Mitä mieltä lapset ovat luokka-avustajastaan?

Anonyymin koulun, anonyymin luokan, anonyymien erityisoppilaiden mielipiteitä:

Lasten mielipiteitä luokka-avustajasta

- auttaa Minua , kun on vaikeaa

- on reilu ihminen

- kun ope on kipeä, niin luokassa on tuttu ihminen eikä mitään vierasta sijaista, koska oma avustaja on parempi tyyppi

- olen saanut enemmän apua , kun olen tarvinnut

- avustaja on ollut tukena ja turvana Minulle

- on ollut hyvä lähteä rauhoittumaan toiseen tilaan avustajan kanssa, kun on ollut ”huono päivä”

- osa saattaa jäädä jälkeen opinnoissa, voi jäädä helpommin luokalle, jos ei saa apua tarpeeksi

- asiat on mennyt nopeammin eteenpäin

- avustaja auttaa aina kouluhommissa

- on helpompaa , kun on luokassa kaksi aikuista

- kun ope on kiireinen , niin avustajalla on aina enemmän aikaa

Huonoja puolia , jos luokassa ei olisi avustajaa

- koulunkäynti olisi ollut paljon hankalampaa

- olisi ollut vähemmän apua tarjolla

- koulu olisi mennyt huonommin

- ei saa apua jos tarvii

- paljon olisi jäänyt tunteita sisään, jos ei olisi ollut omaa avustajaa, jolle kertoa vaikeitakin asioita

- minun avustajalla on aikaa kuunnella ja jutella

Säästöissä ajatellaan rahaa. Kun Vantaalla siirrytään inkluusioon, voi joku lapsi huuhtoutua pesuveden mukana. Turvaverkko ei ole niin tiivis kuin ennen.

Yksittäiselle erityisoppilaalle luokka-avustaja on äärimmäisen tärkeä. On tilanteita, jolloin oma opettaja ei ole paikalla, mutta koulunkäyntiavustaja on.

Tyypillinen tilanne on välitunti. Kun erityisoppilas joutuu vaikeuksiin, katse hamuaa pihalta tuttuja kasvoja. Opetan itse erityisluokalle teknistä käsityötä, aina mukana on myös luokan oma koulunkäyntiavustaja. Hän tuntee oppilaat kunnolla ja pystyy ennakoimaan hankalia tilanteita.

Työnjakomme on selvä, minä opetan ja neuvon, hän tukee oppilaita henkisesti.

Minulla on ollut joskus erityisoppilaita integroituna myös liikunnassa, oppiaineessa, jossa aina sattuu ja tapahtuu. Kun oppilas ei jostain syystä pärjääkään, koulunkäyntiavustaja on ollut kullanarvoinen. Hän ottaa oppilasta kädestä, ja sitten mennään kävelemään ja kiertämään lampea.

Kyse on aina myös oppilaiden turvallisuudesta.

Nyt kaupunki laittaa sata koulunkäyntiavustajaa pihalle samaan aikaan, kun erityisoppilaita aletaan jalkauttaa tavallisiin kouluihin. Moni erityisoppilas jää nyt ilman oman koulunkäöyntiavustajan tukea. Pelataan riskipeliä.

Hämmästyttävää on, että rikas ja rakas naapurikuntamme Espoo pelaa samaa riskipeliä. Sielläkin koulunkäyntiavustajia irtisanotaan urakalla.

Jokin mättää. Espoon esimerkki todistaa, että kyse ei ole rahapulasta vaan rahanjaosta ja yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta.

Vantaan koulusäästöjen torppausta

Vantaan Sanomat 1.6.

Vanhemmat ja opettajat yrittävät torpata Vantaan koulusäästöt

Vanhemmat ja opettajat ovat ryhtyneet taisteluun Vantaan velkaohjelmassa esitettyjä koulusäästöjä vastaan. Jos suunnitellut säästöt toteutetaan, kouluista katoaa sata koulunkäyntiavustajaa. Samanaikaisesti toteutetaan perusopetuksen toimenpideohjelma, joka tarkoittaa sitä, että suuri osa erityisoppilaista sijoitetaan lähikouluihin.

– Yhtälö on mahdoton. Erityisoppilaiden siirtämisestä lähikouluihin on nyt luovuttava, vaatii Vantaan opettajien ammattiyhdistyksen puheenjohtaja Sami Markkanen.

Perusopetuksen johtajan Ilkka Kalon mukaan perusopetuksen toimenpideohjelma ei lisää säästöjen haittavaikutuksia.
– Säästöjen haittavaikutukset olisivat vähintään yhtä suuret, vaikka toimenpideohjelmaa ei toteutettaisi.

Opettaja Kai-Ari Lundell pelkää, että koulunkäyntiavustajien määrän romahtaminen joka tapauksessa vaarantaa oppilaiden turvallisuuden.

Suivaantuneet opettajat muistuttavat, että Vantaan kouluissa toimitaan jo nyt hyvin kustannustehokkaasti. Opetus maksaa Vantaan peruskouluissa ja lukioissa noin 1000 euroa vähemmän per oppilas kuin esimerkiksi Helsingissä.

Säästöohjelma kurittaa myös eka- ja tokaluokkalaisia, joiden viikkotuntimäärää ollaan laskemassa. Se on opettaja Lundellin mielestä yksi säästölistan huolestuttavimmista kohdista.
– Jokainen viikkotunti on pienille oppilaille hyvin tärkeä. Väärässä kohdassa säästäminen tulee myöhemmin maksettavaksi. Esimerkiksi opettajien lomautukset ovat näkyneet kunnissa sosiaalimenojen kasvuna.

Kevätseminaarissa kaupunginvaltuustolle esitellyssä velkaohjelmassakin todetaan, että yksi koulusäästöjen riskeistä on Vantaalle aiheutuva ”imagotappio”.
– Jos koulujen maine romahtaa, Vantaalle ei saada niitä hyviä veronmaksajia, joita tänne kaivattaisiin. Säästöt heikentäisivät myös Vantaan mainetta työnantajana sekä opetusalan henkilöstön työhyvinvointia, kuvailee Markkanen.

Säästöistä huolestuneista vanhemmat keräävät parhaillaan nimiä Näpit irti koulusta -adressiin. Vanhemmista koostuva aktiiviryhmä on järjestämässä mielenilmauksen 14. kesäkuuta.
– Vanhemmat kyllä ymmärtävät, että velkaisen kaupungin talous pitää saada kuntoon. Vantaan velka ei kuitenkaan ole syömävelkaa, vaan seurausta liian innokkaasta investoimisesta, jyrähtää Mikkolan koulun johtokunnan puheenjohtaja Vaula Norrena.
– Marja-Vantaa, Kehärata ja miksi tässä taloudellisessa tilanteessa rakennetaan niin hulppea kaupungintalo? hän kysyy.

Säästölistalla ovat myös koulujen johtokunnat ja ammatillisen koulutuksen jaosto, joiden lakkauttamisella tavoitellaan 40 000 euron vuosittaista säästöä.
– Johtokuntien lakkauttaminen heikentää demokratiaa ja kodin ja koulun yhteistyötä, toteaa Norrena.

* * *

Laitoin toimittaja Tiina Örnin kirjoittaman jutun tänne kokonaan. Kannattaa kommentoida säästöohjelmaa Vantaan Sanomien keskustelupalstalla.

Huomatkaa: 

Opetus maksaa jo nyt Vantaan peruskouluissa ja lukioissa noin 1000 euroa vähemmän per oppilas kuin esimerkiksi Helsingissä. 

Kyllä nyt vantaalaista oppilasta lyödään kovalla kädellä.

Homekoulut - sikamaista väliinpitämättömyyttä

HS 30.5.

Paperiversiosta:

Koululakot yleistyivät kuluneena lukuvuonna

Lakoista on tullut pysyvä uhkakeino, kentällä uskotaan.

Koululakkojen ja lakkouhkien määrä kipusi kuluneena lukuvuonna ennätyslukemiin. Lakkoilua ovat kiihdyttäneet etenkin sisäilmaongelmat. Koululakko, eli vanhempien päätös jättää lapset koulusta hetkeksi pois, oli aiemmin harvinainen. Kuluneena lukuvuonna niitä on ollut ainakin viisi: Kuopiossa, Kokkolassa, Limingassa, Vetelissä ja Vähässäkyrössä.

"Olemme saaneet lakkoasiassa kymmeniä yhteydenottoja. Ja lakko on yleensä vasta vanhempien viimeinen keino toimia", Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila sanoo.

Vanhempainliitto on yhteydenottojen vuoksi tehnyt toimintaohjeet lakkojen järjestämisestä. Tätä Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtinen ei katso suopeasti:

"Henkilökohtaisesti pidän sitä vähän kyseenalaisena tapana toimia."

Ymmärrän vanhempia täydellisesti.

Jos kunnat eivät piittaa koulujen sisäongelmista, eivät vanhemmat voi jäädä peukaloitaan pyörittelemään ja voivottelemaan. Kyse on heidän lastensa terveydestä.

Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila on lausunnoissaan ollut maltillinen, ei häntä voi kutsua agitaattoriksi tai lakkokenraaliksi. On hyvä, että Vanhempainliitolla on toimintaohjeet vanhemmille lakkojen järjestämiseksi, jotta lakot sujuvat asiallisesti.

Opetushallituksen hallintojohtaja Matti Lahtisen lausunto on käsittämätön. Väkisin herää kysymys, mikä on ollut valtion, eritoten Opetushallituksen rooli homekouluasioissa?

On se kumma, kun ei välitetä edes Lastensuojelulaista, joka velvoittaa turvaamaan lapsille terveellisen kasvuympäristön. Monelle opettajalle koulun home on osoittautunut kohtalokkaaksi, kun home on vienyt työkyvyn.

Olen kirjoittanut homekouluista ennenkin:

Haistakaa jo home!
Korvat homeessa
Homekouluilla vempuloidaan
Uutta uljasta koulurakentamista
"Pahinta on, ettei kukaan ottanut meitä todesta"
Hometta keuhkoissa
Kauniisti sanottu

Valtion on lisättävä peruskoulutuksen, myös koulurakennusten, valvontaa. Jotkut kunnat viisveisaavat ohjeistuksista. Laiminlyödään milloin mitäkin ohjeistusta, kouluterveydenhoitoa, erityisopetusta, ei käytetä annettua luokkakokoavustusta oikeisiin kohteisiin.

Homekoulut kertovat sikamaisesta väliinpitämättömyydestä.

Esitys ryhmäkokosäädöksiin

  OAJ-tiedote 28.5.

OAJ puoltaa selvitysmiesten esittämiä ryhmäkokosäädöksiä perusopetukseen Opetusalan Ammattijärjestö OAJ kannattaa perusopetuksen ryhmäkoon sääntelyä, joka turvaisi kaikille oppilaille mahdollisuuden laadukkaaseen ja kelpoisen opettajan antamaan opetukseen.   Ehdotus opetusryhmien enimmäiskoosta sisältyy selvitysmiesten tänään opetusministeri Jukka Gustafssonille jättämään esitykseen, jossa on mietitty keinoja koulutuksen tasa-arvoisuuden turvaamiseksi. Selvitysmiehet esittävät, että maksimiryhmäkoko olisi 3-9 vuosiluokilla 20 oppilasta ja 1-2 luokilla 18 oppilasta. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat alentaisivat maksimikokoa yhdellä oppilaalla.  Selvitysmiesten esitys on kuin monivuotinen märkä uneni. Esityksessä puututaan juuri niihin epäkohtiin, joihin olen blogissani neljän vuoden ajan toistuvasti puuttunut. Peruskoulun tulevaisuuden trendit tulevat olemaan varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisy.  Sovelias maksimiryhmäkoko on ehdoton edellytys, jotta voidaan toimia. Esitys antaa todellisia mahdollisuuksia myös inkluusiolle. Hieno havainto on, että erityistä tukea tarvitseva oppilas alentaisi maksimikokoa yhdellä oppilaalla. On myös helpotettava viranomaisten yhteistyötä ja parannettava eri tahojen keskinäistä tiedonkulkua. Aluehallintovirastoille esitetään velvollisuutta seurata perusopetuksen säädösten noudattamista ja oikeutta puuttua laiminlyönteihin. Nyt valvonta on puuttunut lähes täysin, kunnat ovat saaneet huseerata vapaasti kuin villissä lännessä.  Aivan varmaa on, että suurin vastarinta esitykselle tulee Kuntaliitosta, mutta luulen, että pikkuhiljaa eri tahot alkavat tajuta, että yksinkertaisesti ei kannata pudottaa yhtään lasta tai nuorta kelkasta. Yhden pudokkaan tai laitoshoitoon suistuneen nuoren kustannukset yhteiskunnalle ovat niin suuret.  Varhainen puuttuminen tuo säästö (Pro peruskoulu 2.4.) (Hyvinkään ampumistapausuutisointia iltauutisista samaan aikaan kuin kirjoitan tätä blogia: "Tuntuu siltä, että yhä pienemmät impulssit ajavat ihmisiä epätoivoisiin tekoihin.") Olli Luukkainen: "Nykyinen järjestelmä ei ole kyennyt estämään koulutuksellisen tasa-arvon rapautumista, mitä kuntien väliset talouserot ovat kiihdyttäneent entisestään." Juuri tästä on kyse. Peruskoulu on kaikkien koulu. Kaikkien kouluun kuuluu koulutuksellinen tasa-arvo.

Aluerehtoreita ja resurssiopettajia

Olemme niin paljon velkaa, että paraikaa Vantaata säästetään kuiviin, perusopetustakin.
Samaan aikaan kuntaan suunnitellaan kolmea kallispalkkaista aluepäällikön tointa. Aluerehtorilla ei ole omaa koulua johdettavana.

Mihin ihmeeseen tarvitaan aluerehtoreita?

Kolmen aluepäällikön palkalla voitaisiin heidän tilalleen palkata parisenkymmentä koulunkäyntiavustajaa erityisoppilaiden avuksi. Nyt 100 koulunkäyntiavustajaa saa kenkää.

Kun muissa organisaatioissa on kevennetty väliportaan hallintoa, meillä sitä lisätään!

Kaikkein kummallisinta on, että kouluihin palkataan ns. resurssiopettajia. Resurssiopettajat ovat ylimääräisiä opettajia, heillä ei ole omaa luokkaa.

Yhden resurssiopettajan hinnalla saataisiin 1. ja 2. luokkalaisten menetetyt jakotunnit takaisin. Jakotunneilla luokat jaetaan kahtia ja opettajalle jää enemmän aikaa opettaa ja auttaa yksittäistä oppilasta.

Opetin viime lukuvuonna 2. luokkaa. Käytössä oli neljä jakotuntia. Sain jaettua luokan kahtia kahdeksaksi oppitunniksi per viikko. Nyt 1. ja 2. luokilla on käytössä vain yksi jakotunti viikossa.

1. luokalla lukemaan ja kirjoittamaan opettaminen toimi pienissä ryhmissä hienosti. Jo lukemaan oppineet olivat toisessa ryhmässä ja loput toisessa. Kun vielä laaja-alainen erityisopettaja noukki pari vähiten edistynyttä oppilasta huomaansa, tehoja löytyi. Käsityöt tehtiin noin kymmenen oppilaan ryhmissä.

Pienissä, yksisarjaisissa kouluissa, ns. resurssiopettajan palkkaaminen syö resursseja hirmuisesti.

Pienissä kouluissa rehtorit, ennen koulunjohtajat, pitivät omaa luokkaa. Nyt he tulevat toimimaan resurssiopettajina, mikä tarkoittaa, että on jouduttu palkkaamaan yksi ylimääräinen luokanopettaja opettamaan sitä rehtorin entistä luokkaa. Kallista on - koulunjohtajien olisi syytä palata omiin luokkiinsa.

Kun rahaa on vähän, on keskityttävä oleelliseen.

Lapsen kannalta oleellista on oppiminen. Opettajan kannalta oleellista on, että on aikaa opettaa. Nyt meiltä kaikilta viedään työkaluja pois.

Näpit irti koulusta

Näpit irti koulusta Vantaa 2012  -adressi on internetissä valmiina allekirjoitettavaksi. Vantaalaiset vanhemmat ovat aktivoituneet.

Olen kahden vantaalaisen peruskoululaisen isä, joten allekirjoitukseni löytyy listasta.

Adressissa vedotaan koulutukselliseen tasa-arvoon.

Adressissa vaaditaan, että Vantaa kilpailisi koulutuksen laadulla, ei pelkällä kustannustehokkuudella.

Wilma-viesti vantaalaisten peruskoululaisten koteihin

Wilma 21.5.

Vantaan talous- ja velkaohjelman mahdolliset vaikutukset perusopetukseen

Hyvät Vantaan peruskoululaisten huoltajat

Vantaan kaupunki on julkaissut talous- ja velkaohjelmansa. Tavoitteena on saada kaupungin talous kestävälle pohjalle ja keinoina on investointien puolittaminen ja kaupungin kasvuvauhdin rajoittaminen. Talousohjelma koskettaa kaikkia kaupungin toimintoja, myös perusopetusta. Ensisijaisena tavoitteena on perustoimintojen turvaaminen ja säästöt pyritään kohdentamaan siten, että niillä olisi mahdollisimman vähän haittaa laadukkaan opetuksen järjestämiseen.

Säästöpaineet ovat kuitenkin niin suuria, että se ei voi olla näkymättä asukkaiden arjessa. Perusopetus on etsinyt keinoja säästövaihtoehtojen toteuttamiseksi. Vantaalla opetus on jo tähän asti ollut tehokkaasti järjestettyä ja vaihtoehtoja säästötoimenpiteiksi on tarjolla rajallisesti.

Ohessa on keinoja säästöjen aikaansaamiseksi. Päätökset asiasta tehdään myöhemmässä vaiheessa. Kaupunginhallitus käsittelee ohjelmaa 4.6.2012 ja valtuusto luo linjat 18.6.2012. Ensi vuoden taloussuunnitelma hyväksytään valtuustossa marraskuussa ja opetuslautakunta hyväksyy käyttösuunnitelman sen perusteella.

Miten säästöt kohdennettaisiin?

Säästöjen toteuttamiseksi on tarkasteltu kaikkia mahdollisia kulueriä ja pääpaino on lakisääteisen toiminnan turvaamisessa. Myönnetyillä resursseilla tullaan toimimaan niin hyvin kuin mahdollista. Perusopetuksen toimenpideohjelman toteuttamista jatketaan, sillä säästöjen vaikutus aikaisemmassa järjestelmässä toimiessa olisi ollut vähintään yhtä suuri.

Ohessa alustavia suunnitelmia:

- Koulumatkat korvattaisiin vain niille, joiden matka on yli viisi kilometriä (terveydellisen perustein alle 5 km matkalle olisi mahdollista saada koulumatkakorvaus jatkossakin).

- Koulujen johtokuntatoiminta on suunniteltu lakkautettavan, ja oppilaiden huoltajat voisivat halutessaan perustaa vanhempaintoimikuntia (tälläkin hetkellä niitä on useissa kouluissa).

- Luontokouluyhteistyöstä voitaisiin luopua

- 1.- ja 2.-lk:n opetustuntien osalta siirryttäisiin lain mukaiseen minimituntimäärään (20t/vko - 19t/vko).

- Koulukäyntiavustajien määrää vähennettäisiin noin sadalla nykyisestä 320:sta avustajasta.

- Koulunkäyntiavustajien työ painottuisi nykyistä enemmän aisti-, liikunta- ja kehitysvammaisten lasten tukemiseen ja heidän työpanoksensa vähenisi mm. yleisopetuksen luokista.

- Vammaisten lasten päivä- ja lomatoiminnan toiminta-aikoja saatetaan vähentää.

- A2-kielen aloitusryhmäkoko nostettaisiin takaisin 12:sta 18:aan.

Asiasta tiedotetaan tarkemmin viimeistään syksyllä, kun asiat ovat tarkentuneet.

Ilkka Kalo
perusopetuksen johtaja


Tavoitteena on saada Vantaan talous kestävälle pohjalle, mutta on aivan selvää, että ohjelma rapauttaa sekä vantaalaista perus- että erityisopetusta.

Pahalta tuntuu. Olen kahden vantaalaisen peruskoululaisen isä ja vantaalainen peruskoulunopettaja. Muistan hyvin edellisen leikkauskuurin, silloin koulua kävi kolme vanhinta lastani.

Säästöohjelma kurittaa pieniä ja heikkoja kuten aina.

Kun kolmasosa koulunkäyntiavustajista lähtee, kärsijöinä ovat apua tarvitsevat lapset.

1.-2. luokkien oppituntien väheneminen minimiin lisää erityisopetuksen tarvetta entisestään.

Odotettavissa on, että myös tuki- ja kerhotunteja vähennetään. Samoin on vähäisten jakotuntien laita, koska luokkakokoja ei voida suurentaa valtiolta saadun luokkakokorahan takia.

On hämmästyttävää, että kaupunki jatkaa perusopetuksen toimenpideohjelman toteuttamista, vaikka resursseja vähennetään. Inkluusio edellyttäisi pikemminkin resurssien lisäämistä. Kaupungin tulevaisuuden talousnäkymät ovat niin synkät, että voidaan olettaa, että säästökuuri jatkuu pitkään. Niin paljon olemme velkaa.

Köyhän ei kannata leikkiä vähillä rahoillaan.

Nyt ei ole järkevää lopettaa suurinta osaa erityisopetuksen osaamiskeskuksista ja hajauttaa tietoa ja taitoa ympäri vantaalaisia peruskouluja.

Harva on miettinyt, että uudistukset vaativat aina innokkaita toteuttajia. Nyt opettajat lähtevät toteuttamaan perusopetuksen toimenpideohjelmaa pitkin hampain. Into on kaukana. Voi olla, että jotkut erityisopettajat ovat saaneet tarpeekseen ja siirtyvät naapurikuntien palvelukseen.

Uusi perusopetuslaki korostaa koulussa annettavan varhaisen tuen merkitystä. Nyt Vantaalla toimitaan tietoisesti toisin.

Tiedetään hyvin, että rajut peruskoulusäästöt tuovat tulevaisuudessa vieläkin rajumpia menoja.

Kannattaa lukea vantaalaisen peruskoululaisen isän, Vesa Haapalan terävät kirjoitukset säästöohjelmasta.

ks. Vesa Haapalan kommentit blogikirjoituksestani Hei, taas me leikataan!

Leikkuri heiluu Helsingissäkin

Helsingin Sanomien Verkkolehdestä 15.5.

Helsinki karsii opetuksesta: Säästöt merkitsevät suurempia ryhmiä ja avustajien vähenemistä.

Helsinki kaavailee tuntuvia säästöjä juuri koulunkäyntiavustajiin sekä opetukseen. Opetustoimen talousarvio vuodelle 2013 on pahasti miinuksella. Opetuslautakunta käsittelee talousarvioesitystä tänään tiistaina.

Opetustoimen johtajan Rauno Jarnilan mukaan koulut kaipaisivat noin 10,1 miljoonaa euroa lisää, jotta opetukseen ei tarvitsisi kajota.

"Tavoitteena on ollut, että peruskoulun alimmilla luokilla säästöt olisivat pienimmät. Leikkauksia on kuitenkin luvassa kaikilla luokka-asteilla", Jarnila sanoo.

Peruskoulun puolella opetuksesta leikattaisiin ala-asteilla kaksi ja yläasteilla neljä prosenttia. Tämä tarkoittaa, että yhtä opettajaa kohden on enemmän oppilaita. Alppilan yläasteen koulussa opetuksesta vähennettäisiin yhden opettajan työpanoksen verran tunteja.

"Nämä työt jaettaisiin siten muiden opettajien kesken", rehtori Sari Aarniokoski kertoo.


Sama tahti on askelten.

Kyllä on tuttua tekstiä. Näyttää olevan aivan sama, Helsinki tai Vantaa. Kun ei ole enää mitään muuta leikattavaa, suurennetaan opetusryhmiä ja annetaan kenkää.

Viime viikolla teimme oppimateriaalitilauksia. Ensimmäistä kertaa emme voineet tilata oppilaille omia väriliituja, vaan joudumme tyytymään tämän lukuvuoden jämiin.

Koulussamme on tapana tilata yhteistilauksena kuviksen paperit, kartongit ja liimat sekä perusvihot, lyijykynät ja kumit. Lopuilla opettajat ovat saaneet tilata muut oppitarvikkeet.

Yleensä rahaa on varattu sellaiset 20 euroa per oppilas, ensi lukuvuodeksi on rahaa varattu 7 euroa per oppilas. Vahaväriliidut maksavat 6,50 per oppilas.

Tähän ollaan tultu, pohjalle, ei ole enää varaa ostaa oppilaille väriliitujakaan.

Kierrätetään ja säästetään, mutta joskus säästeliäisyydessäkin tulee seinä vastaan. Nyt aletaan tarjota lapsille ei oota.

HS: Oppilaille säästöt tarkoittaisivat isompia ryhmiä ja henkilökohtaisen opetuksen vähenemistä.

Puhutaan yksilöllisestä opetuksesta tai lapsen huomioon ottamisesta, Vantaalla ollaan siirtymässä jopa inkluusioon, lähikouluperiaatteeseen, kun erityisoppilaita aletaan sijoitella myös tavallisiin luokkiin. Samaan aikaan Vantaalla laitetaan 100 koulunkäyntiavustajaa ulos ja Helsingissä suurennellaan opetusryhmiä.

Juhlapuheiden ja käytännön tekojen välinen ristiriita on irvokas.

HS: Nykyisin Alppilan yläasteella annetaan paljon samanaikaista opetusta siten, että luokassa on kaksi opettajaa yhtä aikaa. Rehtori Aarniokosken mukaan säästöt iskisivät ensin juuri näihin tunteihin.

"Ne eivät ole olleet mitään ylimääräistä hyvää, vaan olemme pyrkineet järjestämään näin, jotta jokainen oppilas saisi myös henkilökohtaista opetusta."

Henkilökohtaista opetusta ei voi antaa ilman henkilöitä.

HS: Alppilassa 286 oppilaan koulussa on nykyisin kolme koulunkäyntiavustajaa. Heistä kaksi on kokonaan erityisopetuksessa, josta ei voi tinkiä. Tunteja jouduttaisiin siten karsimaan juuri yleisopetuksesta.

"Se merkitsisi ilman muuta lisää levottomuutta luokkaan, kun yksi ylimääräinen aikuinen on luokasta pois", rehtori Aarniokoski sanoo.

Pelkkä hyvä tahto ei riitä. Peruskoulukin on osin materiaalilaji.

Helsinki ja Vantaa ovat Suomen tiedotusvälineiden keskiössä, on Hesari ja YLE. Mitä kaikkea tapahtuukaan pikkukunnissa, kun kaikki tehdään lähes salassa?

Posiolla oli 60-luvun puolessä välissä 27 koulua. Nyt on yksi iso, oppilaat rahdataan takseilla kunnan keskustaan suurkouluun. Samaan aikaan pääkaupunkiseudulla puhutaan, kuinka tärkeä lähikoulu on lapselle. Posiolla pienen ekaluokkalaisen koulumatka voi olla yli kolmekymmentä kilometriä.

Koillissanomat: Kouluverkko joutuu sopeutumaan

Järjetöntä sopeuttamista.

Tiedotusvälineiden olisi syytä jalkautua maaseudun pikkukuntiinkin.

Peruskoulu kehittyy kyllä, mutta väärään suuntaan, negatiivisesti. Ei ole enää takeita, että muutaman vuoden päästä pärjäämme kansainvälisissä PISA-tasokokeissa.

Peruskoulutuksen rahoitus ei toimi.

Hei, taas me leikataan!

Vantaan kaupungin talouden tasapainottamis- ja velkaohjelma 10.5.

(laadittu valtuustoseminaaria varten, klikkaa yltä, jos haluat nähdä ohjelman kokonaisuudessaan)

Peruskoulu

Koulukuljetusten tiukentaminen 5 km:iin lain mukaisesti kaikille bussia käyttäville (erityisoppilailla on lausunto). Muutos koskisi 41 oppilasta. (Kustannusvaikutus 30 000€).

Luovutaan perusopetuksen opettajien palkanmaksuperusteiden tarkistuksesta TET-jaksojen ajalta. Lehtoreille maksetaan laskennallisen vuosiviikkotyöajan mukainen palkka. (Kustannusvaikutus 150 000€)
Riskianalyysi: Tukiopetus/pienryhmäopetus/oppituntien sijaistus vähenee.

Nostetaan A2-kielen aloitusryhmäkoko 12:sta 18:aan, jolloin saksan, ranskan ja ruotsin sekä myöhemmin mahdollisesti kiinan kielen opetus vähenee. (Kustannusvaikutus 150 000 €)

Siirrytään 1.- ja 2.-lk:n opetustuntien osalta minimituntimäärään (20t/vko - 19t/vko), (Kustannusvaikutus 300 000€)
Riskianalyysi: erityisen tuen oppilaiden osuus nousee ja lisää erityisopetuksen kustannuksia, imagotappio vanhempien/kuntaan muuttavien veronmaksajien suuntaan.

Koulunkäyntiavustajien määrää vähennetään 100:lla Seuresta tilattavalla henkilöllä 1.1.2013 alkaen. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden avustajapalveluista huolehtii jatkossa noin 220 pääosin kaupungin omaa koulunkäyntiavustajaa ja oppilashoitajaa. Järjestely edellyttää mer- kittäviä koulunkäyntiavustajien ja oppilashoitajien tehtävien ja toimipaikkojen järjestelyjä siten, että uudet tehtävät / toimipaikat tulisivat voimaan 1.1.2013 alkaen YT-prosessin jälkeen. (kustannusvaikutus 2,3 milj. € / vuosi). Järjestely mahdollistaa ryhmäkokojen säilymisen ennallaan ryhmäkokojen pienentämiseen kohdennetun erityisvaltionosuuden kautta.
Riskianalyysi: Palvelutason selkeä lasku lakisääteisten avustajapalvelujen ylittävältä osalta.


Kokonaisuudessaan sivistystoimen toimialalta haetaan esityksessä 9,6 miljoonan euron säästöjä.

Kuten valistuneet lukijani huomaavat kaikki muut vähennykset ovat vaikutukseltaan kosmeettisia paitsi viimeinen. Noin kolmannes Vantaan koulunkäyntiavustajista saa kenkää.

Luokkakokoja ei tällä kertaa suurennella, sillä Vantaa saa valtiolta kolmisen miljoonaa euroa tukea luokkakokojen pienentämisiin. Mikäli luokkakokoja suurenneltaisiin, valtio ottaisi todennäköisesti rahat takaisin, mikä olisi oikein.

En usko opettajien lomautuksiinkaan, sillä on todettu, että lomautuskunnat ovat joutuneet maksamaan opettajien lomautushyötyä paljon suuremman jälkilaskun mm. sosiaalimenojen kasvuina. On huomattu, että opettajien lomautukset eivät tuokaan säästöä kuin hetkeksi.

Vantaa on lähes kriisikunta.

Velkaa on kohta noin miljardi euroa ja valtaisat konsernilainat päälle. Enää ei auta ottaa velkaa velan päälle.

Kunnallisveroprosenttia on paha nostaa poliittisten paineiden takia. Pakko joku yläraja kunnallisveroprosentilla on oltavakin. Kunnallisvero on tasaveroluonteista, jos veron avulla velkaa alettaisiin tosissaan lyhentää, prosentti huitelisi lähes 30 prosentin korvilla.

Vantaalla siirrytään liukuen ensi lukuvuodesta alkaen lähikouluperiaatteeseen, inkluusioon.

Vanhemmat raivoissaan Vantaalla
Infotilaisuus vanhemmille - lähikouluperiaate rules!

Lähikouluperiaatteen luvattiin olevan kustannusneutraali seuraavan kolmen vuoden ajan. Lupaus ei pitänyt alkuunkaan paikkaansa, mikä oli ennakoitavissa, kun tiedettiin Vantaan kaupungin hirmuinen velkataakka.

Kun erityiskouluja aletaan lakkautella, erityisoppilaita ja -opettajia jalkautetaan tavallisiin lähikouluihin. Niin oli tarkoitus tehdä erityiskoulujen koulunkäyntiavustajillekin, joiden pääasiallinen tehtävä on ollut erityisoppilaiden auttaminen. Nyt kolmannes koulunkäyntiavustajista lähtee.

Hyvin ilkeältä tuntuu myös pienten oppilaiden viikkotuntimäärän vähentäminen minimituntimäärään. Omassa koulussani jouduttiin täksi lukuvuodeksi vähentämään ykkös- ja kakkosluokkien jakotunnit neljästä yhteen. Peruskoulun kolme ensimmäistä luokkaa ovat pienelle oppilaalle elintärkeitä tulevan kehityksen kannalta. Riskianalyysissä todetaan, että erityisen tuen oppilaiden määrä nousee ja erityisen tuen kustanukset nousevat, kun oppitunteja pieniltä viedään pois.

Ykkös- ja kakkosluokkien opetustuntien vähentäminen minimiin on kustannusvaikutukseltaan vähäinen, vain 300 000 euroa. Tuntivähennystä ei kannata tehdä, sillä vähennyksen vaikutukset myöhemmin voivat kustannuksiltaan olla moninkertaiset. Jos yksikin pieni lapsi joutuu laitoskierteeseen, kustannukset ennen lapsen 18. vuotta voivat olla jopa 1,7 miljoonan euron luokkaa.

Varhainen puuttuminen tuo säästöä

Nyt on otettava järki käteen - on myöhennettävä inkluusiota kunnes kaupungin varat oikeasti kestävät lähikouluperiaatteeseen siirtymisen.

Päätökset on tehtävä nopeasti, muuten suuri osa erityiskouluista tavallisiin kouluihin siirtyvistä oppilaista jää ilman koulunkäyntiavustajien palveluja. Varmaa on, että myös erityisen tuen määrä ei nouse tästä yhtään mihinkään, voi olla, että tuen määrä laskee entisestään.

Kun rahaa on vähän, täytyy keskittyä tehokkaasti oleelliseen.

Erityislapsia ei saa jättää heitteille. Kun luokan- tai aineenopettaja keskittyy ja ponnistelee kovasti apua tarvitsevan erityisoppilaan parissa, osa ns. tavallisista lapsista alkaa oirehtia.

Epätietoisuus kalvaa sekä vantaalaisia opettajia että erityisoppilaiden vanhempia. Muutama huolestunut vantaalainen erityisoppilaan huoltaja on jo ottanut minuun yhteyttä.

Köyhän kaupungin ei kannata ottaa riskejä.

Huomenna A-studion Streamissä

A-studio Stream

Otin viime kirjoituksessani voimakkaasti kantaa Anna Kontulan blogikirjoitukseen Lapset eivät ole säilytysongelma. 

Eilen Yleisradion toimittaja Hinni Aarninsalo otti minuun yhteyttä ja pyysi minut mukaan huomiseen A-studion Stream-ohjelmaan. Stream lähetetään suorana puoli yhdeksän uutisten jälkeen. Ohjelman nimi on Onko peruskoulu syvältä? 

Paikalla ovat lisäkseni kansanedustaja Anna Kontula ja dosentti Jari Salminen Helsingin yliopistosta. Lisäksi ohjelmasta on Skype-yhteys New Yorkiin, tutkija Pasi Sahlberg.

Mielenkiintoiseksi keskustelun tekee, että keskustelijoina on kolme tutkijaa ja yksi jätkä. Olen ainoa, joka tällä hetkellä toimii opetustyössä.

Toimittaja Aarninsalo kertoi, kuinka ohjelma tulee pääpiirteittäin etenemään. Ohjelman alkupuolikkaalla kansanedustaja Kontula perustelee blogissaan esittämänsä väitteet tai mielipiteet, ilmeisesti minä vastaan niihin yhdessä dosentti Salmisen kanssa. Toisen puoliskon alussa otetaan yhteys tutkija Sahlbergiin, joka liittää suomalaisen peruskoulun laajempaan kansainväliseen kontekstiin. Varmaan PISA-tutkimukset mainitaan.

Ongelma on, että ohjelma-aikaa on puoli tuntia ja ohjelmassa on neljä keskustelijaa. Neljässä on yksi liikaa. Toinen ongelma on, että samaan aikaan melkein kaikki suomalaiset katsovat Suomi-Kanada lätkämatsia. Onneksi Stream on myöhemmin katsottavissa YLE:n hienossa Areenassa.

Toivottavasti pysytään asiassa eli puhutaan peruskoulusta. Toivottavasti en ole ainoa peruskoulun puolustaja, jotta en joudu altavastaajaksi. Odotan taustatukea Pasi Sahlbergilta.

Minun tehtäväni on tuoda vahva käytännön näkökulma peruskoulusta. Minusta peruskoulu ei ole syvältä.

Katsoin eilen yhden Streamin ohjelman Areenasta, studion penkit ovat epämukavat ja muovisen liukkaat. Toivottavasti pysyn tuolilla.

Pikalisäys:

Kävin Stremin sivuilla. Sivu on päivitetty, nyt ohjelman nimi on: Mättääkö jokin peruskoulussa? Ihmettelinkin hiukan ohjelman nimen ensimmäistä versiota.

Onko Anna Kontula pudonnut kelkasta?

Sosiologi ja Vasemmistoliiton kansanedustaja Anna Kontula kirjoittaa kummia blogissaan, Lapset eivät ole säilytysongelma. Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 29.4.

Kontulan kirjoitus oli näyttävästi esillä eilisessä Iltalehdessä, Putosiko peruskoulu kelkasta? "Valtava kuilu".

Kontula: Peruskoulu oli 1970-luvun politikoilta suurtyö, jonka päälle onkin sitten huilattu 40 vuotta. Kunhan PISA-tutkimuksissa pärjätään ja lapset lusivat oppivelvollisuutensa, mitään ei tarvitse muuttaa.

Enkeliporsas: Olen ollut opettajana vuodesta 1980 alkaen. Koko tämän ajan peruskoulua on kehitetty. Aluksi kehitettiin erilaisia tuntikehysmalleja. Nyt ollaan siirtymässä inklusiiviseen lähikoulumalliin, joka on suurin muutos koko opettajaurani aikana. Jos inkluusio kiinnostaa, napsauta blogini tunnisteista sanaa inkluusio. Tuntikehysmallien ja inklusiivisen lähikoulumallin välissä tehtiin mittavat opetussuunnitelmien päivitykset.

Kontulan lause Kunhan PISA-tutkimuksissa pärjätään ja lapset lusivat oppivelvollisuutensa, mitään ei tarvitse muuttaa on järjetön. On parempi, että olemme pärjänneet PISA-tutkimuksissa kuin emme olisi. Minkälaista peruskoulua Kontula on oikein käynyt, kun hän kirjoittaa oppivelvollisuuden lusimisesta? Vankiloissa lusitaan.

Kontula: Jos tehtaista on pillit viety pois jo aikoja sitten, miksi kouluissa lapsia opetetaan edelleen marssimaan tauolle ja töihin äänimerkin tahtiin? Jos joku osoittaa merkkejä yksilöllisestä ajattelusta tai tarpeista, syntyy tähän koneeseen häiriötila. Teollisesta maailmankuvasta periytyvä selkeä ainejako toimii sekin huonosti - tenaville opetetaan kyllä englannin perusteet, mutta ei esimerkiksi englanninkielistä tiedonhakua.

Enkeliporsas: Äänimerkit ovat tarpeellisia, jotta oppilaat ymmärtävät tulla sisään välitunneilta. Sopii mennä välituntipihoille huhuilemaan neljää sataa oppilasta sisään.

Peruskoulu ei ole koskaan ollut kone. Opettaminen ja kasvattaminen ovat inhimillistä toimintaa. Yksilöllinen ajattelu on mitä suotavinta. Nykyopetus on hyvin oppilaslähtöistä. Koulun tukimuotoja kehitetään koko ajan.

Selkeä ainejako on parempi kuin epäselvä. Peruskoulun ainejako ei ole periytynyt teollisesta maailmankuvasta, vaan ainejaon perusta on yleissivistys. Kontula kansanedustajana tietää varmasti, kuinka vaikeaa on sorkkia peruskoulun ainevalikoimaa.

Englanninkielisestä tiedonhausta, koulua on peruskoulun jälkeenkin. Suomalaiset nuoret osaavat englantia kansainvälisten vertailujen mukaan erittäin hyvin.

Kontula: Nuorten kokemusmaailman ja koulun keinotodellisuuden välille on revennyt valtava kuilu. Peruskoulu ei valmista selviytymään elämässä tai työmarkkinoilla, lapset vaistoavat sen. Koulu ei kerro, miten kokata hindulaiselle vieraalle. 

Enkeliporsas: Missä todellisuudessa Kontula itse elää? Koulun keinotodellisuus? Peruskoulu on oikeata todellisuutta ja lasten ja nuorten elämää.

Mistä Kontula on saanut päähänsä, etteikö peruskoulu valmistaisi selviytymään elämässä? Peruskoulu on yleissivistävä koulu, joka valmistaa oppilaita lukioon, ammattikouluun tai ammattikorkeakouluun. Peruskoulu ei ole työelämän tykinruokaa.

Hindureseptien opettaminen lapsille on lähinnä ajanhukkaa. Kotitaloustunneilla opetetaan, kuinka valmistetaan terveellistä suomalaista lähiruokaa. Tunneilla opetetaan monia arkielämän taitoja.

Kontula: Mitä kauemmas koulu vieraantuu muusta yhteiskunnasta, sitä enemmän esiintyy tervettä sopeutumattomuutta. Ei siis ihme, että "erityistä tukea tarvitsevien diagnoosien" määrä kasvaa koko ajan. Yksittäiset opettajat ja koulut yrittävät päivittää käytäntöjä, mutta rakenteiden muuttaminen vaatisi järeämpää päätöksentekoa.

Enkeliporsas: Koulu on osa yhteiskuntaa. Erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden määrän kasvu kertoo lähinnä oppimisvaikeuksista kärsivien oppilaiden määristä kuin terveestä sopeutumattomuudesta. Oppimisvaikeuksien määrittely on tehokkaampaa kuin ennen.

Järeä päätöksenteko tehdään eduskunnassa. Rakenteiden muuttaminen vaatii laajaa yhteisymmärrystä.

Kontulan tiedot nykyperuskoulun todellisuudesta ovat hatarat. Tervetuloa peruskouluvierailulle.

Peruskoulun ylivoimaisesti suurin ongelma on rahoitus.

Seiskan poikkiviiva on rehabilitoitava

Minua ärsyttää niin vietävästi. Monia opettajia ärsyttää niin vietävästi. Kun Uusiin kirjaimiin ja numeroihin siirryttiin, seiskasta jätettiin poikkiviiva pois.

Opetushallituksen sivuilta: Uusissa kirjain- ja numeromalleissa on pyritty ottamaan huomioon muualla maailmassa, etenkin Pohjoismaissa käytettävät kirjain- ja numeromerkit.

Seiskan suhteen ei olisi pitänyt ottaa mallia muualta. Olisi pitänyt luottaa suomalaiseen traditioon.
 

 
Suomalaisen seiskan poikkiviivan isänä voidaan pitää tykistönkenraali, Mannerheim-ristin ritari Vilho Nenosta  (1883-1960). Paina edellistä linkkiä ja lue kenraali Nenosen ihmeellinen lyhyt henkilöhistoria.

Robert Brantberg: Nenosen kiinnostus numeroihin ei rajoittunut pelkästään numeroituihin käskyihin, tykistössä pyöritetään paljon numerotietoa. Nenonen oli jo 1920-luvulla antanut sekaannusten välttämiseksi ohjeen, jonka mukaan numero 7 aina on kirjoitettava poikkiviivalla.

Suomen kouluissa seiskaa ryhdyttiin kuitenkin kirjoittamaan ilman poikkiviivaa. Nenonen kirjelmöi asiasta kouluhallitukseen, hän viittasi asian tärkeyteen tykistössä. Kouluhallitus kieltäytyi muuttamasta käytäntöä vedoten kaunokirjoituksen asiantuntijan lausuntoon. Myöhemmin poikkiviiva kuitenkin palasi käyttöön.

Nyt ei seiskassa ole enää nenospoikkiviivaa.

Olen sotilasarvoltani jääkäri, en tiedä tykeistä tai tykkien ammusten lentoratojen laskemisesta yhtään mitään. Mutta olen kenraali Nenosen kanssa täysin samaa mieltä, seiskan poikkiviiva on sekaannusten välttämiseksi tärkeä.

On ällöttävää korjata matematiikankokeita ja arpoa onko kyseessä seiska tai ykkönen väkäsellä varustettuna. Uudet kirjaimet tulivat Suomen kouluissa käyttöön v. 2000. Ensimmäiset oppilaat, jotka olivat opetelleet uuden malliston alusta alkaen, tulivat minulle oppilaiksi viidennelle luokalle v. 2005.

Hämmästys oli molemminpuolinen, oppilaat eivät tahtoneet saada selvää käsialastani. Minä ärsyynnyin heidän katkonaisesta käsialastaan, joka näytti  tekstauksen ja kaunokirjoituksen sekasotkulta. Yritin kahden vuoden aikana painottaa oppilaille, että seiskan poikkiviiva on tärkeä, mutta osa heistä oli omaksunut nykyseiskan selkäytimiään myöten, mitäään ei ollut enää tehtävissä.

Kun kolmisen vuotta sitten otin pitkästä aikaa vastaan ekan luokan, tein selkeän linjapäätöksen - opetan oppilaille seiskan poikkiviivan ja vaadin sen käyttöä.

Elämäni runo

Uuno Kailas: Pallokentällä

Näin: pallokentän laitaan

eräs rampa poikanen
oli seisahtunut alle
sen suuren lehmuksen.

Hän seisoi nurmikolla,
nojas kainalosauvoihin;
pelin tiimellystä katsoi
hän silmin kuumeisin.

Yli aurinkoisen hiekan,
johon lehmus varjon loi,
moni riemukas huuto kiiri,
moni kirkas nauru soi.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen.
Eräs seisoi hievahtamatta,
eräs raajarikkoinen.

Vaan hänkään totisesti
ei muistanut sauvojaan.
Oli haltioitunut hehku
hänen kalpeilla kasvoillaan.

Ilost’, innosta värähtelevän
hänen sieraintensa näin
joka kerta, kun maila pallon
löi puiden latvoja päin.

Rajaviivan takaa milloin
joku rohkeni juosta pois,
oli niinkuin lehmuksen alta
eräs myöskin juossut ois –

kuin jättänyt ramman ruumiin
olis sielu poikasen
ja syöksynyt kilpasille
kera toisten, riemuiten.

Hän askelen astui – mutta
kuin unesta havahtain
näki itsensä... Oikea jalka
oli kuihtunut tynkä vain.

Pojat juoksivat notkein säärin
yli pallokentän sen,
mut lehmuksen alla seisoi
eräs raajarikkoinen,

joka, ruumis tärisevänä,
iho harmaana kääntyi pois
kuin ruskean nutun alla
sydän pakahtunut ois.

Yhä riemukas huuto kiiri,
yhä kirkas nauru soi
yli aurinkoisen hiekan,
– johon lehmus varjon loi.

(Paljain jaloin, 1938)

Jokaisella ihmisellä on runo, joka on jäänyt sieluun.

Kansakoulun toisen luokan lukukirjassa 1960-luvun alussa oli Uuno Kailaan runo Pallokentällä. Kävin kansakoulun toisen luokan Tikkurilan kansakoulussa (myöhemmin Orvokkitien koulu) Elsa Kojon luokalla. Kojo oli vaativa vanhan koulukunnan kansakoulunopettaja.

Kojon luokka sijaitsi Tikkurilan kansakoulun ns. vanhassa, keskimmäisessä rakennuksessa. Rakennuksessa sijaitsi pieni ruokala, muistan hyvin maitomakaronivellit ja punajuurivatkulit. Vanhan rakennuksen vieressä oli pallokenttä, jonka tilalle rakennettiin pian parakkirakennus, Tikkurila kasvoi silloin kauhiaa vauhtia. Nyt samalla paikalla kulkee Valkoisenlähteentie.

Kailaan Pallokentällä iski kuin leka herkän 8-vuotiaan koulupojan tajuntaani. Jopa Aleksis Kiven Oravan laulu jäi kakkoseksi. Opiskeluaikoinani luin, että koskaan ihminen ei ole niin empaattinen kuin 8-vuotiaana. Uskon sen.

Pallokentällä vaikutti minuun enemmän kuin tuhat KiVa-koulutuntia. Muuta ei tarvittu. En muista, että olisin kovin montaa kertaa nimitellyt tai kiusannut ketään hänen ulkomuotonsa tähden. Pallokentän lukeminen oli ennaltaehkäisevää toimintaa. Sana raajarikko jäi väijymään mieleeni pitkäksi aikaa. Jos törmään Pallokenttään, kuvittelen yhä runon raajarikon Tikkurilan kansakoulun pallokentän laitaan.

Nykylukukirjoissa ja aapisissa on kaikenmaailman liirunlaarum yksinhuoltajaperheiden tarinoita. Olen monta kertaa miettinýt, että pitäisikö meidän ottaa piiru taaksepäin. Miksi oppikirjoissa ei ole enää laadukasta ja koskettavaa runoutta?

Oppikirjojen kuvitustenkin laita on niin ja näin. Muutama vuosi sitten luokallani oli käytössä Otavan Koulun uskonnonkirja, jonka kuvituksena oli korkeatasoista maailmantaidetta. Taideteoksista riitti aina paljon keskusteltavaa. Usein oppilaat saivat kirjoittaa tuntojaan kirjan taideteoksista.

Eniten keskustelua herätti Marc Chagallin ylläoleva teos, jonka nimeä en millään muista. Mustasukkaisuus? Chagall on Valko-Venäjän lahja ihmiskunnalle. Hän on yksi lempitaiteilijoistani.

Kuuntele runo Uuno Kailaan kuvan alta olevasta linkistä. Lausujana on Unto Salminen. (Elävä arkisto)

Kaisa-talo palauttaa Kaisaniemenkadun kunnian

Kaisa-talo, Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjasto

(Anttinen Oiva Arkkitehdit Oy)

Vartti 19.4.

Uuteen kirjastoon tulee lähes 30 hyllykilometriä niteitä

Helsingin yliopiston uusi kampuskirjasto Kaisaniemessä alkaa olla viimeistelyjä vaille valmis. Uuden kirjaston yhdeksään kerrokseen tulee painettua aineistoa peräti 29 000 hyllymetriä.

Kaisa-taloksi kutsuttuun prameaan rakennukseen keskitetään humanististen alojen ja yhteiskuntatieteiden kirjastoja kymmenestä eri toimipisteestä.

Kaisaniemenkadun ja Fabianinkadun risteyksessä sijaitseva näyttävä rakennus on käyttövalmis vajaan kolmen viikon kuluttua.

Nyt kohkataan ylenmäärin Guggenheimin mahdollisesta Katajanokan taidemuseosta. Samaan aikaan Kaisaniemessä viimeistellään Kaisa-taloa, joka on 2000-luvun alun suomalaisen arkkitehtuurin ylivoimainen helmi. Rakennusta on käyty ihmettelemässä ulkomaita myöten.

Kun esimmäisen kerran tutustuin Kaisa-talon suunnitelmiin ja kuviin, en ollut uskoa silmiäni, joskus visio voi osua kohdalleen. En ole suomalaisen arkkitehtuuriin saralla nähnyt pitkään aikaan mitään näin kaunista. Kyllä meillä vieläkin osataan.

1. Sijainti ja saavutettavuus

Kaisa-talon sijainti on täydellinen. Yliopiston laitokset ovat lähellä. Useat tieteelliset kirjastot, jotka ovat aikaisemmin olleet hajallaan pitkin kaupunkia, keskitetään nyt saman katon alle.

Metroasema on suurinpiirtein rakennuksen alakerrassa, raitiotievaunu- ja bussipysäkit ovat vieressä, Rautatieasema lyhyen kävelymatkan päässä.

Klikatkaa kuvan alla olevaa linkkiä ja katsokaa (s. 3), kuinka hienosti yhteydet Hirvikorttelin muihin rakennuksiin on luotu.

2. Arkkitehtuuri

Rakennus on sopeutettu aivan upeasti Kaisaniemenkadun vanhaan rakennuskantaan, silti se näyttää tuoreelta nykyajan rakennukselta. Rakennus ei irvistele esiin.

3. Julkisen tilan ja liike-elämän yhteys

Rakennuksen alimpiin kerroksiin tulee liiketiloja, esim. sisustamisen tavaratalo. Äkkiseltään en muista, että Suomessa olisi tehty näin suurta julkista tilaa, johon olisi yhdistetty myös liiketiloja.

4. Elävöittäminen

Pukevan tavaratalon mentyä konkurssiin Kaisaniemenkatu ikään kuin nuukahti.  Monet asusteliikkeet häipyivät kadulta miltei saman tien. Kaisa-talo tuo keskeiselle alueelle kauan kaivattua elämää. 

5. Demokratia

Kirjasto on kaikille avoin. Lainausoikeus on kaikilla 15-vuotta täyttäneillä suomalaisilla. Uuteen kirjastoon avataan myös kirjakauppakahvila, jossa tullaan järjestämään mm. kirjanjulkistamistilaisuuksia.

Opettajan ammatti on tyypillinen asiantuntija-ammatti

Marja-Stiina Suihko

Tiistaiaamuisin kahdeksasta kymmeneen koulussamme on opettajienkokous. Oppilaat tulevat kouluun kymmeneksi. Kuten aikaisemmin mainitsin, pidän päiväkirjaani auki, jotta voin merkata siihen tulevat tapahtumat. Lueskelen samalla päiväkirjani alanurkissa olevia mietelauseita.

Tämän vuoden kaksi ajatuksia herättävintä mietelauselmaa on rehtori Marja-Stiina Suihkon käsialaa. Edellinen ajatelma on, jota jo käsittelin blogissani, Kyllä käsin kirjoittamisen taito kuuluu yleissivistykseen.

ks. Käsin kirjoittamisen autuudesta

Tämän viikon mietelauselma on, Marja-Stiina Suihko: Koulua koskevia päätöksiä tehdään tuntematta opetustyön arkea ja kuulematta niitä, jotka kouluissa työtään tekevät.

En tunne rehtori Suihkoa ollenkaan. Viikko sitten kirjoitin, että Voi olla, että rehtori Marja-Stiina Suihko on nero.

Minun oli pakko googlata ja ottaa selvää, missä rehtori Suihko vaikuttaa. Marja-Stiina Suihko on kuhmolainen äidinkielenopettaja ja rehtori. Hän on mm. toimittanut kirjan Karun Kaunis Lentiira – kertomus kainuulaisesta kylästä. Googlausosumien perusteella rehtori Suihko on hyvin monipuolinen ihminen.

Olen aina ihmetellyt samaa kuin rehtori Suihko, maallikot tekevät koulutyötä koskevat päätökset.

Opettajisto kokee, ettei heitä kuunnella. Pikkukunnissa lopetetaan ajattelematta pikkukouluja tuosta vaan. Päättäjinä voi olla taksikuskeja ja maanviljelijöitä, jotka eivät tiedä koulusta ja kasvatuksesta halaistua sanaa. Kunnan opettajat ovat kunnan koulutetuimpia henkilöitä papin ja kunnanlääkärin ohella. Opettajat kävellään yli, ja taksikuskit saavat lisää töitä.

Isoissa kunnissa opettajien kuuntelemiset ovat usein vain muodollisuus. Hyvä esimerkki löytyy omasta kunnastani, Vantaalla siirrytään ns. inklusiiviseen lähikouluperiaatteeseen. Ajatus on hyvä, mutta uudistukseen sijoitettavat resurssit ovat riittämättömät.

Opettajiakin kuultiin. Kouluihin lähetettiin kaavake, jossa oli tiukasti määriteltyjä osioita, joihin opettajien piti ottaa kantaa. Kaikkien piti miettiä, mitä hyvää tai huonoa uudistus tuo suurinpiirtein fifty-fifty-periaatteella. Kun oikein päistä pakolla pakerrettiin, niin alkoi niitä hyviäkin puolia löytyä. Nyt oli hyvä ylimpien virkamiesten todeta, että kunnan opettajien mielestä uudistus on oikein hyvä. Resurssien puute painettiin taka-alalle, sanottiin vain, että uudistus on kustannusneutraali kolmen vuoden ajan. Kysyin koulutusristeilyllä asiasta ns. päättävältä taholta - Miten on kolmen vuoden päästä? En saanut vastausta.

Näin opettajia viedään. Vantaalla on sentään parisen tuhatta akateemisesti koulutettua opettajaa. Kuvitella saattaa, kuinka opettajia vedetään kölin alta pikkukunnissa.

Opettajan ammatti on tyypillinen asiantuntija-ammatti.

Asiantuntijuuteen kuuluu, että asiantuntijat ovat oman alansa asiantuntijoita. En ala neuvoa sähkömiestä, kun hän vetää johtoja ympäri mökkiä. Kuuntelen tarkkaan, kun terveyslääkäri antaa minulle ohjeita vaivoihini. En kyseenalaista Korkeimman oikeuden tuomareiden tekemiä päätöksiä.

Luotan asiantuntijoihin. Yhteiskunta on kuin iso palapeli, jossa jokainen hallitsee ainakin oman palasensa.

Opettajia kannattaa kuunnella koulutusta ja kasvatusta koskevissa asioissa.

Olemme oman alamme asiantuntijoita. Meitä on paljon.

Katsoin huvikseni alueemme yläkoulun, Hämeenkylän koulun, kotisivuja. Melkoinen läjä akateemisia asiantuntijoita. Yksittäinen koulu on kohtuullisen suuri asiantuntijayksikkö. Vantaan kokoisen kaupungin opettajisto muodostaa suorastaan karmean suuren asiantuntijajoukon.

Koulutus on ennaltaehkäisevää toimintaa

Iltasanomat 9.4.

Koulutuksen hurja vaikutus: jopa 200 kertaa enemmän rikoksia

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rikollisuus kasaantuu heikosti koulutetuille, jotka ovat hätkähdyttävästi muita useammin sekä vakavan väkivallan tekijöitä että uhreja.

Nuorten pitäminen koulussa voi olla tehokas keino ehkäistä rikoksia.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan rikollisuus kasaantuu heikosti koulutetuille, jotka ovat hätkähdyttävästi muita useammin sekä vakavan väkivallan tekijöitä että uhreja.

Tutkimuksen mukaan pelkän peruskoulun varassa oleville kertyy 25 kertaa enemmän väkivaltarikoksia kuin lukion käyneille. Omaisuusrikoksissa ero on vielä selvempi: peruskoulupohjalta rikosten määrä on yli 200-kertainen.

Koulutuksen puute kumpuaa usein siitä, että asiat menevät pieleen jo ennen kuin koulutusvalintoja tehdään. Lapsuudenkodin valtava merkitys korostuu monissa tutkimuksissa.

Toisaalta on viitteitä siitä, että kierre voidaan katkaista. Tutkija Mikko Aaltosen mukaan näyttää siltä, että esimerkiksi työvoimapoliittiseen koulutukseen osallistuminen auttaa, vaikkei koulutus toisikaan vakituista ammattia.

– Alustavaa näyttöä on, että aktivointitoimien piirissä olevilla olisi vähemmän rikoksia kuin passiivisen tuen piirissä olevilla, hän kertoo.

Oman onnen varaan ei saa jättää.

Jos asiat menevät pieleen jo ennen kuin koulutusvalintoja tehdään, asioihin on puututtava varhain. Peruskoulu on varhaisen puuttumisen paikka, sillä käytännössä kaikki lapset käyvät peruskoulua. Voimakas tuki pitää suunnata heti peruskoulun ensimmäisille luokille, koska silloin tuen hyöty lapselle on suurin. Koulun aloituksen merkitys on suuri, on hyvin vaikeaa, jos lapsi putoaa kyydistä heti alkuun.

Kaikki kasvatusalan ihmiset ilman tutkimuksiakin ovat aina tienneet, että koulutuksen suhteen lapsen perheen merkitys on valtaisa. Ongelma on, kuinka perheeseen voidaan vaikuttaa. 1990-luvun aikana ja sen jälkeen joissakin kunnissa alettiin purkaa neuvolajärjestelmää, neuvolaverkkoa harvennettiin ja keskitettiin, mikä oli suuri virhe.

Opettajan kannalta on todella surullista kuulla, kun jollakin entisellä koulun oppilaalla menee huonosti. Peruskoulun opettajan ei ole järin vaikeaa ennustaa, kuka ei tule pärjäämään elämässään. Kun opettaja pyytää oppilaalleen tukea, sitä on annettava. Koulut ovat kuntien suurimpia todellisia asiantuntijayksiköitä. Harvaan työpaikkaan on ahtautunut vastaava määrä akateemisesti koulutettuja ihmisiä kuin kouluun.

Sitäpaitsi, varhainen puuttuminen tuo säästöä.

Laitoskierre maksaa yhteiskunnalle 1,5 miljonaa euroa ennen kuin lapsi on täysi-ikäinen. Aikuinen vanki maksaa yhteiskunnalle noin 50 000 euroa vuodessa. Summat ovat järkyttäviä. Inhimillistä hätää ei rahalla voida edes mitata. Väkivaltarikoksissa seuraukset voivat olla uhrille kohtalokkaita.

Olen käyttänyt paljon sanaparia julkinen heitteillejättö.

Joskus tuntuu, että toiminta on tahallista. Ei halutakaan tehdä mitään. Kyse on aina yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta. Joillekin annetaan, joillekin ei.

Käsin kirjoittamisen autuudesta

Wikipediasta: 

Suomessa oli pitkään käytössä arkkitehti Toivo Salervon 1930-luvulla suunnittelema koukeroinen kirjoitus, jossa tavoitteena oli kirjoittaa kukin sana nostamatta kynää paperista kertaakaan. 

Aika koukeroa on, Salervon muokatut tyyppikirjaimet vuodelta 1950:

Skannasin kaunokirjaimet isoon kokoon vanhasta työkirjasta. Paina isoa ö-kirjainta, niin näet kirjaimet suurempana.

Minulla on käytössäni Printelin toimittama Opettajan päiväkirjakalenteri. Ennen vanhaan päiväkirjaa täytettiin jälkikäteen, kirjattiin ylös mitä oppitunnilla tehtiin. Päiväkirjat kerättiin talteen ja säilöttiin rehtorin kansliaan rautaoven takana olevaan kassaholviin. Erittäin jännittävä tilanne oli, kun koulutarkastaja saapui koululle, sillä hän kyyläsi opettajien päiväkirjat läpi. Hän myös laski luokan mustekynien määrän.

Nykyään päiväkirja on opettajan yksi suunnittelun välineistä. On koko lukuvuoden toimintakalenteria ja viikkokohtaista jaksosuunnittelua. Tilaa on arvioinnille, seurannalle ja muistiinpanoille. Minulle tärkein osio on viikkoaukeama, johon merkkaan tulevat kokeet ja muut normaalista koulurutiinista poikkeavat tapahtumat.

Nuoren opettajan päiväkirja on täynnä muistiinpanoja, kirja on pullea, koska väliin on laitettu kaikenmaailman monisteita. Mitä vanhempi opettaja on, sitä tyhjempi päiväkirja on. Johtunee varmaan siitä, että kokeneen opettajan päänuppi on yhtä hyväksi koettua suunnitelmaa.

Miesopettajien päiväkirjojen kannet ovat asiallisen siistejä, hyvä, kun opettaja on edes muistanut raapustaa oman nimensä kirjan kanteen. Naisopettajien päiväkirjojen kannet ovat jollakin tavalla herttaisia. Niihin on liimattu tarroja ja enkeleitä ja perheenjäsenten valokuvia. Jotkut opettajat ovat päällystäneet koko höskän läpinäkyvällä itseliimautuvalla muovilla. Oman päiväkirjani kanteen olen tekstannut paksulla mustalla tussilla kirjaimet K-A.

Opettajienkokouksissa pidän päiväkirjaani aina auki, kirjoitan tulevat yhteiset tapahtumat heti paikoilleen. Muuten unohdan ne. Kokousten henkisinä luppoaikoina lueskelen viikkoaukeaman alareunoissa olevia mietelauseita.

Tämän lukuvuoden kiihottavin mietelause on rehtori Marja-Stiina Suihkon ajatelma:

Kyllä myös käsin kirjoittamisen taito kuuluu yleissivistykseen.

Voi olla, että rehtori Marja-Stiina Suihko on nero. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä.

Ennen puhuttiin kaunokirjoituksesta, koska muoto oli tärkeää. Muistan hyvin mustetäytekynät ja niiden hajun. Kynän jälki kaartui kauniisti, joskus jälki oli ohut, joskus paksu, vrt. o-kirjain. Kaunokirjoitus oli zen-laji, keskittyminen oli äärimmäisen tärkeää. Jos ajatukset olivat muualla tai hosui, jälki oli kaameaa. Kuten kaunon nimikin kertoo, pyrittiin kauneuteen.

Rakastin kaunokirjoitusta, kirjoittaminen muistutti jollakin tapaa tyhjennysriittiä. Ei ollut mitään muuta kuin mustekynä ja paperi, jäljelle jäi muoto. Keskikoulun päästötodistukseni ei ollut häävi. Kiitos kaunokirjoituksen, kuvaamataidon ja uskonnon, pääsin rimaa hipoen lukioon, koska ko. oppiaineet olivat kymppejä. Kympin hieno puoli on, että kymppi kompensoi.

Nyt puhutaan käsialakirjoituksesta. Kun käsialakirjoitus tuli, sanottiin, että muoto ei ole enää niin tärkeää. Seuraus oli, että joidenkin oppilaiden tekstistä ei aina tahdo saada millään selvää.

ks. Uudet kirjaimet Opetushallituksen sivuilta

Kun Uusiin kirjaimiin siirryttiin, tavoitteena oli, että käsialasta tulisi selkeää. Mielestäni on käynyt juuri päinvastoin, koska Uusista kirjaimista puuttuu kantava idea. Eniten minua ihmetyttää ns. irtokirjaimet kuten pienet s ja r. Kaikkia kirjaimia ei ole sidottu naapureihinsa, mikä tekee tekstistä katkonaista, kun kynä välillä hyppelehtii pakosta ilmaan irti paperista. Isot kirjaimet ovat äärimmäisen epäjohdonmukaisia, joissakin on kaunokirjoituksen jäämiä, jotkut ovat melkein tikkukirjaimia. Itse olen ratkaissut ongelman siten, että käytän tylysti isoina kirjaimina vain tikkukirjaimia. Päinvastoin kuin kaunokirjoitus, nykyinen käsialakirjoitus on rumaa.

Koska käsialakirjoitus on hyppivää ja keikkuvaa, tulee paljon enemmän kirjoitusvirheitä kuin ennen.

Perinteistä ainekirjoitusta ei saa unohtaa. Nykyään ainakin alakouluissa puhutaan tarinoista ja tarinavihoista. Ainekirjoittaminen on hyvin luovaa toimintaa. Omat oppilaani rauhoittuvat täysin, kun he pääsevät kirjoittamaan käsin omia tarinoitaan. Ainekirjoituksella on myös terapeuttinen puoli, kun ihminen pääsee purkamaan sisintään.

Tietokoneella kirjoittaminen on erittäin vauhdikasta ja ajattelun kannalta jouhevaa, koska tekstiä voi korjata helposti jälkikäteen, voi lisätä tai poistaa osia. Tietokoneella kirjoittaminen on tasa-arvoista, kun jälki on kaikilla samaa. Ei rangaista huonosta käsialasta.

Oppilas pitää totuttaa kirjoittamaan sekä käsin että koneella.

Geronimo - koodisana kouluihin?

Iltalehti 3.9.

Aamulehti: Asiantuntija haluaa kouluihin varoittavan koodisanan

Helsingin pelastuskoulun rehtori Matti Waitinen sanoo, että koodisanan ohella keskusradiosta kuuluva tietty äänimerkki tai musiikkikappale voisi varoittaa opettajia kouluun tulleesta ulkopuolisesta tunkeutujasta.

Hän arvioi, että saksalaisessa koulussa opettajien koodisana pelasti kymmeniä lapsia kouluampumisessa vuonna 2009.

Helsinkiläisten koulujen turvallisuuskulttuuria väitöskirjassaan tutkinut Waitinen korostaa, että lapsille koodia ei saa kertoa.

Opetushallituksen opetusneuvos Pekka Iivonen pitää ajatusta koodisanasta hyvänä, sillä se voi parantaa kouluturvallisuutta. Hän kuitenkin muistuttaa, ettei pienissä kouluissa ole keskusradiota.

Kouluturvallisuus on noussut jälleen esille Orivedellä sattuneen kouluampumisen vuoksi.

Kun olin opettajana Malminkartanon koulussa, Matti Waitinen oli koulun rehtorina. Malminkartanosta Waitinen siirtyi Helsingin pelastuskorkeakoulun rehtoriksi, mikä oli sääli, sillä hänessä oli aitoa rehtoripaloa.

Waitisen ehdotus turvakoodista on kannatettava.

Kriisitilanteessa tieto on saatava opettajille ja muulle koulun henkilökunnalle. Kaikkien on tiedettävä, kuinka on toimittava. Olisi karmeaa kyykistellä luokassa avuttomana oppilaiden kanssa tietämättä mistään mitään, kuulisi vain ampumista, sekasorron  ja pelastusajoneuvojen ääniä.

Omassa koulussani on sovittu kaksi turvakoodisanaa. Toinen tarkoittaa, että on lähdettävä heti ulos. Toinen tarkoittaa, että oppilaat on pidettävä luokissa, luokkien ovet on pidettävä suljettuina.

Kouluun on tehty toimiva suunnitelma mahdollista kriisitilannetta varten. Opettajat käyvät suunnitelman läpi säännöllisin väliajoin. Koko koulu osallistuu kerran vuodessa poistumisharjoitukseen. Oppilaat ja henkilökunta kokoontuvat luokittain tapaamispaikalle, joka on koulun urheilukenttä. Poistuminen arvioidaan ja käydään läpi seuraavassa opettajienkokouksessa.

Kuten Opetushallituksen Pekka Iivonen totesi, turvakoodin käyttö ei ole täysin ongelmatonta. Pienissä kouluissa ei ole aina toimivia kuulutusjärjestelmiä. Toisaalta kriisitilanteessakin jonkun on kyettävä kuuluttamaan turvakoodin.

Vaikka kuinka koulu varusteltaisiin viimeistä huutoa olevilla turvalaitteilla ja -järjestelmillä, vaikka koulusta tehtäisiin linnake, turvallisuus ei siitä parane. Häiriintyneet ihmiset tai terroristit iskevät vain järeämmin asein.

Kansan Uutiset Verkkolehti: Vanhemmat haluavat talonmiehet takaisin kouluihin

Olen samaa mieltä kuin Kansan Uutisten Verkkolehti. Talonmiehet irtisanottiin kouluista 1990-luvulla. Vahtimestareista tehtiin kouluisäntiä, jotka eivät pääsääntöisesti asu enää kouluilla, koska talonmiesten asunnoista tehtiin muita tiloja. Esim. omassa koulussani tila on iltapäiväkerhon käytössä.

Tällä hetkellä kouluisännillä ei ole enää omaa virallista kouluakaan. Heitä voidaan käyttää tilapäisesti hyppyheikkinä jossakin muussa koulussa, kun ko. koulun oma kouluisäntä on sairas tai lomalla.

Kun oman kouluni talonmies siirrettiin kunnan urheilukenttien hoitajaksi, kouluumme iski selkeä ilkivalta-aalto. Viikonloppuisin paikkoja sotkettiin tai rikottiin. Vasta turvakameroiden asentaminen rauhoitti tilanteen.

Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Tuomas Kurttila: Emme usko valvontakameroiden ja metallinpaljastimien olevan ratkaisu koettuun kouluturvattomuuteen. Turvavälineet ovat heikko lääke ja vieläpä väärään tautiin.

Kouluampujat viisveivaavat turvalaitteista. On paneuduttava ampumisten syihin.

Sitäpaitsi, varhainen puuttuminen tuo säästöä.

Varhainen puuttuminen tuo säästöä

HS 1.4.

Oppimisvaikeuksiin pitää puuttua varhain

Timo Ahonen ja Marit Korkman Ahonen on Jyväskylän yliopiston kehityspsykologian professori ja Korkman Helsingin yliopiston kliinisen neuropsykologian emeritaprofessori.

Nuorten syrjäytymisen estämistä pohditaan parhaillaan eri työryhmissä. Suunnitteilla on nuorisotakuun toteuttaminen.

Uusi perusopetuslaki korostaa koulussa annettavan varhaisen tuen merkitystä ja porrastaa tuen yleiseen, tehostettuun ja erityiseen. Uudistus tekee tuesta systemaattisempaa, mutta toteutus vaatii resursseja, jotta sekä ala- että yläkoulussa pystytään tunnistamaan tuen tarve ja järjestämään tuki.

Myös oikeuskansleri on kiinnittänyt toistuvasti huomiota suomalaisen oppilashuollon heikkoon resursointiin.

Nobelisti James Heckman on todennut Science-lehdessä ilmestyneessä artikkelissaan, että oppimisen tukemiseen suunnatut varat tuottavat moninkertaisesti, jos ne kohdistetaan pikemminkin varhaiskasvatukseen ja koulun ensimmäisiin vuosiin kuin peruskoulun loppupuoleen ja sitä seuraaviin vaiheisiin.

Varhainen puuttuminen kannattaa myös taloudellisesti, vaikka tulokset näkyvät vasta paljon myöhemmin.

Miksi meillä annetaan olla, tai annetaan tapahtua, ja vasta sitten puututaan?

Varhainen puuttuminen on ennaltaehkäisevää toimintaa, joka tuo säästöä. Silti meillä ajatellaan veltosti ja annetaan olla. Oppilashuoltoa voidaan ajatella verkkona, johon apua tarvitsevat lapset tarttuvat.

ks. blogikirjoitukseni Säästöillä ojasta allikkoon

1990-luvun säästöt lisäsivät laitoshoitoa. Yhden lapsen laitoskulut voivat olla ällistyttäviä, hoitokulut voivat nousta jopa 1,7 miljoonaan euroon 18. ikävuoteen mennessä.

On hienoa, että valtio on tullut mukaan luokkakokotalkoisiin antamalla tukea luokkakokojen pienentämisiin. Opettajan on paljon helpompi huomata ongelmat pienessä kuin suuressa ryhmässä. Alaluokilla myös jakotunnit ovat äärimmäisen tärkeitä. Kun säästetään, jakotunnit otetaan ensimmäisinä pois.

On kuntia, jotka ovat toiminnassaan äärimmäisen lyhytnäköisiä.

Ei tarjota oppilashuollollisia palveluja juuri ollenkaan, vaan rikotaan lakia. Oppilaat eivät käy säännöllisesti koululääkäritarkastuksissa. Erityisopetus on puutteellista. Ei anneta koulupsykologien tai -kuraattorien palveluja. Oikeuskanslerin moitteet ovat sanahelinää vain.

Kun yhteiskunnan taloudelliset resurssit ovat vähäisiä, ne pitää suunnata oikeisiin paikkoihin oikeaan aikaan ajoitettuina. Kun ongelmat ovat pieniä, voidaan vielä auttaa. Ongelmilla on taipumus kasvaa ja kasautua.

Asiantuntijoita kannattaa kuunnella.

Kyllä kouluissa tuen tarve tunnistetaan. Tuen järjestäminen ontuu. Apua ei aina saada, vaikka polvet verissä anellaan.