keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Opettaja ei ole lääkäri

17.10. HS Pääkirjoitus

Opettajalta ei pidä vaatia lääkärin asiantuntemusta

Eri­tyis­tä huo­len­pi­toa tar­vit­se­vien las­ten si­joit­ta­mi­nen mui­den op­pi­lai­den jouk­koon edel­lyt­tää, et­tä tar­vit­ta­vaa tu­kea an­ne­taan muun ope­tuk­sen ohel­la. Myös on­gel­miin pi­tää puut­tua no­peas­ti ja suun­ni­tel­mal­li­ses­ti eri alo­jen asian­tun­ti­joi­den voi­min.

Val­tio ei ole osoit­ta­nut aiem­paa te­hok­kaam­mak­si tar­koi­tet­tuun jär­jes­tel­mään py­sy­vää li­sä­ra­hoi­tus­ta. Kun­tien kou­lu­toi­meen ja ter­veys­pal­ve­lui­hin koh­dis­tu­vien leik­kaus­pai­nei­den vuok­si var­hai­sen ja yk­si­löl­li­sen puut­tu­mi­sen hy­viä aja­tuk­sia on ko­ko ajan vai­keam­pi muut­taa teo­rias­ta käy­tän­nök­si.

Oppi­lai­den oi­rei­lun taus­tal­la on usein psyyk­ki­siä on­gel­mia, ei­kä opet­ta­jien pi­dä yrit­tää­kään teh­dä diag­noo­se­ja tai mui­ta ter­vey­den­huol­lon am­mat­ti­lai­sil­le kuu­lu­via töi­tä. Ope­tus­alan am­mat­ti­jär­jes­tö OAJ on aja­nut ku­rin­pi­to­kei­no­jen laa­jen­ta­mis­ta, mut­ta ku­rin­pi­dol­la­kin puu­tu­taan enem­män seu­rauk­siin kuin syi­hin.

Mo­net opet­ta­jat väit­tä­vät, et­tä kou­lu­jen työ­rau­ha on vii­me vuo­si­na sel­väs­ti hei­ken­ty­nyt. Tä­män vuo­den ai­ka­na pel­käs­tään Hel­sin­gis­sä opet­ta­jat ovat ra­por­toi­neet uh­kaa­vas­ta op­pi­laas­ta 200 ker­taa.

Opet­ta­jia­kin hei­kom­mas­sa ase­mas­sa ovat op­pi­laat: hei­hin koh­dis­tu­via uh­kia ja vä­ki­val­taa ei ti­las­toi­da, ei­kä häi­riöi­den vai­ku­tus­ta las­ten op­pi­mi­seen ja ke­hi­tyk­seen voi­da edes mi­ta­ta.

Oi­keus­kans­le­ri kiin­nit­ti al­ku­vuo­des­ta huo­mio­ta op­pi­las­huol­lon suu­riin on­gel­miin. Jo­pa 20 pro­sen­tia nuo­ris­ta kär­sii mie­len­ter­vey­den häi­riöis­tä, mut­ta jo­ka vii­den­nes­sä kun­nas­sa ei ole lain­kaan kou­lu­psy­ko­lo­gin tai -ku­raat­to­rin pal­ve­lui­ta.


On erittäin hyvä, että oppilashuollon puutteista alkavat puhua muutkin kuin opettajat.

On päivänselvää, että opettaja ei ole lääkäri.

Silti silloin tällöin opettajille yritetään sälyttää terveydenhoidollisia tehtäviä. Kuten Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa todetaan, usein oppilaiden oireilun taustalla on psyykkisiä ongelmia. Niitä ratkomaan tarvitaan oman alansa ammattilaisia. Opettajien pääasiallinen tehtävä on yhä edelleen opettaminen.

On hämmästyttävää, että lähikouluperiaatetta eli kaikkien oppilaiden sijoittelua tavallisiin luokkiin ja kouluihin on alettu toteuttaa puolivillaisesti.

On köyhiä kuntia, joilla ei ole lähikouluperiaatteen toteuttamiseen rahaa. On myös kuntia, joilla ei ole minkäänlaista rotia, ei noudateta edes lakia. Joka viidennessä kunnassa ei ole oppilashuollollisia palveluja juuri ollenkaan. Ei palkata koulupsykologeja tai -kuraattoreita. Lyödään laimin kouluterveyspalvelut, kaikki lapset eivät saa säännöllisiä koululääkärin tarkastuksia.

On ihmeellistä, että Suomessa ei ole kunnollista valvontaa.

Kunnat saavat järjestää kouluterveyspalvelut kuin pellossa. Pahiten laistetaan mielenterveyden häiriöistä kärsivien lapsien hoito. Ajatellaan, että kyllä koulussa se maikka hommat hoitaa.

Alkuviikosta las­tenp­sy­kiat­ri, Ter­vey­den ja hy­vin­voin­nin lai­tok­sen eri­tyis­asian­tun­ti­ja Jukka Mäkelä totesi Hesarissa, että kal­lii­den tut­ki­mus­jak­so­jen si­jaan voi­si ol­la jär­ke­väm­pää pal­ka­ta lap­sel­le kouluun oma avus­ta­ja! Annan Mäkelälle tästä lausunnosta vuoden pro-peruskoulu-puupää-mitalin. Kuinka etääntynyt koulumaailman arjesta erityisasiantuntija Mäkelä voikaan olla?

Vai tarkoittiko Mäkelä, että avustaja olisi koulutettu lääkäri tai lastenpsykiatri?

Kun arvioidaan, että jopa 20 prosenttia lapsista kärsii mielenterveyshäiriöistä, voidaan hyvällä omatunnolla puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Kun lapsi on pieni, voidaan jotain vielä tehdä. Lapsen kasvaessa ongelmat pahenevat ja kasautuvat, parantaminen on aina vain vaikeampaa. Aikuisen hoito on hyvin kallista.

Koska lähikouluperiaatetta on alettu toteuttaa, siihen on myös panostettava.

1. Opettajia kannattaa kuunnella.

2. Sairaalakoulujärjestelmää on kehitettävä tai apu on tuotava suoraan kouluille oppilaan luo.

3. Tuki on voimakkaasti suunnattava tärkeimpään nivelvaiheeseen, esikouluun ja peruskoulun kolmelle ensimmäiselle luokalle.

4. Luokkakoot on pidettävä pienenä vaikka hampaat irvessä.

Nyt on kertakaikkiaan aika lopettaa lullukkamainen löpinä ja ryhdyttävä joka tasolla puheista tekoihin.

pro peruskoulu: Suomalaiset lastenpsykiatrian asiantuntijat, Pontius Pilatus - pesen käteni?

7 kommenttia:

  1. Asiaa jälleen!

    Mutta kyllä edes oikean suuntaisten päätösten tekeminen on vaikeaa, kun asioista käytännössä päättäviä ihmisiä vaivaa perspektiivipula ja usein tietoinen silmien ummistaminen todellisuudelta (rahapula tulee siihen päälle).

    Uskon, että monet yksittäiset ihmiset näkevät lasten ja koulujen asian tärkeyden, mutta on niin kovin hankala saada aikaan sellaista riittävää vääntöä, että päättäjien / virkamiesten olisi pakko puuttua asioiden kulkuun ja todella kuunnella, mitä esimerkiksi opettajat (yleensä luotettavimmat ja parhaiten asioista selvillä olevat asiantuntijat) koulujärjestelyjen hoitamisesta ja ongelmien ehkäisystä ajattelevat.

    Tänäänkin Vantaan Sanomien vaalimainoksissa itseään kuntalaisten edustajiksi kampeavia pääpuoluiden nokkamiehiä kiinnostavat aivan muut asiat. Ei heistä ole meidän tavallisten vantaalaisten lapsiperheiden asioiden ajajiksi, valitettavasti. Ei riitä kiinnostus eikä halu. Juuri siksi mitään ei tapahdu.

    Näin vaalien alla tekeekin mieli pestä kädet aina kun on lukenut sanomalehteä tai kuunnella hiukan hyvää musiikkia. Niin siellä mainostajienkin puolella taidetaan tehdä.

    Ja silti pitäisi uskoa demokratiaan, vaikka peliteoreettisesti ajatellen panostus edustukselliseen demokratiaan tuntuu vähän samalta kuin raaputtaisi Veikkauksen arpoja paremman elämän toivossa.

    Mutta toivotaan jaksamista kaikille, jotka yrittävät!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vesa...pistetään mieleen:

      Sekä Vantaan SDP että KOK ovat antaneet melkoisia vaalilupauksia. Ollaan perääntymässä koulunkäyntiavustajien poispotkimisessa.

      Katsotaan, kuinka käy.

      Poista
    2. Olisihan se todella hienoa, jos puolueet, jotka käytännössä Vantaata hallitsevat, pystyisivät perääntymään kouluavustajaresurssien leikkausasiassa. Minusta se olisi ihan oikea korjausliike eikä mitään populismia ennen vaaleja.

      Tämä minulta jäi demokratian kunniaksi sanomatta: On hienoa, että Suomessa on mahdollisuus kansalaismielipiteeseen ja vaikuttamiseen, esimerkiksi nyt tämän Näpit irti koulusta -liikkeen tapaisina ulostuloina. Ne ovat aidosti jotakin innostavaa. Ja vaikutustakin voi olla, kun ollaan tarpeeksi isolla porukalla liikkeellä ja sellaiset vetohahmot kuin Vaula Norrena ja muut jaksavat jauhaa. Poliitikot uskovat puhetta (jos ylipäänsä ovat uskoakseen), jonka nimi on julkinen pakottaminen.

      Varmaan tässä avustaja-asiassa mietitään isoissa puoluissa, miten homma hoidetaan siten että "uskottavuus" ja kasvot säilyvät, jos perääntymisiä tulee. Uskon, että myös jonkinlainen osittainen kompromissi voi tulla kyseeseen (ettei potkitakaan ihan niin monia pois tai joku muu vastaava, parhaassa tapauksessa). Toki ymmärrän senkin, etteivät päättäjät voi pyörtää kaikkia linjauksiaan vain kuntalaisten mielipahan vuoksi, mutta tässä asiassa on kuitenkin substanssiakin takana.

      Poista
  2. Samaa mieltä.
    Vaikka moniosaajia monessa kohtaa tarvitaankin, ei sentään opettajaltakaan ihan mahdottomia voi vaatia.

    Kirjoittelin jo aiemmin vaalien-alus muutoksesta. Nyt näyttää käyvän juuri niin; enää ei SDP-KOK akseli ole ihan varma myöskään kouluavustajien leikkauksista. Hyvä niin, mutta eikö voinut alunperin tehdä vastuullisia arvovalintoja ?

    Muista ennakkoäänestys: Niilo 400

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niilo: "mutta eikö voinut alunperin tehdä vastuullisia arvovalintoja?"

      Juuri tästä on kysymys.

      Poista
  3. Olen edellä kirjoittaneiden herrojen kanssa täysin samaa mieltä kuten jo olen aiemmin todennut ( kuka ei olisi!), mutta tuon myös uuden näkökulman esiin, opettajan vastuun näissä asioissa. Kaikesta ei siis voi syyttää kokoomusta ja demareita, hei ! Projisointi ei auta, kun pieni himppu toiminnan mahdollisuuksia on myös open omissa käsissä.

    Eli, kun sairastuneen tai muuten laajempaa apua tarvitsevan oppilaan asioita käsitellään oppilashuollossa, tukiverkossa tms. tilanteissa, on hänen opettajansa suoraan kerrottava, ettei hänen osaamisensa tule riittämään, että hän on koulutukseltaan ja identiteetiltään opettaja ja kasvattaja, että hän on yleisopetuksen opettaja, että hän ei hyvällä tahdollakaan kykenene purkamaan asioita lapsen pään sisällä, että hän voi tuntea jopa pedagogista rakkautta lasta kohtaan mutta se ei lasta nyt auta, että hän vaatii oppilaalleen todellista ammattiaapua ja ettei hän tyydy jälleen kerran palaverin lopputoteamaan
    " katsotaan nyt, harmi ettei muuta ole tähän hätään nyt saatavissa."

    Opettajasta kuin opettajasta on näissä tilanteissa löydyttävä pieni kapinallinen, vaikenemisen ja hyssyttelyn tabun rikkoja ja ääneen sanoja.

    Open on tehtävä em. tiettäväksi vaikka kaikki paikalla olevat tukihenkilöt katsoisivat kieroon. Uskon että tällä avoimuudella on merkitystä. Väärä optimismi voi johtaa juuri tähän asenteeseen, että kyllä " ne siellä koulussa jotenkin aina selviävät."

    Kysymys ei ole opettajan torjuvasta asenteesta vaan opettajan avunhuudosta lapsen puolesta. Uskon myös vanhempien arvostavan tilannetta, jossa puhutaan totta.

    Apua odottaessa on sitten jaksettava olla optimisti ja uskoa lapseen, mutta sitä ennen open on puhuttava suunsa puhtaaksi ja todettava todelliset lähtökohdat. Ne voi sanoa/soittaa jne. myös kunnan viranomaisille.

    Vesa ja Kai, arvostan todella teidän panostanne tässä mielestäni opetusalan tärkeimmässä asiassa. Pisa-tulokset eivät ole mitään tämän rinnalla. Tässä on kysymys ihmishengistä. Sori, pateettinen tyylini, mutta lähiökoulun opettajan ura ei opeta puhumaan virkamieskielellä. Viekää asioita siellä Vantaalla eteenpäin. Älkää jättäkö kirkasta näkyänne vain blogiin.

    Jorma





























    VastaaPoista
  4. Kiitos, Jorma, ja toivotaan viisaita päätöksiä ja myös tehtyjen linjausten tarkistamisia.

    VastaaPoista