Opettajat: Erityisopetuksen integrointi pahimmillaan oppilaan heitteillejättöä
Peruskoulun erityisopetuksen uudistus on alkanut paikoin kangerrellen. Lakimuutos ohjaa kouluja tästä syksystä alkaen järjestämään erityisopetusta entistä enemmän yleisopetuksen yhteydessä. Osa yläkoulujen opettajista kokee, että erityisoppilaat jäävät uudistuksessa heitteille huonon johtamisen ja rahapulan takia.
Yläkoulujen puolella tärkeä uudistus on paikoin alkanut karusti. Lukuisat opettajat eri puolilta Suomea kertoivat YLE Uutisille muutoksen huonosta johtamisesta ja rahapulasta kouluissa. Kukaan ei uskaltautunut haastatteluun kasvoillaan. Tässä on muutama lainaus opettajien sähköpostiviesteistä.
- Meille luvattiin koulutusta ja resursseja, mutta usein oppilas vain tuupataan tavalliseen luokkaan. Integraatio on pahimmillaan laillinen heitteillejättö, kirjoitti yläkoulun erityisopettaja.
Aineenopettaja toisesta yläkoulusta kertoi puolestaan, että erityisopettaja ehtii vain harvoin luokkaan ja koulunkäyntiavustajia on vähän.
- Aikani ja kykyni eivät riitä erityiseen tukeen ja muuhun opetukseen samalla tunnilla, hän totesi.
Harvoin hyvää saa halvalla.
Ettei taas käy niin, että "koulua kehitetään" opettajien selkänahasta? Koulumaailmassa on hyvin tyypillistä, että ensin luvataan ja sitten vedetään matto alta pois.
Muistan hyvin, kun aloitin opettajanuraani Hiekkaharjun koulussa. Hiekkis oli tuntikehyskokeilukoulu. Opettajat rehtori Risto Kalliolan johdolla testailivat innokkaasti erilaisia uusia malleja, kun kokeiluresurssia annettiin riittävästi. Tottakai kokeilun tuloksesta saatiin myönteinen. Kun tuntikehysmallia alettiin oikeasti toteuttaa, ei ollut puhettakaan, että resurssi olisi sama kuin kokeilussa. Sitä pienennettiin alkuperäisestäkin!
(Oletteko koskaan kuulleet epäonnistuneesta koulukokeilusta?)
Vantaalla sanotaan, että lähikouluperiaateuudistus tulee olemaan kustannusneutraali. Jotta integraatio toimisi, pitäisi resurssiin satsata.
Mutta entä sitten, kun kaupungin talous joskus on kuralla? Todennäköisesti silloin suurennellaan luokkia ja integroidut erityisoppilaat pyörivät suuressa joukossa ja opettajat ovat hädissään, kun eivät voi auttaa kunnolla.
Kun päättäjät alkavat runnoa kunnissa säästöbudjetteja, ei siinä paljon lohduta jonkun virkamiehen sanat, "lähikouluperiaate on kustannusneutraali".
Miksi kukaan yläkoulun opettaja ei uskaltautunut YLE:n juttuun omilla kasvoillaan?
Mistä se kertoo? Vallitseeko kuntien koululaitoksissa pelon ilmapiiri? Näin ei saa olla. Pelko ehkäisee kaikenlaisen terveen yhteistyön.
Erityisoppilaiden laajamittainen integraatio vaatii yhteistyötä jos mikä.
Terve yhteistyö kunnissa tarkoittaa myös sitä, että integraatioon panostetaan. Opettajia ei saa jättää yksin.
Minua järkyttää YLE:n uutisen kahden yläkoulun opettajan kokemukset.
Yläkoulun erityisopettajalle luvattin koulutusta ja resursseja, mutta oppilas vain tuupattiin tavalliseen luokkaan. Hän puhuu jopa laillisesta heitteillejätöstä.
Kuka oikeasti uskoo, että lisäkoulutusta tai -resurssia annetaan riittävästi? Suomen kuntatalous on nyt ja pitkään tulevaisuudessa ahdingossa. Koko ajan valtio on siirtänyt tehtäviään kunnille. Valtionveron progressiota ei kohta enää ole, kunnat eivät voi nostaa äyrejään poliittisten paineiden takia. Rahaa ei siis ole.
Aineenopettaja taas toteaa, että hänen aikansa ja kykynsä eivät riitä. Samaan aikaan pitäisi auttaa erityisoppilasta ja opettaa muuta luokkaa.
Luulen, että pian alkaa maikkoja väsyä.
Kuinka voidaan edes olettaa esim. äidinkielenopettaja, joka on omaan oppiaineeseensa innostunut ja vihkiytynyt, pystyy eriyttämään itsensä. Pitäisi opettaa suurimmalle osalle oppilaita peruskielioppia ja joillekin lahjakkaille oppilaille tyylioppia. Samaan aikaan luokassa voi olla oppilas, joka ei saa kunnollisia lauseita aikaan, sanat kirjoitetaan yhteen ja käsialasta ei saa selvää.
Olen pitkään ihmetellyt, että mitä suomalaiselta opettajalta vaaditaan?
Opettajan työnkuvalla ei näytä olevan rajaa. Rinki laajenee koko ajan. Kun tehtäviä lisätään, ei edes palkka nouse. Ministerit ja koulutoimenjohtajat toteavat maireasti, että "suomalainen opettajisto on maailman parhaimmistoa". Olette kuulleet varmaan ko. lauseen useamman kuin kerran. Minä en halua kuulla lausetta enää kertaakaan.
YLE: Rehtori Martti Hellström on syvästi huolissaan erityistä ja tehostettua tukea tarvitsevien oppilaiden eriarvoisuudesta.
- Tämä maa jakaantuu kahtia. Se on jo alkanut ja se tulee syvenemään, jos asiaan ei erityisesti puututa. Nyt tarvittaisiin ripeitä toimia, jotta kunnat jotka jättävät sijaiset palkkaamatta ja muutenkin aliresursoivat koulunsa, saataisiin pysähtymään jokaisen suomalaisen lapsen koulutusoikeuden pyhyyden äärelle, Hellström sanoo.
Suomessa ei ole enää koulutuksellista tasa-arvoa.
Vanhemmat luulevat lähettäessään sirkeäsilmäisen ekaluokkalaisensa koulutaipaleelle, että lapsen opetukseen sijoitettu summa on sama kuin muualla. Läheskään kaikki eivät ole huomanneet, että lapset saavat eritasoista opetusta riippuen siitä, missä kunnassa lapsi asuu. Edes kouluruaan taso ei ole taattu. Joka kolmannessa kunnassa rikotaan räikeästi lakia, kun koululaisten säännöllisiä terveystarkastuksia ei järjestetä.
Kuinka käy köyhän kunnan erityisoppilaiden integraation?
Tulee mieleen vanha vitsi. "Vanhemmat juttelevat aamukahvipöydässä. Ostetaanko pojalle saappaat vai pullo viinaa?"
Valita täytyy.
Tekstit
