lauantai 13. huhtikuuta 2013

Hätiköintiä ja omituisia lausuntoja

12.4. Vantaan Sanomat


Vantaan peruskouluissa on sattunut kuluvana lukuvuonna noin 20 tilannetta, jotka muistuttavat opettajan erottamiseen johtanutta Alppilan koulun välikohtausta.

Näissä tapauksissa opettaja on joutunut voimakeinoin poistamaan häiriköivän oppilaan ulos luokasta tai muusta koulun tilasta. Tilanteita on ollut 14 koulussa, kertoo Vantaan perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan tapauksissa on ollut kyse perusopetuslain 36. pykälän momentin B mukaisesta menettelystä: Rehtorilla ja opettajilla on oikeus poistaa koulun tilasta häiriköivä oppilas, joka ei noudata poistumismääräystä. Opettaja voi käyttää tällöin voimakeinoja, jos ne ovat välttämättömiä tilanteen vakavuuden ja oppilaan vastarinnan vuoksi.

Tyypillinen poistotapaus Vantaalla etenee näin: Oppilas ei suostu käyttäytymään siivosti luokassa, vaan uhittelee opettajalle ja häiriköi oppituntia. Kun opettaja käskee oppilasta poistumaan luokasta, tämä ei lähde ja jatkaa häiriköintiä.

Opettaja hakee kollegan paikalle, koska Vantaalla on ohjeistettu, että poistotilanteissa on hyvä olla kaksi opettajaa. Yhdessä he poistavat häirikön luokasta tarvittaessa voimakeinoin, esimerkiksi taluttamalla tai kantamalla. Lopuksi opettajat tekevät asiasta kirjallisen selvityksen sivistysvirastoon.


Luvut ovat rajuja, mutta ne ovat liian pieniä. 

Opettaja jaksaa tehdä kirjallisia selvityksiä kerran tai pari, jotkut eivät viitsi tehdä niitä koskaan. Hyvä, että jotkut jaksavat rustailla selvityksiä, jotta edes suurinpiirtein tiedetään, missä mennään.

Vantaalla opettajat on ohjeistettu tarkkaan, kuinka pitää toimia uhkatilanteissa. On korostettu kirjallisten selvitysten merkitystä, vaikka niistä ei ole suoranaista apua akuuteissa tilanteissa.

Taidan olla oikea onnenpekka, koska en ole kertaakaan joutunut tekemään kirjallista selvitystä. Oppilaat ovat uskoneet järkipuhetta. Pitkällä urallani on ollut pari-kolme uhkatilannetta, mutta ne tapahtuivat 1980-luvulla:

1. Pidin jälki-istuntoa. Kuudesluokkalainen iso poika alkoi viskellä pulpetteja ja tuoleja ympäriinsä. Tilanne oli vaarallinen kaikinpuolin. Otin pojan syliini rauhoittumaan. Poika ensin rimpuili vastaan, raivosi hetken vielä, mutta rauhoittui. 

2. Viidesluokkalainen poika häiriköi, huuteli mitä sattui ja juoksenteli pitkin luokkaa. Poika ei totellut käskyjäni. Jouduin kantamaan pojan ulos luokasta. Sain isältä tappouhkauksen. 

3. Liikuntatunnilla teimme pesäpallojoukkueita. Yksi pojista ei ollut tyytyväinen jakoon, vaan alkoi yhtäkkiä heitellä kivenmurikoita päätäni kohti. Väistelin, heittelytuokion jälkeen kehotin poikaa menemään kotiin rauhoittumaan.



Perusopetuslain mukaan opettajan on ensin yritettävä laukaista uhkaava tilanne sanallisesti. Vain erittäin uhkaavassa tilanteessa voimakeinot, kuten kiinni pitäminen tai paikalta pois taluttaminen ovat sallittuja. Tässäkin opettajan on arvioitava kokonaistilanne erittäin vakavaksi tai uhkaavaksi. (Helsingin Opetusviraston linjajohtaja Outi Salo)


Ei pidä olla naiivi.

Tilanteet voivat olla hyvin nopeita, arviointiaikaa ei oikeastaan ole ollenkaan. Puhe ei aina auta, ei ole aikaa ruveta soittelemaan minnekään. Opettajan pitää pyrkiä olla rauhallinen, väkivaltaa ei saa käyttää. Mutta jotain pitää tehdä.

Rajuin näkemäni tilanne tapahtui Vantaan koulujen välisissä shakkikisoissa. Ruokalasta oli laitettu pöytiä liikuntasaliin, jossa pelattiin. Pelit sujuivat rauhallisesti, kunnes toimitsijapöytään istahti pieni, ehkä 8-vuotias poika. Poika ei ollut kisoissa mukana ollenkaan.

Hän alkoi piirrellä pöytäkirjoihin. Kilpailun johtaja pyysi oppilasta poistumaan pöydästä, jotta kisat voisivat jatkua. Poika alkoi kiljua ja repiä pöytäkirjoja.

Paikalle saapui kaksi järjestävän koulun opettajaa. Opettajat yrittivät rauhoittaa poikaa puhumalla. Poika heittäytyi maahan ja alkoi kiljua yhä enemmän. Opettajat nostivat pojan ylös maasta ja alkoivat kantaa poikaa pois. Poika raivosi ja heittelehti vaarallisesti, opettajat olivat ammattitaitoisia ja varoivat, että pojan tempoileva pää ei osunut kummankaan leukaaan.

Olisiko molemmat opettajat pitänyt erottaa? Olisiko minut pitänyt erottaa vuonna 1981, kun otin ison kuudesluokkalaisen pojan syliini rauhoittumaan? Olisiko Ilkka Kalon pitänyt erottaa 20 vantaalaista opettajaa, jotka ovat kuluvana lukuvuonna joutuneet poistamaan oppilaan luokasta voimakeinoin, ja jotka ovat rehellisesti tehneet tapauksesta kirjallisen selvityksen?

Helsingissä hätiköitiin. Alppilan koulun rehtorit hätiköivät, linjajohtaja Outi Salo ei käyttänyt harkintaa, vaan hosui.

Jatkokäsittely ontuu. 

Omituisimman lausunnon antoi Helsingin opetuslautakunnan puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.


Alanko-Kahiluoto: Opettajan tapaus ei sovi opetuslautakunnalle (11.4. HS)

"Tämä on opetuslautakunnan kannalta älytön tilanne", hän kommentoi HS:lle torstaina.

"Olisin toivonut, että tapaus olisi edennyt oikeusteitse. Tämä on mitä suurimmassa määrin juridinen asia. En tiedä, riittääkö luottamushenkilöiden asiantuntemus puntaroimaan, mikä olisi ollut viisain menettely."


Mm. tällaisia tapauksia varten opetuslautakunta on. Kuntalain mukaan opetuslautakunta voi kumota erottamispäätöksen, muuttaa sitä tai hylätä koko oikaisuvaatimuksen. 

Opettaja Antti Korhosen tilanne on järjetön. Helsinkiläiset päätöksentekijät ovat vetäytyneet vastuusta ja odottavat. Korhos-tapauksessa olisi ehdottomasti pitänyt noudattaa normaalia kaavaa, ensin keskustellaan, voidaan antaa huomautus tai varoitus, ääritapauksessa erotetaan.

Suora erottaminen on perheelliselle ihmiselle äärettömän kova rangaistus varsinkin, kun tiedetään, että esim. poliisi ei nähnyt tilanteessa edes lievän pahoinpitelyn merkkejä. 


Alanko-Kahiluodolle: Tapaus on mitä suurimmissa määrin moraalinen kuin juridinen. Antti Korhosta roikotetaan löysässä hirressä.

Ainoa asia, josta kaikki varmaan ovat yhtä mieltä, on alla oleva perusopetuslain kohta, joka ei ole riittävän täsmällinen:


"Jos poistettava oppilas koettaa vastarintaa tekemällä välttää poistamisen, rehtorilla ja opettajalla on oikeus käyttää sellaisia oppilaan poistamiseksi välttämättömiä voimakeinoja, joita voidaan pitää puolustettavina oppilaan ikä, tilanteen uhkaavuus, vastarinnan vakavuus sekä tilanteen kokonaisarviointi huomioon ottaen. Oppilaan poistamisessa ei saa käyttää voimankäyttövälineitä."


Outi Salon mukaan kiinni pitäminen tai pois taluttaminen ovat sallittuja.

Kuka tahansa peruskoulunopettaja tietää, että aina ko. keinot eivät auta. Joskus oppilas on kertakaikkiaan työnnettävä tai kannettava pois tilanteesta. On suojeltava muita oppilaita.

12 kommenttia:

  1. Pari tarkennusta vantaalaisittain:

    Silloin kun oppilas Vantaalla poistetaan opetustilasta voimakeinoin, tulee voimankäytöstä tehdä selvitys työnantajalle. Se on velvoite, joka ei ole harkinnanvarainen. Työntekijänäkökulmasta kyse on myös omasta oikeusturvasta.

    Viime vuonna Vantaan kouluista tehtiin yli 600 väkivalta- tai uhkatilanneilmoitusta. Niihin ei siis välttämättä liity voimankäyttöä. Tämä ilmoitus tulee tehdä työsuojeluvaltuutetulle. Ilmoitus on osa sitä prosessia, jolla väkivaltatilanteita yritettään hallita ja siksi jokaisen tulisi se jaksaa tehdä. Olemme onneksi päässeet siitä kulttuurista eroon, että omaa tai koulun mainetta suojeltaisiin sillä, että ongelmia ei myönnetä tai jopa piiloteltaisiin.

    Mottoni on se, että ongelmia on kaikissa työyhteisössä. Hyvän työyhteisön erottaa sillä, että siellä ongelmia kyetään käsittelemään. Tai edes yritetään.

    Ja kuten totesit, Vantaan sivistystoimessa väkivaltatilanteiden hallinnasta on hyvä ohjeistus. Sen lisäksi jokaisella työyhteisöllä tulisi olla yhteisesti sovittu toimintamalli. Kaikki työpaikat saavat tarvittaessa myös tukea ja koulutusta väkivaltatilanteiden asiaan.

    Kari, työsuojeluvaltuutettu

    VastaaPoista
  2. Blogisti kertoi tyhjentävästi tämän virheiden ketjun outoudet, huippuna opetusviraston hätiköinti ja erityisesti Alanko-Kahiluodon lausunnot.

    Koko tilanne on myös symmetrinen. Korhonen poisti häirikön, virasto poisti Korhosen - ja myös - varsinaisella tönäisyllä selkään.

    Molemmat tapaukset, sekä Korhosen toiminta, että työnantajan toiminta, tulee tutkittavaksi.
    Virasto on lukemattomien opettajien ja oppilaiden vanhempien mielestä käyttänyt harkitsemattomia ja tarpeettomia voimatoimia opettaja Korhoseen ja tilanteeseen nähden.
    Virasto syyttää Korhosta siitä ettei hän kyennyt arvioimaan tilanteen vakavuutta, kansalaismielipiteen mukaan virasto syyllistyi täysin samaan Korhosen tilanteen suhteen.

    Alanko-Kahiluoto tulee puolueesta jossa puhutaan paljon kansalaisaktiivisuudesta ja ruohonjuuritason toiminnasta. Odotamme mielenkiinnolla miten hän suhtautuu tähän massiiviseen kansalaisaktiivisuuteen Korhosen asiassa. Vai ovatko kansalaiset äänestäneetkin nyt väärin?

    Kukaan Korhosen puolustaja ei kannata eikä halua lupaa käyttää voimatoimia koulussa, vaikka meitä niin on jo leimattu. Jokainen opettaja haluaa koulun, jossa voimatoimia ei tarvitse käyttää, jossa puhuminen riittää, keskustelu kantaa ja jossa on todellista kunnioitusta ja todellisia rajoja.

    Moni opettaja pelkää nyt tekevänsä väärin. Se saattaa johtaa väärään varovaisuuteen ja kasvatusotteen kadottamiseen, entisestään. Virastojen, koulutoimen ja alankokahiluotojen tulisi olla tukemassa yhteiskuntaa ja koulutointa, jossa jokainen opettaja on iloinen ammatinvalinnastaan ja antaa sen heijastua myös luokassa.

    Jos tämä menee yhtään vainoharhaisemmaksi tästä, on tämä tasoittamassa tietä yksityiskouluille Suomessa, valitettavasti. Ne vanhemmat joilla on varaa turvaavat lapsilleen opettajan jolla auktoriteettia ja luokan jossa on rauha.



    Jorma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jorma:

      "Moni opettaja pelkää nyt tekevänsä väärin. Se saattaa johtaa väärään varovaisuuteen ja kasvatusotteen kadottamiseen, entisestään."

      Tasan näin on.

      Poista
  3. alanko-kahiluoto sekoittaa lain ja oman näkemyksensä. voimatoimien osalta laki antaa aivan riittävät valtuudet. lain mukaan tarpeellisia voimatoimia saa käyttää opettajaja rehtori yhdessä tai erikseen. voimatoimia saa käyttää, jos oppilas kieltäytyy toimimasta suullisen kehoituksen mukaisesti. jos opettaja ajattelee omaa uraansa, hän ei tämän jälkeen koske oppilaaseen missään tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kari L:

      "jos opettaja ajattelee omaa uraansa, hän ei tämän jälkeen koske oppilaaseen missään tilanteessa."

      Tämä on kauhuskenaarioni.

      Toivottavasti Korhos-gaten tulos on sellainen, että opettajille rautalangasta väännetään, kuinka erilaisissa uhka- ja vaara- tms. tilanteissa toimitaan.

      Ei ole hyvä, jos opettaja on epävarma tai ei tiedä, kuinka pitää toimia.

      Outi Salon toiminta ja puheet hämmentävät soppaa Alanko-Kahiluodosta puhumattakaan.

      Poista
  4. Tällä kertaa on pakko kommentoida. Välillä tuntuu niin hassulta lukea sun blogia ja sitä, kuinka et kohtaa uhkaa koulussa ja kolme kertaa urallasi olet joutunut käyttämään voimakeinoja oppilaan kohdalla. Itselläni on toinen vuosi opettajan urallani käynnissä ja elän päivittäin väkivallan uhkan alaisena. Voima- ja väkivaltatilanne selvityksiä olen kirjoittanut useita tänä vuonna ja soittanut poliisitkin paikalle rauhoittamaan oppilasta. Kyseessä integroidut erityisoppilaat. Kiitosta vaan TURPOlle. Minusta on huvittavaa lukea, kuinka esim. Luokanopettajaliitto juuri antoi lausunnon siitä, että kymmenet opettajat joutuvat jatkuvasti pelkäämään väkivaltaa töissä. Taitaa todellinen luku olla moninkertainen. Kuitenkin tuon jatkuvan pelon alla nautin työstäni ja haluan opettaa luokkaani, myös niitä agressiivisia oppilaita. Onneksi on mahtavat esimiehet ja kollegat, jotka auttavat jaksamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ässä:

      "Tällä kertaa on pakko kommentoida. Välillä tuntuu niin hassulta lukea sun blogia ja sitä, kuinka et kohtaa uhkaa koulussa ja kolme kertaa urallasi olet joutunut käyttämään voimakeinoja oppilaan kohdalla."

      Enkeliporsas:

      Uhkan kokeminen on hyvin yksilöllistä.

      Vaikka olen kaksi kertaa urani aikana joutunut käyttämään voimakeinoja, en itse tilanteessa ole kokenut, että minua uhattiin, muita oppilaita kyllä.

      Tappouhkausta pelkäsin. Urheilukentällä liikuntatunneilla katselin pitkään kentän reunoja ja naapuritalojen parvekkeita.

      Sinun luokkaasi on ilmeisesti inklusoitu oppilas, joka ei sinne kuulu tai olet erityisopettaja. Minä olen tavallisten oppilaitten luokanopettaja, tavallinen puhe yleensä riittää, jos joitain ongelmia on.

      Tällä hetkellä minulla on luokassani vain 19 oppilasta, kiitos valtion "luokkatukituen". 19 oppilasta on paljon helpompi opettaa kuin 30 oppilasta. Luokassani ei ole yhtään häirikköä, joten työ on nyt helppoa. Luokkani on pienin luokkani koskaan.

      Veikkaan, että TURPO hajoaa käsiin kolmen-neljän vuoden kuluttua, kun joka luokka-asteelle alkaa tupsahdella inklusoitavia oppilaita. Tiedän tarkkaan, että muutamissa kouluissa on ollut todellisia vaikeuksia ekoilla luokilla. Joissakin kouluissa on opettajia kielletty puhumasta ongelmista.

      Vantaalla ei ole annettu "yleistä puhekieltoa", mikä on hieno asia. Sivistystoimi ei painosta. Helsinkiläisopettajien yleinen hiljaisuus esim. Korhos-tapauksessa ihmetyttää minua. Senaatintorin mielenosoitus ilahdutti minua kovasti.

      Niille, jotka eivät tiedä vantaalaisesta tilanteesta mitään: Joitain erityiskouluja on lopetettu ja oppilaita on siirretty lähikouluille ekoille ja seiskoille. Pikkuhiljaa inkluusio kattaa kaikki luokka-asteet.

      Poista
    2. Ässä:

      "Kuitenkin tuon jatkuvan pelon alla nautin työstäni ja haluan opettaa luokkaani, myös niitä agressiivisia oppilaita. Onneksi on mahtavat esimiehet ja kollegat, jotka auttavat jaksamaan."

      Ainan upeata!

      Noin pitää ollakin. Opettajan pitää uskoa itseensä ja siihen työhön, jonka hän on valinnut ja johon hänet on koulutettu.

      Itkemällä ja valittamalla ei pitkälle pötkitä.

      Poista
  5. Aamulehden liitteessä hyvä juttu peruskoulusta. Jakeluhäiriöstä johtuen digilehden voi lukea ilmaiseksi antamalla 123 123 tunnukset.

    http://www.aamulehti.fi/digiEtusivu

    VastaaPoista
  6. Jaan ajatuksen, väsymyksen Ässän kanssa. Poliiseihin en ole päivittäisessä työssäni joutunut turvautumaan, mutta työkavereihin kyllä. Tavallisen koulun, tavallisen luokan, tavallisena luokanopettajana opetan vajaata kolmea kymmentä lasta, joiden joukossa on myös niin kutsuttu häirikköoppilas sekä muutama sellainen, jotka herkästi häiriköintiin liittyvät.
    Tämä siis tänä vuonna. Ensi vuonna TURPO tuo luokkaani jonkun erityisen lisää, kun inkluusiota aletaan toteuttaa muillakin luokka-asteilla.

    VastaaPoista
  7. On mielenkiintoista, että kun rehtori puolustaa alaisiaan, hänet siirretään toiseen kouluun loukkaantuneiden vanhempien vaatimuksesta. Helppoa ei ole kellään.

    http://yle.fi/uutiset/vanhempien_arvostelema_rehtori_saattaa_joutua_vaihtamaan_tyopaikkaa_kuopiossa__ei_mahdu_oikeustajuun/6576692

    VastaaPoista