Ei anneta mahdollisuutta

Vantaan Lauri 15.9.

Kuudennes suomalaisista on köyhiä. Entä jos tasattaisiin vähän?

Kyllä tämä maailma on epäoikeudenmukainen, huokaa tutkija Jouko Karjalainen.

Karjalainen työskentelee Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella, ja puheena on nyt hänen erikoisalansa, köyhyys.

- Köyhyyden klassinen määritelmä on, että köyhä perhe tai yksilö ei voi tulojensa pienuuden vuoksi osallistua yhteiskunnan normaaliin elämään.

Köyhyyttä ja pienituloisuutta on koetettu kuvata myös erilaisten tulorajojen ja kriteerien avulla. Arviointitavasta riippuen Suomessa on 700 000–900 000 köyhää - siis jopa kuudesosa väestöstä.

Osa huono-osaisista nuorista on lähtöisin perheistä, joissa vanhemmat ovat jo pitkään olleet työttöminä. Suomessakin voidaan puhua ylisukupolvisesta köyhyydestä.

- Maksuton koulutusjärjestelmä ei enää pysty nostamaan kaikkia pois köyhyydestä. Pelkkä peruskoulu ei oikein auta ketään työelämään, ja vielä huonompi tilanne on koulunsa keskeyttäneillä. Eikä korkeakaan koulutus nykyisin takaa toimeentuloa.Vantaalla:

- lähes 38 prosenttia kaikista tulonsaajista jäi vuonna 2009 alle 20 000 euron vuosituloihin

- tämän vuoden maaliskuussa oli 8700 työtöntä, heistä 2330 pitkäaikaistyöttömiä ja 850 alle 25-vuotiaita

- 11 736 taloutta eli lähes kymmenesosa vantaalaisista sai vuonna 2010 toimeentulotukea, reilu viidennes tuen saajista oli alle 25-vuotiaiden kotitalouksia

Sinä, minä, hän, me, te, he - näin mennään nyt, kuudesosa suomalaisista on köyhiä, ja köyhyys on periytyvää.

Tutkija Jouko Karjalainen sorkkii suomalaisen koulutusjärjestelmän pyhää ydintä, "Maksuton koulutusjärjestelmä ei enää pysty nostamaan kaikkia pois köyhyydestä".

Syrjäytymisen ehkäisy on koulujärjestelmämme yksi suuria haasteita. On todella huolestuttavaa, kun peruskoululla ei ole tasaavaa vaikutusta kuten ennen. Onko käymässä niin, että yhteiskunta on pysyvästi jakautumassa osallisiin ja osattomiin?

Osattomuuden tunteen täytyy olla musertavaa. Ei anneta mahdollisuutta.

Vantaan Lauri: Suhteellisesti köyhän kotitalouden nettotulot jäävät kuukaudessa alle 60 prosentin mediaanitulosta. Mukaan lasketaan mahdollisen palkan lisäksi myös erilaiset tuet. Yksin asuvan köyhyyden raja on nykyisin noin 1100 euroa. Vastaavasti kahden aikuisen taloudelta raja on noin 1650 euroa, nelihenkiseltä, kaksilapsiselta perheeltä 2310 euroa ja kahden lapsen yksinhuoltajaperheeltä 1760 euroa.

Moni puolustelee köyhien määrää Suomessa sanaparilla suhteellinen köyhyys. Todetaan, että Suomessa hyvin harva ihminen näkee nälkää, ollaan vain suhteellisesti köyhiä.

Nelihenkisen kaksilapsisen perheen kaikki tulot ja tuet jäävät alle 2310 euron? Voi olla, että pöytään saadaan juuri ja juuri aamuksi kaurapuuroa ja päiväksi hernekeittoa, nälkään ei kuolla.

Ollaan sitten absoluuttisesti tai suhteellisesti köyhiä, niin tuommoisella summalla nelihenkinen perhe ei voi elää kunnolla, vaan perhe kärsii. Kärsitään puutteesta. Köyhä on köyhä.

Karjalaisen mielestä jakaminen vaatisi sitä, että hyvinvoiva keskiluokka tinkii elämäntavastaan.

Jotta hyvinvoiva keskiluokka saadaan mukaan elämäntapatalkoisiin, on rikkaiden näytettävä mallia. On hyvin tyypillistä vaatia keskiluokkaa luopumaan eduistaan samaan aikaan, kun rikkaat sen kuin porskuttavat.

Suomessa on vaivihkaan siirrytty tasaveroluonteiseen verotukseen, mikä ei ole ollenkaan solidaarista. Verotuksen painopiste on siirretty progressiivisesta valtionverotuksesta tasaveroluonteisiin kunnallis- ja arvonlisäveroihin. Harva tietää, että enää vain kymmenesosa veroista kerätään progressiivisina veroina.

On kauhistuttavaa huomata, että osattomuus kasautuu nuorimpiin ikäluokkiin. On varmaa, että syrjäytyminen maksaa paljon. Nuoret on pidettävä opiskelun tai työn syrjässä kiinni hinnalla millä hyvänsä.

Meillä ei ole varaa hukata yhtään nuorta.

Kannattaa lukea Vantaan Laurin artikkeli "Reiluutta peliin" sekä Hesarin artikkeli "Suomalaisten verotus hiipii kohti tasaveroa".

Kulttuuria koululaisille

HS 19.9.

Koululaiset ilmaiseksi teatteriin Kajaanissa

Kajaanissa halutaan varmistaa tulevaisuuden teatteriyleisö tarjoamalla koululaisille ilmainen teatteriesitys. Kaupunginteatterin tukiyhdistys kustantaa syksyn ja talven aikana yli 1400 kajaanilaislasta katsomaan Koirien Kalevala -nukketeatteria.

Kajaanissa ei ole huolta lapsille suunnattujen näytelmien katsojista. Sen sijaan nuorten ja aikuisten saaminen teatteriin huolettaa, koska taloudelliset suhdanteet näkyvät heti lippuluukulla. Kajaanin kaupunginteatterin tukiyhdistys luottaa siihen, että koululaisten teatteriesityksiin laitettu raha menee hyvään tarkoitukseen

- Teatteri on kovassa kilpailutilanteessa kaupallisen viihteen kanssa. Toivomme, että voisimme saada heidän arvostustaan nostettua sillä tavalla, että tämmöinen aito, meidän omassa kaupungissamme tehty korkeatasoinen esitys loisi heille kipinän, sanoo tukiyhdistyksen puheenjohtaja Pekka Agarth.

Agarth toivoo, että innostuksesta tulisi elinikäinen ja että lapset tartuttaisivat kipinän myös omiin vanhempiinsa.

Hyvä Kajaani ja kajaanilaiset!

Muutamia vuosia sitten vantaalaisia lapsia vietiin teatteriin. Kunnan kaikille neljäsluokkalaisille ostettiin teatteriesityksiä Pasilan Teatteri Pienestä Suomesta. Teatteritraditio taisi ikävä kyllä loppua rahanpuutteeseen.

Omassa koulussani on kaksi ostettua kulttuuritapahtumaa lukuvuodessa. Olemme tilanneet koulun juhlasaliin teatteria, tanssia tai musiikkia. Rahat on saatu koulun oman kalenterin myynnistä. Esim. viime lukuvuonna koulullamme vieraili Teatteri Rollo.

Nykykoulusta on tehty äärimmäisen suorittava. Oppilaita testaillaan ja mittaillaan ylenmäärin.

Pitää kuitenkin muistaa, että koulu on kulttuurilaitos.

Olen joskus kysellyt oppilailtani kuinka moni heistä on käynyt esim. Kansallis- tai Kaupunginteatterissa vapaa-aikainaan. Kyselyn tulos on ollut lähes aina yllättävän tyly, vain noin kolmasosa oppilaista. Kodeissa rahaa upotetaan kyllä "kaikenmaailman sirkushuveihin" (Tässä yhteydessä en tarkoita oikeata sirkusta, jota arvostan kovasti.)

Olen järjestänyt oppilailleni lähes joka vuosi vapaaehtoisen iltateatteriretken Helsinkiin. Mukaan saa tulla vanhemmat ja sisaret. Erityisen suosittuja ovat olleet Kaupunginteatterin lastenmusikaalit.

Vantaan kaupunki lähettää syksyisin kouluille kulttuurilehtisen, josta näkyy kaikki oppilaille suunnatut vantaalaiset kulttuuritapahtumat, esitykset, näyttelyt ja työpajat. Tarjonta on hyvin monipuolista, ja tapahtumat varataan hyvin nopeasti loppuun.

ks. Vantaan kaupungin sivut

Vantaan kaupunki on hyvin edistyksellinen lasten ja nuorten vapaaehtoisessa kulttuurikasvatuksessa. Kun omat lapseni olivat pieniä, kaupungin kouluissa kierteli iltaisin ja viikonloppuisin teatteri-, tanssi- ja elokuvaesityksiä. Esitykset olivat joko ilmaisia tai pääsyliput olivat hyvin halpoja.

Omat lapseni ovat käyneet Vantaan kuvataidekoulua, joka antaa korkeatasoista kuvataidekasvatusta 5-20 -vuotialle lapsille ja nuorille monessa toimipisteessä. Aluksi lapsille annetaan taiteen perusopetusta, myöhemmin nuoret saavat valita itselleen syventäviä työpajoja.

Musiikkiopisto on toiminut kaupungissa pitkään, vuodesta 1964 alkaen. Muutaman vuoden ajan kaupungissa on toiminut myös Vantaan Sanataidekoulu.

Vien oppilaani vuosittain kuutisen kertaa opintoretkelle. Joka vuosi teemme retken Heurekaan. Koluamme museot ja Suomenlinnan, joka retkikohteena on aivan ylivoimainen. Suomenlinna on kuin Suomen historia pähkinänkuoressa. Yksi lempikohteitani on Kaapelitehtaalla sijaitseva Teatterimuseo, koska siellä järjestetään lapsille niin hienoja teatterityöpajoja.

Olen aina ihmetellyt, miksi pääkaupunkiseudulta pitäisi mennä merta edemmäksi kalaan, täältä löytyy kaikki kulttuuripalvelut. Leirikoulut ovat kivoja, mutta yhden massiivisen 6. luokalla suoritettavan leirikoulun hinnalla voi tehdä kymmeniä ja kymmeniä lähikulttuuriretkiä koko alakoulun ajan.

Samalla on ihmeellistä huomata, kuinka nurkkakuntaisia me loppujen lopuksi olemme. Monelle lapselle on ensimmäinen kerta, kun opintoretken yhteydessä hypätään metroon tai ratikkaan.

Infotilaisuus vanhemmille - lähikouluperiaate rules!

Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta uudistamalla

Kyseessä on muodollisesti vasta toimenpideluonnos. Se lähtee viimeiselle lausuntokierrokselle mm. kouluihin, 8.9.-7.10.2011. Yllä oleva otsikko kertoo, mistä on kysymys. Luonnos on huolellisesti valmisteltu, niin hyvin, että voi olettaa sen toteutuvan lähes sellaisenaan.

Aikataulu on yllättävän nopea, lähikouluperiaattetta aletaan noudattaa asteittain 1.8.2012 alkaen.Vantaa on jälleen kerran kehityksen kärjessä ja veturina.

En päässyt opettajille suunnattuun infotilaisuuteen, joka pidettiin heti koulupäivän jälkeen, koska pidin kerhoja oppilaille. Illalla pidettiin infotilaisuus alueen vanhemmille. Minulla on viisi lasta, joista kaksi on vantaalaisia peruskoululaisia. Menin siis vanhempien infotilaisuuteen.

Kaupungin puolesta paikalla olivat perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo, projektikoordinaattori, ent. Kilterin yläkoulun rehtori Esko Sainio ja suunnittelija Paula Järnefelt. Päävastuu tiedottamisesta oli Ilkka Kalolla.

Saliin oli saapunut jonkinverran oppilaiden vanhempia, esim. koulujen johtokuntien jäseniä, muutamia opettajia ja rehtoreita ja opetuslautakunnan jäseniä. Erityisoppilaiden vanhemmat olivat huolissaan lastensa koulunkäynnin tulevaisuudesta.

Ilkka Kalon esityksestä sain sellaisen kuvan, että luonnostelua on ohjannut kaksi pääperiaatetta.

1. Yhteiskunnan polarisoituminen (Huomaa yllä piirtämäni hieno aanelonen!)

Enkeliporsas:

Yhteiskunnan osalta tämä tarkoittaa sitä, että suomalainen yhteiskunta on 1990-luvulta alkaen jakautunut kolmeen selvään yhteiskuntaluokkaan. Vielä 1980-luvulla suomalaiset elivät yhtenäiskulttuurin aikaa. Arvot olivat suurinpiirtein samat, elimme pohjoismaisen hyvinvointivaltion kulta-aikaa tasaisine tulonjakoineen. Pikkuhiljaa siirryttiin "kekkoslandiasta" nykyisenkaltaiseen erilliskulttuuriin.

Yhteiskunnan ääripäät ovat korostuneet vahvasti:

- kasvava yläluokka, joka porskuttaa menojaan ja voi tarjota lapsilleen parasta

- kutistuva keskiluokka, joka sinnittelee mukana ja maksaa viulut

- kasvava köyhälistö, joka on jatkuvassa syrjäytymisvaarassa, köyhyys periytyy

Koulutuksen osalta polarisoituminen tarkoittaa sitä, että peruskoulun yhdeksi päätehtäväksi tulee syrjäytymisen ehkäiseminen.

Yksittäinen koulu joutuu panostamaan erityiseen tukeen entistä enemmän. Myös lahjakkaat oppilaat tulee ottaa huomioon. Tämä edellyttää uudenlaisia ryhmittelyjä yksittäisen luokka-asteen sisällä.

2. Heterogeeniset opetusryhmät ovat oppimisen ja kasvun kannalta rikkaus

Enkeliporsas:

Näin on tiettyyn pisteeseen asti. Mutta mitä tapahtuu silloin, kun ryhmät ovat liian heterogeenisiä? Kykenevätkö opettajat eriyttämään opetustaan riittävästi? Samaan aikaan on kiinnitettävä huomio erityistä tukea tarvitseviin oppilaisiin ja on tarjottava haasteellista purtavaa lahjakkaille oppilaille. Miten käy ns. tavallisille oppilaille, uhrataanko heidät?

Perusopetusryhmien tilapäinen hajottaminen ja liikuttelu ei ole yksinkertaista. Tulee monia uusia häiriötekijöitä. Kuinka erityisoppilaat suhtautuvat jatkuviin tilapäisryhmittelyihin?

Kollegani erityisluokanopettaja totesi tänään, että hänen oppilailleen kolme tärkeintä asiaa ovat rutiini, rutiini ja rutiini. Jos luokkaan tulee yksikin uusi oppilas, vaikka vain hetkeksi, oppiminen ei suju ollenkaan. Kaikki huomio keskittyy uuteen tilapäistulokkaaseen. Kysyä voi, kuinka erityisoppilaan ajatus kulkee käänteisessä tilanteessa, kun hänen pitäisi yksinään sulautua suureen luokkaan? Erityisoppilas vaatii selkeän päiväjärjestyksen

Hän ihmetteli myös, miten taataan erityisoppilaan oikeus pienryhmään, vrt. erityisluokkaan?

Infotilaisuus oli nimensä mukainen, kysymyksille ja keskustelulle ei annettu riittävästi aikaa. Joihinkin kysymyksiin ei vastattu ollenkaan. Ilkka Kalo johti keskustelua taitavasti tuodakseen luonnoksen edut vahvasti esiin. Hän on rutinoitunut ja hyvä puhuja.

Vieressäni istuva rouva, joka oli perehtynyt hyvin luonnokseen, sanoi, että ennen tätä tilaisuutta kaikki tuntui olevan selvää, mutta infotilaisuus herätti uusia epävarmuustekijöitä pintaan.

Kalo totesi painokkaasti pariinkiin kertaan, että suunnitelma on kustannusneutraali.

Säästöä tulee vain oppilaskyydityksistä, muuten on pärjättävä nykyisellä rahasummalla. Kyydityksistä säästettävät rahat ohjataan opettajienkoulutukseen. Pääpaino koulutuksessa on sellaisten koulujen opettajille, joiden kouluissa ei ole ollut eritysluokkia.

Poimin muutamia vanhempien kysymyksiä.

Pitääkö erityislapsen siirtyä erityiskoulustaan uuteen lähikouluunsa?

Kalo: Kyllä. Kaupunkitasoisiksi palveluiksi jäisi yhteensä nykyisen 192 luokan sijaan 41 luokkaa, mm. harjaantumisluokat ja Paja-luokat.

ks. luonnos Vantaan sivuilta

Ovatko siirrot pysyviä?

Kalo: Kyllä. Oppilas pysyy koulu-uransa aikana oman alueensa kouluissa.

Houkutteleeko Vantaan malli päteviä erityisopettajia töihin kuntaan?

Kalo: Kyllä. Vantaa tulee aina saamaan päteviä erityisopettajia.

Enkeliporsas: Näin ei välttämättä käy. Kaupungin on tuettava omien luokanopettajiensa koulutusta erityisopettajiksi kuten muutamassa muussa kunnassa tehdään.

Miten on koulurakennusten fyysisten tilojen laita? Soveltuvatko ne uuteen malliin?

Kalo: Kouluja tullaan saneeraamaan peruskorjausten yhteydessä lähikouluperiaatekuntoon.

Enkeliporsas: Kouluja ei saneerata samassa tahdissa kuin lähikouluperiaatetta aletaan toteuttaa. Esim. oma kouluni, Pähkinärinteen koulu on ollut edelläkävijä alueellisten erityisluokkien suhteen. Koulusta ovat hävinnet erikoisluokat kuten musiikki- ja kuvataideluokat. Opetus hoidetaan perusluokissa, piirretään ja maalataan lattioilla, musiikkitavaroita raijataan edestakasin luokasta toiseen. Pienryhmäopetustiloja ei ole riittävästi. Koulurakennuksen laajentaminen maksaa liikaa.

Kuka tai ketkä määrittelevät integraation tason vai muodostetaanko kouluihin erityisluokkia?

Kalo: Koulut itse. Erityisluokat eivät kouluista tule häviämään.

Mitä tapahtuu, jos tavalliseen luokkaan tulee häirikkö?

Tähän kymykseen Kalo ei vastannut oikeastaan mitään.

Jos tilapäisryhmittely tehdään aiheen kiinnostavuuden mukaan, kuka määrittelee erityisoppilaan kiinnostavuuden aiheeseen?

Kalo ei vastannut, eikä palanut kysymykseen.

Enkeliporsas loppupäätelmiä ja -kysymyksiä:

Isoihin kouluihin tullaan muodostamaan oikeita erityisluokkia edelleen. Esim. nelisataiseen Pähkinärinteen kouluun tulee kaksi laaja-alaista ja kolme erityisluokanopettajaa, määrä on sama kuin nyt. Vaikka emme ole vielä hahmotelleet kuinka toimimme, oletan, että erityisluokat säilytetään, integraation syvyyttä tullaan kuitenkin lisäämään.

Mikäli lähikouluperiaateluonnos hyväksytään, luokkakoot on pidettävänä pieninä, max. 20-24. Jakotuntien määrää on korotettava neljään viikkotuntiin. Tukiopetuskiintiötä on kasvatettava.

Opettajien suunnitteluaika kasvaa potentiaalisesti. Mistä aika? Saadaanko lisätyöstä lisää palkkaa? Kalo vastasi kysymyksiin opettajille suunnatussa infotilaisuudessa, "opettajan työhön on aina kuulunut suunnittelu".

Jaksavatko opettajat?

Saammeko riittävästi koulunkäyntiavustajia? Nyt koulussamme on vain kolme avustajaa, he ovat kaikki erityisluokissa. Kun erityisoppilaita aletaan integroita tavallisiin luokkiin, tarvitaan päteviä koulunkäyntiavustajia huomattavasti enemmän.

En millään jaksa uskoa, että lähikouluperiaate tulee olemaan pitkään kustannusneutraali. Kaikki hyvä aina maksaa.

Muiden kuntien opettajat ja oppilaiden vanhemmat: Mitä Vantaa edellä, sitä muut perässä.

Vantaa on monessa asiassa ollut edelläkävijä, jota muut kunnat ovat seuranneet. Ongelma on vain ollut, että edelläkävijä joutuu tekemään ne ensivirheet, joita muiden ei tarvitse tehdä.

Kannattaa piipahtaa Vantaan kaupungin sivuilla lukemassa kiihkeää keskustelupalstaa:

Perusopetuksen rakenteet ja tukimuodot uudistettavina

Sanovat suomalaisia hölmöiksi

Laitoin Iltalehden artikkelin tänne kokonaisuudessaan, koska omalla tavallaan se on hauska.

Iltalehti 13.9.

Professori: Meitä pidetään hölmöinä, kun emme lisää opetusta.

FAKTA

Suomessa 2 000 oppituntia vähemmän kuin Italiassa

- Suomessa pakollisten tuntien kokonaismäärä peruskoulussa on alle 6 000.

- Italiassa, jossa pakollisia tunteja on OECD-maista eniten, niitä on yli 8 000.

- Vain Puolassa ja Virossa pakollisia oppitunteja on vähemmän kuin Suomessa.

- Näiden pakollisten oppituntimäärien lisäksi monet maat antavat lisäopetusta.

- Opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan Suomessa annetaan lisäopetusta yhtä paljon kuin muissa Euroopan maissa.

- Koulutuksen kustannukset suhteessa bruttokansantuotteeseen ovat myös kohtuullisia verrattuna OECD:n keskiarvoon.

(Lähde: Education at a Glance 2011 -julkaisu ja Opetushallitus.)

Peruskoululaiset saavat Suomessa vähemmän opetusta kuin useissa muissa OECD-maissa. Tuoreen vertailun mukaan vain Virossa ja Puolassa pakollisia oppitunteja on vähemmän kuin Suomessa. Silti oppimistulokset ovat meillä huippuluokkaa.

Kansainvälisissä asiantuntijapiireissä ihmetellään, miksi tunteja ei lisätä.

- Meistä ajatellaan, että olemme hölmöjä, kun emme ymmärrä, että lisäämällä tunteja me saisimme vielä parempia oppimistuloksia, kommentoi kasvatustieteen professori Patrik Scheinin Helsingin yliopistosta.

Scheinin uskoo, että kehittämisen varaa oppimisessa varmasti vielä on. Hän ei kuitenkaan muuttaisi suomalaista systeemiä suuresti. Määrä kun ei suoraan lisää laatua.

Esimerkiksi turbo-opetusmaa Etelä-Koreassa peruskoululaiset saavat koulupäivien lisäksi yksityisopetusta.

- Hyvin suuri osa siitä työstä, joka tehdään koulutuksen eteen, tehdään koulun ulkopuolella preppauskursseilla, Scheinin kertoo.

Silti maa sijoittuu samalle tasolle oppimisvertailuissa kuin Suomi.

- Saattaa olla, että on olemassa raja sille, mikä opetuksessa on optimaalinen syöttötahti. Ihmiset ovat hirveän hyviä poisoppimaan ja unohtamaan, jos uutta tietoa tulee kamalaa tahtia, Scheinin selittää.

Koulutusasiantuntijat uskovat, että Suomi pärjää vähemmällä opetusmäärällä sen takia, että opetus on tehokasta. Sekä Scheinin että selvitykseen osallistuneet Opetushallituksen opetusneuvos Matti Kyrö ja opetus- ja kulttuuriministeriön neuvotteleva virkamies Ville Heinonen uskovat, että tehokkuus on opettajien pätevyyden ansiota.

Opettajankoulutukseen on tiukka seula. Vain ne, jotka osoittavat monipuolista akateemista, sosiaalista ja pedagogista lahjakkuutta läpäisevät pääsykokeen.

- On olemassa maita, joissa opettajakouluttajat valittavat, että heille tulee sellaista joukkoa, joka ei ole luku- tai kirjoitustaitoista tai ei osaa laskea, Scheinin sanoo.

Myös yhtenäinen opetusjärjestelmä takaa Scheininin mukaan sen, että oppilaille ei tule aukkoja tai päällekkäisyyttä opetukseen, vaikka he joutuvat vaihtamaan koulua. Oppikirjat on myös laadittu yhteisen opetussuunnitelman mukaisesti riippumatta julkaisijasta.

Kansainväliset asiantuntijat ihmettelevät, miksi emme lisää tunteja.

Olen blogissani esittänyt muutamaankin kertaan, että aivan hyvin voisimme lisätä pari-kolme viikkotuntia. Jos minä olisin "Suomen keisari", lisäisin liikunnan osuutta. Hienoa olisi, jos peruskoululaisella olisi 4 tuntia viikossa liikuntaa.

- 2 tuntia normaaliin tapaan
- 4 puolikasta tuntia koulupäivän jälkeen perusliikuntaa, kävelyä, juoksua, hiihtoa tms.

Näin alakoulun oppilailla olisi liikuntaa joka päivä. Yläkoulussa voisi liikuntaa olla 2+2 malliin. Kun lapsen kunto on hyvä, sitä jaksaa opiskellakin. Säännöllisellä liikunnalla parannettaisiin rajusti rappeutuvaa kansanterveyttämme.

Mielenkiintoista on, että suomalaista opettajistoa suitsutetaan olan takaa joka tuutista.

Aikaan ja resursseihin suhteutettuna olemme aivan ylivoimaisia. Opetamme lapsia ja nuoria vähemmän kuin muut ja rahaa peruskoulutukseen upotetaan vähemmän kuin muualla, ja oppimistulokset ovat kansainvälisissä vertailuissa hyviä.

Silti opettajien palkkakehitys on jäänyt jälkeen yleisestä kehityksestä.

OECD:n tutkimuksissa on käynyt ilmi, että koulutus kannattaa. Keskinmäärin korkeakoulutetut saavat jopa 50 prosenttia enemmän palkkaa kuin muut. Suomalaisena opettajana nautin suurinpiirtein suomalaista keskipalkkaa. Saksalainen opettaja tienaa noin tuplat suomalaiseen opettajaan verrattuna.

Jossain vaiheessa opettajien arvostuksen pitäisi näkyä myös palkkapussissa.

Säälittää katsella nuorten pääkaupunkiseutuopettajien elämää. Kun vuokra on maksettu, elämiseen jää käteen sellaiset 800-1000 euroa. Siinähän sitten asuntoja säästellään.

Tehoa opetukseen saadaan esim. jakotunneilla. Silloin oppilaiden tuntimäärät eivät nouse, mutta opetuksesta saadaan yksilöllisempää.Yksi jakotunti viikossa on naurettavan vähän. Tukituntejakaan ei saa unohtaa.

Laaja-alaisten erityisopettajien määrää olisi lisättävä kolmanneksella. Nyt noin neljänsadan oppilaan koulussa on vain kaksi maikkaa. Kolme maikkaa olisi realistisesti ajatellen sopiva määrä, yksi laaja-alainen erityisopettaja kahta luokka-astetta kohden.

Muuten olen aina ollut sitä mieltä, että korkeakoulutus ei tee ihmistä ollenkaan viisaaksi. Meilläkin pari aivoprofessori-isä-poikaparia on jäänyt kiinni typeristä talousrikoksista. Omalle kiertokoulun käyneelle mummolleni moiset ketkuilut eivät olisi tulleet mieleenkään.

Ehkä kansainväliset asiantuntijat ovat oikeassa, ehkä me suomalaiset olemme hölmöjä. Niin, ja kuinka hölmöjä me suomalaiset opettajat olemmekaan, milloin me OIKEASTI olemme vaatineet jotain?

OECD: Koulutus on suomalaisen kilpailukyvyn ykkösnyrkki

Suomalaisessa koulutuksessa on voimaa.

HS 13.9.

OECD-vertailu: Koulutus tuo lisää palkkaa

1. Koulutus – etenkin korkeakoulutus – lisää ansioita, käy ilmi OECD:n tiistaina julkistamasta koulutusvertailusta.

Korkea-asteen eli ammattikorkeakoulun tai yliopiston käyneet tienasivat OECD-maissa vuonna 2009 keskimäärin yli 50 prosenttia enemmän kuin toisen asteen eli lukion tai ammattikoulun käyneet.

Koulutustasosta riippumatta ero sukupuolten välillä näkyi palkkatasossa.

Koulutus – etenkin korkeakoulutus – lisää ansioita, käy ilmi OECD:n tiistaina julkistamasta koulutusvertailusta.

Enkeliporsas:

Yhteiskunnan suurin tuki ihmiselle tulee koulutuksen muodossa. Mitä enemmän ihminen kouluttautuu, sitä enemmän häntä tuetaan.

Lääkärin ja diplomi-insinöörin koulutuskustannukset yhteiskunnalle ovat aivan eri luokkaa kuin vaikkapa parturi-kampaajan.

Aikaisemmin työelämään menneet nuoret alkavat heti kustantaa verotulojen muodossa korkeakouluopiskelijoita. OECD:n tutkimuksen mukaan koulutuksen hyöty palkkapussin suuruuteen on järkyttävän suuri, yli 50 prosenttia!

Koulutus on todellakin investointi yksilön tulevaisuuteen sekä henkisesti että rahallisesti

2. Koulutustasosta riippumatta ero sukupuolten välillä näkyi palkkatasossa.

Suomessa naisten palkat olivat 79 prosenttia miesten palkoista, mikä on kutakuinkin OECD-maiden keskiarvo. Tasa-arvoisimmalta näyttäisi Slovenia, jossa naisten palkka yltää 93 prosenttiin miesten palkasta.

Enkeliporsas:

Pohjoismaisessa Suomessa miesten ja naisten palkkakuilu on OECD:n keskitasoa, mikä on häpeätahra. Emme ole niin tasa-arvoisia kuin yleisesti luullaan.

3. Vertailusta käy ilmi, että Suomessa etenkin nuorten koulutustaso on korkea.

Korkea-asteen tutkinnon suorittaneita oli toissa vuonna 36 prosenttia 25–34-vuotiaista.Tosin esimerkiksi Norjassa tuo osuus oli vielä korkeampi, 45 prosenttia. Vastaava osuus OECD-maissa oli keskimäärin 28 prosenttia.

Enkeliporsas:

OECD:n mittarit ovat monissa eri yhteyksissä tuoneet esiin, että suomalaisten nuorten koulutustaso on melkoinen etu, joka nostaa meidän kilpailukykyämme muihin maihin verrattuna.

Kun katsotaan vanhempia ikäluokkia eli 55–64-vuotiaita, vastaava osuus oli Suomessa alle 15 prosenttia. Se kertoo siitä, että koulutustaso on kohonnut.

Enkeliporsas:

Suomessa ensimmäinen askel tasa-arvoiseen koulutukseen oli peruskouluun siirtyminen. Vanhemmat ikäluokat kärsivät rinnakkaiskoulujärjestelmästä. Alle puolet yllä 55-64 vuotiaista kävi oppikoulua, joka mahdollisti väylät korkeakouluihin ja yliopistoihin.

Peruskoulun yhteiskunnallinen tasaava voima on ollut valtava. Nyt periaatteessa kaikilla on mahdollisuus.

Ikävää vain, että syrjäytyminen on Suomesssakin alkanut periytyä. Syrjäytymisen ehkäiseminen on koulutusjärjestelmämme suurin tulevaisuuden haaste.

4. Suomalaisnuoret ovat pitkään koulutuksessa. Esimerkiksi 20–29-vuotiaista yli 40 prosenttia oli koulunpenkillä, kun vastaava osuus OECD:ssä oli 26 prosenttia.

Myös 30–39-vuotiaista Suomessa koulua käy vielä 15 prosenttia, kun OECD:n keskiarvo on kuusi prosenttia.

Enkeliporsas:

Raimo Sailaksen ja kumppaneiden mielestä osa suomalaisnuorista käy koulua liian pitkään. Suomen kilpailukyky ei ole kärsinyt pitkistä kouluttautumisajoista, päinvastoin.

( HS 7.9. Suomen kilpailukyky on kohentunut viime vuodesta. Maailman talousfoorumin WEF:n kilpailukykyvertailussa Suomi on noussut sijalle neljä viime vuoden seitsemänneltä sijaltaan. WEF kehuu Suomea etenkin koulutuksen ja innovaatioiden huippuosaajaksi.)

Koulutus on suomalaisen kilpailukyvyn ykkösnyrkki.

5. Suomalainen peruskoulu on tunnetusti tehokas. Tuoreimmankin vertailun mukaan kustannukset ovat kohtuulliset ja tuntimäärä pienehkö.

Vain Puolassa ja Virossa pakollisten oppituntien määrä on pienempi kuin Suomessa.

Vuonna 2009 olivat 7–14-vuotiaat saaneet keskimäärin 7 000 opetustuntia, kun Italiassa määrä oli jopa yli 8 000.

Suomalaiskouluissa opetusta oli noin 6 000 tuntia.

Enkeliporsas:

Tämä on hämmentävää.

Olemme OECD:n PISA-rankingissa kärkisijoilla niin äidinkielessä, matematiikassa kuin luonnontieteissäkin. Matematiikkaan kulutetaan Suomen peruskouluissa noin nelisen viikkotuntia, se on vähän verrattuna tiettyihin Aasian maihin.

Joskus tuntuu, että olemme liiankin tehokkaita. Peruskoululaisen viikkotuntimäärät luokilla 5.-9. ovat kansainvälisesti ajatellen matalat.

Mitä saisimmekaan aikaan, jos matematiikkaa olisi tunti päivässä? Liikuntaa on meillä todella vähän, vain 2-3 viikkotuntia.

Loppuun laitan kuvan vuoden 2009 PISA-testeistä.

Hmmm...mikä on Kiinan todellinen sijoitus? He ottivat tutkimukseen vain vahvat talousalueensa. Suomi taistelee kovasti Korean ja Singaporen kanssa. Eikä ole mikään ihme, että britit, yhdysvaltalaiset ja saksalaiset ovat paniikissa.

Lyötyä lyödään

 "Alienation Nightmare" (Sabu)

Iltalehti 12.9.

Syrjäytymässä olevilta nuorilta ollaan viemässä rahat

Syrjäytymistä ehkäisevän etsivän nuorisotyön ja työpajatoiminnan määrärahat kutistuvat valtiovarainministeriön budjettiesityksessä 5,5 miljoonaan, alle puoleen nykyisestä.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas) mielestä valtiovarainministeriön ehdotus on ristiriidassa hallitusohjelman kanssa, jossa tähdätään nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseen ja etsivän nuorisotyön laajentamiseen koko maahan.

- Nuorison työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön rahojen leikkaamista pitää korjata budjettiriihessä, Arhinmäki linjaa.

Ministeri uskoo, että tilannetta saadaan parannettua.

- On leikkauksia, jotka tulevat kalliiksi. Nuorisotyöllä estetään vielä suurempia kuluja tulevaisuudessa, hän sanoo.

Karmeata riskipeliä, taas otetaan niiltä, joilla on vähän. En ymmärrä, miksi ei  tajuta ennaltaehkäisevän työn merkitystä.

Suomessakin köyhyys ja syrjäytyminen periytyy, mikä on tulevaisuuden kannalta äärimmäisen vaarallista.

Työpajatoiminta pitää elossa syrjäytymisvaarassa olevien nuorten mahdollisuuksia päästä kiinni opiskeluun tai työelämään. Toivottomuuden tilassa lilluminen ilman opiskelu- tai työpaikkaa eristää ihmisiä yhteiskunnan toiminnoista. Varsinkin nuoret miehet eivät jaksa odottaa sitä ensimmäistä vakituista työpaikkaa vuositolkulla, viina ja vaara alkavat vetää puoleensa.

Suomessa ei vielä ole vihaisten miesten liikehdintää kuten vaikkapa Yhdysvalloissa tai Iso-Britanniassa on. Liikehdintä voi suuntautua rikollisuuteen (vrt. huumekauppa lieveilmiöineen) tai suoraan yhteiskunnalliseen toimintaan (vrt. brittimellakat). Mellakat voivat aluksi olla päämärätöntä mellastelua ja ryöstelyä. Jossain vaiheessa siirrytään organisoituun toimintaan.

Syrjäytyminen on ääriliikkeiden kasvualustaa.

Epäoikeudenmukaisuudesta sikiää äärivasemmistolaiset ja -oikeistolaiset liikkeet ja rasismi, mikä on syrjäytyneiden nuorten kannalta ymmärrettävää. Miksi suunnitelmallisesti syrjäytetyt nuoret hyväksyisivät epäoikeudenmukaisen kohtelunsa? He eivät ole syyllisiä omaan tilaansa.

Tätä rataa suomalainen yhteiskunta alkaa oirehtia kunnolla.

Virhe

Vasen linssi - oikea linssi?

Kun tulin tänään aamulla kouluun, sain "noottia". Minulla on ilmeisesti lukihäiriö, joka on aktivoitunut iän karttuessa.

Vantaan sivuilta:

Suunnitelmien mukaan Jokirannan, Honkapuiston ja Viertolan koulut yhdistyisivät 1.8.2012 ja koulu toimisi nykyisissä Jokirannan ja Viertolan kiinteistöissä. Lisäksi erityisluokkakeskittymiä purettaisiin Veromäen, Kivimäen, Mikkolan, Rekolanmäen ja Ylästön kouluista. Kaupunkitasoisiksi palveluiksi jäisi yhteensä nykyisen 192 luokan sijaan 41 luokkaa (5 TOI-luokkaa, 6 autistiluokkaa, 13 harjaantumisluokkaa, 4 polikliinista luokkaa, 6 Etappiluokkaa, Peltolan koulun Viertolan vastaanottokoti ja 6 Paja-luokkaa).

Edellytyksenä uudenlainen resurssien jako

Jos erityisluokkakeskittymät puretaan, voidaan noin 150 ryhmän erityisluokanopettajaa ja 100 laaja-alaisia erityisopettajia vastaava resurssi jakaa kaikkien koulujen käytettäväksi. Täten jokainen koulu saisi eritysopettajan kutakin 80 oppilasta kohden. Tällä hetkellä kouluissa on 1 laaja-alainen erityisopettaja 250 oppilasta kohden. Uudistus jakaisi tuen resurssit siten, että lähikoululla on mahdollisuus saada lisäopettajia siten, että tuki voidaan järjestää omalla lähikoululla.

Erityisluokkien määrän koulu päättäisi itse annettujen resurssien ja oppilasrakenteen pohjalta.

Tulkitsin tekstin väärin.

Käsitin, että 150 erikoisluokanopettajaa + 100 laaja-alaista erityisopettajaa (yht. 250 erityisopettajaa) olisivat kaikki varsinaisista erityiskouluista. Näin ei ole. Lukuun sisältyvät myös "tavallisten koulujen" erityisopettajat, siis kaikki vantaalaiset erityisopettajat.

Käytin kirjoituksessani omaa kouluani esimerkkikouluna, koska muista kouluista en tiedä riittävästi.

Koulussani on noin 400 oppilasta, 3 erityisluokkaa opettajineen ja 2 laaja-alaista erityisopettajaa.

Koulumme erityisopettajakiintiö on täynnä, koska meillä on jo omasta takaa 5 erityisopettajaa. Esitin blogikirjoituksessani, että kouluumme tulisi 3 erityisopettajaa lisää. Toivottavasti apulaisrehtoriamme, joka on myös erityisopettaja, ei lasketa kiintiöön mukaan.

400 : 80 = 5

Koulussamme on 3 koulunkäyntiavustajaa, jotka toimivat pääasiassa kolmessa erityisluokassamme. Mikäli luokkiin jalkautetaan erityisoppilaita, oletan, että saamme lisää koulunkäyntiavustajia.

Olen pahoillani aiheuttamastani mielipahasta.

Erityisopettajapakka jakoon

Jatkoa eiliseen blogikirjoitukseen:

Vantaan sivuilta:

Jos erityisluokkakeskittymät puretaan, voidaan noin 150 ryhmän erityisluokanopettajaa ja 100 laaja-alaisia erityisopettajia vastaava resurssi jakaa kaikkien koulujen käytettäväksi. Täten jokainen koulu saisi eritysopettajan kutakin 80 oppilasta kohden.

Korttipakassa on 52 korttia ja kaksi jokeria.

Kuinka monta jokeria on 250:ssä vantaalaisessa erityisopettajassa?

Erityisopettajista on pääkaupunkiseudulla valtaisa pula. Ei ole mitenkään itsestään selvää, kun vantaalaiset erityisopettajat hajautetaan ympäri Vantaata, että kaikki heistä näin toimivat. Osa heistä tulee hakemaan virkoja naapurikunnista.

Voi olla, että Vantaalle jää käteen hanttikortit.

Erityisopetus ojasta allikkoon?

Hesarin paperiversiosta:

HS 10.9.

Vantaa haluaa siirtää lapset erityisryhmistä lähikouluihin

Erityistä tukea tarvitsevat lapset halutaan siirtään Vantaalla erityisryhmistä omiin lähikouluihinsa. Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä.

"Jos lapsella on vaikkapa kielellisiä vaikeuksia, hän voi silti hyvin olla esimerkiksi liikunta- ja musiikkitinneille isossa ryhmässä. Tätä yhteistyötä haemme lisää.", sanoo Vantaan kaupungin perusopetuksen johtaja Ilkka Kalo.

Kalon mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, sillä mistään ei leikata. Olemassa olevat voimavarat jaetaan uudestaan ja tarkoitus on siirtää noin kolme neljäsosaa erityisopetuksesta lähikouluihin. Uudistus ei koske kaikkein  vaativimpia opetusryhmiä, kuten polikliinisia luokkia.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Vantaan perusopetusta uudistetaan lähikouluperiaatetta vahvistamalla

Enkeliporsaan aikaisempia kirjoituksia aiheesta:

Keskustelutilaisuus erityisopetuksesta

Henna Virkkunen - haloo! 

Jätetäänkö pienet erityisoppilaat heitteille?

Suunnitelmaa on valmisteltu perinpohjaisesti, oletan, että ehdotus menee läpi.

Asia tulee varmasti herättämään paljon keskustelua perheissä, kouluissa ja julkisuudessa. Olen ollut Vantaalla töissä yli 30 vuotta, mielenkiintoista on, että halumme aina olla uudistusten kärjessä. Kärjille tuppaa tulemaan virheitä, joista muut "perässähiihtäjät" ottavat opikseen.

Olen seurannut koulutuspolitiikka niin pitkään, että sana uudistus saa niskavillani aina pystyyn.

Ilkka Kalonkaan mukaan suunnitelmissa ei ole kyse säästöistä, mutta "työelämän uudistuksissa" lähes aina kyse on säästöistä. Sanaa uudistus käytään härskisti sellaisissakin yhteyksissä, kun tehdään selvää takapakkia, vrt. teollisuus ja yksityinen sektori.

Ei ole olemassa tyyppierityisoppilasta kuten ei ole olemassa tyyppi-ihmistäkään, kaikki ihmiset ovat erilaisia. Koulussamme on ollut muutamia erityisluokkia. Olemme kokeilleet erityisoppilaiden integrointia esim. liikuntaan, kokemukset ovat olleet hyvin ristiriitaisia. Olemme joskus joutuneet "hyllyttämään" erityisoppilaita liikunnasta käytöshäiriöiden takia, ko. oppilaat ovat olleet vaarallisia muille oppiaille eikä liikunnanopetuksesta ole tullut mitään. Entisiä ns. tarkkiksia ei enää ole.

Osa erityisoppilaista on sopeutunut isomman ryhmän liikunnanopetukseen mainiosti ja heille on ollut siitä hyötyä.

Vantaan kaupungin sivuilta:

Jos erityisluokkakeskittymät puretaan, voidaan noin 150 ryhmän erityisluokanopettajaa ja 100 laaja-alaisia erityisopettajia vastaava resurssi jakaa kaikkien koulujen käytettäväksi. Täten jokainen koulu saisi eritysopettajan kutakin 80 oppilasta kohden. Tällä hetkellä kouluissa on 1 laaja-alainen erityisopettaja 250 oppilasta kohden.

Uudistus jakaisi tuen resurssit siten, että lähikoululla on mahdollisuus saada lisäopettajia siten, että tuki voidaan järjestää omalla lähikoululla. Erityisluokkien määrän koulu päättäisi itse annettujen resurssien ja oppilasrakenteen pohjalta.
(Vantaan kaupungin sivuilta)

Omassa koulussani on nelisensataa oppilasta, saisimme viisi erityisopettajaa lisää, mikä ei tee kesää. Luokkia on parisenkymmentä, lisäksi meillä on kolme erityisluokkaa. Koulussamme on vain kolme koulunkäyntiavustajaa.

Resurssit eivät riitä.

Jotta opetus olisi asiallista, jokaiseen luokkaan, johon sijoitetaan erityisoppilaita, pitäisi sijoittaa myös yksi erityisopettaja. Laskelmieni mukaan meille nyt tulisi viisi erityisopettajaa lisää kolmen entisen lisäksi, yhteensä meillä olisi kahdeksan erityisopettajaa. Tämä tarkoittaa noin 12 erityisopettajan vajetta, mikäli jokaiseen tavalliseen luokkaan hajasijoitettaisiin erityisoppilaita.

Laaja-alaisia erityisopettajia, joita koulussamme on kaksi, ei voida laskea tähän resurssiin mukaan, koska heillä on aivan riittävästi töitä ns. tavallisten oppilaiden oppimisongelmien kanssa. Harva tietää, että esim. korjaava puheopetus on kouluissa ajettu alas.

Kuinka on koulunkäyntiavustajien laita? Moni erityisoppilas tarvitsee oman avustajan. Tällä hetkelläkin tavallisissa luokissa on avustamista tarvitsevia erityisoppilaita, koulunkäyntiavustajista on huutava pula. Joka luokkaan pitäisi palkata yksi koulunkäyntiavustaja.

Tavoitteena on, että kaikille oppilaille, myös lahjakkaille, voitaisiin antaa enemmän oman taitotasonsa mukaista opetusta. Oppilasta ei tarvitse siirtää tuen saamiseksi toiseen kouluun, koska omalla lähikoululla on jatkossa resursseja ottaa oppilaan erityisiä tuen tarpeita huomioon. (Vabntaan kaupungin sivuilta)

Lahjakkaiden opetukselle lisätukea? Tämä vaatisi taas lisäresursseja. On aivan selvää, kun luokissa on erityisoppilaita, tuen pääpaino kohdistuu heihin.

Vai onko ajatuksena luoda kouluihin oppiainekohtaisia tasoryhmiä, joista peruskoulun alkuvaiheessa saatiin erittäin huonoja kokemuksia?

Kun erityisoppilaita aletaan urakalla tavallisiin luokkiin ripotella, suunnittelun määrä lisääntyy räjähdyksenomaisesti.

Luokanopettajien ja erityisopettajien pitää tehdä saumatonta yhteistyötä, mikä ei aivan "pyhällä hengellä" onnistu. Suunnittelu vaatii aina aikaa ja aika maksaa.

Jotta kaikki hyöty opetuksesta saadaan irti, pitää tehdä yhteistyötä erityisoppilaan vanhempien kanssa. Henkilökohtaisia oppimisen ja kasvun suunnitelmia pitää tehdä yhdessä ja päivittää niitä.

Mistä löydämme ajan suunnitteluun?

Jo nyt luokanopettajien päivät ovat pitkiä. Oppituntien aikana ei voi suunnitella, vaan työ jää tehtäväksi koulupäivän jälkeisille tunneille. Viime vuosina opettajienkokousten määrä ja käsiteltävien asioiden määrä ovat lisääntyneet rajusti. Ei ole mitenkään poikkeavaa, että perinteisten opettajienkokouksiin kuluu parisen tuntia per viikko. Samaan aikaan opettajia kehotetaan luokka-astekohtaiseen suunnitteluun.

Tiedän, että peruskoulujemme opettajisto on korkeasti koulutettua, motivoitunutta ja tunnollista. Mutta jossain vaiheessa kamelinselkä taittuu, ja osa opettajista uupuu. Tiedän pari erityisopettajaa, jotka väsyivät jatkuvaan palaveeraamiseen, mikä vei voimia varsinaiselta opetustehtävältä. He uupuivat ja joutuivat lopettamaan työt ennen aikojaan.

Ovatko kunnat työnantajina valmiita maksamaan lisäpalkkaa, kun opettajien työmäärää kasvaa?

Suunnittelussa ei ole otettu huomioon koulujen tiloja. Kouluissa ei ole riittävästi pienryhmäopetustiloja. Kun kouluumme alueellisesti keskitettiin erityisluokkia, joita parhaimmillaan oli viisi, nyt kolme, kaikki erikoisluokat pantiin tavalliseen luokkakäyttöön. Meillä ei ole enää kirjastoa, kuvataide-, musiikki- tai englannin luokkaa. Oppilaat joutuvat piirtämään tai maalaamaan luokan lattialla, musiikinmaikat väsyvät soittimien rahtaamiseen ympäri koulua.

Nykykoulurakennuksia ei ole suunniteltu pienryhmäopetukseen. Isoihin kouluihin tullaan varmasti tekemään muutamia erityisluokkia myös tulevaisuudessa. Kouluja tullaan saneeraamaan ja uusi tiloja tullaan rakentamaan, mikä tulee kalliiksi.

Tarkoitus on tehdä erityisopetuksesta aiempaa joustavampaa niin, että lapset voisivat olla välillä isossa luokassa ja välillä pienessä ryhmässä. (Ilkka Kalo)

Onko erityisoppilaan hyppyyttäminen järkevää? Lapset tarvitsevat ympärilleen tutun ja turvallisen tilan, erityisoppilaalle oman opettajan merkitys on suuri. Erityisoppilas hukkuu helposti suureen ryhmään.

Luokanopettajille sälytetään kovasti uusia tehtäviä. Esim. kouluihin ei enää palkata englanninopettajia eläkkeelle lähtevien tilalle. Tulevaisuudessa alakouluissa englantia opettavat luokanopettajat. Näyttää siltä, että meihin luotetaan sokeasti.

Liikumme nyt vaarallisilla ja arvaattomilla vesillä. Melkoista riskinottoa.

Pikkutytöistä pikkuhutsuja

Iltalehti 8.9.

TV-katsojat kauhistuivat: 3-vuotias lapsimissi puettiin prostituoiduksi

Televisiokanava TLC on saanut valtavan palauteryöpyn lasten kauneuskilpailusta kertovan Toddlers and Tiaras (Taaperoita ja tiaroja) -sarjan jaksosta. Katsojat järkyttyivät kohtauksesta, jossa 3-vuotias Paisley tepastelee catwalkilla ilotytöksi puettuna.

Tytön minihame, pitkät saappaat ja vatsan paljastava toppi on kopioutu Julia Robertsin Pretty Woman -elokuvassa käyttämästä asusta. Roberts esitti filmissä Vivian-nimistä prostituoitua.

Ohjelmassa näytetään myös kauneuskilpailun yleisöä. Heistä moni on pikkuneidin asusta innoissaan, mutta näky myös järkyttää.

- Julia Roberts näyttelee Pretty Womanissa ilotyttöä. En ikinä tekisi tuollaista pienelle tytölleni. En ikinä, päivittelee yksi äiti. Hänen mukaansa lapsimissien vanhemmat saavat jo muutenkin tarpeeksi kielteistä palautetta, ja tällaiset tempaukset tuhoavat heidän mainettaan entisestään.

Ymmärrän äitejä, jotka pukevat tyttäriään pikkuprinsessoiksi. En millään ymmärrä äitejä, jotka pukevat tyttäriään pikkuhutsuiksi.

Joskus vanhemmat sallivat 10-13 -vuotiaat pikkutyttönsä tulla kouluun "täydessä sotisovassa" meikkeineen, pissarajaminihameineen ja mustine sukkineen. Kyllä lapsien pitää saada olla lapsia myös pukeutumisessa. Olen alkanut ymmärtää maita, joissa käytetään asiallista koulupukua.

TV alkaa olla korahteleva ja sairas.

Käytetään melkein mitä keinoja tahansa katsolukujen tähden, tarkoitus pyhittää keinot. Suomen television sairain esimerkki taitaa olla "Big Brother", joka on samalla yksi suosituimmista lasten- ja nuortenohjelmista. TV on pullollaan nöyryytysohjelmia. Tulee mieleen keskiaikaiset jalkapuut, silloin sentään syljeskeltiin rehdisti ihmisten päälle, todennäköisesti syystä. Nyt ihmiset menevät televisioon vapaaehtoisesti syljettäviksi.

Opettaja, kysy huviksesi, kuinka moni luokkasi oppilas katsoo säännöllisesti "Isoa Veljeä". Voit yllättyä.

Kun alakouluikäinen oppilas pukeutuu pikkuhutsuksi, opettajan on hyvin vaikeaa ottaa asiaa puheeksi. Oppilas ei pidä ollenkaan, jos opettaja alkaa päsmätä pukeutumisesta. Vielä vaikeampaa minun on puhua asiasta tytön äidille, joka on synnyttänyt ja kasvattanut ko. tytön. En kehtaa.

Pitäisikö kouluille luoda jonkinlainen pukeutumiskoodisto? Mikä on sopivaa mikä ei?

Leikki loppuu nyt!

YLE 7.9.

Lapsuuden leikki katkeaa lyhyeen

Suomalaiset lapset lopettavat leikkimisen kaksi vuotta aikaisemmin kuin muissa Skandinavian maissa, mikä aiheuttaa sosiaalisia ongelmia ja taipumusta väkivaltaisuuteen, väittää kirjailija Jukka Laajarinne. Myös pakkoharrastaminen ja suorittaminen pitäisi Laajarinteen mukaan muuttaa piristäväksi ja mukavaksi vapaa-ajan toiminnaksi.

Yhteiskunnassa, joka kannustaa lasta leikkimään ja etsimään sekä nuorta kritisoimaan, kehittyy aikuisia, jotka harrastavat, etsivät sekä kehittävät itseään koko elämänsä ajan. Leikkiminen kielletty – kontrolliyhteiskunnan lapset -kirjan kirjoittaja Jukka Laajarinne ei usko, että leikkimiseen kannustetaan tarpeeksi.

- Leikkimiseen kannustamisessa ollaan heikoilla. Lapset lopettavat Suomessa leikkimisen kaksi vuotta aiemmin kuin muissa Skandinavian maissa. Samaan aikaan lapset kokevat lapsuuden loppuvan.

Laajarinne tietää tutkimuksia, joiden mukaan niillä lapsilla, jotka lopettavat leikkimisen muita aikaisemmin, on muita enemmän sosiaalisia ongelmia ja taipumusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

 - Leikin lopettaminen aikaisin on siis todella huolestuttavaa, Laajarinne toteaa.

Nyt tunnen pistoja sydämessäni, touche, kuten varmaan monet muut vanhemmat.

Nuorimmaiset kaksi lastani ovat juuri tätä kirjoittaessani jokakeskiviikkoisella pianotunnillaan. Poikani valittelee silloin tällöin ennen tuntia, "miks mun pitää sinne mennä, mä haluun leikkiä mun kavereiden kaa".

Haastattelututkimuksista käy ilmi, että esimerkiksi soittamista harrastavat lapset kuvailevat harrastustaan puurtamiseksi tai raatamiseksi tai muilla sellaisilla termeillä, joita aikuiset käyttävät työelämästä. Lapsille koulu on jo pakkosuorittamista, joten vapaa-ajan pitää olla rentouttavaa ja kivaa.

Hyvin harva on mikään ihmelapsi, pikkumozart,  joka oppii soittamaan lähes itsestään. Minäkin mietin usein, teenkö väärin, kun tungen poikani puolipakolla pianotunnille. Hänestä tuskin tulee muusikkoa. Toisaalta tiedän monia aikuisia, joista on väärin, kun he eivät päässeet pianotunneille tai heitä ei kannustettu mihinkään.

Minusta on oikein, että lapselle tarjotaan mahdollisuuksia. Myöhemmin osa karsiutuu ajan puutteen takia pois.

Vanhin tyttäreni oli 10-12 -vuotiaana himoharrastaja, kuvataidekoulua, pianotunteja, partiota ja korista. Ensin putosi partio, sitten piano, lopulta myös koris (yhteistreenejä oli 5 kertaa viikossa, yksilötreenit, pelit ja turnaukset päälle). Kuvataide jäi jäljelle, pianonsoitostakin perusteet ja vähän päälle. Nuorena aikuisena hänelle on harrastuksistaan ollut paljon hyötyä ja iloa. Hän ensin opiskeli muotoilijaksi. Nyt hän aloitti Ope Art opinnot Savonlinnassa, taide- ja luokanopettajan tutkinnot. Opettajana hänellä tulee olemaan valtavasti iloa lapsuuden harrastuksistaan.

Vanhempien on löydettävä kultainen tasapaino leikin ja harrastusten suhteen. Porrastus on hyvä keino. Aloitetaan harrastus yksi kerrallaan, vaikka parin vuoden välein. Aivan joka päivä ei tarvitse harrastaa.

Leikkimiselle on annettava aikaa, koska lapsi oppii leikkiessään.

Lasten viikkokalenteria ei pidä aivan täyteen harrastuksilla tukita, muuten harrastamisesta tulee pakkopullaa ja suorittamista. Lapsen aikakäsitys on erilainen kuin aikuisen. Lapsi tarvitsee tyhjää aikaa ja tilaa olla. Aikuisesta joskus voi näyttää, että lapsi ei tee mitään tai tekee jotain hyödytöntä.

Kaikki muistavat oman lapsuutensa yksinäiset tyhjät tilat. Kuinka tärkeitä ne olivatkaan.

Muistan hyvin, kuinka kolme-neljä -vuotiaana istuskelin synnyinkotini Vanhalan (joka sijaitsi Haminan Pampyölissä Lalunmäellä) riihen takana kallionkumpareella. Kaivelin sammalta ja löysin vanhoja taottuja nauloja ja keräilin niitä pinoihin. Muistan kuuman kesäpäivän hajut, sammalen hajun, riihen tervan hajun. Kävyillä jaksoin leikkiä pitkiä toveja, lampaita, lehmiä ja karsinoita. Muurahaispesän touhua vasta hauska olikin seurailla. Ei siinä aikuista tarvittu.

- Lapsilla on oma elämänsä eikä heistä tarvitse tehdä jonkin alan erikoisosaajia. Meidän ei tarvitse toteuttaa omia unelmiamme lastemme kautta. Jos annamme lapsille mahdollisuuksia erilaisiin harrastuksiin ja kokeiluihin, voi olla, että sieltä löytyy mukava elämäntapa jonkin harrastuksen myötä.

Viisasta puhetta Jukka Laajarinteeltä.

Satua ja fantasiaa ei saa unohtaa.

Lapsille pitää kertoa satuja ja tarinoita. Ne ovat lasten elämänruokaa ja kasvualustaa. Mielikuvitusta pitää ruokkia.

Kesällä omat lapseni ovat aina saaneet elää kuin ellunkanat, silloin ei harrasteta yhtään mitään. Leikitään vaan, joko mökillä tai kotona.

Nykykoululaisilla on yksi paikka päivässä, jolloin he elävät vapaata, valvomatonta elämää: koulun jälkeiset muutamat tunnit ennen kuin vanhemmat tulevat päsmäämään ja sotkemaan lasten frendileikit. Olen monta kertaa miettinyt, ovatko presidentinrouva Koiviston lanseeraamat koulujen iltapäiväkerhot 1.-2. luokkalaisille ylipäätään tarpeellisia. Nyt se viimeinenkin päivittäinen lasten "vapaa mehuhetki" on tuhottu.

Lapsetkin ovat ihmisiä. Antaa heidän joskus olla.

Koulubunkkereita?

Olen kotona vahtimassa kuume- ja oksennustaudissa olevaa poikaani, joka makoilee nyt sohvalla television lasten aamusarjoja katsellen. Niitä sarjoja tulee joka kanavan tuutilta, televisio taitaa olla kaikkien kymppiaamuun lähtevien koululaisten lastenvahti.

YLE 5.9.

Koulujen turvasuositukset eivät ole edenneet

Koulujen turvallisuutta koskevat suositukset ovat jääneet pitkälti toteutumatta. Sisäministeriön työryhmä esitti Jokelan ja Kauhajoen kouluampumisten jälkeen useita toimenpide-ehdotuksia, joita kunnissa ei kuitenkaan ole otettu käyttöön. Selityksenä on se, että kyse on vain suosituksista.

Puijonsarven koulu Kuopiossa hohkaa uutuuttaan. Vasta muutaman viikon käytössä olleessa rakennuksessa on tallentava kameravalvonta ja ulko-ovissa olevat sähkölukot estävät sisäänpääsyn oppituntien aikana.

Koulujen oppimisympäristöstä on yhä useammin kuitenkin pyritty tekemään myös mahdollisimman avara ja läpinäkyvä. Lopputulos on juuri sellainen, mikä Jokelan ja Kauhajoen ampumatapausten jälkeen on turvallisuuden näkökulmasta koettu ongelmalliseksi.

Kuopion kaupungin tilahallintopäällikkö Erkko Helin toteaa, että avarat ja valoisat tilat sotivat koulurakentamisesta annettuja suosituksia vastaan.


Koulurakennukset pitää suunnitella pedagogian ehdoin, mikä ei tarkoita, että turvallisuusnäkökohtia ei oteta huomioon. Bunkkereita kouluista ei saa kuitenkaan tehdä.

Vallalla on näkemys, että turvallisuus tulee asuinalueita eriyttämällä, valvontakameroita ja turvamiehiä lisäämällä. Kohta varmaan tulee suosituksia, että joka ukko on varustettava koti- tai koulurynkyllä. Pura ja kasaa.

Kouluissa on päivitetty turvallisuusohjeita, poistumisharjoituksia on treenattu ja trimmattu. Mutta mikään järjestelmä ei estä häiriintynyttä nuorta tekemästä koulurynnäkköä ja ammuskelemesta summittaisesti.

Elämme avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Suomi ei ole Pohjois-Korea.

Kuopion kaupungin tilahallintopäällikkö Erkko Helin toteaa, että avarat ja valoisat tilat sotivat koulurakentamisesta annettuja suosituksia vastaan.

Näin varmaan on. Mutta epäviihtyisät betonibunkkerikoulut lisäävät oppilaissa aggressiivisuutta, halutaan rähjätä ja sotkea. Avaruus ja valoisuus lisäävät viihtyisyyttä, viihtyisyys lisää yleistä huolehtimista.

Suurin osa Suomen kouluista on vanhaa rakennuskantaa. On hyvin vaikea tehdä itse koulurakennuksille mitään. Uudet koulut pitää rakentaa ottamalla turvallisuusnäkökohdat huomioon, mutta luokista ei saa tehdä pimeitä keinovalossa lilluvia luolia.

Muutenkaan kouluarkkitehtuuri ei ole Suomessa kovin kehittynyttä, talous painaa koulujen suunnittelussa niin paljon. Kaikki mitataan neliömetreissä. Rakennusvaiheessa arkkitehdin kanssa pitäisi mukana olla kokenut opettajapari. Kouluista puuttuvat nykyaikaiset ryhmätyötilat ja erikoisluokat, varastotilat ovat lähes joka koulussa surkeat, näyttämöt nousevat lattiasta ja pihat ovat ankeat. Ulkoapäin monet koulut näyttävät teollisuushalleita.

Yleistä turvallisuutta voidaan parantaa vain yhteiskunnallisilla toimilla.

Parin viime vuosikymmenen politiikka on johtanut kansankerrosten eriytymiseen toisistaan. Suomesta on tullut selkeä luokkayhteiskunta:

1. Kasvava ja muista eriytyvä yläluokka
2. Kutistuva keskiluokka, jolle on sälytetty yhteiskuntavastuu
3. Kasvava köyhälistö

Politiikka yhteiskuntajaon muodostumiseen on ollut hyvin pitkäjänteistä ja tarkoituksellista, mihin suomalaiset reagoivat vahvasti viime eduskuntavaaleissa. Persut saivat valtaisan jytkyn huolimatta siitä, että äänestysprosentti oli matala. Persujen äänet olivat siirtymää, suurin osa köyhistä ei äänestänyt tälläkään kertaa.

Tulevaisuudessa suureksi ongelmaksi tulee muodostumaan kasvava köyhälistö.

Ensimmäisen polven uusköyhät työttömät elävät ahdistuneina ja toivottomina, he eivät viitsi edes äänestysuurnille mennä. Tutkijat ovat todenneet, että Suomessa köyhyys alkaa periytyä. Köyhien perheiden pojat kasvavat koko ajan, kaikki heistä ei jää koteihin tai baareihin peukaloitaan pyörittelemään.

On odotettavissa päämäärätöntä liikehdintää ja väkivaltaa, toisaalta voidaan odottaa myös selvää yhteiskunnallista kuohuntaa, jopa kotikutoista terrorismia. Malleja ei tarvitse kaukaa hakea.

Peruskoulun merkitys tulevaisuuden tasaavana tekijänä on todella suuri, suurempi kuin uskommekaan.

Kouluruokaa on tarjottava, ja sen on oltava riittävää ja ravitsevaa. Kouluterveydenhoitoa on kehitettävä. Kaikille on annettava mahdollisuus kunnolliseen peruskoulutukseen ja opiskeluun. Köyhien lapsille ja nuorille on annettava ponnahduslauta parempään elämään, on kertakaikkiaan yritettävä estää köyhyyden periytyvyys.

Lohduttomuuden ilmiöitä näkee yhä useammin. Pari viikkoa sitten menin hautajaisiin, päiväsaikaan ja arkena. Piipahdin kauppakeskus Myyrmannissa ja hyppäsin junaan. Myyrmäki ei ole Suomen toivottomimpiä alueita, päinvastoin. Mutta niin vain kauppakeskuksessa ja sen ympäristössä ja asemalla pyöri tavallisten eläkeläisten lisäksi kaikenmaailman heilujaa, paljon alkoholia, ilmeisesti myös huumeita. Heilujat olivat nuoria miehiä.

On aivan varma, että kaikki tulevaisuuden köyhät nuoret miehet eivät pakene alkoholiin tai huumeisiin. He nousevat tavalla tai toisella.

Yhteiskunta, joka vastaa ongelmiin aseilla, bunkereilla ja turvamiehillä, joutuu pahaan kierteeseen. Koulujen on annettava toivoa.

Vakoiletko sinä lastasi?

Yllä oleva kuva on hauska. Löysin sen hakusanalla "radar".

Olio kuvannee päätäitä. Oman luokkani solusta löytyi viime viikolla päätäitä, joten meillä on nyt täivaara. Täitä tulee säännöllisin väliajoin, kerran tai kaksi vuodessa. Laitoin Wilmaan viestin, että päähineet kannattaa jättää kotiin.

Samalla kuva on oiva vinkki kaikille alkuopettajille. Eikun päätäitä kaikki joukolla virkkaamaan!

Kauppalehti 5.9.

Perhetutka-palvelu kertoo lapsen sijainnin

Viiden euron kuukausimaksulla toimiva palvelu paikantaa kaikki matkapuhelimet operaattorista riippumatta. Tarkimman sijainnin palvelu ilmoittaa taajamissa ja kaupunkien keskustoissa, missä matkapuhelinverkkojen tukiasemia on tiheämmässä kuin maaseudulla.

- Käyttäjät ovat enimmäkseen pienten koululaisten äitejä, jotka tarkistavat töistä käsin, onko lapsi päässyt koulusta kotiin, kertoo Fambit Oy:n toimitusjohtaja Pertti Kasanen.

Uudella palvelulla on vasta kourallinen käyttäjiä, mutta Kasanen uskoo sen menestyvän.

- Ranskassa vastaavalla palvelulla on 150 000 käyttäjää. Suomessa voisi olla muutama kymmenen tuhatta ihmistä, jotka tarvitsevat Perhetutkaa.

Yksityisyyden suojasta huolestuneet ovat pohtineet keskustelupalstoilla, onko moraalisesti oikein seurata läheisensä liikkeitä.

- Yleensä keskustelut päättyvät siihen, että lastensa hyvinvoinnista vastuussa oleva huoltaja huomauttaa, ettei paikantaminen ole kyttäämistä vaan huolehtimista, Kasanen sanoo.

Minua oudostuttaa moiset palvelut. Pidän Perhetutkan käyttöä kyyläämisenä. Kun luin Kauppalehden jutun, aloin heti pohtia asian moraalista puolta kuten monet muut.

Onko oikein seurata läheisensä liikkeitä? Ymmärrän hyvin, jos muistihäiriöistä vanhusta seurataan matkapuhelinta paikantamalla.

Mutta entä terveet lapset? Minkälaisen kuvan antaa perheestä, jos lasta aletaan kytätä jo ekalla luokalla? Lapseen ei luoteta. Mitä vanhemmat tekevät sitten, kun lapsi on vaikeassa murrosiässä? Palkataan perään yksityisetsivä?

Loppujen lopuksi koulumatkat ovat melko yksinkertainen asia opettaa lapselle. Muutaman kerran isä tai äiti taluttaa lapsen kouluun ja takaisin ennen koulun alkua. Opetetaan lapselle koulumatkan vaaranpaikat. Näin on tehty iät ja ajat.

Monet vanhemmat eivät luota lapsensa kykyyn selvitä yksinkertaisistakaan asioista kuten koulumatkasta. Kyysätään lapset kouluun, vaikka matka on lyhyt. Toiminta on paitsi epäekologista myös vaarallista. Aiheutetaan vaaratilanteita koulun tuloteillä ja piha-alueen läheisyydessä.

Omat nuorimmaiset lapseni ovat kolmannella ja neljännellä luokalla. Joka kerta, kun on vanhempienillan yhteistilaisuus koulun juhlasalissa, koulun rehtori pyytelee kauniisti, etteivät vanhemmat toisi lapsiaan koulun pihaan autoilla. Tuloalue on ahdas ja vaarallinen.

Pyynnöistä huolimatta lapsia tuodaan kouluun autoilla, vaikka koulumatkat ovat lyhyitä. Voi olla, että jonain päivänä kosahtaa.

Pikkukoululaisia kyysätään ja vähän vanhemmille lapsille ostetaan mopoja ja mopoautoja. Ikään kuin lapset eivät osaisi liikkua omin jaloin. Käveleminen ja pyöräily kasvattavat kuntoa.

Lasten ylenmääräinen kyysääminen  ja kyttääminen tuo minulle mieleen amerikkalaisen elämäntavan. Ilmeisesti me katsomme liikaa jenkkisarjoja televisiosta ja samaistumme heidän elämäänsä vaaratilanteita myöten.

Joitain lapsia pitääkin oikeasti kytätä, mutta heidän vanhempansa viisveisaavat. Lapset pyörivät ostareilla ja assoilla yömyöhään.

Kyttääminen (lue: ylihuolehtiminen) kohdistuu vääriin lapsiin, heihin, jotka muutenkin osaavat ja pärjäävät. Pitää aina muistaa, että kyllä ne lapset ennekin osasivat kulkea koulumatkansa. Maaseudulla kuljettiin jalan tai hiihtäen pitkiäkin matkoja, kaupungeissa käytettiin bussia ja ratikkaa.

Miten ihmeessä nykylapset olisivat avuttomampia kuin ennen? Taitaa olla, että me itse teemme lapsistamme avuttomia.

Lukihäiriöt selville jo ennen koulun alkua

Hesarin paperiversiosta pikku-uutinen, joka voi olla monelle lapselle suuri...

HS 4.9.

Lasten lukivaikeuksia voidaan arvioida jo alle nelivuotiailta

Uusi arviointimenetelmä selvittää lapsen tarpeen erityistukeen jo ennen erityiskoulua.

Lasten lukemisen ja kirjoittamisen (luki) vaikeuksia voi arvioida jo 4-5 vuoden iässä. Arviointeja voi tehdä puolen vuoden välein sen jälkeen, kun lapsi on kolme ja puoli vuotta vanha.

Jyväskylän yliopistossa on kehitetty uusi arviointimenetelmä, joka antaa tietoa lapsen valmiuksista. Yliopiston Niilo Mäki -instituutti julkaisi siitä oppaan.

Tutkimuksen mukaan noin joka kymmenes lapsi (6-12 prosenttia) tarvitsee erityistukea oppiakseen lukemaan ja kirjoittamaan. Juuri lukihäiriöt aiheuttavat lapsille eniten oppimisvaikeuksia koulussa.

Tutkimukset vahvistavat, että perimällä on osuutensa lukivaikeuksiin. Niitä voidaan lievittää yksinkertaisten harjoitusten avulla.

Lukemaan oppimisen (ja lukemisen opettamisen) ongelmat tulivat minulle hyvin ajankohtaisiksi, kun opetin ekaa luokkaa kaksi vuotta sitten. Opettajan on äärimmäisen vaikeaa päätellä, onko kyse lukemisen oppimisen viivästymisestä tai lukihäiriöstä.

Ennen kuin lapsen lukihäiriö on kunnolla määritelty, koulussa on kulunut aikaa sellaiset pari-kolme vuotta. Uusi arviointimenetelmä auttaa lukivaikeudesta kärsivää lasta valtaisasti. Lasta voidaan auttaa jo ennen kouluun tuloa.

Koulussa ei enää  tarvitse arvuutella paria vuotta, vaan tieto on selvä jo lapsen tullessa kouluun. Opettajat pääsevät suoraan hommiin.

Olen huomannut, että monet vanhemmat huomaavat lapsensa lukihäiriön aikaisemmin kuin opettajat. Koulussa lapsi voi hukkua pulpettiinsa, kun taas kotona isä ja äiti joutuvat painimaan kunnolla lapsensa kanssa lukemisen opettelussa.

Arviointikeskusteluissa on tullut ilmi, että ne vanhemmat, joilla itsellään on lukihäiriö tai ollut kouluaikana ongelmia lukemisen oppimisessa, tajuavat asian helposti. Arkikokemukset vahvistavat tutkimukset, joilla on osoitettu, että perimällä on osuutensa lukivaikeuksiin.

Suomalainen esikoulujärjestelmä on ilmeisen tehokas, sillä monet lapset osaavat lukea jollakin tasolla jo tullessaan kouluun. Koulussa lukemisen oppimiseen on aina kiinnitetty suuresti huomiota, periksi ei ole annettu. Suomessa kaikki lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan toisin kuin monissa ns. sivistysvaltioissa kehitysmaista puhumattakaan.

Meillä kyse on lukemisen laadusta, hauki-on-kalasta lukemisen ymmärtämiseen.

Kouluruualle laatustandardi

Iltalehti 2.9.

Kysely: Viron koululaiset kärsivät nälästä

Viron talouden syvä sukellus kasvatti nälkäisten koululaisten määrää.

Viime vuonna tehdyssä kyselyssä 16 prosenttia kouluikäisistä kertoi menevänsä illalla nukkumaan nälkäisinä. Vastaava luku vuonna 2006 oli 11 prosenttia.

Kansallisen terveysinstituutin tutkija Katrin Aasvee arvioi luvun kertovan köyhyyden lisääntymisestä.

- Koulussa tarjottava ilmainen lämmin lounas on monille teineille ainoa ateria, jonka he saavat, Aasvee sanoo.

Olisi hienoa, jos Suomessakin joku tekisi vastaavan tutkimuksen. Meilläkin köyhyys on lisääntynyt. Voi olla, että kouluateria joillekin lapsille on se päivän ainoa lämmin ateria.

Suomessa lapset ovat eriarvoisessa asemassa kouluruuan suhteen, mikä on ällistyttävää.

Kouluruokaan oppilasta kohden käytettävä raha vaihtelee suuresti asuinpaikasta riippuen. Ruoka voi maksaa yli puolet vähemmän kuin naapurikunnassa. Jossain kunnassa on enemmän puuro- ja mehukeittopäiviä kuin jossain toisessa. Säästöä saadaan aikaan myös heikentämällä esim. salaattien laatua, porkkana- tai kaaliraastetta viikosta toiseen.

Miksi mikään taho ei määrittele kouluruuan tasoa?

Olisi luotava jonkinlainen kouluruuan laatustandardi. Pitäisi määritellä, kuinka paljon rahaa per oppilas ruokaan päivittäin käytetään. Kouluruuan tasoa valvottaisiin vaikka pistokokein kuten ravintoloidenkin ruuan tasoa valvotaan. Kouluruokaa syödään taatusti enemmän kuin ravintolaruokaa.

Ilmainen kouluruokailu on tasa-arvon tae. Kun vatsa kurnii, on vaikea keskittyä opiskeluun.

Kadonneen tasa-arvon metsästys

HS 1.9.

Opetusministeri huolissaan: Koulutus periytyy vahvasti

Opetusministeri Jukka Gustafssonin (sd) mukaan suomalaisessa koulutuksessa ei toteudu tasa-arvo.

Hän perustelee näkemystään muun muassa sillä, että koulutus periytyy vahvasti. Yliopistoihin pääsee 60 prosenttia yliopistossa koulutettujen vanhempien lapsista, mutta vain 15 prosenttia muista lapsista.

Gustafsson muistuttaa myös, että heikoimmissa suomalaiskouluissa oppilaat jäävät jälkeen noin 2,5 kouluvuotta verrattuna niihin kouluihin, jotka menestyvät parhaiten.

"Ylimpien sosioekonomisten ryhmien lapset ovat puolestaan noin puolitoista vuotta edellä alimpien sosioekonomisten ryhmien lapsia."

Gustafssonin mukaan hallitus pyrkii lisäämään koulutuksellista tasa-arvoa Suomessa.

"Hallitus aikoo vähentää koulutuksen periytyvyyttä, kaventaa sukupuolten välistä eroa koulusaavutuksissa ja estää peruskoulujen eriytymisen", luetteli Gustafsson puheessaan Tampereen yliopiston lukuvuoden avajaisissa torstaina.


Aika kova on tavoite hallituksella, vähentää koulutuksen periytyvyyttä. Koulutuksen periytyvyydellä on selvä yhteys ihmisen geneettiseen perimään.

Kasvatusalan ihmiset ovat lähes poikkeuksetta kasvatusoptimisteja. Niin pitääkin olla.

En ole kasvatustieteilijä, mutta opiskellessani yksi mieleenpainuvimmista kurssikirjoista oli herran Eysenck kirjoittama. Kaivelin kirjahyllyäni löytääkseni ko. teoksen, mutta en löytänyt. En muista enää kirjan nimeä.

Eysenckin kirjan idea oli siinä, että oppimistuloksiin vaikuttaa ihmisen perimä oikeastaan enemmän kuin mikään muu. Gustaffsonin tavoite vähentää koulutuksen periytyvyyttä on siitä huolimatta ylevä, vaikka todennäköisesti niistä lääkärin lapsista tulee herkemmin lääkäreitä kuin muista.

Suurin uhka koulutukselliselle tasa-arvolle on kasvavat alueelliset erot. Voidaan syystä puhua alueellisesta koulutuksellisesta epätasa-arvosta.

Suomen kuntatalous voi erittäin huonosti. Kunnat kustantavat peruskoulutuksen.

Perussyy kuntatalouden heikkoon tilaan on tasaverotukseen siirtyminen. Nytkin, ennen kuin tupo-neuvottelut ovat edes alkaneet, ehdotellaan, että valtionverotuksessa tullaan apuun. Se merkitsee sitä, että valtio tuloveroaan alentamalla osallistuu yritysten palkanmaksuun.

Kun valtionvero alenee, äyripohjainen kunnallisvero nousee.

Kunnallisvero, kuten välilliset verot, on tasaveron luonteinen. Kunnallisveroa ei voida nostaa ylettömiin poliittisten paineiden takia. Jotkut kunnat kiristävät vyötään nälkäkuoleman partaalle.

Alueellista koulutuksellista tasa-arvoa voidaan parantaa, kun siirrytään piirun verran tasaveroluonteisesta kunnallisverosta takaisin valtionverotuksen suuntaan. Silloin valtio voi ohjata rahojaan tasaavasti kunnille.

Nyt lapset eivät ole tasa-arvoisia, koska asuinpaikka ratkaisee koulutuksen laadun. Näin ei voi olla.

Tietyt piirit huutavat hullunlailla, että valtionveroa on alennettava tupo tupolta, hallitus hallitukselta. Samat piirit herkästi puhuvat yksityistämisen puolesta niin koulutuksen kuin terveydenhoidonkin osalta. Sellainen tie on epätasa-arvon tie.

Silloin hyvintoimeentulevat ihmiset jylläävät - vrt. yksityiskoulut ja työnantajien kustantamat yksityislääkärit. Köyhä kolmannes kansanosa jää nuolemaan näppejään. Heidän lapsensa sullotaan rapautuviin julkisiin kouluihin.

On pohjoismaisen yhteiskuntamallin puolustuksen aika.

Olen pohtinut peruskoulutuksen rahoitusta aika paljon. Kohta olemme umpikujassa.

Yksi ratkaisu koulutuksellisen tasa-arvon suhteen voisi olla, että siirryttäisiin valtion rahoittamaan peruskoulutukseen.

Läheskään kaikilla kunnilla ei ole kykyä rahoittaa kunnollista peruskoulutusta. Vähennettäisiin kunnallisveroa ja nostettaisiin valtionverotusta.

Valtion kustantamalla peruskoulutuksella on muitakin tehohyötyjä. Ajatellaanpa vaikka opetussuunnitelmia tai oppilasarviointia. Kaikissa Suomen kunnissa suhteellisen lyhyin väliajoin kaikki Suomen maikat valjastetaan tekemään koulukohtaisia tai kunnallisia opetussuunnitelmia. Sama koskee oppilasarviointia. Valtaisaa tehotonta tyhjäkäyntiä! Samoja asioita pyöritellään ympäri Suomea valtaisalla joukolla. Tyhjäkäynti on pois opettajien perustehtävästä, lapsien opettamisesta ja kasvattamisesta.

Valtiollisessa mallissa opetus- ja muut suunnitelmat voitaisiin hoitaa keskitetysti, mikä vähentäisi tätä ylenmääräsitä kunnallista byrokratiaa, mikä nyt on vallalla. Pitää ottaa huomioon myös, että joka pikkukunnalla ei ole edes henkisiä resursseja kaikenmaailman massiivisten opetussuunnitelmien rustaamiseen.

Valtio voisi säästää valtaisasti opetusalan resursseja miettimällä opetusmateriaaleja uudella tavalla. Nyt jokainenn pikkupulju tunkee markkinoille surkeita huonosti mietittyjä opetusmateriaaleja. Keskitetyillä toimilla saataisiin oppimateriaalisäästöjä ja pitkäjänteisyyttä oppimateriaalien suunnitteluun ja kustantamiseen.

Kuvitellaanpa tietotekniikkaa, joka kunnassa leikitään eri ohjelmilla ja tietokonevarustus kouluissa on erilainen. Melkoista epätasa-arvoa! Valtio voisi päättää, että siirryttäisiin ilmaiseen Linuxiin ja Linux-pohjaisiin materiaaleihin ja alettaisiin käyttää ilmaista pilviteknologiaa. Voitaisiin jopa kehittää edullinen ja kestävä ja telakoituva kotimainen kannettava koulutietokone. ATK-luokkapohjaisen opetuksen aika alkaa olla ohi, joka luokasta pitäisi saada "tietokoneluokka".

Kuntien kouluvirastot lopetettaisiin, siirryttäisiin puhtaisiin koulukohtaisiin budjetteihin. Koulujen rehtorit ja apulaisrehtorit ja johtoryhmät saisivat pyörittää koulua järkevästi. Kun säästettäisiin tai toimittaisiin järkevästi, säästetty raha säilyisi koulun budjetissa ilman kalenterivuosisudenkuoppaa eikä raha siirtyisi takaisin pohjattomaan kuntatalouteen.

Lahjakkaiden vanhempien lahjakkaat lapset

jessicambabyblog.blogspot.com

HS - STT 1.9.

Lahjakkaat jäävät vähälle huomiolle koulussa

Lahjakkaita oppilaita ei asiantuntijoiden mukaan tueta kouluissa tarpeeksi. Lahjakkaat oppilaat voivat turhautua ja siksi alisuoriutua koulussa, jos koulunkäynti on heille liian helppoa.

"Kouluissa osataan hyvin ottaa heikompien tarpeet huomioon, mutta Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että hyvät pärjäävät ilman erityistukea. Niin he usein pärjäävätkin, mutta eivät kyllä kehity niin hyvin kuin voisivat", harmittelee opetusneuvos Pirjo Sinko Opetushallituksesta.

Helsingin yliopiston professori Kirsi Tirri kaipaa Suomeen erilaisia kokeiluja, joilla lahjakkaita oppilaita voitaisiin tukea.

"Suomessa tarvitaan lisää suvaitsevaisuutta siihen, että lahjakkaiden tarpeisiin voidaan vastata eri tavoin. Miksei se voisi tarkoittaa omia luokkia tai jopa kouluja", kysyy Tirri.

Opetusalan ammattijärjestön (OAJ) mukaan opettajien aika ei riitä oppilaiden henkilökohtaiseen ohjaukseen suurissa ryhmissä. OAJ tyrmää ajatuksen lahjakkaiden omista kouluista ja vaatii lisää opettajia perusopetukseen.

Suomesta löytyy lahjakkaiden kouluja vaikka millä mitalla, on Sykkiä, Mäkelänrinnettä, Kuvataidelukiota, Sibeliuslukiota, Kalion lukiota...muualtakin kuin Helsingistä löytyy lahjakkaiden kouluja...Kuinka monta erikoiskoulua lahjakkaille pitäisi perustaa lisää?

Ilmeisesti professori Tirri kaipaa Suomeen aikaista valikoitumista amerikanmalliin, lapset eriytetään jo lastentarhaiässä eri koreihin. Mun lapsi kuuluu A-koriin, sun lapsi C-koriin...

Liian varhainen eriytyminen lahjakkuuden mukaan tekee lahjakkaistakin lapsista "putkiaivoja, yhden aatteen ihmisiä", mikä on yhteiskunnan kannalta hyvin vaarallista. Johtajat usein seuloutuvat lahjakkaista ihmisistä, on vaarallista, jos johtajat eivät näe metsää puilta. Päätöksenteko vaatii horisontaalista tietoa monelta alalta.

Loppujen lopuksi todella lahjakkaita ihmisiä on todella vähän. Väitän, että nykyinen erikoiskoulujen määrä Suomen kokoisessa maassa on riittävä. Yhdysvalloissa on helppo kaivaa 250 miljoonan ihmismassasta erikoislahjakkuuksia aivan eri määriä Harwardeihin ja Princetoneihin.

Pienen koululaisen "ylihyppyyttäminen" on turmiollista.

Ihminen on kokonaisuus. Kaikille kuuluu äidinkielet ja matematiikat, historiat ja biologiat, taito- ja taideaineet...

Liian varhainen keskittyminen tekee ihmisestä torson.

Puhutaan oppenheimerilmiöstä. Lahjakas Oppenheimer uppoutui syvälle ydinaseen kehittelyssä. Vasta, kun Hiroshimaan ja Nagasakiin pudotettiin pari kärventävää ydinpommia, hän tajusi, "hei, minun pikkupommini voivat jopa tappaa ihmisiä".

Moni isä tai äiti voi ajatella, että minun pilttini se osaa lukea paukuttaa niin hienosti, että hänet voisi aivan hyvin siirtää suoraan toiselle luokalle. Ei tajuta ihmiseksi kasvamisen olemusta.

Kuinka monta satua tai uskonnontuntia ylihyppyyttämällä lapsi jää paitsi?

Otetan esimerkiksi vaikka liikunta. Oppilas on ylihyppyytetty kouluun kuusivuotiaana. Kaikki taidot ja fyysiset ominaisuudet ovat kuusivuotiaan tasolla. Olen joskus joutunut kantamaan oppilasta jäältä pois, kun hän ei kykene itse sieltä pois tulemaan.

Kaikille maikoille tuttuja ovat tunneilla nukkuvat pikkuoppilaat, jotka on tungettu kouluun liian aikaisin vanhempien harkintakyvyn petettyä.

Sopiva lahjakkuuden seulontaikä on lukioikä. Silloin ihminen on valmis käyttämään omaa harkintaa.

Professori Tirri ja kumppanit eivät ole ottaneet huomioon, että elämää on peruskoulun ulkopuolellakin. Suomessa on aivan loistava musiikki- ja kuvataidekouluverkko. Mikä muu maa on tuottanut asukasmäärään suhteutettuna yhtä suuria määriä huippukapellimestareita tai oopperalaulajia?

Olen blogissani aikaisemmin todennut, että "pyhällä hengelläkö" suomalaiset ovat luoneet koneet ja nokiat ja vaisalat? 

"Kouluissa osataan hyvin ottaa heikompien tarpeet huomioon, mutta Suomessa on yhä vallalla ajattelutapa, että hyvät pärjäävät ilman erityistukea."

Ylläoleva Pirjo Sinkon lausunto ei ole tästä maailmasta, hellan-lettas-sentään. Luulisi opetusneuvoksen tajuavan missä todellisuudessa kunnat koulutointaan rahoittavat.

Opettajat taistelevat tuki- ja jakotunneista, kumeista ja kynänpätkistä. Suomalaiset opettajat opettaisivat ja eriyttäisivät vaikka aidanseipäitä, jos resurssit olisivat kohdallaan. Ammattitaitoa on.

Karu esimerkki omasta koulustani:

Oppilasmäärä laski kesän aikana yllättävästi, melkein kahden luokallisen verran. Jakotunteja jouduttiin vähentämään, viime lukuvuonna ekoilla luokilla oli neljä jakotuntia per luokka, nyt enää yksi. Muille luokka-asteille jäi myös enää yksi jakotunti per luokka.

Onneksi luokkien koot koulussa ovat pieniä. Toinen vaihtoehto olisi ollut pistää pari opettajaa pihalle ja tehdä parille luokkasteelle isoja luokkia. Siitähän riemu olisi revennyt.

Vai oikein ajattelutapa? Huh, huh...

Ja professori Tirrille on todettava, että kyse on jostain aivan muusta kuin suvaitsevaisuudesta.

Tervetuloa todellisuuteen.