Tokaluokkalainen eksyi pornosivuille, kun tabletissa ei ollut esto-ohjelmaa

10.2. Vantaan Sanomat

Vantaan koululaisten tableteissa ei ole esto-ohjelmia - kahdeksanvuotias surffaili pornosivuilla

Lähes kaikki Vantaan kaupungin ostamat 16 000 tablettia on saatu toimitettua kouluihin. Suomen suurin tablettikokeilu on tuonut mukanaan paitsi uusia tapoja oppia, myös uusia haasteita opetukseen.

Vanhemmille ja opettajille hämmennystä on aiheuttanut se, että tällä hetkellä tableteissa ei ole mitään esto-ohjelmia. Kaikki oppilaat eskarilaisista lukiolaisiin voivat opettajan silmän välttäessä mennä vaikkapa pornosivuille tai ladata pelejä.

Vantaan kaupungin mukaan yleisiä estoja ei suunnitella tulevaisuudessakaan.

– Suojauksessa ja estoissa mennään pedagogiikka edellä. Kouluissa on tärkeää käydä keskusteluja verkkomateriaalista, joka ei ole tarkoitettu lapsille. Lapsille täytyy opettaa netikettiä, sanoo Vantaan kaupungin kehittämispäällikkö Paula Järnefelt .

Eräässä vantaalaisessa koulussa kahdeksanvuotias surffaili pornosivuille oppitunnin aikana. Vanhemmat saivat tietää asiasta, kun hämmentynyt lapsi itse kertoi asiasta heille.

Vantaan kaupungin mukaan esto- tai suojausohjelmien asentaminen on koulun atk-vastaavan päätettävissä. Yleisiä ohjeita ei ole, vaan jokainen koulu päättää rajoituksista itse.

Olen eri mieltä Vantaan kaupungin kaupungin kehittämispäällikkö Paula Järnefeltin kanssa. Ehkä nyt mennään pedagogiikka edellä puuhun. 

Vaikka luokissa opetetaan lapsille netikettiä, kyllä suojausten suhteen kaupungilla pitäisi olla yleiset ohjeet. Esto-ohjelmat olisi pitänyt olla ladattuina ennen kuin koneet toimitettiin kouluihin.

On selvää, että epävarmat murrosikäiset yläkoululaiset menevät joskus pornosivuille, kun opettajan valvova silmä välttää. Koulu ei ole vankila. Ja vaikka tableteissa olisi esto-ohjelmat, varmaan jotkut oppilaat pystyvät kiertämään nekin.

Mutta ei tietenkään ole mistään kotoisin, että kahdeksanvuotias lapsi eksyy pornosivuille tapahtui se sitten vahingossa tai tahallaan. Kahdeksanvuotiaille tokaluokkalaisille pitää lukea vielä satuja.

On kummallista, että jokainen koulu päättää rajoituksista itse. Vastuu vieritetään taas kerran yksittäisten opettajien niskaan. Yleensä kouluissa on vain yksi atk-vastaava. Kaupungin linjauksen mukaan hänen pitäisi yksin asentaa muutamaan sataan tablettiin suojausohjelma varsinaisen opetustyön ohessa, jos hän niin päättää.

Ongelmia on aiheuttanut myös, että aina opetusverkko ei toimi. Opettaja on suunnitellut oppitunnin, ja kun koneet avataan, kaikki menee pipariksi.

Kaiken huipuksi kaupungin verkkoon kohdistettiin vähän aikaa sitten laajamittainen verkkohyökkäys, joka lamautti verkon pätkittäin. Edes Wilmaan ei päässyt ja kommunikointi vanhempien kanssa vaikeutui. Myös joidenkin koulujen kotisivuja yritettiin kaataa.

Harmittaa.

Kokoomus-Vihreät akseli kurittaa Helsingin koululaisia

4.2. HS

Koulusäästöt nostavat kapinaa Helsingin vihreissä – "Jos riita näkyy ulos, sitä pitää käsitellä"

Kouluverkon karsinta repii Helsingin toiseksi suurinta poliittista ryhmää vihreitä. Erimielisyys kiteytyy opetuslautakuntaan ja sen puheenjohtajaan Minerva Krohniin (vihr), joka ajaa säästöjen nimissä pienten koulujen yhdistämistä suurkouluiksi. Tämä on vastoin monen vihreän valtuutetun kantaa.

Vihreät haluavat viedä valtuuston päätettäväksi koulujen yhdistämisen vähintään 500 oppilaan kouluiksi. Jos lautakunta ehtisi tehdä päätöksen, asiaan ei enää voisi puuttua.

Tammikuussa Krohn osallistui sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädyn (kok) Facebookissa aloittamaan keskusteluun, joka koski kouluun ilmoittautumista: "Koulujen nimiä vaan tähän niin pistetään ne lakkautuslistalle."

Suomessa on siirrytty ns. lähikouluperiaatteeseen. 

Alkaa vihastuttaa, maalla lapset voivat istua bussissa päivittäin melkein kolme tuntia päästäkseen kouluun ja takaisin. Kolme tuntia bussissa joka päivä on melkoinen suoritus kelle tahansa. Bussin penkillä lapsen on vaikea keskittyä läksyjen lukuun saatika harrastamiseen tai ulkoiluun, taitaa aika mennä kännykällä näpräilyyn.

Rikas Helsinki aikoo rakentaa kalliin Keskustakirjaston, kovasti kohkataan myös Guggenheimin taidemuseon rakentamisesta suurelta osin kaupunkilaisten rahoilla.

Onko näin, että Helsingin mustavihreäakseli haluaa rahoittaa elitistiset hankkeensa kaupungin lasten kustannuksella? Lopetetaan säädyllisen kokoiset koulut ja tehdään massiivisia yli 500 lapsen suurkouluja?

Silloin osa kaupungin lapsista tungetaan busseihin tai ratikoihin ja laitetaan kouluun omasta kaupunginosasta toiseen.

Kokonaissäästö on kyseenalainen. Peruskoulu on kaupungin peruspalvelu. 

Luulisi, että Helsingin koululaisten vanhemmat nousisivat vähitellen barrikadeille puolustamaan lähikouluja, ettei lasten tarvitse sukkuloida ympäri kaupunkia oppia hakemaan. Toivottavasti vanhempia ei ole väsytetty homekoulutaisteluissa.

Minerva Krohn vastaa arvosteluun, että muutosjohtaminen on vaikeaa. Sanalla muutos on ikävä kaiku, yleensä nykymuutoksessa mennään takapakkia.

Olen niin skeptinen, etten usko Krohnin heiton, "Koulujen nimiä vaan tähän niin pistetään ne lakkautuslistalle", olevan huumoria.

Lapset eivät saa opetusta tasa-arvoisesti

22.1. STT

Lapsiasiavaltuutetun vuositeemana ”Eriarvoistuva koulu?” - joka kahdeksas poika ei osaa lukea 

Lapsiasiavaltuutettu Kurttila kiinnittää huomiota kuntien välisiin eroihin koulutuksen järjestämisessä ja oppimistulosten heikentymiseen.

- Suomi on monta Suomea. Lapsen saamassa perusopetuksen määrässä on huomattavat kuntakohtaiset erot, mikä tarkoittaa 9-vuotisessa peruskoulussa reilusti yli lukukauden välistä eroa vähiten ja eniten opetusta antavien kuntien kesken.

Samaan aikaan perusopetuksen loppuvaiheessa olevista pojista joka kahdeksas ei osaa lukea tasolla, joka mahdollistaisi jatko-opinnot tai työelämässä pärjäämisen. Lisäksi perhetausta määrittää lapsen tulevaa koulutusuraa. 

Kun tähän yhtälöön lisätään vaatimukset universaalien palveluiden, kuten varhaiskasvatuksen, rajaamisesta, olemme pian paluumatkalla luokkayhteiskuntaan, Kurttila tiivistää.

Aloitin properuskoulu-blogini kirjoittamisen v. 2009. Olisi pitänyt aloittaa paljon aikaisemmin, sillä jo 1990-luvun puolella oli nähtävissä, mitä tuleman pitää.

1990-luvun kotimaisen laman varjolla suuria omaisuuksia alettiin siirtää taskusta toiseen. Verotuksen keinoin lisättiin tuloerojen kasvua, mm. pääomaverotuksesta poistettiin progressiivisuus.

Suomesta tehtiin väkisin luokkayhteiskunta. Köyhyys alkoi periytyä, ei edes koulutus pysty enää tasaamaan eroja kuten se 1960-80 luvuilla pystyi. Suurin todiste koulutuksen tasaavasta vaikutuksesta on suurten ikäluokkien nousu. Maalta torpista siirryttiin suurten yritysten johtoon, mikä sitä ennen oli haavekuvia vain.

Pikkuhiljaa alettiin tarkoituksellisesti mahottaa peruskoulua. Olen blogissani maininnut pariinkin otteeseen 1990-luvulla pidetystä ammattiyhdistykseni koulutusristeilystä. Vierailijana oli Elinkeinoelämän keskusliiton (EK) edeltäjän Työnantajain keskusliiton (TT ) Seppo Riski. 

Charmantti Seppo Riski osasi ottaa hienosti yleisönsä, vaikka hän yksiselitteisesti sanoi, että heidän (TT) kannaltaan peruskoulu on turha. Viking Mariellan kokoustilan takapenkin istujat kohahtivat. Vain legendaarinen Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen aktiivi Ville Valkama uskalsi avata suunsa ja arvostella Seppo Riskiä. 

Muut takapenkin istujat, kuten minä, olivat typertyneitä ja hiljaa. Jälkikäteen hävetti.

Peruskoulun mahottaminen on ollut selkeää ja jatkuvaa 1990-luvulta lähtien.

Vain loistavat OECD:n Pisa-koulutusvertailujen tulokset toivat hetkellisiä torjuntavoittoja, mutta nekään eivät vaikuttaneet millään tavalla peruskoulun kurjistamiseen.

Tietyt puolueet aktivoituvat ennen eduskuntavaaleja kerta toisensa jälkeen, järjestävät massiiviisia koulutuskiertueita kuten nytkin, mainostavat olevansa koulutuspuolue. Yritetään noukkia keskiluokan ääniä, mutta kun vaalit ovat ohi, alkaa koulutuksen hakkaaminen.

Koulun mahottajien tavoite on selvä. Halutaan  ottaa mallia rapakoiden takaa, Ruotsista ja Englannista. Halutaan perustaa yksityiskouluja rikkaille ja niille, joilla on mahdollisuus satsata lastensa koulutukseen. Muut, köyhät ja maahanmuuttajat, jäävät rupukouluihin. 

Pitkään on ollut tiedossa, että Iso Britanniassa ja Ruotsissa on kouluja, jotka eivät pysty opettamaan lapsia lukemaan kunnolla. Maissa esiintyy jopa lukutaidottomuutta, mikä ei ole millään tavalla ylevää eurooppalaiselle demokraattiselle sivistysmaalle.

Suomessa ei ole esiintynyt lukutaidottomuutta suurinpiirtein vuosisataan. Lasta ei kertakaikkiaan ole päästetty koulusta pois, jos hän ei osaa lukea. Suomalainen opettajisto on ollut lukutaidon suhteen ehdoton.

On käsittämätöntä, että kuntien koulutusrahoissa on noin suuret erot. Lasten oppimistulokset riippuvat asuinpaikasta. Toiset saavat enemmän opetusta kuin toiset.

Kurttila toteaa, että olemme palaamassa luokkayhteiskuntaan. Ei pidä paikkaansa.

Suomi on jo luokkayhteiskunta.

Tätä rataa meilläkin alkaa esiintyä uuslukutaidottomuutta.

Peruskouluteesini löytyvät tiivistettynä linkkeineen kahdesta blogikirjoituksestani:

A-talk: Peruskoulu kuntoon - tiiliä, tiiliä! (Properuskoulu 6.12.2013)

Peruskoulu valtion harteille 2. (Properuskoulu 4.10.2013)

Pirullisia verkkohyökkäyksiä

Vantaan koulujen tietoliikenneyhteydet ovat viime aikoina tökkineet pahasti. Verkkoon tehdään jatkuvasti ns. verkkohyökkäyksiä. Tuntuu oudolta, koska Vantaan kaupunki ei ole mikään pankki.

Hyökkäykset ovat ihmeellisen pätkittäisiä. Yhteydet voivat toimia vaikka viisi minuuttia ja taas hyökätään.

Opettajat tulevat oppitunneilta opettajienhuoneeseen vihaisina tai ärtyneinä. Englantia opettanut opettaja kertoi, että opettaminen on yhtä visvaa, kun paljon pakollista oppimateriaalia on jo verkossa. Aamun kuvataiteen tuplatunti meni minulta piloille, kun en voinut näyttää oppilaille virikekuvia ollenkaan niin kuin piti.

Aloimme välitunnilla parin kollegani kanssa miettiä, kuinka riippuvaisia olemmekaan sähköstä ja tietoverkoista. Ei tarvita kuin yksi kunnon aurinkomyrsky, niin koko moderni sivilisaatio menee nurin. Silloin on taas kynällä ja paperilla sekä liitutaululla käyttöä.

On helppo kuvitella muitakin kriisejä kuin aurinkomyrsky.

Ei kannata laittaa kaikkea yhden kortin varaan. Tulevaisuudessakin monipuolinen opetus ja oppimateriaalit ovat valttia.

Taantuvan koulutustason maa

23.10. Kauppalehti

Suomi: eriarvoistuva takapajula

Opetusministeriöstä tuli kylmää kyytiä, kun ministeriö julkaisi raportit suomalaisen koulutuksen tilasta. Koulutustason nousu Suomessa on käytännössä pysähtynyt. Korkeasti koulutettujen osuus putoaa kaikissa ikäluokissa ja perhetausta määrittää taas oppimista.

Suomi on rehvastellut korkealla osaamisellaan. Myös pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma vannoi koulutuksen nimeen. Suomi piti nostaa koulutuksen kärkimaaksi.

Nyt ministeriön raportti kertoo, että suomalaisnuoret eivät ole enää poikkeuksellisen koulutettuja, vaan noin OECD-maiden keskitasoa.

Opetusministeriön raportit suomalaisen koulutuksen tilasta ovat jääneet liian pienelle huomiolle. 

Raporteissa todetaan, että Suomi on koulutustason suhteen jämähtänyt OECD-maiden keskitasolle, korkeakoulutettujen osuus on pudonnut kaikissa ikäluokissa. Tulos ei ole mairitteleva millään tavalla, kun tiedetään, että OECD-maihin kuuluu maita kuten Chile, Meksiko, Portugali ja Turkki. 

Suomi säästää koulutuksesta, kun muut maat panostavat koulutukseen. Moni maa on porhaltanut Suomen ohi, vaikka onneksi suomalainen peruskoulu ei toistaiseksi ole pettänyt, vrt. Pisa-tulokset. Seuraavia tuloksia odotellaan sydän syrjällään.

Jyrki Kataisen hallituksen kunnianhimoinen tavoite nostaa Suomi koulutuksen kärkimaaksi tuntuu nyt naurettavalta. Jatkuva resurssien alas hilaaminen näkyy. 

Hälyttävintä on, että perhetausta määrittää taas oppimista.  Oleellista on, millaiseen kotiin lapsi syntyy. Koulutusjärjestelmä ei enää pysty tasaamaan eroja. Köyhyydestä on tullut periytyvää. 

Enää ei voida puhua koulutuksellisesta tasa-arvosta. 

1990-luvun teknologista menestystarinaa ei luotu tyhjästä kyseisellä kymmenluvulla, vaan edellisten vuosikymmenten koulutuspolitiikalla. (Kauppalehti)

Itse olen käyttänyt sanontaa, ei Nokiakaan syntynyt pelkällä pyhällä hengellä.

Koulutus luo taloudellista kasvua.

Opettaja nettikiusaamisen kohteena

13.1. Ilta-Sanomat

Naisopettajan takapuolikuva paljasti ikävän ilmiön: ”Tavat toimia muuttuvat”

Peruskouluikäisten kiusaaminen on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja poliisi saa tapauksia selvitettäväkseen yhä enemmän. Esimerkiksi opettajia kiusataan aiempaa enemmän netissä, kertoo Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n kehittämispäällikkö Nina Lahtinen.

OAJ:n kolmen vuoden takaisen jäsenkyselytutkimuksen mukaan yli joka kymmenes kaikista vastanneista opettajista kertoi joutuneensa nettikiusaamisen kohteeksi. OAJ:lla ei ole opettajien kokemasta nettikiusaamisesta uudempia lukuja.

– Kun oppilailla on uusia välineitä (esimerkiksi älypuhelimia), niin tavat toimia niin hyvässä kuin pahassa muuttuvat. Kiusaamistavat ovat monipuolistuneet, Lahtinen kertoo.

Esimerkiksi Keskisuomalainen kirjoitti viikonloppuna tapauksesta, jossa oppilas otti kuvan naisopettajasta, kun tämä kumartui eteenpäin.

– Yhdellä napinpainalluksella kuva lähetettiin luokan WhatsApp-ryhmään ja siihen laitettiin teksti ”huoran perse”, komisario Jari Lindholm kertoi lehdelle.

Opettajan ammatti on puolijulkinen ammatti. Mutta silti tuntuu hätkähdyttävältä, että yli joka kymmenes opettaja on joutunut nettikiusaamisen kohteeksi. 

Itse olen joutunut kevyen nettikiusaamisen kohteeksi todistettavasti kerran. Nuorten naisten Demi-lehden keskustelupalstalla kymmenisen vuotta sitten aiheena oli meidän luokka. Löysin viestin googlaamalla, koska on painotettu, että silloin tällöin kannattaa googlata omalla nimellä.

Kai-Ari Lundell on tikkutärkeä paska.

Kymmenen vuotta sitten kamerakännyköitä ei vielä tainnut olla, joten viestissä ei ollut kuvaa. En nyt niin hirveästi mieltäni pahoittanut, koska jollakin kierolla tavalla voi tulkita, että sanapari tikkutärkeä paska ei nyt niin kovin paha sanapari ole.

Mutta seksuaalisväritteiset viestit tai kuvat naisopettajista ovat pahoja, jos opettaja on tunnistettavissa. Huoran perse ei tunnu ollenkaan hyvältä.

Netissä pätevät samat lait kuin muuallakin. Kunnianloukkaus on rikos netissäkin, Lahtinen huomauttaa. (IS)

On selvää, että pahimmissa kunnialoukkauksissa nostetaan varmasti syyte.

Ikävintä on, vaikka kuinka kotona tai koulussa lapsia valistetaan, että nettikiusaamista ei saa tehdä, sitä varmasti tehdään. Kun lapsi on murrosiässä, tapahtuu melkoinen aivomyllerrys, aivot ikään kuin järjestäytyvät uudelleen aikuisuutta varten.

Murrosikäiset lapset ovat tehneet typeryyksiä aina, eivätkä ne aivomyllerryksen takia tule koskaan loppumaan. Toivottavasti niitä typeryyksiä tehdään mahdollisimman vähän.

Ruokolahden homekoululakko

7.1. Yle

Ruokolahden koululaiset aloittavat koululakon

Etelä-Karjalassa Ruokolahdella osa kirkonkylän koulun oppilaista aloittaa tänään kolme päivää kestävän koululakon. Oppilaat ja oppilaiden vanhemmat vaativat sisäilmaongelmista kärsivälle koululle kunnollisia väistötiloja. Lisäksi he toivovat kunnalta avoimempaa ja läpinäkyvämpää tiedottamista.

Lakkoon osallistuminen on vapaahtoista, mutta lakkoa järjestävät oppilaiden vanhemmat toivovat mahdollisimman monen perheen osallistuvan siihen.

– Vielä meillä ei ole tietoa, kuinka moni lakkoon aikoo osallistua, kertoo lakkoa puuhaava Sanna Ahtiainen.

Ruokolahden kunta ei vielä ole päättänyt, miten koulun tulevaisuus ratkaistaan. Lakkoilevat koululaiset palaavat takaisin kouluun ensi maanantaina.

Ruokolahdella ärjyvät muutkin kuin leijonat, oikeutetusti. Ruokalahdellakin toivotaan avoimempaa ja läpinäkyvämpää tiedottamista sekä väistötiloja.

Tyypillinen homekoulukaava kulkee suurinpiirtein näin:

- Henkilökunta alkaa epäillä, että koulu on homekoulu. Ensimmäisiä epäilijöitä pidetään luulosairaina. Aina ei uskota, vaikka jollakin opettajalla on havaittu jo selviä homeoireita.

- Joissain tapauksissa koulun henkilökuntaa on hyssytelty tai jopa kielletty puhumaan asiasta julkisuudessa.

- Hyvin tyypillistä on, että tietoa pimitetään tai sen saamista vetkutetaan. Avoimuudesta ei ole tietoakaan.

- Kunnollisia väistötiloja ei löydy.

Millä ihmeen oikeudella tietoa voidaan pimittää? 

Kunta on kuntalaisten. Heillä on oikeus saada tietää. 

On aivan selvää, että henkilökunta on huolissaan omasta terveydestään. Yhtä selvää on, että vanhemmat ovat huolissaan lastensa terveydestä.

Tiedon pimittäminen johtaa siihen, että kuntalaisten ja tiettyjen kunnan virkamiesten välille tulee luottamuspula. Pian epäillään kaikkea, epäillään, vaikka puhutaan tottakin.

Joskus oppilaiden vanhempien on kertakaikkiaan otettava ohjat käsiinsä kuten nyt Ruoholahdella tehdään. Kun muu ei enää auta.

Koska homekoulussa ei voi opiskella, on vuokrattava parakkikouluja väistötiloiksi. Isoissa kaupungeissa, joista löytyy useitakin homekouluja, pitää vuokrata useampia parakkikouluja kuin yksi. Esim. Vantaan kokoisessa kaupungissa voisi olla kaksikin parakeista muodostettua väistökoulua, yksi kummallakin puolen kaupunkia.

Jossain vaiheessa on alettava vaatia päitä vadeille. Homeongelmat eivät synny itsestään. Koulut on joko rakennettu tai korjattu huonosti.

Suoraa puhetta inkluusiosta

2.1. Ilkka

Erityisoppilas ei aina sovi normaaliin luokkaan

Vuoden ajan voimassa ollut koulurauhalaki on tuonut pelisäännöt oppilaan ja opettajan välille. Vanhemmat lakipäätökset ovat kuitenkin vaikuttaneet siihen, että aina opettaja ei saa kuria luokkaan.

Ongelmia ovat tuoneet Suomen Luokanopettajat ry:n puheenjohtaja Matti Sippolan mukaan erityisoppilaat, jotka ovat tulleet normaaleihin luokkiin.

– Erityisluokkia ja erityisopetusta on ajettu alas. Tavallisiin luokkiin on saapunut koulukunnottomia oppilaita. Opettajan aika tunnilla menee työrauhan säilyttämiseen. Tilanteesta kärsivät kaikki oppilaat.

Seinäjokelaisen Sippolan mukaan ajatus oli kaunis, että erityisoppilaat saavat käydä koulua normaaleissa luokissa.

– Tämä olisi kuitenkin vaatinut paljon lisää työvoimaa ja riittävän pienet ryhmäkoot.

Edes inkluusion ajatus ei ollut kaunis, koska tiedettiin tasan tarkkaan, että inkluusioon ei tulla sijoittamaan lisäeuron hyrrääkään. Inkluusio on säästötoimenpide.

Pelattiin rumaa peliä.

Karmeinta on, että suurimmat säästöt ovat vasta edessä. Jotkut kunnat ovat saaneet valtiolta avustusta ryhmäkokojen pienentämiseen. Kohta avustusta ei saada. Normiluokista tulee entistä isompia. 

Koulukunnottomien oppilaiden paikka ei ole normiluokissa. 

Kaikkien lasten oppiminen kärsii, kun opettajan aika menee opettamisen sijasta kurinpitoon. Eniten kärsivät oppimisvaikeuksista kärsivät lapset, joilla muutenkin voi olla suuria keskittymisvaikeuksia.

Opettajat ovat olleet aivan liian hiljaa. Hyvä, että Suomen luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola puhuu suoraan ja rehellisesti.

Olen kirjoittanut alusta lähtien paljon inkluusiosta. Jos kiinnostaa, paina alla olevista tunnisteista sanaa inkluusio.

Suurin osa suomalaisista vastustaa pakkoruotsia

22.12. Ilkka

Tutkimustulos: Pakkoruotsi pois

Tänään julkistettava laaja tutkimus osoittaa, että kolme neljästä suomalaisesta haluaa ruotsin opiskelun vapaaehtoiseksi koulussa. Vastaajista 62 prosenttia sanoi, että koulussa olisi hyödyllisempää opiskella muuta kieltä kuin ruotsia. Kanta oli vahva varsinkin Itä-Suomessa.

Tutkimusta johti Åbo Akademin professori Kimmo Grönlund. Vaasan yksiköstä mukana oli dosentti Kim Strandberg. Vastaajina oli peräti 7 358 suomenkielistä suomalaista.

Pakkoruotsia ei siis siedetä, vaikka enemmistö tutkimuksen vastaajista muuten suhtautuu kaksikielisyyteen myönteisesti. Suurin osa suomenkielisistä suomalaisista, 69 prosenttia, on sitä mieltä, että ruotsin kielen ja kulttuurin katoaminen Suomesta olisi vahinko.

Åbo Akademin tutkimustulos on tyrmäysisku pakkoruotsille. 

Olen aivan varma, että vapaaehtoinen kielivalinta parantaisi ruotsin kielen asemaa Suomessa. Monelle oppilaalle ruotsin kielen opiskelu on vastenmielistä, mikä on aivan ymmärrettävää. 

Noin puolet oppilaista opiskelee ruotsia vain kolme vuotta peruskoulun yläkoulussa. Kaikki ymmärtävät, että kolmessa vuodessa ei kieltä opita.

Kaikessa opiskelussa motivaatio on oleellista.

Muutenkin suomalaisten kielipaletti alkaa olla hävettävän surkea. Suurin osa lukiolaisista opiskelee tosissaan enää vain englantia, ylioppilaskirjoituksissa ruotsia kirjoittaa vain murto-osa abiturienteista. Jopa suuret eurooppalaiset kielet saksa, ranska tai venäjä alkavat olla harvinaisia espanjasta puhumattakaan. 

Puhutaan paljon kansainvälistymisestä, mutta eurooppalaisuutta rajoitetaan pakkoruotsin opiskelulla.

Kielten opiskeluun on saatava lisää pontta. 

Kun opiskelin lukiossa 1970-luvulla, kaikki opiskelivat kolmea, osa jopa neljää kieltä. Käytännössä suurin osa nyky-ylioppilaista hallitsee kunnolla vain englannin kielen.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki on paperia

Sain luvan julkaista erityisopettajan kirjallisen parahduksen:

Pohdin ihan vakavasti alan vaihtoa. Tää erityisluokanopettajan homma on mennyt ihan järjettömäksi touhuksi. 

En todellakaan tarkoita oppilaita (ovat ihania), vanhempia (yhteistyö on toimivaa) tai itse opettamista (sitä rakastan), vaan tätä loputonta paperien täyttämistä. Ihan kuin jo nykyisissä ei olisi tarpeeksi, lävähti uusi lomakeurakka. Ja kuten suurimmassa osassa edellisiäkään, tässä ei ole MITÄÄN JÄRKEÄ! 

Lomakkeet eivät edistä koulutyötä millään lailla. Vanhemmat eivät niitä vaadi. Ne eivät auta oppilaitani millään muotoa. Ei muuta kuin istua tietokoneen ääreen. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia!!!! 

Itku meinaa tulla ja raivostuttaa.

Oppimisen ja koulunkäynnin tuki (Opetushallitus)

Perusopetuslain mukaan oppilaalla on oikeus saada opetussuunnitelman mukaisen opetuksen ohella oppilaanohjausta ja riittävää oppimisen ja koulunkäynnin tukea koko perusopetuksen ajan. Tukea on annettava heti, kun tuen tarve ilmenee.

Opetushallituksen ohjeet ovat selkeät. 

Nykykoulun tukimahdollisuudet ovat rajalliset. Monta kertaa tuki annetaan vain paperilla.

Yritän konkretisoida.

Tuki annetaan portaittain, puhutaan kolmiportaisesta tuesta. Kolmiportainen tuki merkitsee sitä, että pidetään kokouksia ja täytetään sähköisiä papereita Wilman kautta.

Ensimmäinen vaihe on yleinen tuki. Toinen vaihe on tehostettu tuki. Käytännössä tukimuodot ovat samat. Eroa ei huomaa.

Kolmas vaihe on erityinen tuki, tehdään hallintopäätös. Oppilaalle tehdään HOJKS, henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma. Erityisopetuksen lisäksi oppilas saattaa tarvita esim. kuntouttavaa tai hoidollista tukea, joita on lähes mahdoton saada.

Sanotaan, että tukea on annettava heti, kun tuen tarve ilmenee. Kuntouttavaa tai hoidollista tukea ei saa.

Opettajat täyttelevät papereita, oppilas pyörii luokassa lähes entiseen malliin. Voidaan puhua julkisesta heitteillejätöstä.

Opettajat turhautuvat ja väsyvät.

Ratkaisu tablettien säilytysongelmaan

Vantaan kouluille 16 000 tablettia (Properuskoulu 7.10.2014)

 

Vantaalaisten koulujen opettajat pähkäilevät saman ongelman kanssa, miten tabletit säilytetään?

 

Kouluni miesmaikkojen kanssa löimme viisaat päämme yhteen, piirsimme paperille hienoja malleja ja tilasimme tekniseen käsityöluokkaan hirmuisen kasan puuta ja vaneria. Tarkoituksemme oli järjestää puutyötalkoot ja rakentaa joka luokkaan hienot tablettitelineet.

 

Aamulla, kun tulin kouluun, huomasin opettajienhuoneen pöydällä astiankuivausritilän, jossa törrötti pystyssä yksi tabletti.

 

Siinä se on.

 

Toimiva ja edullinen tablettiteline, ei tarvitse muuta kuin mennä kauppaan ja ostaa nippu ritilätablettitelineitä.

 

Kaikkea ne naiset keksii.

"Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan"

"Kaikki on sen varassa, mitä minä jaksan" -parahdus tuli uupuneen erityisopettajan suusta niin luontevasti ja uskottavasti kuin olla ja voi.

Kustannusneutraali inkluusio, erityiskoulujen lopettaminen ja erityisoppilaiden siirtäminen normiluokille, alkaa näkyä opettajien väsymisenä. Uupunut opettaja ei ole kustannustehokas.

Opettajille ja vanhemmille uskoteltiin, että erityisopetusuudistus olisi kustannusneutraali, nyt se on nähty: 

Ei se ole. Uudistuksen päätavoite oli säästö, ei muuta. Erityisoppilaita ei voi kohdella neutraalisti, ei edes kustannusneutraalisti. Koulun pitäisi olla oppilaan puolella.

Erityisoppilaita siirrettäessä normiluokille syntyy tietysti säästöä, kun erityiskouluja lopetetaan.

On kaksi opettajaryhmää, jotka ovat erityisen uupuneita:

1. Ensimmäisen luokan opettajat

Opettajat myöntävät: Ensimmäisen luokan opettaminen on raskaampaa kuin muiden (Yle 5.12.2014)

Ala-asteen opettajat kokevat työn ensimmäisen luokan kanssa vaativammaksi kuin muiden luokkien. Työstä puolet on peruskasvatustyötä, johon yhden aikuisen aika ja huomio eivät riitä. Osa opettajista ei halua opettaa ykkösluokkaa.

Ekan luokan opettajat joutuvat ottamaan vastaan ensi-iskun. Kaikkia oppilaita ei koulun alussa ole todettu erityisoppilaiksi. Toteamiseen voi mennä useampikin vuosi, niin pitkiä tutkimukset paperitöineen voivat olla. 

2. Erityisopettajat

Olen keskustellut usean eri koulun erityisopettajan kanssa. He kokevat, että on tapahtunut liukumaa sairaakouluista tavallisiin erityisluokkiin. Kun oppilaita palautellaan takaisin erityis- tai normiluokkiin, vedotaan säästösyihin tai toiminnan mahdollisuuksien vähenemiseen. Todetaan vain, että emme me mitään voineet tehdä, palautetaan kouluun.

Nyt normikouluissa olevien erityisluokkien haarukka on kehitysvammaisista oppimisvaikeuksista kärsiviin. Kun tarkkailuluokkia ei enää ole, väliin mahtuu aina muutama käytöshäiriöinenkin lapsi.

Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset kärsivät yhä enemmän. Joukossa voi olla oppilaita, jotka eivät pysty keskittymään metelissä ollenkaan. Käytetään kuulosuojaimia.

Pitää muistaa, että vaikka Suomessa erityisopettajat ovat monipuolisesti koulutettuja, eivät he lääkäreitä ole.

Jos on liukumaa sairaalakouluista erityisluokkiin, liukumaa on tietysti myös erityisluokista normiluokkiin. Lähes joka normiluokassa alkaa olla sellainen 4-6 oppilaan oheiserityisluokka, joka vie opettajien sekä koulun voimavaroja kovasti.

Yksittäinen luokanopettaja yrittää sompailla erityisoppilaiden, tavallisten oppilaiden ja lahjakkaiden oppilaiden välimaastossa mitä kerkiää.

Lisäsuolan soppaan tuovat maahanmuuttajataustaiset lapset, joilla voi olla vahvoja kielellisiä ongelmia. He opiskelevat samaan aikaan kolmea kieltä, vaikka edes oma äidinkieli ei ole hallussa. Oma äidinkieli on ajattelemisen väline numero yksi.

Samaan aikaan koulutussuunnittelijat ovat ja toimivat aivan omissa sfääreissään ymmärtämättä, missä erityis- sekä normiluokissa mennään.

Esimerkki, kuinka toimitaan ja uuvutetaan:

Opettajan pitää todistaa oppilaalle annettavan erityisen tuen tarve. Opettaja laitetaan tekemään pedagogista selvitystä  moniammatillisen ryhmän kanssa. Paperit laitetaan menemään. Selvitys palautetaan takaisin opettajalle, koska vaaditaan lisäselvityksiä.

Opettaja uupuu. Oppilas passitetaankin normiluokkaan erityisluokan sijaan.

Säästöä syntyy, koska normioppilas, jonka pitäisi olla erityisoppilas, jääkin normiluokkaan muiden jalkoihin. Hän ei saakaan tarvitsemaansa yksilöllistä tukea.

Joskus kuulee jonkun asiantuntijan moittivan, että opettajat eivät tunnista ongelmia.

Kyllä he tunnistavat. Kokenut ensimmäisen luokan opettaja huomaa ongelman noin viidessä minuutissa.

Ennaltaehkäisy on lähes kuollut sana.

Kalliiksi käy.

Keskiluokka liikehtii jo

Yle 5.12.

Tutkimus: Koulujen väliset erot heijastuvat asuntojen hintoihin Helsingissä

Koulujen väliset erot heijastuvat asuntojen hintoihin Helsingissä. Tämä käy ilmi Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja Helsingin kaupungin tietokeskuksen tekemästä selvityksestä.

Tutkimuksen mukaan tuleva lähikoulu vaikuttaa vanhempien asuinpaikan valintaan. Ostamalla asunnon tietyn koulun oppilaaksiottoalueelta, perhe varmistaa lastensa pääsyn tähän kouluun.

Tutkija: Tulos oli yllättävä

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Tuukka Saarimaa pitää tutkimustulosta yllättävänä.

– Suomen koulujärjestelmä on kuuluisa koulujensa hyvälaatuisuudesta ja tasalaatuisuudesta. Mutta nyt me havaitaan, että vanhemmat ajattelevat että kouluissa on joitain eroja ja he ovat valmiita maksamaan siitä.

Saarimaan mukaan kehityksellä voi olla vaikutusta asuinalueiden eriytymiseen.

– Jos lapsen lähikoulu on sidottu osoitteeseen niin vanhemmat voivat ostaa asuntomarkkinoilta lapselleen paremman tai sopivamman koulun.

Enkeliporsas: Tulos ei yllätä. Helsinki niittää, mitä on kylvetty.

Helsinki erottelee ja juoksuttaa jälkikasvuaan pitkin kaupunkia (Properuskoulu 21.1.2012)

Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä? (Properuskoulu 12.12.2011)

On selvää, että vanhemmat ajattelevat lastensa parasta.

Pääkaupunkiseudulla nuoret perheet miettivät tarkkaan, mistä asuntonsa ostavat. Koulusta on tullut asunnon ostamiskriteeri. Halutaan hyville asuinalueille.

Mutta yhteiskunnallinen eriytyminen ei ole hyvästä.

On selvää, että rikkaat pystyvät valitsemaan asuinalueensa. Pian tulemme näkemään muureilla eroteltuja ja turvakameroin varustettuja rikkaiden asuinalueita.

Keskiluokalle oma asunto on elämän suurin investointi. Ihmiset ymmärtävät, että tulevaisuuden yhteiskunta, johon heidän lapsensa kasvavat, on ankara kilpailuyhteiskunta. Kun työpaikkoja jaetaan, on paras olla iskussa. Koulutus on avainsana.

Pikkuhiljaa Helsinkiin alkaa muodostua köyhien, yksinhuoltajien ja maahanmuuttajien reservaatteja. Malleja ei tarvitse kaukaa etsiä, lautalla yli Ruotsiin vaan, jo löytyy.

Kohta alkaa opettajatkin liikkua, hyviin kouluihin on tunkua.

Kun koulujen eriytyminen on loppusuoralla, aletaan huudella yksityiskoulujen perään. Silloin peli on pelattu, koulutuksellisellisesta tasa-arvosta jää jäljellä vain savuavia rauniokasoja.

Koululakkautukset voivat rikkoa perustuslakia

Lakkautettava elinvoimainen Tuomelan koulu

Yle 2.12.

"Osa koululakkautuksista rikkoo perustuslakia" – virkamies arvostelee koulujen lopetusintoa

Perustuslain takaama yhdenvertaisuus kärsii, kun kouluverkkoa karsitaan. Tätä mieltä on sivistystoimen ylitarkastaja Kari Lehtola Itä-Suomen aluehallintovirastosta. Viimeisten 20 vuoden aikana kolmasosa Suomen peruskouluista on lakkautettu.

Sivistystoimen ylitarkastajan Kari Lehtolan mukaan lapsen oikeuksia ja etua ei koulujen lakkautuspäätöksissä huomioida lain vaatimalla tavalla.

Lapsiin liittyvien päätösten yhteydessä tulisi aina arvioida päätöksen vaikutus lasten hyvinvointiin.

– Hyvinvointiin liitttyviä lapsivaikutusarvioita ei ole kouluverkkopäätöksentekoon liittyen tehty missään kunnassa, Itä-Suomen aluehallintovirastossa (AVI) työskentelevä Lehtola sanoo.

Osa lakkautuspäätöksistä on Lehtolan mukaan jopa perustuslain vastaisia.

– On vastoin perustuslain henkeä lakkauttaa elinkelpoinen koulu, jos lakkauttaminen selkeästi heikentää lasten yhdenvertaista asemaa ja elinolosuhteita.

Koulujen lakkautustahti on ollut uskomattoman nopea, kun parissakymmenessä vuodessa reippaasti yli kolmasosa kouluista on lopetettu. Maaseudulla koulu pitää kylää hengissä, usein koulun lopettaminen on kylän toimivuuden kannalta niitä viimeisiä puukoniskuja.

On selvää, että koulun lopettaminen iskee pahimmin lapsiin. Hyvä, että ylitarkastaja Kari Lehtola sanoo selkeästi, mistä on kyse, osa lakkautuspäätöksistä on Lehtolan mukaan jopa perustuslain vastaisia.

Aina ei ole edes selvää, tuovatko koululakkautuksen kunnalle säästöä. 

Yle: Kunnat maksavat miljoonia tyhjistä kouluista (Kuntalehti 1.12.)

Rahaa menee lämmitykseen. Ilkivallan jäljet on aina korjattava, kun paikkoja on rikottu ja seiniä töhritty. Muutenkin kiinteistöjä on hoidettava.

Tietenkään ilmaisia eivät ole koulukuljetuksetkaan. Ainoita voittajia ovat kuljetusyritykset. Pahat kielet kertovat, että on kuntia, joiden päättävissä elimissä on kuljetusyrittäjiä, jotka ovat vaikuttaneet koulujen lopettamisiin.

Monessa maalaiskunnassa on enää yksi koulukeskus, johon on tungettu kaikki lapset esikoulusta lukioon. Eikö esim. kolmen koulun malli olisi voinut olla toimivampi? Isoissa kunnissa koulumatkat alkavat olla todellinen tasa-arvokysymys, kun matkat on venytetty äärimmilleen.

Ei kertakaikkiaan voi olla lapsen etu, jos lapsi istuu 2,5 tuntia päivittäin turvavöihin sidottuna.

Kouluverkkoa harventamalla ei synnykään säästöä (Properuskoulu 13.10.2013)

Hämmästyttävintä on, että koulujen lopettamiset eivät rajoitu vain pikkukuntiin. Esim. Vantaalla ollaan lakkauttamassa kahta elivoimaista koulua, Hevoshakaa ja Tuomelaa. Lakkautettujen koulujen lapsien koulumatka pitenee ja heidät sullotaan jo valmiiksi ahtaisiin naapurikouluihin.

Vantaan lakkautuspäätökset eivät ole kiveen hakattuja. Ne voidaan perua vielä, jos niin halutaan. Säästöt pitää ottaa muualta kuin lapsista.

Nyt kohistaan lukioverkon harventamisesta. Hyvin pärjääviä pikkulukioita ollaan lopettamassa. Palataan 1950-luvulle, jolloin maalaislapset eivät menneet oppikouluihin ollenkaan pitkien matkojen takia.

Lukioverkon harventaminen on uhka koulutukselliselle tasa-arvolle. Kohta vain suurten asutuskeskusten lapset opiskelevat lukioissa ja heille on suora väylä yliopistoihin. Maaseutupitäjien nuoret jäävät nurkkiin makoilemaan.

Neljä kahvikupin korvaa

Kirjoitin aikaisemmin kahvikuppitelineestäni:

Joululahja (Properuskoulu 11.1.2010)

Otin laajemman kuvan, josta näkyy palanen opettajienhuoneen päätyseinää. Keskeistä on kahvikuppitelineeni.

Ensimmäisessä koulussani, Hiekkaharjun koulussa, opettajienhuoneessa oli pitkä kahvikuppiteline, johon opettajat saivat ripustaa kuppinsa. Kahvikuppiteline oli tehtävä, jotta kupit eivät lojuisi pitkin opettajienhuonetta. Järjestelmä on hieno, koska se takaa, että jokainen pesee itse kuppinsa.

Kun tulin Pähkinärinteen kouluun, oli ikävä kahvikuppitelinettä. Kuppini oli jatkuvasti hukassa. Pähkiksen opettajienhuoneen keittiöosa on niin pieni, että seinälle ei mahtunut isoa yhteistä telinettä. Oli pakko tehdä oma.

Kun vertaat vuoden 2014 telineen tilaa vuoteen 2010, huomaat heti, että olen rikkonut kaksi kahvikuppia lisää. Olen vaihtanut myös kahvikuppimallia, entiset olivat Kiltaa tai Teemaa. Siirryin pieneen kuppikokoon, Taikaan.

Tarkastelen päätyseinää arvojen kautta.

Seinän väri on valkoinen, neutrauliuden väri. Opettajienhuoneen ankea valkoinen on rumin mahdollinen, sitä ei ole taitettu millään esim. lämpimällä sävyllä. Se on valkoinen perusmaali, johon on tarkoitus sekoittaa muita värisävyjä maalikaupoissa Tikkurila OY:n Monicolor-sekoittimella.

Seinä korostaa vaatimattomuutta. Opettajat ovat vaatimattomia ihmisiä, puurtavat päivästä toiseen turhia mukisematta. Väri ankeudellaan kuvastaa korostaa nykyhetkeä. Ei haluta panostaa kouluun, vaan leikataan, lomautetaan opettajia ja lakkautetaan kouluja.

Opettajat tykkäväät Marimekosta, ylhäällä vasemmalla pilkistää ko. firman verho. Monen naismaikan univormu on Marimekon Taskumekko. Sellaista käytti mm. kansakoulun kolmannen ja neljännen luokan maikkani.

Moni miesmaikka käyttää Maripaitoja, minä en ole käyttänyt koskaan, vaikka pidän raidallisista ja ruudullisista kauluspaidoista. Ostan melkein minkä ruutupaidan vaan, jos vain hihojen pituus on riittävä.

Telineen vasemmassa reunassa on vappuaiheinen sarjakuvastrippi. Vappu on juhlista jaloin:

Hei, nyt on jo vapunaatonaatonaatonaaton...

Tavallaan oma alueeni korostaa koti, uskonto ja isänmaa teemaa. Ylhäällä on eduskuntavaalien käyntikorttini, puolueeni on Perussuomalaiset. Pieni roikkuva Enkeliporsas lukee raamattua. 

Taika-kuppini takaa pilkistää korpaalin natsa, jota tosin en ole ansainnut. Olin Kymen Jääkäripataljoonan ainoa kirjuri, joka ei saanut korpraalin natsoja, vaikka komennuspaikkani oli paljon työllistävä RUK:n toinen komppania. Sain natsan säälistä kaveriltani, joka on töissä Puolustusvoimissa.

Telineen yläpuolella on jalkapallojoukkue Liverpool FC:n vaakuna. Keskiössä on Liverpoolin kaupungin tunnus Liverbird, jonkinlainen ruma eri lintulajien risteymä. Hienointa tämän maailman hienoimman jalkapalloseuran vaakunassa on seuran tunnuslause You'll Never Walk Alone = YNWA, joka löytyy tatuoituna monen uskollisen fanin käsivarresta tai pohkeesta. Liverpool-fanit ovat aina frendejä keskenään. Selkäpiitä hivelee ja sydäntä lämmittää, kun Anfieldillä ennen matsia lauletaan yhdessä You'll Never Walk Alone -laulua.

Oikealla on loistavan pilapiirtäjä Jarin oivallus. Raihnainen vanhukselta näyttävä vanhus raahustaa salkku kädessään:

Naapuri siinä palaa työmaaltaan.

- Onpa sitkeä ikäihminen. Vieläkin mukana työelämässä!

- No, itseasiassa hän täytti juuri 35 vuotta. Hän on peruskoulun opettaja.

Pilapiirroksen alla on sammutuspeite. Nykykoulussa on panostettu turvallisuuteen. Mietitään paloturvallisuutta ja poistumisreittejä. Pidetään poistumisharjoituksia pari kertaa vuodessa.  

Alhaalla on käsipyyheteline. Kuppini huuhteluvedet kastelevat käsipyyhetelineen päällä olevaa pyyhenippua.