Vantaan koulu-uudistus raivostutti vanhemmat
Vantaa kaavailee perusopetuksen uudistamista siten, että entistä useampi erityislapsi opiskelisi lähikoulussaan.
Osana mittavaa uudistusta Jokirannan, Honkapuiston ja Viertolan koulut yhdistettäisiin. Lisäksi erityisluokkakeskittymiä purettaisiin Veromäen, Kivimäen, Mikkolan, Rekolanmäen ja Ylästön kouluista. Vapautuva erityisluokanopettajien työtuntimäärä jaettaisiin kaikkien koulujen käytettäväksi.
Uudistusta vastustavaan adressiin on kertynyt jo yli tuhat nimeä. Adressissa todetaan, että Vantaan opetustoimi on väkisin siirtämässä erityisoppilaita lähikouluihin ja ajamassa alas erityiskouluja ja -luokkia.
"Uudistus on valtava virhe"
Yksi adressin ideoijista on Veromäen koulun vanhempainyhdistyksen jäsen Terhi Airas. Hänestä uudistus on valtava virhe.
– Yleisopetuksen laatu laskee ja lähikoulussa tarjottava tuki ei tule riittämään kaikille erityisoppilaille.
– Lähikouluperiaate on kaunis, mutta käytännössä se voi tarkoittaa, että hiljainen, syrjäänvetäytyvä erityislapsi jää isossa ryhmässä vaille huomiota.
Uhkana on myös, että erityislapset heitetään muiden lasten silmätikuiksi.
– Joskus kuulee sanottavan, että erityislapset laitetaan erityiskouluihin, jotta he ovat poissa silmistä. Ei se niin mene. Erityiskouluissa he saavat räätälöidyn tuen, painottaa Airas.
Uudistuksen pelätään pistävän sekaisin myös yleisopetuksessa eli tavallisessa luokassa opiskelevien arjen.
Vanhemmat voivat sanoa ääneen sellaista, mitä opettajat kunnan virkamiehinä eivät julkisesti kehtaa tai uskalla sanoa.
Nimimerkeillä on helppo kirjoitella sinne tai tänne. Opettajien pitää tulla rohkeasti mukaan keskusteluun omilla nimillään. Vantaan kaupungin sivuilla asiaan liittyvä keskustelupalsta on masentava, koska ahkerin kirjoittaja vierailija.
Eivät kunnan opettajat ole omassa kunnassaan vierailijoita.
Minäkin olen ollut opettajana omassa kunnassani 30 vuotta. Opettajat ovat asiantuntijoita, ja asiantuntijoita kuullaan, ei vierailijoita. Lääkärit ovat asiantuntijoita alallaan, potilaat kuuntelevat heitä. Opettajia on kuultava opetusta koskevissa asioissa.
Olen aikaisemminkin kirjoittanut, onko opettajisto peloteltu niin, ettemme uskalla julkisesti keskustella?
Terhi Airas: – Yleisopetuksen laatu laskee ja lähikoulussa tarjottava tuki ei tule riittämään kaikille erityisoppilaille.
Kyllä se näin on.
Millainen on se opettajajonglööri, joka pystyy pitämään opetuksen tason ennallaan, kun luokkaan astelee pari uutta tukea kaipaavaa erityisoppilasta?
Meille on kerrottu, että koulut saavat itse päättää, muodostavatko ne erityisluokkia vai ei. Erityisluokkia ei siis olla lopettamassa. Mutta entä, jos tulevaisuudessa rahat eivät riitäkään erityisluokkien perustamiseen?
Sanotaan, että lähikouluesitys on kustannusneutraali. Nykyaikana sanominen ei paina yhtään mitään. Muutaman vuoden päässä voi olla toinen ihminen sanomassa, silloin vanhoilla sanomisilla ei ole mitään merkitystä.
Vantaan Sanomat: Vantaa murehtii huikeaa velkaansa vaalien jälkeen
Vantaan kaupunki nostaa surutta velkaa, vaikka velkapotti on kasvamassa nykyisestä reilusta 800 miljoonasta yli 1 300 miljoonaan euroon vuoteen 2015 mennessä.
Jokaista asukasta kohden – vauvasta vaariin – velkaa on silloin lähes 6 400 euroa. Jo nykyinen asukaskohtainen velka, reilut 4 000 euroa, on suurten kaupunkien kärjessä.
Velkamäärää surraan vasta ensi vuoden kunnallisvaalien jälkeen. Maanantaina julkistetun budjettisuunnitelman mukaan velanhoito-ohjelmaa aletaan suunnitella vasta seuraavalla valtuustokaudella eli vuonna 2013.
Aivan kaameita lukuja.
Pitää ottaa huomioon, että Vantaalla on otettu ns. löysät pois aikoja sitten. Nyt jos otetaan lisää, kajotaan kunnan perustaan, opetukseen ja terveydenhoitoon.
Mitä yhden päättävän virkamiehen sana painaa tällaisessa taloudellisessa tilanteessa? Vai vielä kustannusneutraali?
Airas toteaa aivan oikein, ettei tuki tule riittämään kaikille erityisoppilaille. Kuinka tuki voi riittää heille, kun tällä hetkelläkin esim. oman kouluni tilapäisen oppilasmäärän vähentymisen takia meiltä on viety suurin osa jakotunneista pois. Jakotunnit ovat ehkäisevää tukea.
Kun erityisoppilaita aletaan sijoittaa lähikouluihin, resursseja pitää lisätä.
Kustannusneutraalilla mallilla ei ole mitään virkaa.
Jos erityisoppilaita aletaan pysyvästi tai tilapäisesti integroida ns. tavallisiin opetusryhmiin, ryhmäkoosta pitää alkaa tosissaan puhua. Ryhmäkoot on saatava pienemmiksi. Opettajille on annettava aikaa oppilailleen, jokaiselle heistä.
Peruskoulussa ei saa olla heitto- tai heitteillejättönappuloita. Erityisoppilaita ei voi integroida ns. tavallisiin luokkiin noin vain, eikä ns. tavallisia oppilaita voida jättää omilleen. Ketään ei saa uhrata.
Jos todelliseen inkluusioon siirrytään (luulen, että lähikouluperiaate mahdollisine erityisluokkineen on vain välivaihe), peruskoulun luokkakoon maksimikoko pitää olla 18 oppilasta.
On se kumma, kun ei tahdota ymmärtää tai tunnustaa, että hyvä opetus maksaa. Nykyinen osaava ja keskitetty erityisopetus on halpaa verrattuna inkluusioon. Oikeaoppinen inkluusio vaatii monia ammattitaitoisia erityisopettajia ja koulunkäyntiavustajia niihin ns. tavallisiin luokkiin.
Jos resurssia ei lisätä, voidaan puhua oppilaan heitteillejätöstä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti