na il­man lau­ta­mie­hiä ja syyt­tei­den to­dis­ta­mis­vel­vol­li­suut­ta?

Pe­rus­tus­la­kim­me an­taa viit­tei­tä sii­tä, mi­ten asioi­den tu­li­si ol­la oi­kein, ja viit­teet sii­tä, et­tä kan­sa­lai­sen – siis myös lap­sen – ih­mis­oi­keuk­sia kun­nioi­te­taan.

Oi­keuk­sien kun­nioit­ta­mis­ta ei ole lap­sen tai nuo­ren yk­si­tyis­omai­suu­den pen­ko­mi­nen saa­ti työrangaistuksen mää­rää­mi­nen vain opet­ta­jan oman epäi­lyn pe­rus­teel­la.

Mil­lai­set oli­si­vat kou­lu­lai­sen oi­keu­det puo­lus­tau­tua syyt­tei­tä vas­taan il­man, et­tä sii­tä seu­rai­si hankaluuksia tuo­ma­rin eli opet­ta­jan kans­sa?


Kun on Sanomalehtiviikko, luin Hesariakin sillä silmällä. Mielipideosastolta löytyi kaksi kirjoitusta, jotka oli liitetty Sanomalehtiviikkoon. En oikein tiedä, miten suhtaudun yllä olevaan Juhani Lammen mielipidekirjoitukseen, huumoria, provo? 

Joskus vastaavat kirjoitukset menevät läpi maan arvostetuimmassakin samomalehdessä kuten taannoinen "miljonääriäidin valitus", josta pulppusi melkoinen keskustelu netin mielipidesivuille. Toisaalta onhan sitä ajateltava Hesarin toimitustakin, kuka sitä viitsii kuivakkaa mielipiteenvaihtoa lukeakaan?

Selailin ajankulukseni nettiä ja löysin yhden selitteen sanalle kansantuomioistuin:

Kansantuomioistuin on nimitys oikeusistuimelle, joka ei perustu ensi sijassa yleisiin oikeusperiaatteisiin ja jonka henkilöstö ei ole oikeusoppineita, vaan oikeusistuimella on yleensä poliittinen vire. 

Kansantuomioistuimia on yleensä vallankumoukseen tai muun yhteiskunnallisen murroksen yhteydessä ja institutionalisoituneina erilaisissa diktatuureissa, kuten natsi-Saksa ja Neuvostoliitto. (Wikipedia)

Ihmettelen kovasti, millaisessa maailmassa mielipidekirjoittaja Juhani Lampi oikein elelee. Lammen kirjoitus on täysin suhteellisuudentajuton, jossain määrin jopa vainoharhainen. En ole koskaan kuullut, että joku olisi rinnastanut opettajanhuonetta kansantuomioistuimeen.

Tyypillinen peruskoulunopettaja on varovainen ja melko nössö.

Peruskoulu elää vallitsevan yhteiskunnan ehdoilla, pyrkimys ei ole minkäänlaiseen vallankumoukseen. 

Juhani Lammen järjettömin lause on:

Tie­tyis­sä kou­luis­sa ja työ­suh­teis­sa opet­ta­ja­kin voi­nee ol­la vi­ra­no­mai­nen, mut­ta on­ko hä­nel­le to­del­la syy­tä myön­tää oi­keus op­pi­lait­ten yk­si­tyi­syy­teen ka­joa­mi­seen ja rangaistuksien ja­ke­luun tuo­ma­ri­na il­man lau­ta­mie­hiä ja syyt­tei­den to­dis­ta­mis­vel­vol­li­suut­ta?

Haluaako Lampi, että jokainen koulussa tapahtuva pikkunujakointi viedään tuomioistuimiin, koska hän kaipailee lautamiehiä? Todistamisvelvollisuus?

Koulussakin asianomaisia riitapukareita kyllä kuullaan ennen kuin aletaan hutkia kolmevarttisia. Oppilailla, jotka ovat olleet näkemässä nujakointia kertovat kyllä, mitä on tapahtunut, vrt. "todistamisvelvollisuus". Opettaja tarkoin punnittuaan antaa rangaistuksen tai sitten ei. Yleensä riittää nuhtelu tai kasvatuskeskustelu. Jos rangaistus annetaan, asiasta ilmoitetaan asianomaisten koteihin. 

Opettaja on virkasuhteessa, koska opettajan tehtäviin kuuluu julkisen vallan käyttäminen kuten arviointi ja kurinpito. Koulussa ei käytetä mielivaltaa.

Minkälaisia työrangaistuksia Lampi luulee, että koulussa tullaan käyttämään? Toistaiseksi työrangaistuksia ei käytetä. Peruskoulu ei ole gulag. Jos oppilas sotkee paikkoja, on luonnollista, että hän siivoaa jälkensä. Omien jälkien siivoaminen ei ole rangaistus.

Lammelle iltalukemista:

Edu.fi: Opettajien oikeuksista ja velvollisuuksista

OAJ: Opettajien ammattietiikka ja eettiset periaatteet

Pussillinen uusia konsteja järjestyksenpitoon

Antiikin Roomassa

HS 1.2.

Opettajat saamassa oikeuden tarkastaa koulureput

Opetusministeriö esit­te­li per­jan­tai­na uu­sia kei­no­ja, joi­den avul­la kou­lu­jen työ­rau­haa pi­det­täi­siin yl­lä niin, et­tä myös op­pi­lait­ten oma vas­tuu ko­ros­tuu.

Ope­tus­mi­nis­te­ri Juk­ka Gus­tafs­so­nin (sd) mu­kaan kou­lu­jen tur­val­li­suut­ta ei pa­ran­ne­ta vain ran­gais­tus­ten pe­lol­la. Myös kou­lun yh­tei­söl­li­syyt­tä ja op­pi­lait­ten osal­li­suut­ta on tar­koi­tus ko­ros­taa muun muas­sa niin, et­tä op­pilakunnista tu­lee pa­kol­li­sia ja nii­den teh­tä­viä täs­men­ne­tään.

Op­pi­laat on mää­rä pääs­tää osal­lis­tu­maan esi­mer­kik­si kou­lun jär­jes­tys­sään­tö­jen ja opetussuunnitelmien valmisteluun.

Opet­ta­jat sai­si­vat lain­muu­tos­ten myö­tä uu­sia vä­li­nei­tä tur­val­li­suu­den var­mis­ta­mi­seen. Heil­le säädettäisiin valtuudet ta­ka­va­ri­koi­da häi­rit­se­viä tai vaa­ral­li­sia esi­nei­tä tai ai­nei­ta, ku­ten puuk­ko­ja ja huu­mei­ta. Tie­tyin edellytyksin opettajat voi­si­vat myös tar­kas­taa op­pi­laan lau­kut ja tas­kut. Voi­ma­kei­no­ja, mut­tei mi­tään as­ta­loi­ta tai mui­ta vä­li­nei­ta, sai­si käyt­tää.

Lainmuutosten on tarkoitus tulla voimaan jo ensi keväänä.


Opetusministeriön ehdotus on oikeansuuntainen. Ehdotuksen omituisin piirre on, että oppilaat on määrä päästä opetussuunitelmien valmisteluun. Eiköhän opetussuunnitelmien valmistelu sentään ole asiantuntijoiden tehtävä? 

Opettajan takavarikko-oikeus on mitä kannatettavin. Ei ole mitään järkeä siinä, että oppilas saa koulussa kanniskella repussaan teräaseita tai huumeita, kun muullakaan yhteiskunnassa ei niin saa tehdä. Turhan takia reppuja ei kukaan viitsikään tonkia.

Jälki-istuntojen käyttöä kannattaa harkita tarkkaan. Tiuhista jälki-istunnoista ei ole mitään hyötyä. Olen kasvatuskeskustelun kannattaja.

Ehdotuksen mukaan oppilas voitaisiin määrätä myös tekemään kirjallisia tai suullisia tehtäviä. Niiden tulisi kuitenkin liittyä kulloiseenkin tekoon. Tämä tuntuu järkevältä, miksei oppilas muka voisi pohtia kirjallisesti tekoaan ja sen seurauksia? 45 minuuttia istumista pää tyhjänä ei ole kovin kasvattavaa.

Ehdotuksen mukaan oppilaat voisivat vastedes velvoittaa esimerkiksi siivoamaan aiheuttamansa sotkut. Ei kait tätä ennenkään ole kielletty paitsi rangaistustarkoituksessa? Paikkojen siivoaminen tai korjaaminen ei voi olla mikään rangaistus eikä työtä saa pitää rangaistuksena. Työtä voidaan nykyaikana pitää etuoikeutena.

Suo­men van­hem­pain­liit­to on pet­ty­nyt sii­hen, et­tei eh­do­tuk­sis­sa työ­rau­han tur­vaa­mi­sek­si juu­ri ole otet­tu ko­tia ja van­hem­pia huo­mioon.

"Ko­tien kas­va­tus­vas­tuu­ta ei tun­nis­te­ta, vaan li­sä­tään vain opet­ta­jien työ­taak­kaa", sa­noo Van­hem­pain­lii­ton toi­min­nan­joh­ta­ja Tuo­mas Kurt­ti­la. (HS)


Kyllä kouluissa on aina tunnistettu kotien kasvatusvastuu. Päävastuu lasten kasvatuksesta on aina ollut kodeilla. 

Kun oppilas saa rangaistuksen, otetaan yhteys myös koteihin. Omassa koulussani on kolminkertainen käytäntö. Heti, kun teko on saatu yksilöityä, oppilas soittaa kännykällä kotiin ja kertoo, mitä on tapahtunut ja mikä on teon seuraus. Jos oppilas jostain syystä ei pysty kertomaan mitään, opettaja auttaa. Opettaja kirjaa tapahtuman Wilmaan ja varmuuden vuoksi vielä omaan päiväkirjaansakin.

Vakavissa tapauksissa vanhemmat kutsutaan kouluun keskustelemaan. Vakava asia on esim. toistuva kiusaaminen.

Ehdotuksessa painotetaan ennaltaehkäisyn merkitystä, mikä on luonnollista. Parasta ennaltaehkäisyä on pienet luokkakoot. Kotikaupunkini Vantaa saa valtiolta luokkakokoavustusta, mikä näkyy luokissa työrauhan kasvuna. Omassa luokassani on vain 19 oppilasta, mikä on aivan toista kuin menneiden vuosien noin kolmenkympin oppilaan luokat. Oppilaantuntemus on syvempää ja on aikaa yksilöllisiin kasvatuskeskusteluihin.

Asioista on puhuttava ennakkoon yhdessä. Monissa kouluissa on käytössä KiVa Koulu -ohjelma. Itse pidän säännöllisesti lähes joka viikko "leijonatunteja", Lions Quest -yhdessä kasvamisen ohjelmaa. 

Yksittäisen koulun käytäntöjen on oltava yhteneviä muuten mennään metsään. Opettajien on noudatettava suurinpiirtein samoja sääntöjä. On aivan älytöntä, että joku opettaja sallii sellaista, joka on yhteisesti sovittujen sääntöjen vastaista.

Tyypillinen ristiriitoja herättävä sääntö on pipokielto sisällä. Jos on yhteisesti sovittu, että pipo päässä ei luokissa olla, niin silloin ei olla. Ja parempi tapella pipoista kuin jostain muusta hieman vakavammasta asiasta. Jollakin tavalla kasvavan oppilaan on annettava protestoida, piposta tappelu on kuitenkin pikkujuttu.

Yleisesti ottaen mielestäni järjestyshäiriöt kouluissa eivät ole kasvaneet. Totta on, että yksittäiset tapaukset ovat rajumpia kuin ennen varsinkin aivan pienten oppilaiden kohdalla. 

Muistan hyvin urani alkuajat. Aloitin opettamisen Hiekkaharjun koulussa ja suurin osa oppilaistani tuli pahamaineisesta Malminiityn lähiöstä. Kun tulin Pähkinärinteeseen, lähiö oli aivan uusi ja kaikki lapset eivät vielä olleet sopeutuneet uuteen asuinpaikkaansa. Lähiöillä on aina kasvukipunsa. Molemmat lähiöt ovat olleet jo pitkään lintukotoja.

1980-luvulla pojat tappelivat vielä niin, että veri roiskui. En edes muista, milloin olen viimeeksi joutunut menemään kunnon tappelun väliin. Kiusaaminen oli ennen paljon rajumpaa ja julkeampaa kuin nyt.

Ei oma kouluaikanikaan hääviä ollut puhumattakaan isäni kouluajoista. Hän kävi koulunsa sota-aikana ja sen jälkeen. Helsinkiläispojan koulunkäynti silloin oli täysin väkivallan varjostamaa. Kun mentiin Alppilasta Kallion läpi oppikouluun, piti Alppilan pojista kerätä joka aamu iso porukka, ettei saatu koulumatkalla turpaan. 

Surkeaakin surkeampia laskupäitä

http://www.love-egypt.com/mathematics.html

Opettaja 8.1.

Laskupäät ovat lahoamassa

Opetushallitus arvioi vuosi sitten, että tulokset ovat heikentyneet kaikilla osa-alueilla. Liisa Näveri puolestaan totesi muutama vuosi sitten väitöstutkimuksessaan, että koululaisten päässälaskutaidot ovat heikentyneet aina 1980-luvulta asti. Joulukuussa julkistettu Timss-tutkimus osoitti, että suomalaisten koululaisten laskupää on 12 vuoden aikana huonontunut runsaan yhden kouluvuoden verran.

Suomi on kyllä ollut maailman huippua peruskoulun matematiikan taidoissa kansainvälisessä Pisa-kisassa, mutta siinä mitataankin matematiikan lukutaitoa. Ongelmat ilmenevät jatko-opintovaiheessa ammattikouluissa, lukioissa ja korkeakouluissa, joissa pitää kerrata ja antaa tukiopetusta. Moni opettaja sanoo, ettei edes peruskoulun alaluokilla opittuja asioita aina hallita eikä päässälaskutaitoa ole.

Turun ammattikorkeakoulun testauksen mukaan ylioppilastutkinnon suorittaneista uusista insinööriopiskelijoista vain joka neljäs lyhyen matematiikan kirjoittaneista osasi laskea murtoluvuilla yksinkertaisen vähennys- ja jakolaskun. Pitkän matematiikan suorittaneista tehtävä jäi ratkaisematta lähes joka toiselta.

Yllä oleva kirjoitus on ote lehden pääkirjoituksesta.

Turun ammattikorkeakoulun testauksen tulokset ovat ällistyttävän surkeita. 

Murtolukujen peruslaskutoimitukset ovat hyvin yksinkertaisia laskuja. Opetan tällä hetkellä peruskoulun neljättä luokkaa, oppilaat ovat 10-vuotiaita. Joulun jälkeen vaihtui matikan kirja ja alkoi uusi jakso, murtoluvut. Yksinkertaiset murtolukujen vähennys- ja jakolaskut luonnistuvat hyvin 10-vuotialta lapsilta, miten ihmeessä osa ylioppilaista ei suoriudu niistä?

Opettaja-lehden pääkirjoituksessa kerrotaan, että romahduksen syy on, että tehtävissä käytetään liikaa ja liian aikaisin apuvälineitä kuten laskimia ja taulukkokirjoja. Oppilaan muisti mahottuu.

Johtopäätös lienee selvä: 

Laskimet pannaan ja omat aivot käyttöön!

Jossain vaiheessa vähäteltiin päässälaskun merkitystä, vaikka kaikki tietävät, että päässälasku teettää aivoille työtä. Kun pyrin neljänneltä luokalta oppikouluun, päässälaskujen merkitys pääsykokeissa oli suuri.

Minulla on vieläkin tallella "Oppikouluun pyrkivän opas". Päässälaskuharjoitukset olivat nykytasoon verrattuna vaativia. Muistan hyvin, kun alkukesällä v. 1966 porukalla treenattiin laskuja Hiekkaharjun Keravanjoen Karhurannassa viltin päällä samaan aikaan, kun äiti pesi mattoja mattolaiturilla. Ähkäiltiin ja pähkäiltiin, vaikka mieli teki kovasti pulikoida.

On myös halveksittu ulkoaoppimista, vaikka ulkoaoppimisen avulla lapsi oppii järjestelemään tietoa omaan päähänsä. On sanottu vain, että "nippelitieto" on turhaa, ja että kaikki tieto löytyy kumminkin netistä. Tuloksena on, että esim. maantiedon nimistön tuntemus on pudonnut, ja että yksinkertaisia kielioppiasioita tai oikeinkirjoitusta ei enää hallita kunnolla.

Kun Vantaalla lomautettiin opettajia 1990-luvun lopussa, opetin kaksi vuotta taloudellisena pakolaisena Helsingin puolella Malminkartanon koulussa. Viisas rehtori Matti Waitinen passitti minut ekan luokan opettajaksi Piianpolun sivukouluun, "pitäähän siellä sentään yksi mieskin olla". Piianpolulla oli vain ekoja ja tokia luokkia.

Piianpolun koulurakennuksessa oli oma tietokoneluokka, jonka keskellä oli iso pyöreä pöytä. Kehitin vallankumouksellisen opetusmetodin, yhdistin matematiikan ja käsityön. Kun osa tokaluokkalaisista teki tekstiilikäsitöitä kanssani ison pyöreän pöydän ääressä, loput olivat tietokoneilla laskemassa yhteen- ja vähennyslaskuja.

Laskut vaikeutuivat koko ajan portaittain, ja eteenpäin ei päässyt, jos lasku ei ollut oikein. Olin opettanut hieman aikaisemmin kympin ylityksen. Jossain vaiheessa joku oppilaista tuli kysymään, "mitäs mä nyt teen, kun pitää laskea yhteen satasia?" Sanoin, "pistä ne sataset välimuistiin omaan päähän ja anna mennä vaan" ja jatkoin pykäpistotyön ohjaamista.

Parin kuukauden päästä eksyin katsomaan, missä oppilaat etenevät. Suurin osa laski päässä yhteen monimutkaisia laskuja malliin 268 + 578. Parhaat laski yhteen jo kymmeniätuhansia. Tosin luokan heikoin oppilas ei vielä hallinnut kunnolla kympin ylitystä, vaikka hän sai matikassa jatkuvasti tukiopetusta.

Vantaalla tuntikehys on aivan minimissä kuten monissa muissakin kunnissa. Hyvin ikävää on, että alkuopetuksesta on viety jakotunteja pois. Kun opetin ekaa luokkaa kolme vuotta sitten, jakotunteja oli neljä, nyt enää kaksi. Käytännössä molemmat tunnit taitavat mennä lukemisen ja kirjoittamisen opetteluun.

Mikäli matematiikkaa olisi viisi neljän viikkotunnin sijaan, geometrian osuutta matematiikan opiskelussa voitaisiin lisätä lasten abstraktin ajattelun kehittämiseksi. Shakkikerhon vetäjiä pitäisi alkaa kouluttaa urakalla.

On kolme syytä, miksi en ole käyttänyt opetuksessa laskimia.

1. Laiskuus, laskimet pitää etsiä ja hakea luokkaan oppituntia varten.

2. Laskimia ei löydy tai niitä ei ole riittävästi.

3. Laskinten paristot ovat loppu.

Koululuokka pussinperänä

Opettaja 11.1.


Ei integroitavissa?


Työsuojeluvaltuutettu  Kari Kinnusen mukaan koululuokka on liian usein jonkinlainen pussinperä, jossa lapsen tai nuoren pitäisi vain yrittää selvitä.


– Kun lapselle ei saa psykiatrista hoitoa mistään, ajatellaan, että kouluun hän nyt kuitenkin voi mennä, Kinnunen kritisoi.



Klikkaa otsikkoa, tarina kannattaa lukea tarkkaan, sillä se ei ole ainoa.


Hyvä, että välillä Opettajassa käsitellään asioita niin kuin ne ovat. Vantaalla lanseerattiin syksyllä toimenpideohjelma, joka vahvistaa lähikouluperiaatetta, mikä sinänsä on hienoa. Erityinen tuki suunnataan portaittain lähikouluun. Alakoulussa aloitettiin ensimmäisestä luokasta, yläkouluissa seiskalta. Suuri osa erityisoppilaista tulee vähitellen lähikouluun tavalliselle luokalle.


Aivan kaikki ei ole mennyt hyvin, mikä oli odotettavissa.


Joka luokalle ei riitä erityisopettajia luokanopettajan tueksi, ja vaikka tulisi, sekään ei aina auta kuten Opettaja-lehden esimerkki kertoo. Arvaamaton ja väkivaltainen oppilas voi olla suorastaan vaarallinen muille oppilaille.


Usein sanotaan, että psyykkisesti sairaat lapset joudutaan pitämään kouluissa, koska heille ei ole sairaalapaikkoja. Lastenpsykiatri Kari Lapin mielestä väitteessä on paljon pielessä. Käytösongelmia ei ratkaista sairaalahoidolla. (Opettaja)

Lastenpsykiatri Lappi sotkee käsitteitä. Tavallinen käytöshäiriöinen lapsi ei ole psyykkisesti sairas. Opettajat ovat tottuneet käsittelemään käytöshäiriöisiä lapsia. Tavallisia käytöshäiriöisiä lapsia on turha lähettää sairaaloihin tai sairaalakouluihin. Käytöshäiriöt on maailman sivu hoidettu pitkäjännitteisellä kasvatuksella joko tavallisessa luokassa tai erityisluokassa.

Mutta opettaja ei ole lääkäri.

Kari Kinnnunen toteaa aivan oikein:

Sairaalla lapsella tulisi olla jatkuva hoitosuhde ja lääkärin seuraama hoito- ja kuntoutussuunnitelma. Tarvitaan myös varasuunnitelma, jos asiat eivät suju kuten pitäisi. (Opettaja)

Lasta ei saa jättää yksin, vaan häntä on autettava. 


Kinnunen penää välimaaston hoitopaikkoja, joita Vantaalla on lopetettu inkluusion myötä. Kinnunen esittää, että kouluihin perustettaisiin moniammatillisia pienryhmiä, jossa opettajan työparina voisi olla psykiatrinen sairaanhoitaja.


Kannatan.


Kinnunen penää tavallisen koulun ja sairaalakoulun välimaastoon uudenlaisia hoitopaikkoja kuten Vantaalla toimivat Etappiluokat, joissa toimii myös sosiaalitoimen työntekijöitä.


Kannatan.


Minä esitän lisäksi, että sairaalapaikkojen määrää ja lastenpsykiatrian resursseja on lisättävä.




Kuten lukijani varmasti tietävät, olen ihmetellyt vantaalaisen uhkarohkean toimenpideohjelman resurssointia. Hajotettiin toimivia ja tuloksellisia yksiköitä ja siirryttiin puolivillaisesti resurssoituun inkluusioon. Köyhän ei kannata leikkiä vähillä rahoillaan, vaan olla tehokas ja keskittyä oleelliseen.




Suomessa moniin kasvatusalan kokeiluihin lähes järjestään sisältyy ylenmääräisesti naivistista optimismia. Seurasin inkluusiokeskustelua paljon ennen Vantaan kokeilua. Käsittääkseni suomalainen inkluusioajattelu on peräisin omasta yliopistostani, Jyväskylän yliopistosta.




Parisen vuotta sitten eksyin jyväskyläläisen erityisopetuksen professorin sivuille. Epäilin silloin, että inkluusioon tuskin on varaa, ja että eritysopettajia ei riitä jokaiseen inkluusioluokkaan.

Professori vastasi jotenkin näin, totta kai, kun erityisoppilas siirretään tavalliseen luokkaan, mukaan tulee aina erityisopettaja.


Eipä tullut.


Esitän yksinkertaisen kysymyksen. Kun luokanopettaja ja erityisopettaja rauhoittelee tai holdaa yhtä Opettaja-lehden esimerkin tapaista itsetuhoista ja väkivaltaista oppilasta, mitä tehdään niille lopuille 19 tavalliselle oppilaalle? Tilanteet ovat hyvin nopeita.


Lastenpsykiatri Kari Lappi vastaa Opettaja-lehdessä, Koulujen kannattaisi kuitenkin hankkia osaamista esimerkiksi MAPA-menetelmästä (Management of Actual or Potential Aggression), jota käytetään helsinkiläisessä sairaalakoulussa väkivaltatilanteiden ennakointiin ja hallintaan.


Niin.


Olin noin vuosi sitten Kilterin koululla vanhemmille tarkoitetussa Lähikouluperiaate-Infossa. Eräs huolestunut isä kysyi, mikä on tavallisen oppilaan asema, kun luokkaan siirretään aggressiivinen ja väkivaltainen oppilas? 

Kysymys sivuutettiin.


Opettaja-lehdessä kysytään, Kauanko väkivaltaa pitää sietää?


Odotamme vastauksia.

Lintsaamisesta sakkoa? 2.

Kaleva 9.1.

Ei sakkoja lintsareiden vanhemmille

Suomen Vanhempainliitto ei kannata koulupinnareiden vanhemmille annettavia sakkorangaistuksia.

Nyt huoltajalle voidaan tuomita sakko, jos hän laiminlyö velvollisuutensa valvoa oppivelvollisuuden täyttymistä. Vanhempainliiton mielestä sakottamisesta ei ole apua ja sitä tulisi harkita erittäin tarkasti.

– Mielestämme on syytä arvioida, onko sakkorangaistukselle lainsäädännössä enää todellista tarvetta ja merkitystä, sanoo toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila liiton tiedotteessa.

Liiton mielestä perusopetuslainsäädäntöön tulee silti jatkossakin kirjata selkeästi vanhempien vastuu oppivelvollisuuden suorittamisen valvonnasta.

Lintsaamisesta sakkoa?

Edellisessä kirjoituksessani käsittelin aihetta. Ainakin Lempäälän Sääksjärven koulussa on kokeiltu sakkojen tehoa, kun mikään muu ei ole auttanut. Sakkoja on tuskin jaeltu mistään pikkulintsauksesta.

Opetan alakoulussa. Oppilaat lintsaavat koulusta äärimmäisen harvoin, koska he pitävät koulunkäynnistä. Kun kotona on vaikeaa, oppilas kokee oman luokkansa ja koulunsa turvapaikaksi. Koulussa oppilas voi puhua omalle opettajalle tai koulukuraattorille, jos kotona hän ei uskalla. Jos lintsaamista on tapahtunut, asiat on saatu yleensä hoidettua normaalein koulun keinoin.

Olen opettanut yli kolmekymmentä vuotta. Vain parissa tapauksessa mikään ei ole auttanut. Silloin sakkorangaistus olisi voinut olla paikallaan. Vanhempien on huolehdittava lapsistaan.

Ääritapauksissa pakoillaan ongelmia, vaihdetaan maisemaa. Kaikki peruskoulun opettajat tietävät, että on ongelmaperheitä, jotka muuttavat uuteen kouluun ja toiseen kuntaan juuri, kun ollaan päästy auttamisessa alkuun. Alakoulun aikana oppilas on voinut käydä yli kuutta-seitsemää koulua. Joskus on paettu jopa Ruotsiin asti.

Toinen sakottamisen paikka on julma kiusaaminen ja väkivalta. Jatketaan, vaikka koulussa on tehty kaikki mahdollinen, mitä tehtävissä on. Ääritapauksissa ei KiVa-koulut auta. On vaikea ymmärtää, miksi koulussa voidaan sallia jatkuvaa kiusaamista ja väkivaltaa, kun muualla sitä ei sallita.

Rikos on rikos.  

Lintsaamisesta sakkoa?

HS Digilehti 8.1.

Lapsi lintsaa, vanhemmille tuomio

Muutamissa kunnissa koulusta lintsaamisesta on tullut poliisiasia. Vanhempia on tuomittu sakkoihin.

Lem­pää­lä lait­taa kou­lu­pin­na­rit ku­riin en­tis­tä tiu­kem­mal­la mut­ta huo­leh­ti­vam­mal­la ot­teel­la. Kou­lu­pin­na­rin van­hem­mat voi­vat jou­tua oi­keu­teen op­pi­vel­vol­li­suu­den val­von­nan lai­min­lyön­nis­tä.

Ope­tus­alal­la Lem­pää­län lin­ja saa va­ro­vais­ta mut­ta myös hie­man epäi­le­vää hy­väk­syn­tää.

En­nen kuin lint­saa­mi­ses­ta il­moi­te­taan po­lii­sil­le, käy­dään lä­pi mon­ta vai­het­ta, joi­den tar­koi­tus on tu­kea op­pi­las­ta ja van­hem­pia.

Opetusministeriö ai­koo poh­tia lint­saus­ta uu­des­sa kou­luran­gais­tuk­sia tar­ken­ta­vas­sa la­ki­luon­nok­ses­sa.

"Tar­ken­nam­me, mi­tä op­pi­laal­la voi­daan teet­tää jäl­ki-is­tun­nos­sa. Ha­luam­me muut­taa jäl­ki-is­tun­toa kas­va­tuk­sel­li­sem­paan suun­taan", hal­li­tus­neu­vos Jan­ne Öberg sa­noo.

"Kä­sit­te­lem­me myös lint­saus­ta, sil­lä muu­ta­mis­sa kun­nis­sa van­hem­pia on jo tuo­mit­tu sak­koi­hin, kos­ka he ei­vät ole val­vo­neet op­pi­vel­vol­li­suu­den nou­dat­ta­mis­ta", Öberg li­sää. Sak­ko­ja on an­net­tu muun muas­sa Pirk­ka­las­sa.

Opetusmi­nis­te­riö pi­tää van­hem­pien tuo­mit­se­mis­ta sil­ti pul­mal­li­se­na.

"Lint­sauk­seen puut­tu­mi­nen on to­del­la ar­ka asia", ope­tus­neu­vos Jus­si Pih­ka­la sa­noo.

Joululoma on ohi, ja lehdistö on "back in business". Otsikoihin on noussut ikiaihe, koulun rangaistukset. Olen aikaisemmin esittänyt blogissani, että sakkorangaistus voitaisiin ottaa käyttöön vakavissa kiusaamistapauksissa. 

Suomessa on oppivelvollisuus. Vanhempien tehtävä on huolehtia siitä, että lapsi käy koulua. 

Yksittäiset opettajat ja koulut ovat melko kädettömiä silloin, kun oppilasta ei saada kouluun kaikista yrityksistä huolimatta. Viimeinen keino on yleensä lastensuojeluilmoituksen tekeminen. Jos sekään ei auta, sakkorangaistus voisi olla paikallaan.

Rinnastan leikkimielellä koulun sakkorangaistuksen liikennerangaistuksiin. Ihmisille annetaan helposti vaikkapa parkkisakkoja. Parkkirike ei kait ole suuren suuri rikos. Jatkuva koulusta lintsaaminen on oppilaalle suuri ongelma. En ymmärrä, miksi jatkuvaa lintsausta pitäisi katsoa sormien läpi. 

Opetusministeriön opetusneuvos Jussi Pihkala sanoo, että lintsaukseen puuttuminen on todella arka asia. Minusta on parempi, että lintsaukseen puututaan kuin, että siihen ei puututa. Mitä Pihkala oikeastaan tarkoittaa, että lintsaukseen puuttuminen on arka asia? Olisi moraalisesti erittäin arveluttavaa, jos koulu ei puuttuisi oppilaan lintsaukseen.

"Jos op­pi­las myö­häs­te­lee tai lint­sai­lee, hän kor­vaa ne mi­nuu­tit. Op­pi­las­ta ei pan­na jäl­ki-is­tun­toon, vaan hä­nen kans­sa käy­dään lä­pi op­pi­tun­tien ul­ko­puo­lel­la eri­tyis­opet­ta­jan kans­sa asioi­ta, jois­ta hän on jää­nyt pait­si", sa­noo Lem­pää­län Sääks­jär­ven kou­lun reh­to­ri Sep­po Sii­to­nen.

Jos op­pi­las lint­saa 30 tun­tia, van­hem­pien ja kou­lu­ku­raat­to­rin kans­sa pi­de­tään pa­la­ve­ri.

Tämä yleen­sä riit­tää, mut­ta jos lint­saa­mi­nen sit­ten­kin jat­kuu, läh­dem­me las­ten­suo­je­lu­vi­ran­omais­ten kans­sa te­hok­kaam­paan tu­ke­mi­seen", Sii­to­nen sa­noo.

Se voi tar­koit­taa eri­tyi­siä jär­jes­te­ly­jä, ku­ten ko­tio­pe­tus­ta. Jos ko­dit ei­vät suos­tu yh­teis­työ­hön, kou­lu il­moit­taa asian po­lii­sil­le. (HS)

Lempäälän malli on hyvin looginen ja järkeenkäypä. 

Mielenkiintoista on, että Suomessa revitään mielettömiä otsikoita esim. sikojen ja kanojen elinolosuhteista. Eläinten elinolot ovat tärkeitä, mutta luulisi, että lasten elinolot olisivat vähintään yhtä tärkeitä.