perjantai 28. lokakuuta 2011

Anto Leikolan mukaan koulussa luetaan täysin tarpeettomia asioita

Iltalehti 13.10.

Professori: Koulussa luetaan täysin tarpeettomia asioita

Oppihistoriaa tutkinut professori Anto Leikola, 74, kertoi Studio55.fi-lähetyksessä siitä, kuinka nykyisin koulussa joudutaan opiskelemaan täysin tarpeettomia asioita.

Leikolan mielestä hyvät kouluarvosanat eivät kerro suoraan älykkyydestä, vaan pikemminkin motivaatiosta opiskella.

- Fiksut koululaiset huomaavat, että monet opetettavat asiat ovat turhia. Heillä ei silloin riitä intoa opiskella, ja he saavat huonoja numeroita älykkyydestä huolimatta.

Leikola ei halua nimetä yhtään yksittäistä tarpeetonta ainetta koulussa. Hänen mielestään useimmissa aineissa on tarpeettomia osia.

- Kaikenlainen ulkoa opettelu on mielestäni turhaa. Enää koulussa ei onneksi opetella kasvien latinankielisiä nimiä tai eläinten hammaskalustoja ulkoa, kuten minun opiskeluaikoinani.

- Ulkoa opettelusta tulisi suunnata kohti suuria linjoja. Vuosilukujen päähän painamisen sijaan on tärkeä oppia ymmärtämään esimerkiksi, miten Eurooppa on syntynyt ja miten Suomi on kehittynyt osana sitä.

Kun ymmärtää kokonaisuudet ja oppii hakemaa tietoa, voi pikkutarkat yksityiskohdat tarkastaa nykyään vaikka internetistä, professori sanoo.

Jätin tämän uutisen muhimaan, otan kantaa nyt.

Leikola: Kaikenlainen ulkoa opettelu on mielestäni turhaa.

Leikolan väite on järjetön.

Voi olla, että Leikolalle koulunkäynti on ollut yhtä tanssia ja lasten leikkiä vaan. Asiat on omaksuttu ilman ulkoa oppimista.

Suurin osa oppilaista tarvitsee ulkoa oppimista.

Jotkut asiat on vain "runtattava" päähän. Sellaisia asioita ovat esim. sanojen opettelu vieraissa kielissä, kertotaulu matematiikassa ja kartat maantiedossa.

Perusasiat on osattava. Suuria linjoja on lähes mahdotonta opettaa, jos oppilaalla ei ole käsitystä perusasioista.

Enää ei esim. historian vuosilukuja ei opetella samalla tavalla kuin Leikolan aikaan. Mutta esim. Suomem historiassa on hyvä muistaa tietyt perusvuosiluvut yhä edelleen. Jotkut luvut voidaan esittää suuripiirteisesti, 1100-luku ja 1500-luku. Jotkut pitää muistaa tarkemmin, 1809, 1917, 1918, 1939-44.

Tietyistä vuosiluvuista voidaan rakentaa päähän historian luuranko, johon oppilaat voivat liittää lihaa luiden päälle. Jossain vaiheessa oppilas alkaa tajuta yhteyksiä yleisen ja Suomen historian välillä.

Olen opettanut paljon 5.-6. luokkalaisia lapsia. Maantieto on lähes tapettu laji alakoulussa. Oppilaat eivät osaa kunnolla karttaa. Kun otan vastaan viitoset, aloitan heti syksyllä tiukan kahden viikon karttajakson. Opettelemme kunnolla esim. Euroopan rajat, vesistöt, vuoristot, maat ja pääkaupungit. Lapset rakastavat karttoja.

Lasten ulkomuistin taso on piikissä noin 12-vuotiaana. Miksi emme käyttäisi tätä ominaisuutta hyväksemme?

On hullua opettaa historiaa ja uskontoa, jos oppilas ei tajua karttaa ollenkaan. Puhutaan jostain Palestiinasta tai Israelista tajuamatta, missä paikat sijaitsevat. Antiikin ja Rooman historiaa käsiteltäessä on syytä tietää,  missä Välimeri aaltoilee.

On kovin tehotonta, jos opettaja joutuu uhraamaan vähiä historian tai uskonnon tuntejaan kartan opettamiseen. Alakoulussa historiaa on enää 3 viikkotuntia, 1 viidennellä ja 2 kuudennella luokalla. Muutama vuosi sitten historiaa oli 5 viikkotuntia, 2 viidennellä ja 3 kuudennella.

Leikola ei halua nimetä yhtään yksittäistä tarpeetonta ainetta koulussa. Hänen mielestään useimmissa aineissa on tarpeettomia osia.

Jos näin on, ei kannattaisi puuttua koko asiaan.

Nykytilanne on pikemminkin sellainen, että on tarve uusiin oppiaineisiin. Valitettavasti aika ei riitä kaikkeen haluttuun.

Tarpeettomien osien määrittely tai niiden pois jättäminen on äärettömän vaikeaa. Muistan, kun jotkut äidinkielen opettajat totesivat joskus 1980-luvulla, että kieliopin tankkaaminen on  turhaa. Kirjoitelmissa ei saanut käyttää punakynää, koska punakynä kahlii lapsen luovuutta.

Seurauksena oli kirjoittamisen tason rojahdus, joka näkyi jopa ylioppilasaineissa. Ylioppilaskokelaat tekivät hyvin alkeellisia kielioppivirheitä.

Leikolan mielestä hyvät kouluarvosanat eivät kerro suoraan älykkyydestä, vaan pikemminkin motivaatiosta opiskella.

Näinhän se on aina ollut. Eikö motivaatio ole hyvä asia? Sitä palkitaan, joka yrittää. Kouluarviointi parhaimmillaan kannustaa opiskeluun ja työntekoon.

Eivät koulukokeet tai- arvioinnit ole koskaan olleetkaan mitään älykkyystestejä. Älykkyydellä ilman muita avuja ei tee yhtään mitään.

Olisi ollut hyvä, jos Leikola olisi esittänyt yhdenkin täysin turhan oppiaineen tai asian jonkin oppiaineen sisällä.

Monet asiat tuntuvat äkkiseltään turhilta kuten esim. suomen kielen sijamuotojen ulkoaopettelu. Pitää muistaa, että monilla asioilla on välillisiä vaikutuksia, sijamuotojen ja muiden kielioppiasioiden opettelulla lapsi oppii luokittelemaan asioita.

Joku voi väittää, että vaikka esim. shakin peluu on hyödytöntä ajanhukkaa. Sellainen ihminen, joka pelaa shakkia, voi aivan huoleta kirjoittaa kokonaisen kirjan shakin peluun hyödyllisyydestä.

Jos muistia ei käytetä, se rappeutuu.

Aivojen käyttö on itseisarvo sinänsä. Luoja varjele meitä ajalta, jolloin kaikki ihmiset ovat täysin riippuvaisia joistain wikipedioista.

6 kommenttia:

  1. Pelkkä ulkoa opetteleminen kasvattaa lapsia pelkkään traditioon, oma subjektiivinen ajattelu ei pääse kehittymään.. Monet asiat alakouluissa kuten historia, maantiede, biologia voitaisiin opettaa myös eritavoin kuin vain lukemalla. Näytelmät, näyttelyt, luonnon tutustuminen paikanpäällä, ne jää enemmän lapselle mieleen, kokemuksen kautta oppimista. Tottakai niinkuin kirjoititkin että kielet ja matskun kaavat pitää opetella, mutta voisi niihinkin opetukseen lisätä enemmän luovuutta. Ja koska ihmisiä ei opeteta ajattelemaan subjektiivisesti, tulee niistä niitä perus lampaita, toimii sanattomien sääntöjen kautta jne.. Säälittävää nähdä aikuisia töissä jotka toimivat vain niinkuin kirjassa sanotaan, sitä ja tätä koska se on sääntö, vaikka se olisikin ihan tyhmä juttu.. Ja tuo alkaa jo koulussa..
    t. vappu

    VastaaPoista
  2. Näin on. Ja noin tehdäänkin.

    Tartuin Leikolan väitteeseen: "Kaikenlainen ulkoa opettelu on mielestäni turhaa."

    Osa asioista on yhä edelleen opeteltava ulkoa. Ulkoa oppimiseenkin voidaan käyttää erilaisia, motivoivia keinoja.

    VastaaPoista
  3. Itse rakastin lapsena opetella ulkoa kaikenlaista. Muistan vieläkin useita suomi-iskelmiä, kun niiden sanoja oli Apu-lehdessä. Jostain aivojeni kätköistä löytyy edelleenkin Pepin koko nimi ja pisin suomalainen nimi. Ihan eri asia on muistanko, että pitäisi varata aika lääkärille tai että keskiviikkoisin mulla on välituntivalvonta klo: 12.

    VastaaPoista
  4. Sijamuodoista joitakin, esim. genetiiviä, tarvitaan yhdyssanasääntöjen ymmärtämiseen. Paikallissijat sen sijaan voisi opettaa yhtenä ryppäänä:D

    VastaaPoista
  5. Melkeinpä rohkenen olla eri mieltä... paikallissijojen opettelu on paikallaan ja hyväksi vieraiden kielten oppimiselle.

    VastaaPoista
  6. Kinaa ulkoaopettelun arvosta on käyty vuosisatoja. Yleensä sopu on löytynyt, kun on erotettu toisistaan apinamainen opettelu ja ulkoaopettelu, joka liitetään ymmärtäminen.

    Leikola näyttää ajattelevan, että ymmärretty pysyy mielessä ilman pänttäystä. Itse kertailen oivaltamiani asioita jatkuvasti.

    Kokonaan toinen asia on, että nykyään on upeat mahdollisuudet hakea yksittäiset faktat esim. netistä.

    VastaaPoista