Anto Leikolan mukaan koulussa luetaan täysin tarpeettomia asioita

Iltalehti 13.10.

Professori: Koulussa luetaan täysin tarpeettomia asioita

Oppihistoriaa tutkinut professori Anto Leikola, 74, kertoi Studio55.fi-lähetyksessä siitä, kuinka nykyisin koulussa joudutaan opiskelemaan täysin tarpeettomia asioita.

Leikolan mielestä hyvät kouluarvosanat eivät kerro suoraan älykkyydestä, vaan pikemminkin motivaatiosta opiskella.

- Fiksut koululaiset huomaavat, että monet opetettavat asiat ovat turhia. Heillä ei silloin riitä intoa opiskella, ja he saavat huonoja numeroita älykkyydestä huolimatta.

Leikola ei halua nimetä yhtään yksittäistä tarpeetonta ainetta koulussa. Hänen mielestään useimmissa aineissa on tarpeettomia osia.

- Kaikenlainen ulkoa opettelu on mielestäni turhaa. Enää koulussa ei onneksi opetella kasvien latinankielisiä nimiä tai eläinten hammaskalustoja ulkoa, kuten minun opiskeluaikoinani.

- Ulkoa opettelusta tulisi suunnata kohti suuria linjoja. Vuosilukujen päähän painamisen sijaan on tärkeä oppia ymmärtämään esimerkiksi, miten Eurooppa on syntynyt ja miten Suomi on kehittynyt osana sitä.

Kun ymmärtää kokonaisuudet ja oppii hakemaa tietoa, voi pikkutarkat yksityiskohdat tarkastaa nykyään vaikka internetistä, professori sanoo.

Jätin tämän uutisen muhimaan, otan kantaa nyt.

Leikola: Kaikenlainen ulkoa opettelu on mielestäni turhaa.

Leikolan väite on järjetön.

Voi olla, että Leikolalle koulunkäynti on ollut yhtä tanssia ja lasten leikkiä vaan. Asiat on omaksuttu ilman ulkoa oppimista.

Suurin osa oppilaista tarvitsee ulkoa oppimista.

Jotkut asiat on vain "runtattava" päähän. Sellaisia asioita ovat esim. sanojen opettelu vieraissa kielissä, kertotaulu matematiikassa ja kartat maantiedossa.

Perusasiat on osattava. Suuria linjoja on lähes mahdotonta opettaa, jos oppilaalla ei ole käsitystä perusasioista.

Enää ei esim. historian vuosilukuja ei opetella samalla tavalla kuin Leikolan aikaan. Mutta esim. Suomem historiassa on hyvä muistaa tietyt perusvuosiluvut yhä edelleen. Jotkut luvut voidaan esittää suuripiirteisesti, 1100-luku ja 1500-luku. Jotkut pitää muistaa tarkemmin, 1809, 1917, 1918, 1939-44.

Tietyistä vuosiluvuista voidaan rakentaa päähän historian luuranko, johon oppilaat voivat liittää lihaa luiden päälle. Jossain vaiheessa oppilas alkaa tajuta yhteyksiä yleisen ja Suomen historian välillä.

Olen opettanut paljon 5.-6. luokkalaisia lapsia. Maantieto on lähes tapettu laji alakoulussa. Oppilaat eivät osaa kunnolla karttaa. Kun otan vastaan viitoset, aloitan heti syksyllä tiukan kahden viikon karttajakson. Opettelemme kunnolla esim. Euroopan rajat, vesistöt, vuoristot, maat ja pääkaupungit. Lapset rakastavat karttoja.

Lasten ulkomuistin taso on piikissä noin 12-vuotiaana. Miksi emme käyttäisi tätä ominaisuutta hyväksemme?

On hullua opettaa historiaa ja uskontoa, jos oppilas ei tajua karttaa ollenkaan. Puhutaan jostain Palestiinasta tai Israelista tajuamatta, missä paikat sijaitsevat. Antiikin ja Rooman historiaa käsiteltäessä on syytä tietää,  missä Välimeri aaltoilee.

On kovin tehotonta, jos opettaja joutuu uhraamaan vähiä historian tai uskonnon tuntejaan kartan opettamiseen. Alakoulussa historiaa on enää 3 viikkotuntia, 1 viidennellä ja 2 kuudennella luokalla. Muutama vuosi sitten historiaa oli 5 viikkotuntia, 2 viidennellä ja 3 kuudennella.

Leikola ei halua nimetä yhtään yksittäistä tarpeetonta ainetta koulussa. Hänen mielestään useimmissa aineissa on tarpeettomia osia.

Jos näin on, ei kannattaisi puuttua koko asiaan.

Nykytilanne on pikemminkin sellainen, että on tarve uusiin oppiaineisiin. Valitettavasti aika ei riitä kaikkeen haluttuun.

Tarpeettomien osien määrittely tai niiden pois jättäminen on äärettömän vaikeaa. Muistan, kun jotkut äidinkielen opettajat totesivat joskus 1980-luvulla, että kieliopin tankkaaminen on  turhaa. Kirjoitelmissa ei saanut käyttää punakynää, koska punakynä kahlii lapsen luovuutta.

Seurauksena oli kirjoittamisen tason rojahdus, joka näkyi jopa ylioppilasaineissa. Ylioppilaskokelaat tekivät hyvin alkeellisia kielioppivirheitä.

Leikolan mielestä hyvät kouluarvosanat eivät kerro suoraan älykkyydestä, vaan pikemminkin motivaatiosta opiskella.

Näinhän se on aina ollut. Eikö motivaatio ole hyvä asia? Sitä palkitaan, joka yrittää. Kouluarviointi parhaimmillaan kannustaa opiskeluun ja työntekoon.

Eivät koulukokeet tai- arvioinnit ole koskaan olleetkaan mitään älykkyystestejä. Älykkyydellä ilman muita avuja ei tee yhtään mitään.

Olisi ollut hyvä, jos Leikola olisi esittänyt yhdenkin täysin turhan oppiaineen tai asian jonkin oppiaineen sisällä.

Monet asiat tuntuvat äkkiseltään turhilta kuten esim. suomen kielen sijamuotojen ulkoaopettelu. Pitää muistaa, että monilla asioilla on välillisiä vaikutuksia, sijamuotojen ja muiden kielioppiasioiden opettelulla lapsi oppii luokittelemaan asioita.

Joku voi väittää, että vaikka esim. shakin peluu on hyödytöntä ajanhukkaa. Sellainen ihminen, joka pelaa shakkia, voi aivan huoleta kirjoittaa kokonaisen kirjan shakin peluun hyödyllisyydestä.

Jos muistia ei käytetä, se rappeutuu.

Aivojen käyttö on itseisarvo sinänsä. Luoja varjele meitä ajalta, jolloin kaikki ihmiset ovat täysin riippuvaisia joistain wikipedioista.