Hyvistä lähikouluista rupukouluja?

Tikkurilan Työväenyhdistys r.y.

HS 27.2.

Opetushallituksen pääjohtaja: Kouluvalintaa tulisi rajoittaa

Opetushallituksen uuden pääjohtajan Aulis Pitkälän (sd) mukaan koulun valinnassa voitaisiin palata tiukempaan säätelyyn, jotta koulujen väliset erot oppimistuloksissa eivät alkaisi kasvaa liikaa.

Pitkälä muistuttaa, että jos painotetuille luokille valitaan oppilaita koulumenetyksen mukaan, erot alkavat väkisin kasvaa: "On tärkeää pitää huolta siitä, että jokainen lähikoulu on hyvä."

Suurista kaupungeista Turussa ja Helsingissä jopa noin kolmannes oppilaista aloittaa yläkoulun muussa kuin lähikoulussa. Sen sijaan Vantaalla vastaava osuus on vain 14 prosenttia. Espoossa ja Tampereella muun kuin oman yläkoulun valitsee noin viidennes.

Tutkimusten mukaan koulujen väliset erot ovat kasvaneet enemmän Espoossa ja Helsingissä kuin Vantaalla.

On hyvä, että Opetushallituksen pääjohtaja Aulis Pitkälä on ottanut kantaa lähikoulujen ja koulutuksellisen tasa-arvon puolesta.

Itse olen ottanut asiaan kantaa blogikirjoituksissani:

Helsinki erottelee ja juoksuttaa jälkikasvuaan pitkin kaupunkia
Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä?
Kilpajuoksu hyvien veronmaksajien perään tappaa koulutuksellisen tasa-arvon
Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Suomalaisen peruskoulun voima on ollut tasalaatuisuudessa.

Vanhemmat ovat voineet aina luottaa siihen, että lapsi saa hyvää opetusta lähikoulussaan. Nyt jotkut kaupungit ovat sallineet joidenkin koulujensa valita oppilaita pääsykokein tai koulumenestyksen mukaan, mikä sotii peruskoulun henkeä vastaan. On kouluja, jotka valitsevat oppilaita jopa äidinkielen testein.

Joistakin kouluista tehdään hyviä kouluja, joistakin tulee rupukouluja. Vapaa kouluvalinta on yksi nykyitsekkyyden muodoista, mun lapsi, muiden kersat.

Ulkomailta löytyy ällöttäviä esimerkkejä siitä, mihin lasten kouluerottelu johtaa.

Blogini vasemmassa laidassa totean, että "Olen keski-ikäinen lähiökoulun opettaja Vantaalta". Lause on hyvin kuvaava. Kun sen lukee, ymmärtää, mitä ajattelen monen asian suhteen.

Kouluruokailu 12. - soijaa, soijaa, soijaa!

Soijanugetteja

Vantaalainen soijahyökkäys

Vantaalla ilmeisesti yritetään tehdä kouluruokailun säästämisen Suomen ennätystä. Aasiasta on rahdattu säkkitolkulla halpaa soijarouhetta, ja nyt soijaa syötetään vantaalaisille koululaisille oikein urakalla.

Viimeisen kuukauden aikana ruokalistalla on ollut soijaa neljä eri kertaa.

On ollut soijakastiketta, jossa uiskenteli pieniä soijanpaloja. Mehukeittopäivän pääruokana oli jonkinlaista soijapohjaista puuroa. Kerran oli soijalasagnea. Viimeisiin soijauutuus oli upporasvassa kypsennetyt soijanugetit. Soijan suhteen ei mielikuvituksella näytä olevan mitään rajaa.

Mitä vikaa on lihapullissa tai kananugeteissa? Miksei voida tehdä aitoa lasagnea?

Soija ei ole lähiruokaa.

Kuka pelkää Punahilkkaa?

Gustave Dore (1832- 83), lempikuvittajani, jumalainen taiteilija

Iltalehti 15.2.

Tutkimus: Punahilkka-satu pelottaa lapsia

Klassiset sadut kuten Punahilkka ja Lumikki saattavat vaipua unholaan, mikäli on uskominen tuoreeseen tutkimukseen. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan monien vanhempien mielestä perinteiset sadut ovat liian pelottavia lapsille, eivätkä he lue niitä.

Erityisesti Grimmin veljesten Rumpelstiltskin on joutunut perheissä pannaan, koska tarinassa pelotellaan lapsia sieppauksella.

Myös Punahilkka, Lumikki ja Kultakutri ovat vanhempien mielestä liian pelottavia lapsille. Vanhempien mukaan Punahilkka-sadun susi saa lapset itkemään. Taas Kultakutri ja kolme karhua on vanhempien mielestä huono satu, koska se kannustaa varastamaan.

Yli puolet tutkimukseen vastanneista ei myöskään lukenut lapsilleen Tuhkimon tarinaa, koska se antoi heidän mielestään väärän kuvan naisen asemasta.

Tutkimukseen osallistui 2000 aikuista.

Luin Grimmin sadut muutama vuosi sitten kakkosluokkalaisilleni. Sadut olivat hyvin opettavaisia paitsi yksi satu, jossa paha voittikin hyvän. Oppilaat olivat hyvin hämillään ja hiljaa. Luin oppilaitteni silmistäni kysymyksen, "miksi näin kävi?"

Tovin päästä vaaleatukkainen ja älykäs oppilaani Kalle viittasi ja kysyi: "Miten nyt paha voitti, koska aina ennen hyvä voitti?" Mietin hetken ja vastasin, että ehkä Grimmin veljekset ajattelivat, että oikeassakin elämässä paha voi joskus voittaa.

Lapsille pitää lukea satuja.

Sadut ovat opettavaisia, Punahilkkakin. Saduissa on onnellinen loppu, joka omalla tavallaan antaa toivoa. Loppujen lopuksi hyvä voittaa pahan. Satujen avulla lapsi alitajuisesti oppii, että elämä on hyvän ja pahan taistelua.

Satuihin ei uskota.

Lapsetkin ymmärtävät sen. Sadut eivät ole arkitodellisuutta, vaan mielikuvitusta. Satuja kertomalla aikuiset ruokkivat lasten mielikuvitusta.

Sadut opettavat lapsia käsittelemään monia tunteita, myös pelkoa.

En voi ollenkaan käsittää vanhempia, jotka eivät lue lapsilleen Punahilkkaa tai Hannua ja Kerttua, Lumikkia tai Kultakutria. Satujen avulla vanhemmat voivat käsitellä lastensa kanssa niinkin luonnollista asiaa kuin pelko. Kuka muu kuin oma isä tai äiti on turvallisempi ihminen selittämään lapselle mitä pelko on? On paljon parempi kohdata ja käsitellä pelkoa isän tai äidin sylissä kuin jossain muualla ilman ymmärrystä ja turvaa.

Iltalehti: Yli puolet tutkimukseen vastanneista ei myöskään lukenut lapsilleen Tuhkimon tarinaa, koska se antoi heidän mielestään väärän kuvan naisen asemasta.

Mitä ihmettä?

Tuhkimo on silkkaa satua ja fantasiaa. Kyllä jotkut vanhemmat ovat täysin pihalla, jos ei näin yksinkertaista asiaa tajuta.

Sukupuoliroolien oppiminen on silkkaa mallioppimista, aluksi tyttö matkii äitiänsä, poika isäänsä. Paras naisen malli on oma äiti, ei siinä paljon tuhkimot paina. Jokaisen pikkutytön on annettava elää prinsessavaiheensa.

Herää kysymys, minkälaisia satuja yli puolet vanhemmista lukee lapsilleen, kun Tuhkimokaan ei kelpaa? Lukevatko he lapsilleen minkäänlaisia satuja? Jos suurennuslasilla aletaan tutkia satuja ja tarinoita, ei tuollaisen logiikan mukaan lapsille voi kertoa tarinan tarinaa.

Kaikenhuippu on, että suurin osa lapsista saa katsoa televisiosta millaista soopaa tahansa. Kovinkaan moni ei meistä valvo tarkkaan, mitä lapset puuhastelevat tietokoneensa kanssa. Miten he silloin käsittelevät pelkoa ja millaisia roolimalleja he saavat?

Ylisuojelevuudessa ollaan menty aivan liian pitkälle.

Olen huomannut, että jotkut lapset eivät kestä minkäänlaisia pettymyksiä. Kun kotona suojellaan aivan kaikelta, jopa saduilta, on todella vaikea kestää vastoinkäymisiä. Olen miettinyt, että koulupuukotus ja -ampumatapaukset voivat johtua siitä, että lapselle ei ole opetettu, kuinka kestetään vastoinkäymisiä.

En voi ymmärtää, että lasta suojellaan saduilta. Minkälaisia raatoihmisiä silloin ollaan kasvattamassa?

Lapselle ei voi olla mitään turvallisempaa kuin istua isän tai äidin sylissä kuuntelemassa satuja.

Lapsi voi kysellä mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja saada vastauksia kysymyksiinsä omilta vanhemmiltaan. Pikkuhiljaa lapsen kysymyssarjoista alkaa kehkeytyä keskusteluja.

Muistan hyvin varhaislapsuuteni kauneimmat hetket. Kun muut aikuiset olivat töissä, isoäitini, jota mammaksi kutsuttiin, nosti minut syliinsä keinutuoliin. Mamma kertoi satuja ja tarinoita, lauleskeli minulle tuu-tuu-tupakkarullat ja hämeen härkätiet. Siinä sitä keinuttiin.

Mamma kertoi minulle hyvinkin traagisia tarinoita lähihistoriasta noin viidentoista vuoden takaa, kun Suomessa sodittiin. Opin varhain käsittelemään pelkoa ja monia muita tunteita. Perusturvallisuudestani tuli vankka kuin vuori, minä en koskaan ole kaatunut kuin eteenpäin.

Ota ihmeessä lapsesi syliisi ja lue hänelle satuja.

Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku. Tap, tap, tap.

Atk-opetus historiaa?

Toista oli ennen, vain insinööri hallitsi koneen.

YLE  8.2.

Atk ei enää kiinnosta

Tietokoneiden yleistyminen sekä internet ovat vieneet nuorten mielenkiinnon atk-opetuksesta. Kun 1990-luvulla automaattinen tietojenkäsittely oli valinnaisaineiden kärjessä, niin nyt ryhmiä saadaan kouluissa hädin tuskin kasaan.

Veikko Siira on opettanut tietotekniikkaa yläasteikäisille jo 20 vuotta. Tällä hetkellä Imatralla Vuoksenniskan koulussa Siiralla on vain yksi luokka tietotekniikkaa oppimassa.

- Atk-taitojen tarve on tainnut pienentyä, kun se on yleistynyt. Kun 20 vuotta sitten tuskin kenenkään kotona oli tietokonetta, nyt se taitaa olla jo jokaisella, perustelee Siira opetustarpeen vähenemistä.

Yläkoululaiset ovat kasvaneet internet-aikaan. 90-luvun puolivälissä yleistynyt internet on ollut koko ajan heidän saatavilla. Siiran mukaan myös internet on ollut suurin tietotekniikan muutos.

- Internet mullisti tiedonhaun, kun kaikki oli saatavilla todella nopeasti sähköisessä muodossa.

Olen huomannut saman kuin Veikko Siira. Tietotekniikalla ei ole samaa vetovoimaa kuin ennen, internet ja tietokoneet ovat arkipäivää, läsnä koko ajan kehdosta hautaan.

Lukuvuoden alussa huomasin asian, kun aloin niputtaa atk-kerholaisten ilmoituslappuja. Ei ollut juuri niputettavaa. Vain muutama oppilas ilmoittautui kerhoon, niin vähän, ettei kerhoa kannattanut perustaa. Muutama lukuvuosi sitten piti tehdä niin, että joulusta atk-kerhoon otettiin oppilaat, jotka syksyllä jäivät rannalle.

Onneksi muut kerhot houkuttaa.

Vaikka atk-taitojen opetuksen tarve on pienentynyt, opetukselle on edelleen tilausta. Tietokoneen peruskäyttöä ei välttämättä hallita. Vaikka oppilas hallitsee internetin salat, ei hän välttämättä osaa kirjoittaa tietokoneella. Kaikille ei ole selvää tallentamiset, leikkaa ja liitä komennot.

Jotkut kouluni opettajat ovat järjestelmällisesti alkaneet opettaa oppilailleen kymmensormijärjestelmää.

Monet asiat pitää oppia kantapään kautta, kokeilemalla. Olen ollut monilla tietokonekurseilla, joista en ole paljoa kostunut. Kaikki ohjelmat ja tietokoneen peruskäytön olen oppinut yritys ja erehdys -periaattella. Niin kait lapsetkin toimivat.

Nyt tietokoneiden ohjelmat osin pakenevat pilveen. Oppilaille pitänee alkaa opettaa pilviteknologiaa, joka tulee mullistamaan tietokoneen peruskäyttöä. Ohjelmat ja tallennustilat ovat muualla kuin omassa koneessa. Olen hyvin innostunut Windows Live -tyyppisistä palveluista. Kaikki oleellinen löytyy takuuvarmasti samasta paikasta riippumatta millä koneella missäpäin maailmaa tahansa oletkaan.

Spotify on ylimaallisen loistava palvelu. Palvelun innoittamana ostin joululahjaksi itselleni uuden iMacin ja tietoneeseen liitettävän loistavan Amphion NuForce Icon2 kaiutinjärjestelmän. Koneelleni on tunkua, koska lapsenikin kilpailevat kanssani iMac-ajasta.

Tavallaan tietotekniikan opetus on muuttumassa ohjaamiseksi.

Happee, happee!

Onko ihminen muka rotta?

YLE 13.2.

Hapenottokyky vaikuttaa oppimiseen

Säännöllinen liikunta edistää oppimista, osoittaa Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian ja psykologian laitosten tutkimus. Hyvä hapenottokyky parantaa tutkimuksen mukaan sekä ihmisten että eläinten suoriutumista muistitehtävistä.

Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian ja psykologian laitosten yhteinen tutkimus osoittaa, että fyysinen aktiivisuus on hyväksi aivoille iästä riippumatta.

Tutkimuksessa testattiin rottia, joista osa oli synnynnäisiä huippujuoksijoita ja osa keskimääräistä heikompia juoksijoita. Kantojen välinen ero oli yli viisinkertainen siinä, miten ne suoriutuivat ihmisen maksimirasituskoetta vastaavassa testissä.

Rottia testattiin oppimistehtävässä.

Jyväskylän yliopiston tutkimus vahvistaa arkikokemuksia.

Happihyppely silloin tällöin piristää päänupin toimintaa.

Joissain kouluissa pidetään oppitunnit kahden tunnin jaksoissa. Olen joskus miettinyt, että onko moinen järkevää? Jaksavatko pienet lapset opiskella 90 minuuttia putkeen? Aikuisetkaan eivät jaksa. Hyvä esimerkki on opettajien veso-koulutukset, kauaa ei kestä, kun ensimmäiset päät alkavat nuokkua.

Koulumme osallistuu paraikaa Liikkuva koulu -hankkeeseen. Liikunnallista kerhotoimintaa on tehostettu. Pihoilla on välituntiliikuttajia. Uusinta on, että ns. pitkällä välkällä lapset voivat luistella koulun jäällä opettajan valvonnassa.

Olemme oikeilla jäljillä. Tosin alkusyke kerhotoiminnan tehostamiseen ja välituntiliikuttamiseen ei ollut oppiminen. Olemme huomanneet, että osa oppilaista putoaa liikunnan sykkeestä kolmannella tai neljännellä luokalla. Jotkut kuudesluokkalaiset puuskuttavat jo juostuaan kerran lentopallokentän ympäri.

On aivan selvää, että huonokuntoisella on heikommat eväät oppimiseen kuin muilla. Ihminen vaatii kunnon ravintoa ja riittävästi liikuntaa.

1. Kouluruuan laatua on kehitettävä.

2. Liikunnan osuutta opetuksessa on lisättävä.

Kotona on huolehdittava, että lapsi saa riittävästi lepoa.

Iltalehti: Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu, että ikääntyvät ihmiset, jotka harrastavat liikuntaa, sairastuvat harvemmin vanhuusiän muistisairauksiin kuin ne, jotka eivät harrasta liikuntaa.

Täytin juuri 56-vuotta. Pitänee lisätä pökköä pesään.

Kännykät ja koulu

YLE 7.2.

Koulu kielsi kännykät terveysvaikutuksiin vedoten

Ylivieskalaisessa Kiviojan koulussa kännykät ovat olleet suljettuna koulupäivän ajan vuoden alusta lähtien. Päätöksellä halutaan parantaa lasten keskittymistä tunneilla, mutta myös ehkäistä mahdollisia kännykänkäytön aiheuttamia terveysriskejä.

Koulunjohtaja Liisa Koskela kertoo, että 130 oppilaan koulussa kännykän käyttö koettiin turhaksi riesaksi oppitunneilla.

-Kännykän jatkuva vilkuilu häiritsi oppilaiden keskittymistä ja niiden avulla jopa kiusattiin toisia, kertoo Koskela.

-Toki kännykän käyttöön liittyy myös terveysriskejä, joista ei vielä tiedetä tarpeeksi. Näitä riskejä emme halunneet ottaa.

Niinpä koulussa tehtiin päätös sulkea kännykät kokonaan koulupäivän ajaksi.

- Sekä oppilaat että vanhemmat ovat ottaneet käyttökiellon vastaan todella hyvin, sanoo Koskela. Yhtään negatiivista palautetta emme ole asiasta saaneet.

Ilman muuta on selvää, että kännykän luvaton käyttö on riesa oppitunneilla. Oppitunnit ovat opiskelua varten.

Tuskin mikään on ärsyttävämpää kuin kännyköiden jatkuva pirinä ja piippailu. Luulen, että kännykkäongelma on suurempi yläkouluissa kuin alakouluissa. En voisi kuvitellakaan, että opettaisin oppilaita, jotka kuuntelevat musiikkia nappulat korvissa. Vähät välitetään opiskelusta.

En ymmärrä ollenkaan kouluja tai opettajia, jotka sallivat kännykällä leikkimisen tai pelaamisen oppitunneilla.

Kouluissa on erilaisia käytänteitä kännyköiden häiritsevän käytön suhteen. On kouluja, joissa kännykät suljetaan kokonaan koulupäivän ajaksi kuten Kiviojan koulussa. Omassa koulussani kännykät on pidettävä äänettömänä.

Itse en noudata sääntöä pilkuntarkkaan. Joskus on hyvä, että oppilaan puhelin on käytössä. Kun lapselle on varattu esim. hammaslääkäriaika, on hyvä, että huoltaja voi tekstiviestillä ilmoittaa, milloin lapsen on lähdettävä. Muuten työpöytäni täyttyy varauslapuista. Työpöydälläni on riittävästi kaikenmaailman keltaisia tarralappuja piristämässä lahoavaa muistiani, en kaipaa yhtään lappua lisää.

Sallin tarpeellisen kotiin soittamisen. Sairastuttuaan kesken koulupäivän, oppilas voi soittaa ja pyytää isän tai äidin hakemaan hänet kotiin. Luvalliset soitot soitetaan aina luokan ulkopuolella.

On tilanteita, jolloin kännyköitä voidaan käyttää oppimistarkoituksiin.

Voidaan harjoitella vaikka laskimien käyttöä matematiikan tunneilla. Nykykännyköissä on myös fantastiset, aina mukana kannettavat kamerat. Kännykällä voidaan ottaa kuvia esitelmiin. Kasveja ei enää tarvitse välttämättä reuhtoa maasta kuten ennen. Ryhmissä voidaan tehdä elokuvia tai pikkunäytelmiä. Tuotokset voidaan viedä tietokoneelle jatkokäsittelyä varten.

On asiallista perustella kännykkäkieltoa sillä, että halutaan parantaa lasten keskittymistä tunneilla.

En lähtisi perustelemaan kieltoa mahdollisilla kännykänkäytön aiheuttamilla terveysriskeillä. Harva lapsi kulkee kännykkä koko ajan korvissa. Useinmiten sitä vain räplätään.

Onneksi olkoon Icehearts!

http://wallpapers.free-review.net/

Suomen Icehearts Euroopan innovatiivisin rikoksentorjuntahanke

Vantaalta lähtöisin oleva Suomen ehdokas, Icehearts, nimettiin joulukuussa innovatiivisimmaksi hankkeeksi Euroopan rikoksentorjuntakilpailussa. Euroopan rikoksentorjuntaverkoston (EUCPN) järjestämän kilpailun teemana oli "Urheilu, tiede ja taide lasten ja nuorten rikosten ehkäisemisessä".

Iceheartsin pääkasvattaja Ville Turkka esitteli hanketta Varsovassa ja kertoi, että hän oivalsi tämäntapaisen toiminnan tarpeen työskennellessään koulukodeissa paljon rikoksia tehneiden nuorten parissa. Monen nuoren kohdalla syrjäytymisen merkit ovat havaittavissa jo lapsuudessa, minkä vuoksi tilanteeseen on tärkeää tarttua varhain.

Fairplayeria esitteli soveltavan kehityspsykologian professori Herbert Scheithauer, joka kertoi, että hankkeella on hyvät yhteydet suomalaiseen KiVa Koulu –hankkeeseen ja molempien hankkeiden lähestymistavat muistuttavat paljon toisiaan. KiVa Koulu –ohjelma voitti Euroopan rikoksentorjuntakilpailun vuonna 2009.


Iceheartsin toimintamalli eroaa suuresti tavallisten jääkiekkoseurojen mallista. Molempia malleja tarvitaan.

Kaikki eivät voi pelata kiekkoa, vaikka haluaisivatkin. Jääkiekko on erittäin kallis harrastus. Icehearts antaa mahdollisuuden pelata jääkiekkoa, vaikka kotoa ei harrastukseen varoja liikenisikään.


SLU: ”Icehearts on filosofia siitä, miten ihmisestä kasvaa itseensä luottava, toiset ihmiset huomioonottava joukkueen jäsen. Icehearts on yhdessä kasvamista, itsensä voittamista sekä tukea ja turvaa”, kertoo Ville Turkka.


Perinteisen joukkueurheilutoiminnan suuri ongelma on, että ensin houkutellaan joukkueisiin paljon pelaajia, ja sitten alkaa pudotuspeli. En tiedä montaa jääkiekkoseuraa, jotka tarjoaisivat peliaikaa pudokkaille.

Monen seuran pelisäännöt muistuttavat paperilla Iceheartsin filosofiaa, mutta käytännössä toimitaan tasan toisin. Liiallinen voitonhalu liian aikaisin ei aina edistä joukkueen kehitystä, ei välttämättä edes huippuyksilöiden kehitystä.

Yksi urheilun perusideoista on leikki. Nuorten urheilutoiminnasta ei leikkiä saa tappaa. Ehkä leikin kautta suomalaiseen jääkiekkoon ja jalkapalloon saataisiin sitä kauan kaivattua luovuutta.

Olen asunut vuodesta 1981 lähtien urheilukentän laidalla. Keväisin kentällä pidetään hyvin pienten poikien isoja jalkapalloturnauksia. Joskus on ollut järkyttävää seurata, kun viisi-kuusivuotiaita pikkupoikia juoksutetaan ennen matsia usean kerran ympäri kenttää. Luulen, että esim. Brasiliassa ei näin tehdä.

Pienet pojat haluavat pelata jalkapalloa. Lämmittely on suoritettava pallon kanssa, mikä motivoi ja on hyvä pallotuntumankin kannalta. Ehtii sitä ihminen ravata ja lenkkeillä myöhemminkin.

Pienten lasten kanssa ei saa urheilla otsa ruvella ja liian tosissaan. Kaikkien on päästävä pelaamaan, ja pelaamisen pitää olla hauskaa.

Icehearts on oikeasti yhdessä kasvamista.


Ville Turkka: ”Keskeistä meille on, että jokainen lasten ja nuorten kanssa toimiva aikuinen ymmärtää olevansa kasvattaja, vasta sen jälkeen opettaja, valmentaja, joukkueenjohtaja, huoltaja.”

Kouluruokailu 11. - Miksi lapsia pistetään halvalla?

Kanakastiketta ja ohraa

YLE 5.2.

Koulukeittiöt kisaavat euron aterioiden parhaudesta

Padat porisevat Kirkkonummen koulukeskuksen keittiössä kuin minä tahansa arkipäivänä. Ihan mikä tahansa koulukeittiö ei kuitenkaan ole kyseessä, vaan yksi Suomen parhaista. Kirkkonummen koulukeskuksen keittiö on nimittäin selvinnyt viiden parhaan joukkoon valtakunnallisessa kouluruokakilpailussa. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä tavoite on voitossa.

Kirkkonummen joukkueeseen kuuluvat keittiöpäällikkö Eeva-Liisa Hemming sekä kokit Ritva Saksa ja Janne Sandblom. Kolmikon kilpamenu muodostuu aurinkoisesta broilerikeitosta, vuohenjuusto-lasagnetesta sekä tex-mex-jauhelihaperunavuoasta. Alle euron ateriat valmistuvat pienellä tuunauksella.

Kilpailuruokien täytyy siis olla luonnollisesti maistuvia, mutta myös halpoja ja ravitsevia. Aterioiden ravitsemusarvot syynätään tietokoneohjelman avulla, Hemming kertoo.

- Ravitsemusasiat täytyy olla kohdallaan ja tietokone laskee paitsi hinnan myös hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit paikoilleen.

Muutenkin kouluruoan valmistus on tarkkaa touhua. Mielikuvituksella on suuri rooli ruoan maittavuuden osalta.

- Perinteinen makaroonilaatikko on niin hyvää, että sitä on turha mennä pilaamaan tuunaamalla, mutta muuten voi aina vähän kokeilla ja muutella. Tärkeintä on uskoa itseensä, se on kaiken a ja o kokkaamisessakin, kokki-Sandblom sanoo.

Olen yrittänyt kirjoittaa kouluruokailusta myönteisesti. Nyt en kertakaikkiaan pysty.

Uutinen herättää minussa kahdenlaisia ajatuksia. On hienoa, että kouluruoka saa julkisuutta ja sille haetaan arvostusta. Suurtalouskokit todella kaipaavat arvostusta.

Mutta miksi ihmeessä ruokaa pitää tehdä eurolla? Eikö kaksi euroa olisi jotakin?

Miksi kasvaville lapsille syötetään noin halvalla ruokaa? Ketkä aikuiset, paitsi tietenkin koulujen opettajat, suostuisivat syömään päivittäin työpaikoillaan noin halvalla tuotettua ruokaa? On päivänselvää, ettei eurolla saa tuotettua joka päiväksi laadukasta ruokaa.

Ruuan halpuus ei voi olla kouluruokailun ainoa tavoite.

Halpuus alkaa näkyä jo koulujen ruokalistoissa. Vantaalla on noin kymmenen päivän sisällä ollut neljä kertaa soijaruokaa! Ilmeisesti Kiinasta tai muualta Aasiasta on ostettu säkeittäin soijaa, ja nyt soijaa syötetään lapsille oikein urakalla.

Kaksi kertaa on ollut soijalasagnea, kerran soijakastiketta. Kaiken huippu oli jonkinlainen soijapuuro, jota tarjottiin mehukeittopäivän pääruokana. Lasagne meni lapsille läpi kuin väärä raha, kun he luulivat, että soija oli jauhelihaa. Soijakastiketta nieleskeltiin hyvin oudoksuen soijapuurosta puhumattakaan. Minä runttasin molemmat ruuaat vatsalaukkuuni, syödessäni ajattelin jotain aivan muuta kuin ruokaa. Ruokailuhetken jälkeen kiiruhdin opettajienhuoneeseen juomaan kupposen kahvia.

Soija ei ole suomalaista ruokaa.

Tietäisipä vanhemmat, millaista ruokaa heidän lapsilleen aina välillä syötetään. Jos he tietäisivät, luulisin, että syntyisi kouluruokakapina.

Eniten minua säälitti koulun keittiöhenkilökunta. Näin selvästi, kuinka he kärsivät, millaista ruokaa oli pakko laittaa. Joku heistä sen minulle kertoikin. "On pakko tehdä mitä käsketään."

Muualta Suomesta kouluumme tullut opettajatoverini ihmetteli, että milloin viimeeksi on tarjottu perinteisiä suomalaisia ruokia kuten lihapullia tai uunimakkaraa. Vastasin, että en muista.

Ruuanlaittaminen eurolla on lapsien, opettajien ja koulujen keittiöhenkilökunnan törkeää aliarvostamista.

Koulussamme on jo monia opettajia, jotka tuovat lounaaksi kotoa omat eväät. Joku tilailee päivittäin naapuriravintolasta intialaista ruokaa. Lapsien on pakko joinakin päivinä tyytyä soijaan. Olen jo aikaisemmin kirjoittanut, että minä syön aatteen vuoksi vaikka pieniä kiviä. Kouluruokailusta on pidettävä huolta.

Kanakastiketta ja ohraa

Suurinpiirtein joka toinen päivä tarjotaan kunnon kouluateria. Nykykouluruokalistojen vakioruokalaji on kanakastike, jota kaikki syövät mielihalulla, niin oppilaat kuin opettajatkin.

Aika usein riisi ja peruna on korvattu ohralla. Ohra on ainakin kotimainen ruoka-aine toisin kuin soija. Kyllä minulle ja oppilaille on ohra maistunut, kun kastike on ollut hyvää.

Oletko somettunut?

http://kiwicommons.com/

YLE 2.2.

Some-ahdistus voi iskeä opettajaan

Pitääkö opettajan ryhtyä oppilaidensa Facebook-kaveriksi? Entä puuttua näiden epäasialliseen käytökseen, jos havaitsee sellaista verkkomaailmassa? Sosiaalinen media voi olla opettajalle suuri apuväline tai varsinainen riesa. Joka tapauksessa se on asia, joka näkyy opettajan työssä yhä enemmän.

Kuopiossa järjestetään helmikuussa opettajille tarkoitettua sosiaalisen median koulutusta. Pääpaino on yhteisöjen hyödyntämisessä opetuskäytössä, mutta keskustelua on herättänyt myös opettajien rooli sosiaalisessa mediassa.

Koulutukseen keskiviikkona osallistuneen Itä-Suomen liikuntaopiston rehtori Vesa Martikkalan työssä sosiaalinen media ei ole ainakaan rasite.

- Kyllä se enemmän on mahdollisuus, ja tähän saakka erittäin huonosti käytetty sellainen. Sen avulla voidaan huomattavasti tehostaa oppilaiden oppimista, esimerkiksi motivoimalla oppilaita aikaisempaa paremmin, Martikkala arvioi.

Opettajien rooli sosiaalisessa mediassa hämmentää monia alalla toimivia. Onko soveliasta olla oppilaan kaverina esimerkiksi Facebookissa? Mitä kaikkea oppilaiden täytyy tietää opettajansa yksityiselämästä?

Otsikon Some-ahdistus oli minulle uusi termi. Voi olla, että joku opettaja voi ahdistuakin sosiaalisesta mediasta, mutta montaa sellaista opettajaa en tunne.

Sosiaaliseen mediaan osallistuminen on täysin vapaaehtoista. Suurimmalla osalla kavereistani ei ole Facebook-tiliä eikä muutakaan vastaavaa, heitä ei moinen toiminta kiinnosta tippaakaan. En ole huomannut heissä Some-ahdistusta.

YLE: Pitääkö opettajan ryhtyä oppilaidensa Facebook-kaveriksi?

En suosittele ollenkaan. Ei ole hyvä, että puurot ja vellit menevät sekaisin.

Opettajan kannattaa pitää FB-tilinsä rajattuna, liiallinen avoimuus on kaksiteräinen miekka. Ihminen voi vahingossa kirjoittaa sellaista, mikä myöhemmin kaduttaa. Ei ole hyvä, että oppilaat tai heidän vanhempansa lukevat sellaista tekstiä.

Olen tehnyt selkeän linjapäätöksen, rajattu tili, ei oppilaita tai heidän vanhempiaan FB-kavereiksi. Täytyy myöntää, ettei ole kivaa, kun en klikkaa hyväksy-nappulaa, kun joku mukava entinen oppilaani pyytää minua FB-kaverikseen.

Oppimisen työkaluina opettaja voi käyttää monia yhteisöllisiä pilvipalveluja. Hotmailin pilvipalvelu on aivan loistava, Skydrive, toimisto-ohjelmat, kalenterit ja muut. Kaiken lisäksi palvelu on ilmainen.

YLE: Mitä kaikkea oppilaiden täytyy tietää opettajansa yksityiselämästä?

Edustan vanhan koulukunnan ajattelua, ei juuri mitään. Opettajan ei pidä olla oppilaan kaveri.

Pakkasraja liikuntatunneille?

Iltalehti 3.2.

Äiti raivostui koululle: Lapset hiihtivät paukkupakkasessa

Ekaluokkalainen poika palellutti sormensa koulun liikuntatunnilla. Vanhemmat oppilaat saivat urheilla sisällä.

Raisiolaisen koulun eilinen liikuntatunti kuumensi vanhempien tunteet.

Vaikka pakkasvaroituksia on annettu ja mittari hiveli 20 miinusastetta, 1- ja 2-luokkalaisten lasten liikuntatunnilla hiihdettiin.

Erään äidin mukaan tieto hiihtotunnista herätti vanhemmissa närää jo edellisenä iltana. Hänen seitsemänvuotias poikansa oli pohtinut huolestuneena, kuinka urheilu koleassa kelissä onnistuu.

- Koulun liikuntatunnilla hän oli mennyt kaikella tarmollaan, koska tykkää urheilla. Mutta sormet olivat niin jäässä, ettei niitä pystynyt enää liikuttamaan. Lisäksi hän on astmaan taipuvainen, äiti kertoo.

Koulun mukaan lapsia ei pakotettu ulos, vaan sisälle sai lähteä heti, kun siltä tuntui. Rehtorin mukaan lapsilta oli etukäteen kysytty, onko heillä kylmä.

Äiti peräänkuuluttaa koulun vastuuta asiassa.

Iltalehti tarttui ikuisuusaiheeseen. Pikku-uutinen puhutti ihmisiä kouluni opettajainhuoneen aamukahvipöydässä kovasti.

Olen aina opettanut myös liikuntaa eri ikäisille lapsille. Sateet ja kovat pakkaset ovat harmillisia, kun pitäisi mennä ulos liikkumaan. Pikkusateet ja- pakkaset eivät aiheuta ongelmia.

Pakkasrajaa on hyvin vaikea määritellä.

Liikunnanopettajat ratkaisevat tapauskohtaisesti kannattaako ulos mennä.

Eilen minulla oli liikuntaa. Edellisiltana jouduin miettimään, mitä teen. Aamulla, kun heräsin, pakkasta oli noin 20 astetta, tuuli oli hyvin purevaa. Emme menneet ulos luistelemaan vaan sisälle pelaamaan salibandya.

Olen hiihtänyt ja luistellut lasten kanssa kovillakin pakkasilla. Kun kovilla pakkasilla tuulee, menemme liikuntatunneilla sisään. Usein aamulla pakkanen voi paukkua, mutta päivällä, kun on liikuntatunti, on jo paljon lämpimämpää.

Kaikessa ulkoliikunnassa pukeutuminen on hyvin tärkeää.

Eka- ja tokaluokkalaiset puetaan yleensä kotona erittäin hyvin. Koulussamme alaluokkalaisilla on liikuntaa pari tuntia viikossa yksi oppitunti kerrallaan. Osa liikuntatunnista menee välineiden päälle laittamiseen, joten varsinaista hiihtoa tai luistelua on tuskin puolta tuntiakaan. Siinä ajassa ei ehdi pahasti paleltua.

Hiihdettäessä pitää olla lämpimät ja tuultapitävät käsineet, muuten sormet kylmettyvät. En muista, että urallani kukaan oppilas olisi koskaan pahasti palelluttanut itseään.

Jos oppilaalla on puutteelliset vermeet päällään, haemme unohduslaatikosta esim. kunnolliset käsineet. Joskus joutuu puutteellisesti pukeutuneen oppilaan lähettämään sisätiloihin lämmittelemään jonkun toisen opettajan luokkaan.

Alakoulun yläluokilla jotkut tyttöryhmät voivat tuottaa ongelmia liikunnassa. Meikit ja kampaukset voivat olla tiptop, mutta liikuntatunneille pukeudutaan epäasiallisesti. Kovillakin pakkasilla voidaan tulla kouluun ilman päähinettä. Silloin tyttö passitetaan unohduslaatikolle.

Hyvin harvoin oppilaiden vanhemmat ovat valitelleet minulle, että olen hiihdättänyt lapsia liian kylmässä. Joskus valituksia on tullut siitä, että kannatan oppilailla turhaan luistimia tai suksia kouluun, kun en ole vienytkään oppilaita ulos vaan sisäliikuntaan. Esim. suojasäällä en vie oppilaita hiihtämään, on pirullista hiihtää, kun suksien pohjassa on pakka lunta.

Yksi tärkeimmistä liikunnanopetuksen tavoitteista on liikunnanilon tuottaminen, iloa ei saa tappaa.

Happikännit

Tällainen viesti lupsahti kaikille Wilmaan. Wilma on ikäänkuin sähköinen reissuvihko. Laitoin ilmoituksen tänne, koska ajattelin, että viesti on tärkeä ja sillä on merkitystä kaikille, muillekin kuin vantaalaisille.

Hyvät vantaalaisten koulujen oppilaat ja opiskelijat, huoltajat sekä henkilöstö,

Aika ajoin lapset ja nuoret keksivät mitä mielikuvituksellisimpia leikkejä ja tapoja, eivätkä välttämättä pohdi niiden seurauksia. Viime aikoina on jossain määrin esiintynyt niin sanottua "hapetusta" tai "happikänniä", jossa toinen kuristaa toista ja siitä tulee "pöljä olo".

Kyseessä on erittäin vaarallinen leikki, joka voi johtaa jopa kuolemaan tai aivohalvaukseen ja tekijähän joutuu siitä aina vastuuseen. HUS:in Peijaksen alueen ensihoidon vastuulääkäri Juhana Hallikainen toteaa, että kaulan alueelle kohdistuva puristus on kaikissa tilanteissa vaarallinen, sillä kaulan alueella sijaitsevat päävaltimot. Jos niiden toiminta estyy, voi seurauksena olla hengityksen tai sydämen pysähtyminen.

Viimeksi tänään 1.2.2012 sattui tilanne, jossa eräs oppilas oli hengenvaarassa. Paikalle kutsuttiin ambulanssi ja ambulanssihenkilöstö totesi kyseessä olevan kovin yleinen ilmiö.

Toivomme, että asiasta keskustellaan kodeissa yhdessä lasten ja nuorten kanssa. Lapset ja nuoret eivät välttämättä ymmärrä leikeissä piileviä vaaroja ja meidän aikuisten tehtävä on vastuullisesti heitä opastaa.

Ystävällisin terveisin

Terhi Unhola

viestintäpäällikkö

Lasten ja nuorten mielikuvituksella ei näytä olevan rajaa, kun haetaan hyvänolontunnetta. Kaikki keinot koetaan sallituiksi.

Joskus mennään liian pitkälle. Hengitetään vaarallisia kaasuja sytkäreistä tai mopojen bensatankeista. Purskutetaan peräsuoleen alkoholia, jotta saadaan halvat ja tehokkaat kännit. Happikänni-ilmiö putkahtelee koulumaailmaan suurinpiirtein samalla tavalla kuin jojot tai Rubikin kuutiot. Aina uudet koululaispolvet keksivät pyörän uudelleen.

Karmeinta on, että nuoret tietävät, että aivan kaikessa tekemisessä ei ole mitään järkeä tai tekeminen voi olla vaarallista. Silti tehdään.

Kun olin pieni, niin pieni, että mahduimme samaan kylpyammeeseen yhdessä kahden pikkuveljeni kanssa, leikimme usein sukeltajaleikkiä. Kilpailimme, kuka pystyi olemaan veden alla pää upoksissa pisimpään. Keskimmäinen meistä oli, ja on edelleen, hyvin kilpailuhenkinen. Hänet piti reuhtoa pintaan vaikka väkisin. Kun hän nousi ylös, hänen päänsä oli sekaisin.

(Nyt emme enää mahdu samaan kylpyammeeseen, 205 + 203 + 202 = 610 cm. Kilojakin kertyy noin kolme sataa.)

Asuimme pääradan varrella Hiekkaharjussa lähellä Tikkurilaa. Jotkut pojat kilpailivat, kuka pystyy aivan viime tinkaan juoksemaan junan edestä. Kaverini luokkatoveri voitti ja jäi junan alle.

Kun olimme isompia, lähes miehiä, menimme Helsinkiin diskoon. Viimeiseen junaan kotiin moni poika nukahti ja heräsi sittten jossain Saunakalliossa. Rahaa taksiin ei ollut tai säästäväisyyssyistä käveltiin kotiin pitkin junarataa. Junarata sentään on suora eikä mutkittele. Aina silloin tällöin joku unissaan kävelevä nuorimies jäi junan alle.

Kasvavan poikalapsen mieli on ihmeellinen. Kaikkea tuli tehtyä.

Lähes rikollisia kuntia

Lahti

YLE 30.1.

Oikeuskansleri: Kunnilla ei halua laittaa oppilashuoltoa kuntoon

Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan koulujen oppilashuoltoa ei ole vieläkään saatu kuntoon kaikissa kunnissa. Jonkka arvosteli oppilashuollon puutteita kovin sanoin jo pari vuotta sitten. Hän vaatii nyt, että oppilashuollon järjestämiseksi on laadittava nykyistä velvoittavammat ja täsmällisemmät säädökset.

Lisäksi hän vaatii, että oppilashuoltoon on annettava riittävästi varoja ja säädösten noudattamisen valvontaa on kiristettävä.

Jonkka sanoo, että koulukuraattoreita ja -psykologeja on edelleen liian vähän, ja puutteista kärsii jopa viidesosa kouluista.

Oppilashuoltoon kuuluvat muun muassa terveydenhuolto, koulukuraattorit ja ruoka.

Oikeuskansleri epäilee kuntien halua korjata koululaisten palveluiden puutteita. Hänen mukaansa merkittävä osa kunnista on jo pitkään hoitanut oppilashuoltoa ilman riittävää henkilökuntaa. Valtio on antanut kunnille lisää rahaa lääkärintarkastuksiin, mutta lähes kolmasosa kunnista käytti toimintaan saadut rahat johonkin muuhun kuin lailla säädettyihin, asianmukaisiin koululaisten terveystarkastuksiin.

Jonkan mukaan opetus- ja kulttuuriministeriö ei ole pystynyt kertomaan, milloin lapsille tarjotaan koko maassa yhdenvertaiset palvelut.


Oikeuskansleri Jaakko Jonkan huoli on aiheellinen.

Joskus tuntuu siltä, että kuntien annetaan elää kuin pellossa.

Kun valtio ohjaa rahojaan tiettyihin kohteisiin, jotkut kunnat suuntaavat rahat milloin mihinkin. Tyypillinen esimerkki viime vuosilta on ollut luokkakokojen pienentämisiin suunnatut rahat. Ensimmäisenä vuonna suuri osa kunnista käytti valtion rahat aivan muihin tarkoituksiin kuin luokkakokojen pienentämisiin.

Kolmasosa Suomen kunnista laistaa lakisääteisistä velvollisuuksistaan, joidenkin holtittomien kuntien lapset eivät pääse säännöllisesti terveystarkastuksiin. Ei välitetä edes omista lapsista! Säännölliset terveystarkastukset ovat mitä parhainta ennaltaehkäisevää toimintaa.

Ei ole kauaa siitä, kun koululääkäri oli tavattavissa koululla viikottain. Oppilas tai vanhemmat saivat varata ajan koululääkäriltä. Koululääkäri tavoitti kaikki lapset. Nyt täytyy hilpata terveyskeskuksiin joka vaivaan. Myös neuvolapalveluja on ajettu alas. Neuvolaverkkoa on harvennettu. Arvo Ylppö varmaan kääntyilee haudassaan.

Joissain kunnissa on miltei mahdotonta saada oppilaille kunnollisia psykologi- tai kuraattoripalveluita.

Kaikki tietävät, että kouluruokailun taso vaihtelee suuresti ympäri maata. Joskus minua ihmetyttää, äskettäin Vantaalla tarjottiin soijaruokaa kolmesti viikon sisällä. Ilmeisesti kunta oli hankkinut halvalla säkeittäin soijaa. Ei maistunut ollenkaan, ei minulle, ei oppilaille.

Eilen Jaakko Jonkka tv-uutisissa ehdotti, että niskuroiville kunnille olisi langetettava uhkasakkoja. Jotain on tehtävä. Niskuroiville kunnille ei pidä tukirahoja seuraavana vuonna antaa. Annetaan rahat niihin kuntiin, jotka suuntaavat rahat oikein.

Onko Suomessa menty liian pitkälle kunnallisen itsemääräämisoikeuden suhteen?

Suomessa on liikaa kuntia. Valtio ei pysty ohjaamaan tai valvomaan kunnolla. Luulisi valvonnan helpottavan tulevaisuudessa, kun kuntien määrä vähenee merkittävästi. Kun kuntia on vähän, kuntien johtoon saadaan osaavaa väkeä.

Helsinki erottelee ja juoksuttaa jälkikasvuaan pitkin kaupunkia

HS 21.1.

Moni vanhempi karttaa lähikoulua Helsingissä

Helsingissä on alueita, joissa yli puolet perheistään valitsee lapselleen jonkin muun koulun kuin lähikoulun. Tämä käy selville Opetusviraston tilastoista.

Jokaisen perheen lapselle tarjotaan paikkaa lähikoulusta, mutta perhe voi hakea koulupaikkaa muualtakin.

Monet vaihdoista johtuvat ainevalinnoista, esimerkiksi kielistä, joita ei opeteta lähikoulussa.

Kouluvalinnan syynä voi olla myös turvallinen reitti tai kaveripiirin valinnat.

Myös vanhempien ennakkoluulot vaikuttavat. Esimerkiksi koulun monikulttuurisuus saattaa herättää ennakkoluuloja.

Myös kuvitelmat ja kuulopuheet vaikuttavat valintoihin.

Helsingissä on tehty jotain väärin.

Ei ole järkevää juoksuttaa pieniä tai isompiakaan lapsia pitkin kaupunkia. 

Olin Helsingissä opettajana pari vuotta hyvässä lähiökoulussa, Malminkartanon koulussa. Lapset kävivät lähiönsä omaa koulua. Malminkartanon koulu ei ainakaan vielä silloin ollut profiloitunut.

Ihmettelin kovasti, kun uusia kouluja silloin rakennettiin Helsinkiin. Ensin laitettiin hakuun jonkinlainen suunnittelutroikka, joka mietti etukäteen, miten koulu profiloituisi. Troikan jäsenet eivät välttämättä menneet töihin kyseiseen kouluun. Vasta suunnittelun jälkeen alettiin palkata kouluun opettajia, joiden sitoutuminen "valmiiseen sapluunaan" tuotti tietysti vaikeuksia.

Kaverini, pätevä ja osaava opettaja, muutti Helsinkiin maaseudulta. Hän haki muutamaan helsinkiläiseen kouluun. Hän ihmetteli kovasti hakijaa nöyryyttävää tapaa, parissa koulussa johtokunnan puheenjohtaja alkoi tentata pätevältä opettalta, että sopeutuuko hän koulun profiiliin. Kokenut opettajatoverini maaseudulta kääntyi hämmästyen samantien kannoiltaan, profiloituneet koulut eivät innostaneet häntä yhtään. Oudolta tuntui, kun johtokunnan puheenjohtaja, amatööri, tenttasi häntä. Koulun rehtori, jonka pitäisi olla ammattilainen ja koulunsa johtaja, seurasi vain sivusta.
 

Opettajatoverini sijoittui tavalliseen helsinkiläiseen lähiökouluun, jossa hän on töissä edelleen. Olen miettinyt, mitä oikeastaan Helsingissä ajetaan, kun koulujen pitää profiloitua?

Tutkimusten mukaan helsinkiläisten koulujen erot alkavat olla suuria.

ks. blogikirjoitukseni Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä? ja Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin

Helsinkiläisten koulujen erikoistuminen on ilmeisesti johtanut siihen, että lasten vanhemmat ovat epävarmoja lähikoulujensa suhteen. Ei luoteta. Haetaan parempaa aidan takaa, parempaa, jota ei välttämättä löydy.

Suomalaisen koulujärjestelmän ehdoton voima on tähän päivään asti ollut korkeatasoinen tasalaatuisuus, mikä on kauniisti näkynyt kansainvälisissä vertailuissa kuten PISA-tutkimuksissa.

Onneksi kotikunnassani Vantaalla on toimittu toisin kuin Helsingissä. Vaikka rahaa ei aina ole ollut riittävästi, on luotettu lähikouluihin. Koulujen erot ovat pieniä, ja opetuksen taso on pystytty pitämään korkean tasalaatuisena. Vantaalla ei ole rupukouluja, joihin vanhemmat eivät halua lapsiaan lähettää.

Soveltuvuuskokeet ja erikoistuminen eivät sovi peruskouluun. Moinen touhu on askel rinnakkaiskoulujärjestelmään.

Peruskoulu on kaikkien koulu ja koulutuksellisesta tasa-arvosta on ehdottomasti pidettävä huolta. Helsinki suunnannäyttäjänä on esimerkki koko maalle. Nyt Helsinki näyttää kertakaikkiaan väärää mallia.

Vanhempien on luotettava lastensa lähikouluun.

Niin, ja ihmiset kerkiävät erikoistua peruskoulun jälkeenkin, eikö totta?

Kouluruokailu 10. - "Kouluruoka on lehmän ulostetta"

Seitä juustokastikkeessa

Lueskelin uutta Kouluruokatietopankin blogikirjoitusta. Blogin kirjoittaja Maarit Laurinen oli löytänyt Facebookista hätkähdyttävän sivun, Kouluruoka on lehmän ulostetta.  Lukemishetkellä sivuston tykkääjiä oli 4713.

Suora lainaus: "Tämä sivusto on protesti huonolaatuista kouluruokaa vastaan pääasiallisesti Turun alueella. Näytetään niille Turun päättäjille, mitä huvijahtien hankkimisen sijaan olisi voinut tehdä.

En ole käynyt Turussa kuin pari kertaa. Kaupungin kouluruuan tasosta en tiedä yhtään mitään, mutta päällisin puolin Turku näytti kulttuurikaupungilta. Ruoka on kulttuuria.

Näkemättä tai maistamatta Turun kaupungin koululaisilleen tarjoamaa ruokaa, en usko, että tarjottu ruoka olisi lehmän ulosteen kaltaista.

Jos näin olisi, Turun kaupungin kouluruokailu olisi päätynyt valtamedioiden pääotsikoihin. Tarkkaan en tiedä, kuinka paljon Turku satsaa kouluruokaan per peruskoululainen. Kotikaupunkini Vantaa on tällä hetkellä kouluruuan panostuksen suhteen Suomen keskitasoa.

Makusasioista ei saa kuulemma kiistellä, mitä väitettä olen aina ihmetellyt. Mutta kuittaan Facebook-sivuston nimen "Kouluruoka on lehmän ulostetta" jonkinlaisena mauttomana nykykoululaishuumorina. Ihme kyllä sivustolla on pari asiallistakin postausta.

Olen opettanut Vantaan ja Helsingin kaupunkien koululaitoksissa yli 30 vuotta. Tietääkseni en ole koskaan syönyt lehmänpaskaa, ei olisi tullut mieleenkään. Kaikista tarjotuista ruuista en ole pitänyt kuten toissapäiväisestä soijalasagnesta. Soija ei iske minuun paitsi kastikkeena. Muutama maikka totesi, että kyseinen ruoka oli viikon kohokohta. Omat oppilaani söivät sitä iloisesti, luulivat varmaan, että he söivät kanaa.

Tänään koulussani oli perinteistä kouluruokaa.

Seitä juustokastikkeessa

Ruuan ohella tarjottiin kahta salaattia, tomaattisipuliruohosalaattia ja kaalipersikkasalaattia. Ruoka oli hyvää. Salaattitarjonta oli suorastaan yleellistä, tomaattisalaatti oli erinomaista.

Olen jostain lukenut, että keskinmääräinen suomalainen nykykotiruoka ei pärjää ravitsemuksellisesti tai maukkaudeltaan kouluruualle, ei alkuunkaan. Kaikki eivät enää viitsi panostaa kotona ruuanlaittoon. Kiire painaa.

Yllä mainitulla FB-sivustolla on äänestys, kotiruoka vai kouluruoka? Kotiruoka voitti kirkkaasti.

Voi olla, että moni lapsi kokee tilauspitsat ja kaupan valmisruuat kotiruokana. Valmisruuan menekki vähittäiskaupassa on melkoinen.

Koulustako työleiri?

http://www.supercoloring.com/

YLE 19.1.

"En mä nyt mitään vessoja ala siivoamaan"

Opettajajärjestöjen puheenjohtajat korvaisivat jälki-istuntoja koululaisten työpalvelulla. Rikkeitä tehneet koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan. Perusteluna on, että suuri osa oppilaista ei ota jälki-istunnosta opikseen. Opetusministeri pitää ajatusta työrangaistuksesta ongelmallisena.

Helsinkiläisessä Herttoniemen yhteiskoulussa jälki-istuntoja napsahtelee viikon parin välein, mutta ainakin osa yläkoululaisista pitää rangaistusta tehottomana.

- Ei se tunnu miltään, kommentoi eräs koulun oppilas jälki-istuntoja.

Myös opettajien ammattijärjestö OAJ on sitä mieltä, että jälki-istunto on monesti opettajien ajan tuhlaamista. OAJ:n puheenjohtaja Olli Luukkainen ehdottaa jälki-istuntojen tilalle työpalvelua tai työojennusta, jossa koululaiset joutuisivat esimerkiksi siivoamaan tai korjaamaan rikkomiaan paikkoja. Tukea ajatukselle tulee ainakin luokanopettajaliitosta.

Ehdotuksesta kertoi ensimmäisenä Opettaja-lehti.

Asia nousi esiin jo syksyllä, koska imatralaiskoulussa oli muutettu rästiin jääneitä jälki-istuntoja työpalveluksi. Opetushallitus totesi tuolloin, että touhu oli vastoin lakia. Ainakin OAJ:n ja luokanopettajaliiton puheenjohtajat harkitsisivat nyt lakien muuttamista.

Opetusministeri Jukka Gustafsson ei kuitenkaan lämpene ehdotukselle. Ministeri ei pidä työpalvelua ratkaisuna ainakaan yksinään, vaan painottaisi keskustelua lapsen ongelmista koulussa.

Peruskoulussa käytettäviä kurinpitorangaistuksia ovat:

- enintään kahdeksi tunniksi määrätty jälki-istunto

- kirjallinen varoitus

- määräaikainen erottaminen koulusta

Oppilas voidaan jättää koulun jälkeen tekemään tehtäviään, jotka ovat jääneet tekemättä, "laiskanläksy". Silloin kyseessä ei tietenkään ole kurinpitorangaistus.
 
En muista milloin koulussamme olisi käytetty kirjallista varoitusta tai määräaikaista erottamista koulusta, tuskin koskaan. Omalle kohdalleni ei ole osunut yhtään sellaista tapausta. Kirjallinen varoitus ja määräaikainen erottaminen koulusta ovat äärimmäisiä keinoja. Luulen, että ko. rangaistukset kuuluvat yläkoulun repertuaariin. Voisin kuvitella, että määräaikaista erottamista koulusta käytetään silloin, kun oppilas vaarantaa toiminnallaan muiden oppilaiden turvallisuuden.
 
Fyysisiä ja kollektiivisia rangaistuksia ei saa käyttää. Fyysisiä rangaistuksia, joita ennen muinoin on käytetty, ovat esim. nurkassa seisottaminen, tukkapölly tai karttakepillä sormille tai persuksille lyöminen.
 
Rangaistukset on aina yksilöitävä, siksi kollektiivirangaistukset ovat kielletty. Jos "koko luokka" mellastaa, kaikkia ei saa istuttaa, vaan vain ne mellastajat.
 
Luokasta poistaminen on ongelmallista, koska poistetulle oppilaalle on järjestättävä valvonta. Yksin oppilasta ei saa käytävään käskeä. Koulussamme asia on hoidettu niin, että oppilas siirretään toiseen luokkaan opiskelemaan. Joskus on oppilas laitettu rehtorin tai apulaisrehtorin työhuoneeseen keskustelemaan ja rauhoittumaan.
 
Yläkouluissa on käytetty ns. parkkeja, oppilas menee erilliseen tilaan opiskelemaan ammattilaisen ohjantaan ja valvontaan. Tulokset ovat olleet rohkaisevia.
 
Itse en poista oppilasta luokasta koskaan. Koen luokasta poistamisen arvovaltatappiona, niin vanhanaikainen olen.
 
Perinteistä jälki-istuntoa ei kannata käyttää kuin alakoulun alaluokilla, silloin jälki-istunnoilla on vielä tehoa, jos niitä harvoin käytetään. Tänä lukuvuonna olen antanut vain yhden jälki-istunnon. Toistuvissa "istuttamisissa" ei ole mitään järkeä. Koulun säännölliset "yhteisistunnot" ne vasta hölmöjä olivat, kaikki koulun "pahat" pojat istutettiin samaan aikaan ja paikkaan viikon päätteeksi perjantaisin klo 14.00-16.00. Opettajia oli hyvin vaikea saada valvojiksi ko. tilaisuuksiin.
 
Opettajan pitää olla kärsivällinen, puhua ja perustella oppilaille, miksi niin ja niin ei saa tehdä.  Minäkin, kärsimätön ihmispololuonne, olen joutunut ajan myötä opettelemaan kärsivällisyyden jaloutta, mutta kyllä minä kerran kaksi lukuvuodessa annan "palaa". Huudan, niin, että ikkunankamanat lentävät. Pitää muistaa, että opettajakin on ihminen, kärsivällisyydelläkin on takarajansa.
 
Parasta, mitä tiedän, on kasvatuskeskustelut oppilaan kanssa kahden kesken. Vakavimmissa tapauksissa järjestämme ison ringin, paikalle tulevat rehtorit ja oppilaan vanhemmat, joskus kuraattori ja psykologi.
 
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, että tehtyään jotain pahaa, pistän oppilaan samana päivänä soittamaan vanhemmilleen ja kertomaan, mitä on tapahtunut. Teho on ilmeinen.
 
Suharipierut ruokalassa on urani omalla tavallaan yksi hauskimmista tapauksista, pieruhuumorin ystävä, kun olen.
 
ks. blogikirjoitukseni Tunti jälkkää ja muikkari
 
Joskus oppilas on voinut rikkoa tai sotkea paikkoja. Silloin paikat siivotaan tai korjataan. Mutta silloin ei ole kyse rangaistuksesta. Useamman kuin kerran olen ollut isien ja poikien kanssa hiomassa ja lakkaamassa pulpettien kansia koulupäivän jälkeen.
 
Työ ei saa olla rangaistus.
 
Tulevaisuuden kannalta on äärimmäisen typerää opettaa lasta ja nuorta vihaamaan työtä. Suomessakin on muutenkin paljon nuoria ihmisiä, jotka eivät koulusta päästyään saa työtä tai eivät arvosta sitä. Työtä pitää arvostaa. Koulut eivät saa olla työsiirtoloita.
 
Ennaltaehkäisy on parasta toimintaa rangaistustenkin suhteen. Kun kotona ja koulussa lapsia kasvatetaan ja opetetaan kunnolla, pahoja asioita ei tapahdu. Olen huomannut, että koulussa Lions Quest-ohjelma on mitä parhainta ennaltaehkäisyä. Pidän Leijona-tunteja säännöllisesti pari tuntia kerrallaan viikossa.

Muuten, jos oppilas sotkee tieten tahtoen vessan, on hänen siivottava se.

Liimasta lohtua

MTV: Koululaisten imppaus yleistä

Iltalehti 17.1.

Yle: Imppaus vei koululaisen teholle

Kuudesluokkalainen koululainen joutui tehohoitoon imppaamisen vuoksi, kertoo Yle Oulu.

Ylen mukaan tapaus sattui Oulussa viime vuoden lopussa.

Opetustoimi ei kommentoi tapausta, sillä imppaaminen tapahtui kouluajan ulkopuolella. Asiasta on kuitenkin jaettu tietoa kouluille ja osaan kodeista.

Koulupoliisi Merja Heikkinen ei osaa sanoa, kuinka yleistä imppaaminen on. Koulupoliisi sai vinkkejä imppaamisesta viime syksynä. Varsinaisia tapauksia tulee ilmi silloin tällöin.

Imppaamisella tarkoitetaan haihtuvien aineiden, kuten teknisten liuottimien, hengittämistä päihtymistarkoituksessa.

Aina silloin tällöin tulee esiin nuorten poikien imppaamistapauksia. En tiedä mitään lohduttomampaa kuin lapsi, joka imppaa. Jotkut mopopojat imppaavat moponsa tankista bensaa.

Imppaaminen on äärimmäisen vaarallista, sillä imppaaminen liuottaa aivosoluja.

Omassa koulussani oli lyhytaikainen imppaamisaalto joskus 1980-luvun lopussa. Pururadan liepeiltä olevien kuntoilutelineiden läheisyydestä löytyi liuotin- ja liimapakkauksia. Sillä kertaa imppaamisaalto saatiin lopetettua.

Viimeeksi olen törmännyt imppaamiseen Virossa. Kuljeskelin Tallinnan keskustan ulkopuolella. Näin muutamien pikkupoikien istuskelevan portailla rätti kasvoillaan. Pojat olivat muissa maailmoissa.

Ensimmäisen kerran tajusin, mitä imppaaminen on, kun olin oppikoulun alaluokilla. Kävin Tikkurilan yhteiskoulua, kävelin kouluun Hiekkaharjuntietä pitkin. Syksyllä, kun koulu alkoi, ihmettelin, miksi tuttu viidesluokkalainen urheilijapoika käveli kouluun niin hitaasti. Poika laahusti kouluun.

Jossain vaiheessa huomasin, että poika piteli kasvoillaan rättiä. En tajunnut, mistä oli kysymys kunnes joku selitti, että urheilijapoika imppaa. Rättiin oli laitettu tinneriä.

Marraskuussa poikaa ei koulussa enää näkynyt. Kevätlukukaudella aamunavauksessa pidettiin hiljainen hetki, koska poika oli kuollut. Hän imppasi itsensä hengiltä.

En unohda urheilijapoikaa koskaan. Tapaus kosketti minua syvästi.

Kun pieni poika imppaa, hän hakee lohtua, usein sitä lohtua, jota hänen vanhempansa eivät ole pystyneet tarjoamaan.

Alakoulussa viidennellä luokalla ihmisen biologiajakson yhteydessä käsitellään tupakka, alkoholi ja huumeet. Tunneilla puhutaan myös imppaamisen vaaroista. Lapset ovat aivan ymmällään, kun puhun imppaamisesta. Joskus olen ajatellut, että onko imppaamisen käsittely oppitunneilla järkevää. Liuottimet ja liimat ovat lähihuumeita, joita on helppo hankkia. Ties vaikka joku imppaamisesta mitään tietämätön lohtua kaipaava pikkupoika saa biologiantunneilta inpiraation.

Opettajat rekisteriin

Opettaja 13.1.

Opettajarekisterille vauhtia

Opettajarekisteri saa kannatusta eduskunnassa yli puoluerajojen. Viimeksi kansanedustaja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) jätti joulun alla hallitukselle toimenpidealoitteen valtakunnallisen opettajien tutkinto- ja kelpoisuusrekisterin perustamiseksi.

Suomessa ei ole käytössä valtakunnallista rekisteriä tutkinnon suorittaneista opettajista. Rekisterin puute aiheuttaa kunnissa ja oppilaitoksissa valtavasti töitä rekrytointiprosessien yhteydessä. Opettajan tehtäviin hakeutuvat joutuvat osoittamaan oman kelpoisuutensa erilaisin tutkinto- ja osatutkintotodistuksin.

– Hallinnollinen työ vähenisi merkittävästi, jos olisi olemassa valtakunnallinen rekisteri, josta voisi vaivattomasti todeta opettajan tutkinnon ja siitä seuraavan kelpoisuuden, Eloranta linjaa.

Opettajien kelpoisuuksien selvittämiseen menee varovaisestikin arvioiden noin 300 henkilötyövuotta. Erityisen haasteellisia ovat tilanteet, joissa opettajilla on siirtymäsäännöksiin liittyviä kelpoisuuksia tai ulkomainen tutkintotodistus.

Rekisterin perustaminen ja ylläpito tulisi Elorannan mielestä ensisijaisesti osoittaa niille oppilaitoksille, joilla on oikeus antaa todistuksia eli yliopistoille.

– Opettajan kelpoisuus kiinnostaa myös oppilaiden huoltajia ja opiskelijoita. Rekisterin pitäisi olla ainakin osittain julkinen tai sen tietoja tulisi jakaa myös opiskelijoiden ja vanhempien käyttöön. Tietojen tulisi olla myös helposti ymmärrettäviä.

Kansanedustaja Raija Vahasalo (kok.) on aikaisemmin tehnyt samansisältöisen toimenpidealoitteen opettajarekisteristä.

Kyllä yksinkertaisista asioista voidaan tehdä vaikeita asioita. Ei tarvitse muuta kuin osoittaa paikka, mihin opettajia valmistavat yliopistot velvoitetaan lähettämään tiedot kelpoisuuden saaneista opettajista.

Opettaja: Opettajien kelpoisuuksien selvittämiseen menee varovaisestikin arvioiden noin 300 henkilötyövuotta.

300 henkilötyövuotta on aivan uskomaton aika pelkästään kelpoisuuksien selvittämiseen. Hallintotyötä pitää ehdottomasti keventää, jotta kaikki mahdolliset turhat resurssit saadaan suunnattua perustehtävään eli opettamiseen.

On aivan selvää, että opettajan kelpoisuus kiinnostaa myös oppilaiden huoltajia. Kun heillä olisi avoin pääsy opettajarekisteriin, loppuisi pikkuhiljaa säästökeplottelu epäpätevillä opettajilla.

Avoin opettajarekisteri vauhdittaisi monen ikuisopiskelijan opintoja. On "viittä vaille maikkoja", jotka toimivat sijaisopettajina vuodesta toiseen.

99 kunnanjohtajaa 178:sta haluaa suurentaa opetusryhmiä

Koulukeskustelua on käyty joululomallakin, ja hienoa on, että valtio osallistuu opetusryhmien pienentämiseen 50,5 miljoonalla eurolla. Valtio tuplaa opetusryhmien pienennysrahansa pariin edellisvuoteen verrattuna.

YLE 30.12.

MTV3: Opetusryhmien pienentämiseen 50 miljoonaa

Opetusryhmien pienentämiseen satsataan ensi vuonna 50,5 miljoonaa euroa, kertoi opetus- ja kulttuuriministeriön valtiosihteeri Tapio Kosunen MTV3:lle perjantaina. Aiempina vuosina valtion tuki on ollut vuodessa parikymmentä miljoonaa euroa.

Asia ilmeni, kun MTV3 kysyi Kosusen mielipidettä kyselyyn, jossa 99 kunnanjohtajaa 178:sta nimesi perusopetuksen kolmen tärkeimmän säästökohteen joukkoon.

Kosunen yllättyi MTV3:n kyselyn tuloksista, koska perusopetuksen säästöt pakottavat kouluja isontamaan luokkakokoja, ja valtio on pyrkinyt vaikuttamaan kehityskulkuun tarjoamalla rahaa.

Kosusen mukaan ensi vuonna alkaa selvitys myös siitä, tarvitseeko perusopetuksen ryhmäkokoja kirjata lakiin. Tällä hetkellä koulut päättävät ryhmäkoot suositusten ja kustannusten perusteella.

Kunnilla on tammikuun puoliväliin asti aikaa hakea tukea ensi vuoden opetustoimintaansa.

Järkyttävää on, että yli puolet kuntajohtajista pitää perusopetusta kolmen tärkeimmän säästökohteen joukossa.

Perusopetus on ollut jatkuvan säästämisen kohde jo vuosikausia. Näyttää siltä, että tiettyjen vastuuttomien kuntien isännille mikään ei riitä. Kohta vanhempien pitänee rientää kirjakauppoihin ja tiimareihin ostamaan lapsilleen kyniä ja kumeja.

Opetusryhmien pienennysrahat pitää ehdottomasti korvamerkitä ja rahojen käyttöä pitää valvoa. Muuten rahat upotetaan kuntatalouden pohjattomaan kaivoon.

Niille kunnille, jotka ovat käyttäneet ryhmäkokojen pienentämisrahaa vääriin tarkoituksiin, rahaa ei tule jakaa.

On hyvä, että vihdoinkin alkaa selvitys siitä, tarvitseeko perusopetuksen ryhmäkokoja kirjata lakiin. Lukijani tietävät tarkkaan, että olen ko. lain ankara kannattaja. Ryhmäkokojen maksimikoot on kirjattava lakiin mahdollisimman yksiselitteisesti, ettei minkäänlaista venkoilun mahdollisuutta anneta.

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani esittänyt, että realistiset maksimiluokkakoot peruskoulussa olisivat:

- 1.-3. luokat 20 oppilasta
- 4.-9. luokat 24 oppilasta

Alarajaa en asettaisi.

Paina sivun vasemman laidan tunnisteista sanaa luokkakoko, niin löydät aikaisempia kirjoituksiani asiasta.

Kunta- ja valtionverotuksen tuloverotuksen suhde on väärä. Tasaveroluonteisen kuntaveron tasoa pitäisi laskea ja vastaavasti progressiivisen valtion tuloveron tasoa pitäisi nostaa. Loppuisi hölmönpuoleinen kuntahiekkalaatikkoleikki. Veronmaksajien rahat saataisiin suunnattua oikeisiin kohteisiin kuten perusopetukseen ja terveydenhoitoon.

Kunnat ovat kuntalaisia varten.

Kunta ei ole mikään yksityisyritys, eivätkä kunnanjohtajat ole yritysjohtajia. Kaikki kuntatyöntekijät ovat kuntalaistensa palvelijoita. Me kaikki saamme palkkamme kuntalaisten verorahoista.

Ollaanko kunnallisessa itsemääräysoikeudessa menty jo liian pitkälle?

99 kunnanjohtajaa 178:sta pitäisi laittaa takaisin koulun penkille. Heille olisi rautalangasta väännettavä ja havainnollistettava, mikä on kunnan perustehtävä ja mihin kuntalaisten verorahat on suunnattava.

Pikkuhiljaa minäkin olen tullut sille kannalle, että Suomessa on aivan liian monta kuntaa.

Joka kuntaan ei riitä tarpeeksi pätevää ja asiantuntevaa kunnanjohtajaa muista päättäjistä puhumattakaan. Jopa Vantaan kokoisella isolla kaupungilla on suuria vaikeuksia löytää pätevää johtoa kaupungin ylimpiin virkoihin.

Isoäidin hätähuuto

http://www.wetcanvas.com/

Kirjoitukseni Erityisopetus ojasta allikkoon kommenttiosioon tuli huolestuneen mummin riipaiseva kirjoitus. Kirjoitus herätti niin paljon tuntoja, että päätin nostaa sen "ylös" luettavaksi.

Olen ekaluokkalaisen mummi Pirkanmaalta, ja tällä pienellä mussukalla on ilmeisesti paha lukihäiriö???Huom! ei osannut lukea eikä juuri tuntenut numeroita, kun ei kotona kannustettu eikä vastattu lapsen haluun oppia. Tänäkin päivänä äidin vastaus lapselle on jotta koulu kyllä opettaa hän ei jaksa. Kyse on ainokaisesta lapsesta ja jo 40 kymppisestä äidistä. Lapsella on kyllä isäkin mutta on luovuttanut ja taipunut vaimonsa oikkuihin. Kyse on normaalista perheestä, ei päihteitä ja työssä / opiskelevasta.

Nyt lapsi on jäämässä ekalle luokalle, toivoa ei ole päästä luokalleen, ei ole oppinut tavuntavua, laskemaan on parempi, nimensä osaa kirjoittaa, kuukausia ja viikkoja ei tiedä eikä myös viikonpäiviä, kuinka voisi oppia jos kukaan ei opeta? Puhuminen, liikkuminen, kaikki kehitys muuten normaalia, mutta ravinnon saanti eli juuri ne hyvät d-vitamiinit puuttuvat. Äiti on anorektikko, joten hän ei tee ruokaa muuta kuin leipää ja maitoa lapsen nokan eteen. Kouluruoka on ainoa lämmin ateria koko päivänänä. Kotona puhutaan lapselle huutamalla (äiti), isä tekee töitä viikot ympäriinsä ja hänellä kuten ei isovanhemmillakaan ole asiaan puuttumista.

Toivottavasti kun nyt lapsi menee kartoitukseen oppimisvaikeuden asteesta, niin kiinnitetään myös huomio Äidin mielenterveyteen. Hän kun jäi kuulemma juuri lasta ajatellen työstä pois, näin hän koulupsykologille asian ilmaisi, totuus on jotta hän inhoaa työssäkäyntiä, tämä asia on keskusteltu. Hän oli ensimmäisessä työpaikassaan vasta 30 vuotiaana ja paikat ovat vaihtuneet usein, vaikka on saanut vakipaikkoja.

Tällä tahdon sanoa sen, jotta kyllä kotona ohjata opettaa häntä, on mahdoton yhtälö jos täytyy oppia pelkästään koulussa muutamassa tunnissa kaikki perusasiat mitä elämässä pärjätäkseen tarvitaan. Joten koulun täytyisi kiinnittää huomio myös vanhempiin, jotka niin sanotusti on kunnollisia, ei se ulkokuori ja mairea asenne tee hyvää vanhempaa. Yleensä se vielä on äiti, joka on välinpitämätön, hänhän se kotona on, tämä jos mikä on henkistä väkivaltaa, kun normaalista lapsesta tehdään tunne- ja asennevammainen. Joten äidit jos yhtään tunnette pistoa sydämessä, niin ryhdistäytykää, puolituntia päivässä lapsen kanssa opiskelua niin se innostaa lasta ja antaa ilon siitä oppimisesta.

Enkeliporsas:

Huolestunut mummi toi esiin asioita, joita moni opettaja pohtii. Koulun käsi ei ulotu joka kotiin.

Mitä tehdä, kun koti ei hoida perustehtäviään?

Jos kouluateria on ainoa lämmin ateria koko koulupäivänä, on selvää, että lapsi ei jaksa opiskella.

Tuntemani rehtori kertoi tehneensä kotikäynnin yhdessä koulupsykologinsa kanssa. Vanhemmat eivät suostuneet tulemaan kouluun keskustelemaan, vaikka koulussa oppilaalla oli valtaisasti erilaisia ongelmia.

Rehtori ja koulupsykologi pimputtivat ovikelloa. Ovi avattiinkin ja heidät ohjattiin olohuoneeseen. He istuivat lattialle, koska olohuoneessa ei ollut kalusteita. Kahden asunnon betoniseen väliseinään oli porattu reikä, joka oli peitetty säkkikankaalla. Kahvia ja pullaa ei tarjottu.

Rehtori ja koulupsykologi lähtivät vähin äänin pois paikalta. Kodilta ei ollut odotettavissa ratkaisua oppilaan ongelmiin. Ainoa, mitä voitiin tehdä, oli lastensuojeluilmoitus.

Saman toivon huolestuneen isoäidinkin tekevän. Kuka tahansa voi tehdä nimettömän lastensuojeluilmoituksen.

Kyllä isän ja äidin pitää lapselleen päivittäinen ateria tarjota, aamiainen ja iltapalakin. Lapsesta on huolehdittava. Ja on se ikävää, että isovanhemmat ensin omat lapset kasvatettuaan joutuvat huolehtimaan vielä lastenlastensa hyvinvoinnista, kun oma lapsi ei siihen pysty.

Finlex, 1. luku, Peruskoulun tehtävä ja rakenne, 3 § 

Tehtäväänsä hoitaessaan peruskoulun on pyrittävä läheiseen yhteisymmärrykseen ja yhteistyöhön kodin kanssa tukemalla kotia sen kasvatustehtävässä.

Joskus harvoin ei yhteisymmärrystä löydy. Yhteistyölle ei ole edellytyksiä. Silloin opettaja ja koulu tekevät koulussa sen, mitä tehtävissä on.

Vielä syrjäytymisen ehkäisystä ole Peruskoululaissa suoraa mainintaa. Otaksun, että jossain vaiheessa syrjäytymisen ehkäisy tullaan lisäämään peruskoulun tehtäväluetteloon.

Käytännössä kaikki lapset käyvät peruskoulua. Peruskoulu on ainoa paikka, jossa ihminen on suurinpiirtein tasa-arvoinen. Lapsi ei voi määrittää syntymäolosuhteitaan. Peruskoulun jälkeen jotkut jäävät omilleen.

Koulutuksellisesta tasa-arvosta on pidettävä kiinni kynsin ja hampain.

Koulujoululounas

Yhdysvalloissa asuva Kouluruokatietopankki-blogin kirjoittaja Maarit pyysi lähettämään kuvia suomalaisesta koulujoululounaasta. Hän teki kuvista hyvin jouluisia.

Kaikille lapsille yhteinen koululounas edistää tasa-arvoa. Kun vatsa ei kurni, lapsi jaksaa opiskella.

ks. Koulu-Joulu-lounas valokuvina / Finnish Holiday School Lunch

Enkeliporsas liihottelee kohta lämpimiin maisemiin. Palaan asiaan ensi vuoden puolella.

Rauhallista Joulua kaikille!

Kytätäänkö sinua?

Löysin googlettamalla äärimmäisen hauskan kuvan. Toivottavasti kuvan mies ei ole ammatiltaan opettaja. Jos kyseessä on opettaja, pitää vain toivoa, ettei hän ole sammunut lähikuppilan pisuaariin.

Opettaja 13.12.

Yksityisyys on itseisarvo

Opettaja joutuu omasta mielestään etenkin pienellä paikkakunnalla silmätikuksi, jonka yksityiselämää tarkkaillaan. Jos käytös ei ole oletetun mukaista, siihen helposti puututaan. Lähes 60 prosenttia opettajista sanoo Opettaja-lehden kyselyssä, että heillä on ammattinsa vuoksi rajoitteita yksityiselämässään. Opettajat kokevat, että he ovat koko ajan eräänlaisessa juorupeilissä. Erityisesti heidän alkoholinkäyttöään vahditaan, mutta valvonta ulottuu myös apteekki-, intiimitavara- ja vaateostoksiin sekä esimerkiksi siihen, miten pukeutuneena he esiintyvät uimahallissa tai -rannalla.

Joka viides opettaja sanoo välttelevänsä käymistä Alkossa tai ravintolassa, koska niissä saattaa kohdata oppilaiden vanhempia tai omia opiskelijoita. Yhtä moni sanoo saaneensa oppilaiden vanhemmilta vähintäänkin ihmetteleviä katseita mutta jopa huomautuksia, jos nämä ovat kohdanneet hänet Alkossa, ravintolassa tai yökerhossa. Osa opettajista tekee tämän vuoksi alkoholiostoksensa aina naapurikaupungissa tai -kunnassa asti. Lisäksi opettajat nauttivat alkoholinsa usein vierailta katseilta piilossa. Tutkimuksen mukaan opettajista istuu terasseilla ja yökerhoissa 7 prosenttia vähemmän kuin valtaväestöstä yleensä. Alkoholin käytön määrä ei opettajilla kuitenkaan poikkea muusta väestöstä.

Opettaja ei ole tilivelvollinen oppilaittensa vanhemmille tai työnantajalle toimistaan vapaa-aikana, elleivät nuo toimet heijastu työhön ja haittaa itse työntekoa. Kyttäysmentaliteetin uhriksi joutuminen on väärin, mutta silmätikkuna olemista tuskin pystytään vastaisuudessakaan välttämään. Sitä voidaan kuitenkin vähentää, jos asiasta puhutaan avoimesti. Opettajan ammatti on yksi ammatti muiden joukossa ja yksityisyys on opettajallekin itseisarvo.

Tietenkin kyttäysmentaliteetin uhriksi joutuminen on väärin.

Olen eri mieltä Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan kanssa, opettajan ammatti ei ole ammatti muiden joukossa.

Opettajan ei pidä örveltää räkä poskella lähikuppilassa. En koskaan mene kouluni lähikuppiloihin edes yhdelle oluelle. Jos haluan nähdä kavereitani, hyppään bussiin ja matkaan Helsinkiin. Siellä kehtaan istua terassillakin.

Olen toista kertaa aviossa. Erottuani jouduin hilppaamaan silloin tällöin yökerhoissa. Aina ei ollut aikaa tai rahaa mennä Helsinkiin. Paikallisessa yökerhossa piti olla tarkkaa poikaa. Koskaan ei tiennyt tanssittiko sitä entistä oppilasta tai oppilaan äitiä. Puheissa piti olla äärimmäisen tarkka.

ks. Opettajien ammattietiikka

Opiskelin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Kurssillani oli 80 opiskelijaa, suurin osa meistä alkoi opettaa maaseudun pikkukouluissa. He elävät jatkuvasti suurennuslasin alla. Osa opiskelukavereistani joutui puoliväkisin esim. kunnan luottamuselimiin tai vaikkapa nuorisoseuran teatterin ohjaajaksi. "Kun se edellinenkin opettaja oli."

Alkoholin ostaminen lähi-Alkosta on ongelma. Varmasti kytätään. En käy lähi-Alkossa ollenkaan. Vaimoni hankkii tarvittavat ruokaviinit ostosreissuillaan. Muut alkoholijuomat ostan ulkomaanretkilläni taxfreeshopeista.

Taannoin vantaalainen opettaja joutui kovan painostuksen uhriksi Tallinnan matkan jälkeen. Opettaja oli tuonut "twelve packin" virolaista vodkaa isänsä merkkipäiville. Kyläseuran kotisivujen keskustelupalstoilla alkoi varsinainen noitavaino. Opettaja kivitettiin symbolisesti hengiltä.

Laaksola: Opettaja ei ole tilivelvollinen oppilaittensa vanhemmille tai työnantajalle toimistaan vapaa-aikana, elleivät nuo toimet heijastu työhön ja haittaa itse työntekoa.

Näin on.

Mutta aina pitää muistaa, että opettajan ammatti on puolijulkinen ammatti.

Painotetaanko Helsingissä jotkut koulut hengiltä?

HS 12.12.

Helsinki tarkastaa painotetun opetuksen tarjontaansa

Painotettua opetusta halutaan kehittää tasapuolisesti niin, että opetuksen tarjonta jakautuu tasaisesti eri alueiden välillä. Tämä voi johtaa myöhemmin esimerkiksi painotetun opetuksen vähentämiseen joissain kouluissa.

Painotetun opetuksen tarjonnassa on suuria eroja kaupunginosien välillä. Painotetussa opetuksessa tietyn oppiaineen opetusta on viikottain joitain tunteja enemmän kuin tavallisesti.

Painotettua opetusta tarjotaan Helsingissä kieliopetuksen lisäksi noin kymmenessä aineessa kuten liikunnassa, matematiikassa, ilmaisutaiteessa, musiikissa ja tanssissa. Koulussa voi olla enintään kaksi painotusainetta. Oppilaat valitaan soveltuvuuskokeella.

Painotetussa opetuksessa on Helsingissä noin viisi prosenttia ala-asteikäisistä oppilaista. Yläasteikäisistä painotetussa opetuksessa on kaupungin omistamissa peruskopuluissa 20 prosenttia ja yksityisissä sopimuskouluissa 26,5 prosenttia oppilaista.

Vieraskielinen opetus, kielikylpyopetus sekä harvinaisten a-kielten opetus eivät ole luvuissa mukana.


Peruskoulun luonteeseen ei kuulu erikoistuminen. Peruskoulussa opetetaan kaikille kaikkea. Painottuminen ja erikoistuminen kuuluvat peruskoulun jälkeiseen aikaan.

Skidi-tutkimus kertoi tylyä kieltä helsinkiläiskoulujen tasosta.

Vantaan sanomat 16.11: Kun Helsingin ja Espoon tietyissä kouluissa menestytään muita paremmin, niiden lähialueet alkavat vetää puoleensa perheitä, jotka haluavat lapsensa ”parempaan” kouluun. Lopulta koulujen ja asuinalueiden erot kasvavat entisestään.

Yhtenä syynä ilmiölle ovat erikoiskoulut ja mahdollisuus hakea soveltuvuuskokeilla muualle kuin oman alueen kouluun. (Skidi-tutkimusohjelma)

ks. Properuskoulu: Helsingin ja Espoon koulut jakavat lapset jyviin ja akanoihin?

Julkisuudessa on puhuttu paljon kaksikielisistä kouluista. Halutaan kouluja, joissa opiskellaan sekä suomen että ruotsin kielellä.

Kaksikieliset koulut lisäisivät koulujen kasvavaa eriarvoisuuttta entisestään. On helppo kuvitella, ketkä lähettäisivät lapsensa kaksikielisiin kouluihin ja ketkä eivät.

Kaksikieliset koulut ovat myös selkeä uhka ruotsinkielisille kouluille. Ruotsinkieltä puhuville lapsille on taattava omaa äidinkieltä tukeva oppimisympäristö. On aivan varmaa, että kaksikielisissä kouluissa pihapuheen vallitsevaksi kieleksi tulisi suomi.

En ymmärrä, miksi pitää tehdä tiettyihin kieliin erikoistuneita luokkia tai kouluja. Parempi olisi, että kaikille oppilaille joka koulussa tarjottaisiin kunnollinen kielipaletti.

"Parempi koulu" -ajattelu ei sovi peruskouluun. Suomalaisen koulujärjestelmään vahvuus on perustunut koulutuksellisen tasa-arvon ideaan. Kaikille tarjotaan parasta.

Suomi ei ole enää tasa-arvon onnela. Olemme hylänneet pohjoismaisen yhteiskuntamallin kunniakkaat perinteet. Olemme jakautuneet ylä- ja alakerran väkeen.

ks. Taloussanomat 6.12: Näin Suomi jakautuu kahtia

Peruskoulu ei saa missään nimessä syventää kuilua. Kaikille on annettava mahdollisuus.