keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Kuka isä antaisi lapselleen kiven, kun lapsi pyytää leipää?

Iltalehti 11.10.

Kouluruokailulla voi muuttaa elintapoja

Kun halutaan muuttaa kokonaisen kansan elämäntapoja, liikkeelle on lähdettävä lapsista. Tästä asiantuntijat olivat samaa mieltä tiistaina alkaneessa pohjoismaisessa ruokakonferenssissa.

- Jos lapset oppivat syömään epäterveellisesti, he syövät niin koko loppuelämänsä ja päätyvät potilaiksi sairaaloihimme, Norjan elintarviketutkimuslaitoksen tutkimuspäällikkö Einar Risvik sanoi.

Kuulostaa kenties itsestäänselvyydeltä, mutta ei käytännössä ole sitä. Risvikin mukaan tutkimuksissa ja selvityksissä on keskitytty aikuisten ruokailutottumuksiin ja niihinkin vain rajallisesti. Terveydenhoito on hyvin pitkään ollut lähinnä sairaudenhoitoa.

Nyt Pohjoismaat kehittävät yhteistyössä ruokaperinnettä, joka parantaa ihmisten elämänlaatua ja terveyttä.

Ihmettyttää, kun ei tajuta ennaltaehkäisyn merkitystä.

On aivan sama, onko kyse oppilaiden säännöllisistä lääkärintarkastuksista, homekouluista tai kouluruokailuista. Säästöt ko. asioista ovat kuin hetken helpotus pakkassäällä, hetken lämmittää, mutta kohta paleltaa tosissaan.

Iltalehti: Kun halutaan muuttaa kokonaisen kansan elämäntapoja, liikkeelle on lähdettävä lapsista.

Kaikki tajuavat, että vanhaa koiraa ei voi enää opettaa. Tietenkin voidaan aina ajatella, että säästöä tulee, kun ihmiset kuolevat nuorempina. Eipä tarvitse eläkkeitä maksella tai senioritaloja rakennella.

Joka kuudes suomalainen on köyhä, lapsiperheitä siinä kuudesosassa on paljon. Kouluruoka voi olla joillekin oppilaille päivän ainoa kunnollinen ateria.

Kouluruokailu on tasa-arvokysymys, on palattu kouluruokailun alkulähteille.

Kun tiedetään, että kouluroka on joillekin oppilaille se päivän pääateria, kouluruoka ei voi olla mitä tahansa huolimattomasti tehtyä mättöä. Toisaalta, jos kouluruoka on huolimatonta mättöä, ruuan arvostus laskee sillä viideskuudesosalla, joka saa kohtuullisen hyvää ruokaa kotonakin. Tulee houkutus jättää kouluruoka syömättä.

Kouluterveyskysely 2011 ja Opetushallitus:

- Joka neljäs yläkoululainen tai toisen asteen opiskelija ei syö päivittäin kouluruokaa. Nirsoimpia ovat yläkouluikäiset tytöt.

- Joka kymmenes oppilas syö koulussa lounaan korkeintaan kahdesti viikossa.

- Yli puolet oppilaista jättää kouluruokailussa syömättä jonkin aterian osan. Esimerkiksi leivän syöminen on parin viime vuoden aikana vähentynyt selvästi.

Hätkähdyttäviä lukuja, menkääpä huviksenne jonkun yläkoulun tai lukion läheisyydessä olevaan pikaruokalaan kouluruokailun aikana tai koulupäivän jälkeen. Voitte hämmästyä, monet mäkkärit tai heset ovat silloin pullollaan koululaisia. Käsittääkseni säännöllinen ruokailu mäkkäreissä ja heseissä ei edistä kansanterveyttä.

Iltalehti: Suomessa kouluruoan laatu ei ole tarpeeksi hyvä, arvioi kouluruoasta selvitystä tehnyt Harriet Strandvik.

- Eikä se parane, jos ruoka tehdään valtavissa teollisuuskeittiöissä, hän sanoi.

Kouluruuan taso on pudonnut valtaisasti parissa vuosikymmenessä. Ruokaa saadaan vähemmän ja sen laatu on heikentynyt selvästi. Moni opettaja ei viitsi enää koskeakaan kouluruokaan, vaan tekevät omia eväitä.

Kun aloitin opettamisen vuonna 1980 oppilaat saivat pitkinä koulu- tai kerhopäivinä jopa välipalaa! Kun pidin kuviskerhoa Hiekkaharjun kuvataideluokassa, ensimmäinen tehtäväni oli hakea kerholaisille välipalat kuvisluokkaan.

Usein koululounaan päätteeksi sai maittavan jälkiruuankin, hedelmän, marjarahkan tai -kiisselin.

(Kolmasluokkalainen tyttäreni totesi juuri: "Sain mäkin viime vuonna jätskin ja toissavuonna rusina-askin".).

Kun Suomessa suunnitellaan suurkeittiöitä, Ruotsissa tehdään jo paluuta pieniin koulukeittiöihin, joissa taitava ja lämminhenkinen emäntä on keittiön sydän.

MTV: Kouluruokailun hinta vaihtelee huomattavasti eri puolilla Suomea. Halvimmillaan peruskoulun lounas maksaa alle puolitoista euroa, kalleimmillaan yli kahdeksan euroa.

Kouluruokailun hinta vaihtelee huomattavasti eri puolilla Suomea. Halvimmillaan peruskoulun lounas maksaa alle puolitoista euroa, kalleimmillaan yli kahdeksan euroa.

Suurin osa Suomen kunnista valmistaa kouluaterian parin euron hinnalla.

Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa tai omaisuuksia kuin nyt, ja kouluruuasta säästetään! Säästämme lastemme tulevaisuudesta.

Kyse on yksinkertaisesti siitä, mihin kansankunnan yhteistä varallisuutta halutaan sijoittaa. On päivänselvää, ettei puolellatoista tai parilla eurolla loihdita hienoja courmet-aterioita. En väitä, että courmet-tasoon pitäisi pyrkiäkään. Kyllä oppilaille ja opettajille kelpaa terveellinen päivittäinen suomalainen peruslounas.

Vantaa on sellainen tavallinen parin euron koululounaskunta. Tiedän, mistä kirjoitan. Syön joka päivä koululounaan tarjotaan sitten vaikka pieniä kiviä. Syön lounaan periaatteellisista syistä. Minä en tule koskaan tekemään voileipiä evääksi, mieluummin vaikka näivetyn hengiltä.

Tänään oli hyvää ja terveellistä lihakeittoa, jota söin mielihalulla. Hyvää ruokaa pitäisi olla joka päivä.

Taannoisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan kouluateria on yksi tasa-arvon kulmakivistä.

Ne kaksi muuta ovat kaikille yhteinen peruskoulu ja julkinen terveydenhoito. Uskon amerikkalaisten päätelmään kuin vuoreen.

Suomi elää nyt kuin hölmöläiset konsanaan paitsi tyhmemmin. Hölmöläiset leikkasivat palan mattoa etupäästä ja ompelivat palan loppupäähän. Mekin leikkaamme palan maton etupäästä. Ompelemme sen kiinni loppupäähän, mutta jostain pitää taikoa toinenkin mokoma sinne maton loppupäähän.

Me emme muka tajua mitään ennaltaehkäisystä.

Edu.fi: Kouluruokailun ravitsemuksellinen ja sosiaalinen merkitys

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti