Sillisalaattia ja muuta sälää

Yle 11.12.

Peruskoulun tuntijakoon melii yli 30 uutta ainetta

Peruskoulujen tuntijakoa uudistava työryhmä pohtii, mitkä aineet kuuluvat jatkossa kaikkien koululaisten arkipäivään. Taideaineista mukaan pyrkivät muun muassa draamaopetus, tanssitaide ja sirkustaide. Koululaiset kaipaavat taideaineista vaihtelua pitkään koulupäivään.

Jos joku oli odotettu uutinen, niin tämä. Kilpajuoksu on alkanut.

Iso ongelma on, että oppilaan koulupäivän pituus on rajattu. Esim. viitos-kuutosluokkalaisilla oppitunteja viikossa on vain 25 kertaa 45 minuuttia. Se on kansainvälisten vertailujen perusteella aivan liian vähän. Taistelu oppitunneista on siis hurjaa eri oppiaineiden välillä.

Yläkoulussa tuntijaolla on lisäksi suuri merkitys eri oppiaineiden opettajien työllisyydelle. Perinteisesti hyvin voimakkaita omien etujensa ajajia ovat olleet MAOL (Matemaattisten aineiden opettajien liitto) ja ÄOL (Äidinkielen opettajien liitto). Ko. liittojen opettajien oppiaineet ovat ns. jokaiselle oppilaalle tärkeitä perusoppiaineita. Molempien liittojen edustajat osaavat taitavasti hyödyntää julkisuutta.

Minkään aineryhmän edustajat eivät halua tuntejaan vähennettävän. Taisteluhaudoista siirrytään julkisille areenoille, ja lobbaamaan. Merkittävää on, että liikkeellä on monia muitakin sidosryhmiä kuin opettajat ja muut kasvatusalan edustajat. Muista mainittakoon EK (Elinkeinoelämän keskusliitto), joka ajaa tehokasta peruskoulua työelämän tarpeita ajatellen.

Viime kerralla taideaineet hävisivät pahasti, alakoulussa ei niinkään, mutta yläkoulusta taideopetus karsiutui lähes tyystin. Oppilaille tarjottiin tilalle kaikenmaailman valinnaista sälää. Sälä pois ja tilalle kuvataidetta ja musiikkia kaikille.

Ennen kuin aletaan opettaa tanssi- tai sirkustaidetta, on syytä tuplata liikunnan osuus neljään viikkotuntiin. Noin kolmasosa suomalaisista lapsista alkaa olla rapakunnossa. Kylmä tosiasia on, että huonokuntoinen tai huonosti ravittu lapsi ei jaksa opiskella.

Isojen peruskoululaisten koulupäivä on pidennettävä kuuten tuntiin. Näin saadaan neljästä viiteen viikkotuntia lisää jaettavaksi. Yhden opppitunnin lisäys päivää kohden ei lisää mitenkään oppilaan rasitusta, mutta lisäys antaa mojovan extran tähän "oppiaineiden uusjakoon".

On myös miettittävä uudelleen, onko yläkoulujen kurssimuotoinen opetus ollenkaan järkevää. Tietyt oppiaineet opetetaan "läjässä", eikä oppilaille jää väliin paljoakaan aikaa pureskella asioita. Aika opettaa. Olen aivan varma siitä, että moni oppilas ei ole vielä henkisesti valmis yläkoulun kurssimuotoiseen opetukseen. Vaikeaa se on monelle vielä lukiossakin.

Peruskoulu on perusasioiden oppimista varten. Kyllä ihminen kerkiää myöhemmin monien valintojen eteen. Sekin pitää muistaa, että peruskoulu on lapsen työtä. Koulun perimmäinen tarkoitus ei ole oppilaan viihdyttäminen. Ihmisellä ei aina pidä olla kivaa, työ ja myös vaikeudet kasvattavat lasta.

Tuntijakotyöryhmä jatkaa työtänsä ensi kevääseen asti. Siihen mennessä pitäisi selvitä, mitkä aineet kuuluvat jatkossa kaikkien peruskoululaisten arkipäivään. Konkreettisia lupauksia tuntimääristä ei vielä ole, mutta taideaineiden asemaa on luvattu vahvistaa esimerkiksi valinnaisuutta lisäämällä. (Yle)

Liiallisella valinnaisuudella on suuret vaarat, ettei vaan lapsi huuhtoudu pesuveden mukana. Miksi muka esim. kuvataiteen tai musiikin pitäisi olla oppilaille valinnaisia? Kyllä jokaisen peruskoululaisen oikeus on saada opiskella joka vuosi kuvataidetta ja musiikkia.

Jätetään nyt vihdoin "ne kaikenmaailman sirkusvalinnaisuudet" ja keskitytään mieluummin perusasioihin. Alakoulun opettajana olen aina ihmetellyt vavan (valinnainen kurssi viitos-kuutosella) oikeutusta. Vava söi yhden historian ja maantiedon viikkotunnin pois.

Elämä ei sittenkään ole yhtä vavaa, valitan.

Kokkolasta kajahtaa

Yle 8.12.

Lukujärjestykset roskiin

Kokkolassa on saatu hyviä kokemuksia avoimesta, kokonaisuuksiin pureutuvasta opetuksesta. Opetushallituksen rahoittamassa projektissa opettajat ovat perehtyneet erilaisiin oppimisympäristöihin ja ilmiölähtöiseen opetukseen.

Kokkolassa heitettiin perinteiset lukujärjestykset ja nurkkaan kun parikymmentä ennakkoluulotonta opettajaa lähti uudistamaan opetustaan, heidän mielestä koulu ei voi toimia 2000-luvulla niin kuin se on tähän saakka tehnyt. Opettajat luopuivat perinteisten opetusaineiden rajoista ja alkoivat opettaa asioita laajoina kokonaisuuksina. Perehdyttiin käytännössä esimerkiksi elintarvikkeen matkaan pellolta kauppaan ja omalle lautaselle. Opsin eli opetussuunnitelman tavoitteista pidetään samalla tiukasti kiinni.

Ongelma on siinä, että uskaltaa astua sen kynnyksen yli, että jos minä en täytäkään tehtäväkirjoja tai jos mä en nyt teekkään kaikkea mitä opettajan oppaassa sanotaan. Vaan uskaltaa katsoa, että mitä se opsi sanoo, mitä kokemukseni opettajana sanoo ja mitä minun luokantuntemus sanoo. Ja luottaa siihen. Se mitä opetusohjelmassa sanotaan, se täytyy toteuttaa ja oppilaille opettaa, sanoo neljättä luokkaa kokkolalaisessa Halkokarin koulussa opettava Sirkku Lähdesmäki.

Uutinen on hyvin mielenkiintoinen ja herättää opettajissa paljon ajatuksia.

Olen hyvin varauksellinen Opetushallituksen rahoittamiin projekteihin ja kokeiluihin. Minulle on tullut sellainen kuva, että yksikään koulualan kokeilu ei pääty huonosti, vaan tulokset saadaan aina kauniiksi. Kokeilukoulujen opettajat ovat aina innokkaita, ja alussa projekteihin upotetaan hieman rahaakin.

Aloitin opettajan työni vuonna 1980 Vantaan Hiekkaharjun koulussa, joka oli tuntikehyskokeilukoulu. Kokeiluaikana saimme lisää resursseja (resurssi tässä tapauksessa todella tarkoitti rahaa). Pystyimme rakentamaan hienoja malleja, esim. luokassa oli joskus samaan aikaan kaksikin opettajaa. Teimme upeita palkkeja malliin kolme opetusryhmää jaetaan neljään tasoryhmään neljälle opettajalle. Käytössä oli usein ns. resurssiopettaja, jota voitiin liikutella tarpeen mukaan.

Totta kai tuloksista tuli hyviä. Puhalsimme yhteen hiileen ja käytössä oli enemmän resursseja kuin muilla. Loppuraportti tehtiin, hienohan siitä tuli, ja se lähetettiin eteenpäin.

Tuntikehysjärjestelmä lanseerattiin melkein heti perään koko Suomeen. Järkytys oli minulle suuri, kun huomasin, ettei niitä resursseja suinkaan lisätty, vaan vähennettiin entisestä!

Näin se yleensä käy.

Onko kukaan koskaan kuullut epäonnistuneesta julkisin varoin rahoitetusta opetuskokeilusta?

Kokkolalaistyyppinen kokonaisopetus on tuttua monelle alakoulun kahden alimman luokan opettajalle. Alkuopetukseen kokonaisopetus sopiikin oppiaineksen "helppouden ja yksinkertaisuuden" takia, ja pienet lapset todella ovatkin hyvin kokonaisvaltaisia.

Viitos-kutosilla ja yläkoulussa kokonaisopetusta on hyvin vaikea toteuttaa. Opettajia on jo monia puhumattakaan oppiaineista. Sisällöt ovat monimutkaisia ja niiden yhteensovittaminen on vaikeaa.

Oppiaineet sisältöineen ovat muokkautuneet pitkän ajan kuluessa. Niillä on oma sisäinen rakenteensa, joita en hevin lähtisi ronkkimaan. Joskus uutta asiaa ei voi oppia, jos ei hallitse kunnolla aiemmin opittua.

Onko mitään järkeä vaikkapa kuudennellla luokalla tehdä sellaista projektia, missä kaikki oppiaineet pannaan samaan nippuun? Matikka, kuvis, historia, liikunta, uskonto, englanti, äidinkieli, kemia, fysiikka, maantieto, biologia, käsityöt ja musiikki ja kaikki muu sälä päälle.

Melkoinen jonglööri opettajan täytyy olla. Ja millaista oppiaineiden sisältöjen sovittelua! Aikaa projektien suunnitteluun menee varmasti paljon. En usko, että sellaiseen ylimääräiseen työmäärään monikaan meistä olisi valmis.

Ymmärrän tilapäisten projektien hyödyllisyyden, mutta miten opetus ja opiskelu voi perustua jatkuvaan projektityöskentelyyn? Peruskoulussa pitää luoda oppilaalle vahvat perustiedot ja -taidot, jotta myöhemmässä vaiheessa työelämässä voidaan keskittyä todellisiin projekteihin.

Tänä päivänä on ehkä tärkeämpää opettaa lapsille keinoja selviytyä täällä elämässä kuin niitä yksittäisiä pieniä sisältöjä, sanoo Kokkolan yliopistokeskus Chydeniuksen yliopistonopettaja Merja Meriläinen. (Yle)

Moni muukin on puhunut noin kuin Meriläinen, mutta harva meistä on kumminkaan pudottamassa pois niitä "pikkusisältöjä". Harva opetettu asia on niin yksittäinen, etteikö sillä olisi yleistä merkitystä, tai ettei se liity mihinkään muuhun asiaan.

Tiedosta kasautuu ihmisen päähän melkoinen verkko. Esim. maantiedossa, biologiassa, uskonnossa ja historiassa opetaan näennäisesti yksittäisiä tietoja, jotka kuitenkin ajan kuluessa nivoutuvat yhteen. Olisi kiva tietää, mitä Meriläinen olisi valmis jättämään pois.

On myös helppo sanoa, että pitää opettaa "selvitymiskeinoja elämästä". Siinä onkin miettimistä. Keinot? Mitä Meriläinen tarkoittaa?

Jossain vaiheessa voi syttyä vaikka uusi talvisota. Luonnonvarat voivat ehtyä. Meteori voi osua samalle radalle maapallon kanssa. Yksityinen ihminen voi omassa yksityiselämässä kokea mitä vain. Ei tulevaisuutta voi ennustaa.

Ne opetussuunnitelman tavoitteetkin ovat loppujen lopuksi melko yleisiä. Kaivoin oman alueemme ops:n ja otin sattumanvaraisesti esiin biologian kohdasta 8 luokka. Sisältö kuitataan kahdella sanalla: metsien biologia. Melkoisen on yleisesti esitetty tavoite. Metsiä on monenlaisia.

Väitän, että harva kasiluokan opettaja katsoo ops:sta sanaparin metsien biologia ja "luottaa omaan kokemukseensa ja luokan tuntemukseensa", kuten Lähdesmäki yllä toteaa. Siitä sitten yhteisprojektiin muiden aineiden opettajien kanssa.

Minä luotan vahvoihin suomalaisiin opetusmateriaaleihin. Miksi ihmeessä aina pitäisi kaikki "keksiä" uudestaan?

Lukujärjestyksilläkin on puolensa.

Henna Virkkunen vieraili Vantaalla

Olen noussut sängyn pohjalta. Viikko on podettu mahtavaa flunssaa.

Paikallislehdestä löytyi  mielenkiintoinen juttu. Opetusministeri Henna Virkkunen vieraili Vantaalla Jokiniemen koulussa.

Nyt en ota kantaa. Ei tarvitse.

Vantaan Sanomat 6.12.

Vantaa evästi ministeriä koulujen rahatoiveilla

Apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth esikuntineen todisteli ministerille, kuinka kiltti Vantaa on ollut. Ensi töikseen hän vakuutti, ettei Vantaalla ole kouluhelvettiä, vaikka tiedotusvälineet joskus niin väittävätkin.

Valtuuston puheenjohtaja Antti Lindtman (sd) muistutti, että Vantaalla opetusta annetaan paljon pienemmällä rahalla kuin muualla.

Virkkusta ei häirinnyt tieto, että Vantaa käyttää oppilaisiinsa jopa tuhat euroa vähemmän rahaa vuodessa kuin moni muu kaupunki.

–Teillä on tehokas kouluverkko, tilat ovat optimaalisessa käytössä. Monet kunnat eivät ole hennoneet luopua vanhoista kouluistaan, opetusministeri kehui.

Opettaja-ammattinimike on suojattava mitä pikimmiten!

Doris Day

HS 26.11.

Opettaja nöyryytti oppilasta - joutui korvauksiin housujen alas vedosta

Opettajan sijaisena toiminut 44-vuotias mies nöyryytti 14-vuotiasta koulupoikaa vetämällä tämän housut alas muun luokan nähden Varkaudessa. Tapaus sattui viime maaliskuussa teknisen työn tunnilla.

Nyt minulta meni hermot.

Hesari uutisoi, että opettaja nöyryytti koulupoikaa, vaikka kyseessä oli mitä ilmeisemmin kadulta revitty mies.

Varkauden opetustoimenjohtaja Timo Tuunainen toteaa Hesarissa, että "elämä  joskus on tämmöistä". Minä sanon, ettei elämän nyt pidä koskaan olla tuollaista.

Mies oli palkattu sijaiseksi vain muutamaksi viikoksi. Muodollista pätevyyttä hänellä ei tehtävään ole. Hän sai kuitenkin pestin, koska pätevää väkeä ei ollut tuolloin saatavilla. Uudestaan kaupunki ei aio häntä enää palkata. (Hesari)

Uutinen herättää ihmisissä monia kysymyksiä. Opettajana minä mietin, miksi ihmeessä ketä tahansa kadulta revittyä ihmistä voidaan ylipäätään nimittää opettajaksi. 

On alettava nopeasti ja vakavalla mielellä pohtia keinoja opettaja-nimikkeen suojaamista lailla. Eihän kuka tahansa voi nimittää itseään lääkäriksi tai tuomariksikaan.

Nyt tilanne on sellainen, että oikeastaan kuka tahansa voi alkaa kutsua itseään opettajaksi. Toisaalta on kaikenmaailman heppoisia opettajanimikkeitä, joita en nyt ala tässä luettelemaan. Minusta opettajia ovat ensisijassa peruskoulun ja lukion opettajat, lastentarhanopettajat ja ammattikoulujen opettajat.

Muille voidaan keksiä tai käyttäää aivan muita nimikkeitä, yliopiston lehtori, ammattikorkeakoulun lehtori, autokoulunohjaaja ynnä muuta ja ynnä muuta. Oleellista on, että ihmiset, joilla ei ole tutkintopapereita taskussa, eivät ole opettajia, vaan sijaisia tai joitain aivan muuta.Sillä siisti.

On todella törkeää, että Hesari halveeraa opettajuutta yllä olevan uutisen tavoin. Sikamaista. Joku raja on sensaatiohakuisuudellakin.

Minä ja monet muut Suomen opettajat haluamme lain suojan omalle ammattinimikkeellemme.

Vai vielä opettaja, prkl?

Tämä opettaa sen, että aina kannattaa miettiä kahdesti ennen kuin toimii", sanoi Tuunainen torstaina. (Hesari)

Nimenomaan. On syytäkin katsoa peiliin, kun sijaisten hankinta on tätä tasoa. Opettajaa ei pitäisi voida sijaistaa kukaan muu kuin toinen opettaja. Järjestelmässä on paljon mätää.

Koulumuotia

Nyt viimeistään minua pidetään outona tai hulluna, kun tartun tähän aiheeseen.

Viime aikoina on jonkinverran puhuttu opettajien pukeutumisesta. Moni naisopettaja kokee lievää ahdistusta pukeutumisestaan ja ulkonäöstään. Oppilaat voivat jopa arvostella opettajansa ulkonäköä.

Yllättävän vähälle on jäänyt oppilaiden pukeutuminen. Suomessa oppilaiden pukeutumista ei rajoiteta juuri millään tavalla. 

Jotkut yläkoulun tytöt pukeutuvat häiritsevän seksistisesti. Ilmiö näkyy jo alakoulun yläluokillakin. Olen jo pidemmän aikaa ihmetellyt vanhempia, jotka lähettävät pikkutyttönsä kouluun vahvasti meikattuna ja ilmiseksistisesti pukeutuneena.

Kun itse kävin oppikoulua 70-luvulla, muodissa oli hyvin peittävä suuntaus. Tytöillä oli päällään tiukkoja villapuseroita ja kaikenmaailman palestiinalaishuiveja. Istuin useinmiten takapenkissä. Seksuaalisin näky oikeastaan oli tyttöjen villapaitojen selkämys, josta juuri ja juuri erottui rintaliivien hakasten pullistuma.

Jotenkin säälittää nykyajan pojat. Heille yläkouluikäiset tytöt eivät jätä juuri mitään arvailtavaa, lähes kaikki on esillä. Luulisi moisen pukeutumisen häiritsevän jopa itse pääasiaa, opiskelua.

Olen paljon matkaillut jalkapallon perässä Iso-Britanniassa. Britit ovat hyvin vanhoillisia, siellä lapset ja nuoret puetaan asiallisiin koulupukuihin. En esitä, että me siirtyisimme brittityyppisiin koulu-univormuihin.

Olen pikkupäässäni aivan vakavasti ajatellut, että collegepaita ja farkut olisivat oiva kouluasu Suomen olosuhteisiin. Kouluilla olisi oman värisensä collegepaidat omine tunnuksineen. Oppilaille voitaisiin määrätä farkkumerkiksi vaikka selkeät ja edulliset peruslevikset. Toisaalta voitaisiin tukea suomalaista     vaateteollisuutta elvyttämällä James-tuotemerkin. Oppilaat olisivat ainakin pukeutumisen suhteen tasa-arvoisessa asemassa.

Erityisen iloinen olisin yhtenäisistä  ja pakollisista liikunta-asusteista. On kiusallista, kun joillakin oppilailla ei ole liikuntatunneilla asiallista vaatetusta.

Googlatkaapa huviksenne käyttämällä sanaparia "school uniform". Näissä kuvissa tyttökoululaiset on seksualisoitu hyvin vahvasti. Hyvin erikoinen on japanilaisten mielenlaatu näiden kuvien perusteella. Eurooppalaisittain ajatellen heidän tyttöjensä virallisetkin koulupuvut ovat ilmiseksuaalisia.

Koulupäivät pidemmiksi

Viime viikolla opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen täytti 50-vuotta. Onneksi olkoon. Hesarin haastattelussa hän sanoi, että suomalaiskoululaisten koulupäivä olisi saatava pidemmäksi. Koulupäivän pituus Suomessa on kansainvälisessä vertailuissa niitä lyhyimpiä.

Olen miettinyt koulupäivän pituusasiaa jo tovin aikaa. Esim. viides-kuudesluokkalaisten päivä on ällistyttävän lyhyt, keskinmäärin viisi oppituntia päivässä, viikossa 25 oppituntia.

Kyllä 11-13-vuotiaan lapsen pitäisi jaksaa käydä koulua kuusi tuntia päivässä, mikä tekisi viikkoa kohden yhteensä 30 oppituntia. Samalla lyhennettäisiin lasten iltapäivien tyhjiä luppoaikoja.

Paraikaa pohditaan kovasti, miten eri oppiaineitten tuntijako pitäisi uudistaa. Viidellä lisäviikkotunnilla saataisiin paljon liikkumavaraa.

Jos minä saisin päätttää, niin kaksi tuntia menisi ehdottomasti liikuntaan, silloin lapsilla olisi neljä tuntia viikossa liikuntaa. Kolmasosa alakoulun yläluokkalaisista on rapakunnossa. Liikuntatunnit voitaisiin jaotella tyyliin 2, 1, 1. Yksittäiset liikuntatunnit käytettäisiin ulkona suoritettavaan perusliikuntaan: kävelyyn, juoksuun, retkeilyyn ja hiihtoon.

Yhden viikkotunnin laittaisin historiaan. Yksi tunti historiaa viidennnellä luokalla on liian vähän, mikä on käytäntönä kotikunnassani. Opetus on melkoista karsimista ja hosumista.

Sitten yllätys monelle: kolmannesta yhdeksänteen luokkaan pitäisi opettaa kaksi tuntia viikossa shakkia. Nykylasten ja -nuorten suurimpia ongelmia ovat keskittymiskyvyn ja pitkäjännitteisyyden puutteet. Rauhallisella ja kärsivällisellä shakin opettamisella ja peluulla saataisiin varmasti parannettua asiaa.

Shakin hyödyt ovat välillisesti valtaisia. Shakin peluu lisää suunnnitelmallisuutta. Nöyryys kasvaa, kun lapsi oppii sekä voittamaan että häviämään. Toisten ihmisten luonnollinen kunnioitus palaa arvoonsa.

Lainaus Lankisen haastattelusta:

Nyt koulutuksen asiatuntijaviraston pääjohtaja on sitä mieltä, ettei valtion otetta ole enää varaa höllentää: "Koulutus on kansallinen kysymys. Jokaiselle on turvattava yhdenvertaiset koulupalvelut."

Olen ollut jo pidemmän aikaa täysin samaa mieltä. Itseasiassa valtion roolia pitäisi lisätä, sillä sellainen on tämä nykykuntien koululaitosten tila. Viidakon lait ovat vallalla, kaikenmaailman isännät huseeraa, eikä asiantuntijoita kuunnella.

Lankinen haluaisi seurata opetusryhmien kokoa koulukohtaisesti.

Minä kysyn, miksi vain seurata? Luokkien ryhmäkoot on suitsittava lailla. Jos ei lakia noudatettaisi, niin valtiolta tulisi kovat rahalliset sanktiot.

Annan Lankiselle isot pisteet näistä ajatuksista. Käsittääkseni samasta suunnasta on tullut eriävä mielipide uuteen valmisteilla olevaan inkluusiolakiin.

Päässälaskutaidosta

HS-STT 19.11.

Peruskoulun päättöluokan kävijöiden päässälaskutaidot ovat heikentyneet reilusti parissa vuosikymmenessä.

Hälyttävät tulokset ilmenevät filosofian maisteri Liisa Näverin väitöskirjasta, joka tarkastetaan perjantaina Helsingin yliopistossa.

Odotettu uutinen. Mielenkiintoinen ajoitus.

Tällaisia uutisia alkaa aina putkahdella, kun tuntimääristä tai niiden jaosta eri oppiaineiden suhteen aletaan keskustella. Erityisen vahvoja keskustelijoita ja mielipiteenmuokkaajia ovat Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto ja Äidinkielen Opettajien Liitto.

Jos joku ei tiedä, niin peruskoulun päättöluokka on yhdeksäs luokka. Yläkoulussa matematiikassa saa käyttää laskimia, mikä heikentää päässälaskutaitoa ja mekaanista laskutaitoa. Olen ollut koko ajan sitä mieltä, että laskimia ei peruskoulussa tarvita, koska laskut ovat vielä melko yksinkertaisia läpi linjan.

Alakouluissa päässälaskujen osuutta on viime vuosina lisätty. Niitä tehdään joka matematiikan tunnin alussa, kokeissa testataan jatkuvasti oppilaiden päässälaskuja.

Näveri toteaa, että perussyy päässälaskutaitojen heikentymiseen on oppituntien vähäisyys. Se on vain osa- tai tekosyy.

Oppilaiden aivoja pitää vaivata. Jos ei mitään vaadita, juuri mitään ei opi. Ei elämästä selviä pelkästään googlailemalla tai wikipedialla, tai taskulaskimilla.

Pään sisällä täytyy olla jotakin pysyvää.

Opettajatko kohtuuttomia?

HS-STT 18.11.

Opettajien kohtuuttomat vaatimukset

Kuntaliitto ja Kunnallinen työmarkkinalaitos pitävät Opetusalan ammattijärjestö OAJ:n vaatimuksia lomautuksia koskevasta poliisitutkinnasta kohtuuttomina.

Kuntatyönantajan mielestä OAJ on mennyt liian pitkälle. Se katsoo, että lomautukset perustuvat taloudelliseen säästötarpeeseen, joka on laillinen peruste.

Minulla on opettajien kohtuuttomuudesta aivan toisenlainen käsitys. Yleisperiaate lomautuksissa on, että silloin lomautetaan, kun työtä ei ole. Rautalankaa: Kun tuotteella ei ole kysyntää, lomautetaan työntekijöitä tai tuotantolaitos lopetetaan.

Opettajille on työtä, sillä lapsia riittää opetettavaksi ja kasvatettavaksi ja opettamisen haasteet kasvavat koko ajan muutenkin.

Opettajia ei saa lomauttaa. Säästöt on etsittävä muualta tai on korotettava kunnallisveroa. Näin se vain on.

Ennen lomautuksia joka kunnassa opettajat on vedetty kuiviin, sitten vasta lomautetaan.

1. Opettajille tehdään aina raju palkkaleikkaus. Ensin viedään tuki- ja kerhotunnit pois. Sitten viedään jo varsinaisia opetustunteja.

Julkisuuteen sanotaan aina, että tuntikehystä leikataan, millä hämätään niitä ihmisiä, jotka eivät tiedä opetusalasta mitään. Tuntikehyksen leikkaaminen kuulostaa neutraalimmalta kuin, että opettajilta viedään tunteja pois eli lapset saavat vähemmän opetusta.

2. Luokkia yhdistellään, jotta saadaan isompia opetusryhmiä, mikä merkitsee opettajille enemmän työtä.

Jälleen kerran niitä, jotka eivät tiedä asioista mitään, hämätään. Kuntatyönantaja ei koskaan tällaisissa tapauksissa sano halaistua sanaa sitä, että opettajia potkitaan pois. Kun kolme luokkaa yhdistetään kahdeksi, niin yksi opettaja saa potkut, sillä siisti.

3. Sijaistamisesta luovutaan. Opettajat hoitavat kahta, parhaimmillaan jopa kolmea luokkaa, kun sairastuneiden opettajien tilalle ei palkata sijaisia.

4. Erityisluokkia tai -kouluja lopetetaan, ja oppilaat tungetaan tavallisiin luokkiin. Liuta päteviä erityisopettajia saa potkut. Muiden opettajien työmäärä kasvaa, mutta palkka ei.

5. Aletaan ketkuilla virkavapauksissa. Kun opettaja hakee palkatonta lomaa ottamalla vaikkapa yhden päivän virkavapaan ennen joululomaa ja toisen sen jälkeen, opettajalta viedään pois koko loman palkka.

Kuntatyönantajan mielikuvituksella ei ole mitään rajaa, kun mietitään, miten opettajilta palkkoja voidaan leikata. Kokonaisuudessaan yhden opettajan palkkaleikkaukset merkitsevät nettona sellaista viittäsataa euroa per kuukausi, ja samaan aikaan on opettajan työmäärää kasvatettu "säästöihin" vetoamalla huomattavasti.

Lomautus on vasta se viimeinen keino, ennen sitä opettajat on kypsytetty hivuttamalla, ja sitten kuntatyönantajat kehtaavat syyttää opettajia kohtuuttomuuksista!

Kuka tai mikä taho tässä oikein on kohtuuton?

Tiedän, mistä nyt kirjoitan. Kerron lyhyesti oman lomautustarinani 1990-luvun lopulta. Kuvio meni juuri noin kuin edellä kerroin.

Kun katsoin silloin palkkakuittiani, hämmästyin. Vähensin palkastani kaikki pakolliset menot, rahaa ei jäänyt yhtään jäljelle. Ja kaiken päälle minut vielä lomautettiin. Ei naurattanut yhtään, en tuntenut olevani silloin kohtuuton kuten en nytkään. Soitin välittömästi lähimmän naapurikunnan koulun rehtorille ja sain sieltä töitä.

Moni muukin teki niin. Osa opettajista jäi sille tielleen, osa tuli myöhemmin takaisin, niin minäkin. Kuntani otti opiksi. Meillä ei nyt opettajia lomauteta, vaikka kunnan talous on tiukoilla. Näin on sovittu.

On aivan poskettoman törkeätä kutsua opettajia kohtuuttomiksi. Kukaan opettaja ei kait koskaan ole valinnut ammattiaan rahan takia. Opettajaksi hakeutumisen syyt ovat paljon, paljon eettisesti korkeatasoisempia kuin raha. Niitä syitä en ala tässä edes luetella.

Opettajat opettavat ja kasvattavat toisten lapsia. Todella ahnetta toimintaa. Ensimmäistä kertaa kuulen jonkun tahon syyttävän opettajia ahneudesta tai kohtuuttomuudesta.

Siitäkin voidaan vielä keskustella, voidaanko opettajien lomautuksia perustella kuntien taloudellisilla säästötarpeilla. Lomautukset ja kaikenmaailman peruskoulutuksen kurjistamiset vievät pohjan pois koulutukselliselta tasa-arvolta.

Jossain vaiheessa vanhemmat heräävät ja alkavat haastaa kuntia tai valtiota oikeuteen, kun oman kunnan lapsille ei taata samaa opetuksen tasoa kuin muualla.

Kunnat oikeuteen?

Tämä on asiaa.

OAJ:n on lähdettävä hakemaan rajaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että opettajien lomautukset ovat rikollisia.

Kunnollinen perusopetus on jokaisen lapsen oikeus riippumatta siitä, missäpäin Suomea hän asuu. Oikeastaan valtio pitäisi haastaa oikeuteen, koska se ei takaa kaikille lapsille koulutuksellista tasa-arvoa.

Valtio ja kunnat ovat kansalaisia varten, siksi niitä veroja maksellaan.

Lakko?

Hahhahah haa...mikä uutispäivä...pommi pommin perään!

Ensin Henna Virkkunen "suosittelee" kaikkille kunnille, että luokkakoot pysyisivät raamissa 20-25 oppilasta ja nyt Erkki Kangasniemi "uhkailee" lakolla.

Puheilla ei näytä olevan mitään rajaa.

Nyt en tarkkaan ottaen muista, kuinka monetta kertaa Kangasniemi "uhkaa" lakolla. Minulta on uskottavuus mennyt.

Tuuli huulia heiluttaa.

Höpö-höpöä opetusministeriöstä

HS 17.11.

Suositus: Opetusryhmässä enintään 20-25 oppilasta

Vastakin opetusryhmien koosta päättää opetuksen järjestäjä, sillä kyseessä ovat suositukset. Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mukaan laatukriteerien käyttöönottoa tuetaan vuosina 2009–2011 valtion erityisavustuksilla, yhteensä noin kolmella miljoonalla eurolla.

Koulutuksen järjestäjän taloudellinen tilanne tai opettajien lomauttaminen ei saa vaarantaa oppilaan oikeutta opetukseen, kriteereissä tähdennetään.

Niin, mitä tästäkin sanoisi. Todetaan nyt, että Henna Virkkusen esitys sisältää melkoista toiveajattelua. Vai kunnat oikein ihan itsestään supistavat luokkakokoja kouluissa? Että oikein opettajien lomautukset eivät saa vaarantaa lapsen oikeutta opetukseen?

Alkaa naurattaa.

Taitaa mennä se kolme miljardia euroa niille pikkukunnille, joissa on luonnostaan pikkuluokkia. Varmaan pääkaupunkiseudun kunnat innosta puhkuen alkavat noudattaa Virkkusen luokkakokosuositusta.

Kyllä se on niin, että opetuksen järjestäjä päättää luokkakoot, ellei valtion taholta esitetä kunnon sanktioita. Luokkien enimmäiskoot on määriteltävä selkeällä lailla. Opettajien lomautukset on estettävä samalla tavalla.

Aina ei pelkkä hyvä tahto riitä, valitettavasti.

Kunnollinen perusopetus kuuluu jokaisen lapsen perusoikeuksiin riiippumatta, missä hän asuu. Olen blogikirjoituksissani jo moneen kertaan todennut, että Suomessa ei enää vallitse koulutuksellinen tasa-arvo.

Jotkin ryhmät jääräpäisesti ajavat erilliskoulujärjestelmää Suomeen rapauttamalla julkista perusopetusta. Halutaan hyvät koulut rikkaille omakustannushintaan, ja oppilasvarastoja muille. Vastaavaan tilanteeseen on jo ajauduttu terveydenhoidossa, rikkaat hoitavat itsensä itse, muille jää mureneva julkinen terveydenhoito.

Tietyt ryhmät ajavat tasaverotusta kuin pyssyn suusta, valtionverot minimiin ja kunnallisverotusta ylös. Kunnallisvero on tasaveron luonteinen.

Näin se käy. Hoh, hoijaa...

Sveitsiläistä koulukuria?

En halua tällaista koulukuria, eikä sellaista ole Sveitsissäkään.

En juuri koskaan katsele MTV:n tai Nelosen ohjelmia. Tänään tein poikkeuksen, koska "45 minuuttia" ohjelmassa oli hyvin raflaava aihe. Laitoin koko uutisen blogiini:

MTV 11.11.

Pisa-kouluvertailu järkytti monia Keski-Euroopan maita, myös Sveitsiä. Hyväksi luultu koulujärjestelmä jäi kauas jälkeen Suomen kaltaisista huippumaista.

Sveitsiläinen Kirchbergin pikkukaupunki lähetti opettajansa Suomeen katsomaan, millä keinoilla hyviä tuloksia tehdään.

Vierailu tuotti kuitenkin monille karvaan pettymyksen. Sosiaalisia taitoja korostavat ja tiukkaan kuriin tottuneet sveitsiläisopettajat pitivät näkemäänsä suorastaan pöyristyttävänä.

-Me näimme omin silmin, miten yläasteen luokan takaosassa pojat eivät tehneet tunnilla mitään muuta kuin pelasivat kännyköillään, eivät edes avanneet koululaukkujaan. Meillä tällainen ei tulisi kuuloonkaan, Kirchbergin yläasteen rehtori kertoo.

Kirchbergin koulun rehtori oli aidosti järkyttynyt. Minä olin myös. Miten on mahdollista, että oppilaat pelailevat oppitunnilla kännyköillään eivätkä avaa edes koululaukkujaan?

Insertissä oli viehättäviä kuvia sveitsiläisestä yläkoulusta. Luokissa oli opiskelemisen makua ja meininkiä, järjestys oli ihailtava kuin suomalaisessa oppikoulussa ennen muinoin. Liikuntatunneilla oppilailla oli yhdenmukaiset asusteet, liikunnanopettaja kätteli oppilaat liikuntasalin ovella ennen oppitunnin alkua. Kaikki liikkuivat, kukaan ei lintsannut.

Jutussa vierailtiin koulun opettajienhuoneessa. Huomion arvoista oli, että noin puolet opettajista oli miehiä, mikä tarkoittaa ilmeisesti sitä, että Sveitsissä opettajan työtä arvostetaan ja opettajien palkkaus on hyvä. Heräsi kysymys, onko miesopettajien suhteellisella osuudella yhteyttä järjestykseen koulussa?

Jutussa haastateltiin myös sveitsiläisiä vanhempia. He pitivät hyvänä, että kouluissa on hyvä kuri. Rehtori totesi, että Sveitsissä opettajilla on edelleen selkeä rangaistusvalta oppilaisiin nähden.

Täytyy myöntää, että minua hävetti suomalaisten puolesta, kun katselin ohjelmaa. Onko meillä menty liian liberaaliin suuntaan kurin suhteen? Pitäisikö meidän ottaa muutama piiru tiukemman järjestyksen suuntaan?

Jos ihminen ei missään vaiheessa koe kuria, hänelle ei koskaan muodostu itsekuriakaan. Silloin ihminen elelee narsistisesti hetken mielijohteiden perässä.

Muistan opiskeluajoiltani, mitä kasvatustieteilijä Jouko Kari kertoi meille oppimisen portaista. Ensimmäinen porras on luoda oppimiselle suotuisa järjestys luokkaan. Jos opettaja ei hallitse luokkaansa, oppimisen edellytykset heikentyvät huomattavasti. Jouko Kari teki silloin minuun suuren vaikutuksen.

Olen aidosti aina noudattanut Jouko Karin pyramidioppeja. En tiedä, kuinka korkealle oppilaani pyramidia ovat kulloinkin kavunneeet, koska opetan alakoulussa, mutta sen olen taannut, että luokassa on ainakin järjestys. Sekin on jo jotain se.

Nyt on vallalla suuntaus "oikotiellä onneen". Puhutaan aivan pokkana oppimisen pyramidin huipusta, luovuudesta, vaikka samaan aikaan oppilaat voivat elää kuin pellossa, pelaillaan vaikka kännyköillä ja mölistään tekemättä yhtään mitään.

Tunsi valtavan piston sydämessäni. Pitäisikö meidän kieltää Pisa-vierailut kokonaan, kunnes saamme järjestyksen luokkiimme takaisin? Kyllä nyt pienessä Kirchbergin kylässä ja Sveitsissä ihmetellään. Olen haaveillut perheeni kanssa vaelluslomamatkaa Davosiin, kehtaanko enää mennä sinne?

Sana kuri pitää rehalibitoida, ja ottaa käyttöön kurin myönteiset puolet. Kuri ei ole väkivaltaa. Voisimme aloittaa vaikka pipokäyttäytymisestä eli pipot pois päästä sisätiloissa. Kollegani vieraili aikoinaan englantilaisessa koulussa, jossa rehtori totesi, että parempi on "tapella pikkuasioista kuin isoista". Sama kollegani on myös todennut, että "olen nipo ja olen ylpeä siitä".

Kyse on aina rajanvedosta. Katseltuani tänään sen "45 minuuttia" ohjelman, minusta tuntui, että meillä ei ole enää rajoja ollenkaan.

Hoomoilasina kuljemme vain?

Yle 6.11.

Brittilapsillla hatarat tiedot historiasta

Koululaisten hatarat tiedot järkyttävät brittejä. Tutkimuksen mukaan joka 20. skottilapsi uskoo, että Adolf Hitler oli saksalainen jalkapallovalmentaja. Joka viides tutkimukseen osallistunut 9 - 15-vuotias puolestaan arvelee, että natsi-Saksan propagandaministeri Joseph Goebbels oli tunnettu juutalainen, joka asui ullakolla ja piti päiväkirjaa.

Ei ole Suomessakaan hääviä.

Minua on huolestuttanut kovasti suomalaisten yleissivistyksen tason laskeminen. Opiskelu ja elämä on hyvin suorituspainotteista, aikaa ajattelulle ja lukemiselle ei juuri jää, koulussakaan, ikävä kyllä. Jos englantilaisilta tai suomalaisilta aikuisilta kysyttäisiin, kuka oli Joseph Göbbels, luulen, että noin puolet selviytyisi kysymyksestä edes välttävästi.

Alakoulussa, ainakin Vantaalla, historiaa viidennellä ja kuudennella luokalla on enää yhteensä kolme tuntia! Jossain vaiheessa historiaa ko. luokilla oli jopa viisi viikkotuntia, kaksi viidennellä ja kolme kuudennella. Tilalle on tullut kaikenmaailman tt- ja vavatunteja.

On tärkeää, etä elämä on kivaa. Kiva, kiva, kiva.

Toinen oppiaine, jonka osuus on vähentynyt, on maantieto. Olen ratkaissut ongelman sillä tavalla, kun otan oppilaat vastaan viidennellä luokalla, pidän heti alkuun rajun maantiedon kurssin. Opetan Euroopan valtiot pääkaupunkeineen, Euroopan rajat, vesistöt ja vuoristot. Pidän tylyjä läpimenokokeita, esim. kahdestakymmenestä kysymyksestä pitää saada läpi 18. Ja junnaan, kunnes kaikki oppilaat läpäisevät testin. Aikaa menee noin kaksi viikkoa. Vähät välitän siitä, mitä opetussuunnitelmat sanovat.

Kokonaisuudessaan säästän aikaa, koska näin minun ei tarvitse turata vähiä historian tai uskonnon tunteja maantiedon perusasioiden opettamiseen. Maantieto on hyvin oleellinen oppiaine ko. oppiaineiden suhteen.

Ajatelkaapa asiaa tarkemmin, kansalaisten pitkin Eurooppaa pitäisi ymmärtää, mitä esim. Euroopan unionin perussopimusten uudistaminen merkitsee. Joissain maissa jopa äänestetttiin asiasta. Tosiasiassa juuri kukaan ei tiennyt, mistä oli oikein kysymys, kun asiaa toimittajat kaduilla utelivat. Äänestettiin "hoomoilasena".

Se siitä demokratiasta.

Yleissivistyksen taso on laskenut järkyttävästi, ja tulee vielä rajummin laskemaan, kun pleikkarisukupolvi tästä vielä vähän kasvaa. On hälyttävää ajatella, mihin tämä johtaa. Mistä löytyy tulevaisuuden laaja-alaisesti ajattelevat johtajat, joilla on syvällistä tietoa monelta elämänalueelta? Mistä löytyy meidän tulevaisuuden Max Jakobsonit?

Tätä rataa eurooppalaisia kansoja, myös suomalaisia, voidaan höynäyttää aivan miten halutaan. Kovin kaukana ei ole skenaario siitä, että demokraattisten johtajien tilalle tulee valistuneita yksinvaltiaita tai despoottisia diktaattoreita. Moni suomalainen itkee vahvan johtajan perään, vrt. kekkossyndrooma. Tutkimusten mukaan suomalaiset eivät halua eurooppalaistua, vaan haluavat edelleen vahvaa presidenttiä, mikä heikentää parlamentarismia. Parlamentarismi edustaa demokratiaa puhtaimmillaan.

Oikeasti pelkään, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Ei maailmaa pyöritetä pleikkaria pelaamalla, ihmisen täytyy tietää.

Aggressiivisia telkkarilapsia?

Yle-Duodecim 3.11.

Televisio on yhteydessä pienten lasten aggressiivisuuteen

Liaallinen television katselu voi lisätä kolmivuotiaiden pikkulasten aggressiivisuutta, tuore yhdysvaltalaistutkimus osoittaa. Aggressiivinen lapsi on paitsi haastava vanhemmilleen myös vaarassa ajautua ongelmiin nuoruudessa ja aikuisena.

Television katselu on aiemmin liitetty mm. lapsen kielenkehityksen viivästymiseen ja tarkkaavaisuushäiriöihin.

Tämä tuskin yllättää enää ketään.

Aggressiivinen käytös on yleisempää niillä lapsilla, joilla televisio on kotona jatkuvasti auki eli televisiota katsotaan rajoituksetta. Katsotaan, mitä tahansa, milloin tahansa.

Olisi hyvä tietää, onko aggressiivisuus todella lisääntynyt kouluissa.

Usein aika kultaa muistot. Omien kokemusteni mukaan yleisesti ottaen lasten väkivaltaisuus on pikemminkin vähentynyt. Omana kouluaikanani veri lensi välitunneilla useammin kuin nyt. Kun aloitin opettajan työt vuonna 1980, lasten väkivalta oli mielestäni yleisempää. Väkivalta oli suoraa ja rajua.

Isäni kertomukset sota-ajan ja sodan jälkeisen helsinkiläisten koululaisten väkivallasta olivat hurjaa kuunneltavaa. Silloin ei ollut televisiota, mutta ympäröivä sodan todellisuus oli karmeaa. Isäni kertoi, että hänen aikanaan oli paljon jengejä, jotka ratkoivat reviirikiistojaan tappelemalla. Samanlaisia jengejä oli vielä myös 1980-luvulla.

Nyt elämä on paljon yksilöllisempää. Jengejä ei juuri ole, kun ihmiset, lapsetkin, pakenevat television tai tietokoneen ääreen.

Nykyinen lapsilla esiintyvä väkivalta kohdentuu sattumanvaraisesti kehen vain, kuka nyt sattuu olemaan edessä. Se on usein sumeata väkivaltaa, selityksiä ei aina löydy, kun asiaa käsitellään. Vastauksiksi tulee: "Emmä tiiä. No, ku toi ärsytti. Toi tönäs mua."

Minun lapseni saivat taaperoikäisenä katsella vain pikkukakkosta, kolmosen tai nelosen lastenohjelmat olivat pannassa. Nytkin televisio on kiinni aina iltauutisiin saakka, ja sitä ennen olemme laittaneet jo lapset nukkumaan, vaikka "pahnanpohjimmaiseni" ovat 7- ja 8-vuotiaita. Täytyy myöntää, että viikonloppuisin katselen muutaman matsin brittijalkapalloilua myös päivisin.

Loppujen lopuksi on aika helppoa kieltäää lapsilta sopimattomat televiso-ohjelmat: televisio kiinni ja sillä sipuli. Lastenhuoneisiin ei saa sijoitella televisioita tai tietokoneita.

Sikaflunssaa

Olen tänään ja huomenna kotona vahtimassa poikaani, joka on sikainfluenssan kourissa. Kaverini naapurikoulusta soitti juuri äsken, hänen luokaltaan on tänään ollut 19 oppilasta poissa sikainfluenssan takia. Nyt tauti alkaa iskeä voimalla. Minulla on ollut aikaa miettiä.

Kouluissa opettajien sijaistaminen tuottaa aina päänvaivaa. Koulunkäyntiavustajat ovat halpaa työvoimaa, niin halpaa, että heitä pitäisi palkata roimasti lisää. Usein kunnollinen avustaja on parempi sijainen kuin "se kadulta revitty" ihminen, josta ei aina tiedetä mitään. Joskus on käynyt niin, kun opettaja on sairas, palkataan tilalle joku täysin kokematon ihminen, jota luokan avustaja joutuu avustamaan opettamisessa eli käytännössä kokenut avustaja pitää tunnit.

Koulunkäyntiavustajat ovat päähänpotkittu työntekijäryhmä. Palkkaa tulee vähän, ja kaiken kukkuraksi kesällä joutuu toisarvoisiin hommiin tai lomautetaan. Koulunkäyntiavustajilla pitäisi olla suurinpiirtein samat työ- ja loma-ajat kuin opettajilla. Näin saataisin avustajan statusta nostettua ja alalle haalittua motivoitunutta väkeä.

Omassa koulussani on neljä avustajaa, jotka toimivat koulun erityisluokissa. Tavallisille luokille heitä ei ole herunut, vaikka koulussamme on 15 isoa tavallista luokkaa. Tilanne on samanlainen muuallakin Vantaalla.

On se kumma, kun yhteiskunnalla on varaa pitää työttömiä, eivät hekään ilmaisia ole. Kunnat ja valtio leikkivät ihmeellistä palapeliä, kaikki hallinnonalat laskevat ja säästävät omaan pussiin, ja lasku lankeaa työttömyyskorvauksina ja nousevina sosiaalitoimen kustannuksina. Ilmeisesti ei ole tahoa, joka kykenisi laskemaan kokonaiskustannuksia.

En ymmärrä millään, miten meillä on varaa pitää nuoria työttömänä. Koko ajan puhutaan tulevasta työvoimapulasta, ja samaan aikaan monia nuoria opetetaan olemaan tekemättä työtä.

Koulunkäyntiavustajien työnkuvaa pitää laajentaa. He voisivat aivan hyvin hoitaa lyhyitä sijaisuuksia, pitää kerhoja tai läksyparkkeja. Jotkut voitaisiin palkata sillä ehdolla, että he hoitaisivat koulun atk-puolta tai kirjastoa.

Opettajat voisivat keskittyä opetukseen ja kasvatukseen.

Liikaa erityisopetuspäätöksiä?

Yle 30.10.

Maahanmuuttajat voivat joutua suomalaisessa koulussa erityisopetukseen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisi.

Osasyynä tarpeettomiin siirtoihin pidetään kuntien ja koulujen tietämättömyyttä maahanmuuttajakysymyksissä. Koulujen henkilökuntaa on viime aikoina pyritty kouluttamaan kohtaamaan maahanmuuttajia, jotta turhilta siirroilta vältyttäisiin.

http://www.yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/10/maahanmuuttajat_joutuvat_syytta_suotta_erityisopetukseen_1124110.html#at

Höpö, höpö.

Ainakaan niissä kunnissa, joissa ns. maahanmuuttajataustaisia oppilaita on paljon, ei turhia erityisopetussiirtoja juuri tehdä. Ongelma on, että moni oppilas siirretään liian aikaisin ns. tavalliseen luokkaan. Perusopetukseen valmistavan opetuksen aika jätetään aivan liian lyhyeksi.

Tiedän tapauksia, joiden seuraukset ovat olleet lähes fataalisia. 12-13-vuotias oppilas siirretään vain vuoden perehdyttämisen jälkeen ummikkona tavalliseen luokkaan. Kuka vieraskielinen lapsi voi vuodessa oppia suomen kielen? Vuoden päästä hänet tuupataan yläkouluun, ja pitäisi omaksua suomen lisäksi englantia ja ruotsiakin.

Mitä merkitsee erityisopetuspäätös nyt edelläjäkävijä Vantaalla ja myöhemmin myös muualla? Oppilas siirretään tavalliseen luokkaan ilman sen kummempia resursseja. Mitä erityisopetusta se sellainen oikein on?

Oppilas pyörii suuressa luokassa muiden seassa - sellainen on julkista heitteillejättöä.

Vantaalla ja esim. Helsingissä tiedetään tasan tarkkaan, miksi maahanmuuttajaoppilas saa erityisopetuspäätöksen. Kyse ei ole tietämättömyydestä. Valmistavan opetuksen resurssit ovat aivan liian riittämättömät suhteessa maahanmuuttajaoppilaiden määrään. Muusta Suomesta asian suhteen en tiedä yhtään mitään.

Suoraa tekstiä professori Kari Uusikylältä

HS 28.10.

"Jos koulujemme annetaan kurjistua ja eriarvoistua, kyse on tietoisista poliittisista ratkaisuista, joita ei voi tekosyillä muuksi muuttaa." (Kari Uusikylä)

Kaikesta Pisa-menestyksestä huolimatta on ihmisiä, joille julkisin verovaroin kustannettu peruskoulu on kirosana. Halutaan murtaa vahva peruskoulu ja haetaan eriarvoista koulujärjestelmää väellä ja voimalla. Olen jo aikaisemmassa blogikirjoituksessani maininnut taannoisesta koulutusristeilystä, jossa olin mukana. Risteilyllä oli luennoitsijana Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjän TT:n nokkamiehiin kuulunut Seppo Riski, joka totesi aivan suoraan, että heidän kannaltaan peruskoulu on rasite.

Suomalaisille peruskoulu ei ole rasite, vaan kilpailuetu. Sen on todistanut mm. OECD vertailuillaan. Olen perustanut www.properuskoulu.net - blogini puolustaakseeni toimivaa peruskouluamme jyrsijöiltä.

Peruskoulumme näkyvin puolustaja viime vuosina on ollut emeritus kasvatustieteen professori Kari Uusikylä. Joskus minusta on tuntunut, että hän on ainoa ihminen, joka julkisuudessa on taistellut peruskoulumme puolesta. Pisa-tutkimukset ovat puolustustaistelussa antaneet pienen edun, mutta nyt murtajat ovat taas täydessä vauhdissa.

Kannattaa etsiä käsiin tämän päivän Hesari ja lukea "Mielipiteestä" sivulta C 5 Kari Uusikylän selkeä kirjoitus. Olen kaikilta osin samaa mieltä hänen kanssaan.

Otteita Uusikylän kirjoituksesta:

- kansainvälisten kokemusten mukaan heikoiksi leimattujen koulujen moraali romahtaa
- meillä tungetaan oppilaita isoihin luokkiin hyvin erilaisista oppimisvaikeuksista ja psyykkisistä ongelmista kärsiviä oppilaita, "monimuotoluokkiin", opetttajan asiana on yksin hoitaa loput ( enkeliporsas: olen itse kutsunut näitä suuria luokkia ns. oppilasvarastoiksi)
- tärkeintä kouluelämässä olisi, että lapset kokisivat turvaa, arvonantoa, yhteisöllisyyttä ja aitoa aikuisen välittämistä
- huonosti resurssoiduissa kouluissa opettajat leimautuvat surkeiksi ja oppilaat alkavat uskoa olevansa peruuttamattomasti tyhmiä

"Juhlapuheet saisivat riittää, kouluväkeä ei voi enää pitää pilkkanaan. Kun kunnilla ei ole rahaa, valtion tulee ryhtyä toimiin, heti". (Kari Uusikylä)

Jopa yhdessä Suomen rikkaimmista kunnista Espoossa on alettu ajaa peruskoulua alas. Lue seuraava artikkeli espoolaisesta verkkolehti Essestä:

http://www.esse.fi/content/view/1716/33/

”Mikään palvelu ei ole niin pyhä, ettei siihen voisi koskea. Pitää tietenkin pitää huolta, että
oppimistulokset pysyvät hyvänä”, Espoon sivistystoimenjohtaja Aulis Pitkälä toteaa.

Mitä tekopyhyyttä.

Koulu oikeuteen kiusaamisen sallimisesta

HS-Turun Sanomat-STT 22.10.

Suomessa haetaan ensi kerran oikeusteitse ennakkopäätöstä siitä, miten koulun pitäisi puuttua oppilaan kiusaamiseen.

Turun käräjäoikeudessa luettiin keskiviikkona syytteet virkavelvollisuuden rikkomisesta kaikkiaan viidelle koulun johtoon ja henkilökuntaan kuuluvalle. Syytettyinä ovat ruotsinkielisen alakoulun rehtorin ja kahden opettajan lisäksi terveydenhoitaja sekä ruotsinkielisen opetustoimen johtaja. Vaihtoehtoisena syytteenä on varomattomuudesta tapahtunut teko.

Kaikenmaailman kiusaaminen on pahasta. Tästä yksittäisestä kiusaamistapauksesta on mahdotonta sanoa mitään, kun asiasta ei tiedä mitään.

Nykykoulussa kiusaamiseen puututaan vahvasti. Tavoitteena on nollatoleranssi, mikä Norjassa on tuottanut hyviä tuloksia. Meillä monessa koulussa on aloitettu "KiVa Koulu - projekti", joka on lähtöisin juuri Turun seudulta.

Projektiin osallistuneet koulut ovat saavuttaneet ällistyttävän hyviä tuloksia. Kokeilukouluissa kiusaaminen väheni yhden vuoden aikana 40 prosentilla.

http://www.kivakoulu.fi/index.php

Koulun haastaminen oikeuteen tuntuu kummalliselta. Oikea kohde on tietysti kiusaaja, miksei myös kiusaajan vanhemmat, kun kyseessä on pieni oppilas.

Joskus tuntuu, että peruskoululle on sysätty koko yhteiskunnan ongelmat hoidettaviksi. Vastuu on ylimaallinen. Vanhemmat kasvattavat lapsensa, koulu opettaa ja yrittää paikata mahdollisia vanhempien kasvatusvirheitä.

Ei ole keksittykään sellaista koulua, joka pystyy ratkomaan kaikki ongelmat. Koulu ei ole vankila, kaikkia paikkoja ei pystytä valvomaan millään. Mitä enemmän on valvontaa, sitä enemmän kiusaaminen siirtyy piiloon ja kouluajan ulkopuolelle. Koulun keinot esim. puhelin- tai nettikiusaamisen ehkäisyyn ovat minimaaliset.

On väärin, jos kiusaamiseen suhtaudutaan löyhästi. Uutisen mukaan Turun tapauksessa on käytetty myös suoraa väkivaltaa. Yleensä silloin tehdään rikosilmoitus väkivallan suorittajasta.

Kuinka ihmeessä voidaan määritellä oikeudessa, miten koulun pitää ehkäistä kiusaamista? Joka koululla on kiusaamisen ehkäisemisen suunnitelma. Missään koulussa ei varmasti sanota "kiusatkaa, pojat, kiusatkaa - hakatkaa toisianne".

Vanhemmat viime kädessä vastaavat lapsistaan, ja kyllä kiusaamisesta ja muusta pahanteosta on vastuu lapsellakin. Olen joskus urani varrella tavannut muutaman ns. pahan oppilaan, joita on kasvatettu sekä kotona että koulussa hyvin.

Lapsikin voi olla paha. Ei voi olla hyvyyttä, jos ei ole pahuutta.

Sellaista koulua, jossa ei koskaan kiusata ketään, ei ole eikä tule. Olen aina nauranut niille naiiveille rehtoreille, jotka julkisuudessa sanovat, että "meidän koulussa ei kiusata".

Tavoitteena tietenkin on, että ei kiusata.

Kiusatun ja hänen perheensä asianajaja Ulf Månsson sanoo Turun Sanomille, että oikeudenkäynti on ennakkotapaus ja tärkeä rajanveto siitä, ketkä kantavat vastuun kiusaamisen ehkäisemisestä ja siihen puuttumisesta.

Vastaajat kiistävät syytteen ja vaativat sen hylkäämistä. (HS)

Maahanmuuttajalapsien kielimyllytys

Nyt ollaan huolissaan suomalaisten kielitaidosta. Ensi vuoden alussa kasataan "kieliparlamentti" pohtimaan kielitaidon ja kieltenopetuksen tilaa.

Suomalaisnuorten kielitaito on kaventunut selvästi, osataan vain englantia tyydyttävästi ja ruotsia heikosti, sanotaan. Itse olen englannin suhteen eri mieltä, nuoret osaavat englantia takuuvarmasti paremmin kuin me keski-ikäiset ihmiset. Ennen englantia opittiin vain oppikoulussa ja sitäkin heikosti.

Mielenkiintoista on, että samaan aikaan, kun kantasuomalaisten kielitaidon sanotaan heikentyneen, niin maahanmuuttajien lasten päät tupataan täyteen kieliä.

Maahanmuuttajataustaista oppilasta ei säälitä. Vuoden valmistavan opetuksen jälkeen oppilas lätkäistään, vaikkapa kuudennelle luokalle, tavalliseen luokkaan.

Seitsemännellä luokalla hänen pitäisi kyetä opiskelemaan omaa kieltään, suomen kieltä, englannin kieltä ja ruotsin kieltä - siis neljää kieltä!

Hänenkin on opiskeltava sitä pakkoruotsia. Tuloksena voi olla täydellinen "kielipuolipotilas".

Ensin pitäisi keskittyä omaan kieleen ja suomeen ja sitten englantiin. Maahanmuuttajien lapsien pitäisi saada vapautus ruotsin kielestä.

"He eivät tiedä, mitä he tekevät"

HS-STT 20.10.

Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen ei usko, että uskonnonopetuksesta luovuttaisiin. Turun Sanomien haastattelema Lankinen on sitä mieltä, ettei nykyinen uskonnonopetus ole tunnustuksellista. Siten hänen mielestään sitä ei ole syytä korvata julkisuudessa puheena olleella uskontotiedon opetuksella.

Miten niin Lankinen on sitä mieltä? Tunnustuksellisen uskonnonopetuksen käsitteestä on luovuttu jo, ja se korvattiin käsitteellä oppilaan oman uskonnon opetus. Opetuksen lähtökohtana pidetään oppilaan tutustuttamista monipuolisesti uskonnolliseen kulttuuriin.

On siis aivan turha sotkea uskonnonopetusta uskonnollisiin menoihin. Tunneilla voidaan vaatia esim. "Isä meidän-rukouksen" oppimista ulkoa, mikä ei tarkoita, että oppitunneilla harjoitettaisiin varsinaisia uskonnollisia menoja esim. rukoilemalla.

Timo Lankinen on aivan oikeassa siinä, että uskonnonopetusta ei ole syytä korvata uskontotiedon opetuksella. Uskontotietoa kannattavat päättäjät siksi, että opetus tulisi halvemmaksi, koska samalla tunnilla voisivat olla melkein kaikki paitsi elämänkatsomustiedon oppilaat. Uskontotietoa kannattavat myös monet rehtorit, koska lukujärjestysten laatimiset tulisivat helpommiksi.

Uskonnonopetusta puoltavat ainakin seuraavat seikat:

1. Kun opetus annetaan julkisesti peruskouluissa ja lukioissa kuten Suomessa tehdään, niin opetusta on helppo valvoa. Esim. Yhdysvalloissa uskonnonopetus on kielletty julkisissa kouluissa, mikä on antanut kasvupohjaa erilaisille järjettömille "uskonnollisille hihhuliliikkeille".

Suomessa islamin opetus on valvottua. Monissa maissa, joissa islamin opetusta ei anneta kouluissa, opetusta voidaan antaa islamistisissa koraanikouluissa, joista jotkut voivat ajautua opetuksessaan kovin fundamentaaliseen suuntaan. Suomen peruskoulujen islamin opetus on hyvissä käsissä, mikä ei silloin lisää esim. terrorismin uhkaa.

2. Kristinuskon merkitys eurooppalaisuuteen on järisytttävä. Jos kristinuskoa ja sen ideaa ei käsitellä perusteellisesti, ei voi tajuta nykyhetkeäkään puhumattakaan historiasta tai taiteista. Jos uskonnonopetusta ei olisi, monet asiat pitäisi kumminkin opettaa esim. historian tunneilla.

3. Uskontotunnit ovat koulussa niitä ainoita hetkiä, jolloin opettaja ja oppilaat voivat todella pysähtyä ajattelemaan ja keskustelemaan elämän perusasioista kuten hyvästä ja pahasta sekä oikeasta ja väärästä. Joidenkin nykyperheiden moraalikasvatus on lähes olematonta, ikävä kyllä. Kouluissamme on melkoinen liuta "noko-noku-lapsia", jotka eivät koskaan tajua tehneensä mitään väärää. "Noku, toi ärsytti, siks mä löin" tai "Mitä mä nyt tein, enhän mä tehny yhtään mitään".

4. Oppilas voi halutessaan osallistua elämäntiedon opetukseen, mikäli ei kuulu kirkkoon.

Kyse on aina myös uskonnon vapaudesta.

http://www.edu.fi/page.asp?path=498,1329,1521,21829
http://www.edu.fi/peruskoulu/uskonto/perusopetuslaki.pdf
http://et-opetus.fi/

Ghettoja ja pikkukauniaisia?

Yle 19.10.

Suomalaisperheet ottavat lapsensa yhä useammin pois koulusta, jossa on paljon maahanmuuttajia. Perheet jopa muuttavat alueelta pois saadakseen lapsensa toiseen kouluun.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius sanoo, että tällä hetkellä Suomen koulumaailma on risteyksessä, jossa erot alkavat näkyä.

- Tällainen kehityskulku, joka on jo pitkällä Ruotsissa ja Ranskassa, on nyt käynnistymässä Suomessa. Näyttää siltä, että koulujen väliset erot ovat lähdössä kasvuun. Nimenomaan vanhempien valinnan ja asuinalueiden eriytymisen takia.

Ylen uutinen ei ollut yllättävä, sillä kehityskulku on ollut nähtävissä.

Jonkinverran eriytymistä voidaan jarruttaa yhteiskuntasuunnittelulla. Pääkaupunkiseudun asuinalueita pitäisi rakentaaa Katajanokan kärjen mallin mukaan eli asuntoja kaikille. Kunnille voi tulla hyvinkin kalliiksi yhtenäiset vuokra-asuntoalueet. Kuntien olisi järkevämpää ostaa asuntoja vuokra-asunnoiksi sieltä täältä kuin rakentaa niitä itse.

Koulujen eriytymistä vuohiksi ja hanhiksi hidastetaan tukemalla maahanmuuttajavaltaisia kouluja.

Mutta ne vanhemmat, joilla on rahaa, valitsevat aina itse asuinalueensa.

Ylen uutisessa olevan koulun rehtori ei halua omaa tai koulunsa nimeä julki, sillä koulu kärsii jo negatiivisesta julkisuudesta eikä rehtori halua lisätä sen määrää. Maahanmuutttajaoppilaita koulusssa on noin 40 prosenttia.

Kun koulun rehtori tulee tällä tavalla julkisuuteen, kyseessä on jonkinlainen hätähuuto.

Koulun monikulttuurisuus on etu, kun sen oikein oivaltaa. Mutta siitä huolimatta, uskon, että eriytymisen kehitystä on vaikea meillä pysäyttää, on sitten kyse kouluista tai yhteiskunnasta ylipäätään. Kohta joka viides suomalainen on köyhä.

On helppo kuvitella, minkälaisia kouluja pääkaupunkiseudulta löytyy parinkymmenen vuoden päästä. Joihinkin kouluihin jäljelle jäävät köyhät ja maahanmuuttajat.

Euroopan väsyneimmät lapset

HS-STT 16.3.

Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) paimentaa vanhempia huolehtimaan murrosikäisten lastensa riittävistä yöunista. Liitto viittaa Maailman terveysjärjestön WHO:n tutkimukseen, jonka mukaan suomalaisnuoret ovat Euroopan väsyneimpiä. Suurin syy tähän on liian lyhyeksi jäävät yöunet.

Perusasia on, että nukkuessaan lapsi tai nuori oppii ja kasvaa.

Meille on pesiytynyt kummallinen tapa - nuorista lapsista ei välitetä. Kun lapsi syntyy hulabaloo on melkoinen, kasvaessaan nuori lapsi jätetään oman onnensa nojaan itsenäistymään.

Lapsi on lapsi vielä 15-vuotiaanakin.

Uusimpien aivotutkimusten mukaan ihmisiän suurin aivomyllerrys tapahtuu juuri murrosiän kuohuntavaiheessa. Silloin lapsi tarvitsee kaiken mahdollisen tuen kasvuunsa, häntä ei saa jättää yksin ongelmineen.

Suomalaiset vanhemmat keskinmäärin ovat heikkoja ja antavat nuorten "pyörittää" heitä. Kaikilla lapsilla ei ole edes kotiintuloaikoja nukkuma-ajoista puhumattakaan. Kunnollisia rutiineja ei ole.

Jotkut vanhemmat ostavat alaikäisille lapsilleen alkoholia.

Jonkinlainen ryhtiliike on aloitettava, kotikasvatuksen perusasiat on palautettava kunniaan. Lapsille on annettava aikaa.

Kotiintuloajat käyttöön ja tietokoneet pois lasten makuuhuoneista. Jo alkaa uni maistua.

Elämä on sittenkin yksinkertaista.

Munakello käyttöön!

HS-STT-AFP 12.10.

Australian hallitus yrittää vähentää pikkulasten tv-katselua.

Ruudun edessä vietetty aika voi vähentää aktiivista leikkimistä, sosiaalisia kontakteja ja köyhdyttää kielellistä kehitystä. Se saattaa heikentää myös keskittymiskykyä", luonnostelmassa sanotaan.

Alle kaksi vuotiaita ei päästettäisi television ääreen ollenkaan, ja alle kouluikäiset saisivat katsoa televisiota korkeintaan tunnin päivässä.

Australian hallitus on jäljillä, mutta tehtävä lienee mahdoton. Miten se vähentäminen käytännössä hoidetaan? Taitaa jäädä hyvä ajatus hallituksen julkilausumaksi.

Tosiasia kuitenkin on, myös Suomessa, että jotkut lapset viettävät aivan liian paljon aikaa televisio- tai pleikkariruudun edessä.

Opettajien arkikokemuksen mukaan tämä näkyy kouluissa oppilaiden väsymyksenä ja keskittymisvaikeuksina. Pienet oppilaat sanovat asian vieläpä aivan suoraan, jos sitä on pelattu liikaa pleikkaria kotona. Väsy tulee.

Kaksi nuorinta lastani on vielä kouluiässä, aivan koulun alkutaipaleella. Television katselua he eivät harrasta liikaa, mutta tietokonepelien pelaamisen rajoittaminen on vaikeaa. Tavoitteemme on, että pelataan korkeintaan 45 minuuttia päivässä.

Munakello on hyvä keksintö.

Jos päästän lapset pelaamaan liikaa, he tulevat jollakin tavalla ärtyisiksi. Koneelta pois käskeminen voi tehdä heistä itkuisia tai vihaisia. Mutta käskettävä on.

Oleellista on televisioruudun tai tietokoneen sijoittelu. Lapsen omassa huoneessa ei saa olla kumpaakaan, muuten homma karkaa käsistä. Jos lapsen peliongelmasta on tullut suuri, vanhempien pitää asettaa tietokone oman salasanansa taakse.

Pleikkari ei ole välttämättömyyshyödyke, sen voi silloin myydä poiskin.

Ei perheiden ajankäyttöä voida säätää laeilla, siksi valistus jää ainoaksi keinoksi: jatkuvia, lyhyitä tietoiskuja sylttytehtaaseen eli televisioon. Koulun keinot ovat pienet.

Kirjallisuuden osuudesta äidinkielen opetuksessa

Aleksis Kiven päivä kirvoittaa minut ottamaan kantaa kirjallisuuden opetukseen.

Jouduin lukemaan Seitsemän veljestä kolme kertaa putkeen, lukiossa sattuneesta syystä kaksi kertaa ja melkein heti perään erikoistuttuani äidinkieleen Jyväskylän yliopiston kirjallisuuden laitoksella. Jyväskylässä luin hänen koko tuotantonsa.

Minulle väkisin valkeni Aleksis Kiven merkitys suomalaiselle kirjallisuudelle. Aleksis Kivi on yksi maailmankirjallisuuden suurista neroista. Sääli, että hänen kirjoittamaansa kieltä on lähes mahdotonta kääntää kunnolla muiksi kieliksi, niin hankalaa suomen kieli on.

Olen pitkään miettinyt kirjallisuuden osuutta äidinkielen opetuksessa. Äidinkielen opetus nykyään on yhtä sälää ja sillisalaattia. Äidinkielen opetussuunnitelma on suorastaan skitsofreeninen. Alakoulussa ei ole tuntijakoon määrätty esim. tietotekniikkaa ollenkaan, ja monia äidinkielen tunteja kuluu tietotekniikan opetukseen.

Olen ajatellut, että parhaiten kirjallisuuden asemaa parannettaisiin tekemällä uusi oppiaine, kirjallisuus.

Äidinkieli jakautuisi kahtia, äidinkieleen ja kirjallisuuteen. Äidinkieleen kuuluisi kielenhuollot ja muut tekniset äidinkielen osat. Kirjallisuuteen kuuluisi kirjallisuuus, luova kirjoittaminen ja draama.

Tuntijakomalli alakoulussa voisi olla: kolme äidinkieleen ja kaksi kirjallisuuteen. Opettajat alkaisivat panostaa uudelleen kirjallisuuden opetukseen, ja kirjallisuuden opetuksesta tulisi systemaattisempaa. Erillinen kirjallisuuden arviointi etenkin yläkoulussa ja lukiossa toisi pontta kirjallisuuden opiskeluun.

Minua järkytti muutama vuosi sitten kovasti, kun tapasin vanhan oppilaani. Hän kertoi, ettei hänen koko kouluaikanaan tarvinnut lukea Seitsemää veljestä tai Kalevalaa, edes lukiossa! 

Olen itse ratkaissut ongelman siten, että kuudennella luokalla luetan oppilaillani veljekset. Kokemukset ovat olleet rohkaisevia. Oppilaat ovat kirjoittaneet, että aluksi Kiven kieli oli vaikeaa, mutta kun siihen pääsi sisään, lukeminen alkoi sujua ja kirja vei mennessään.

Minkälaisia ihmisiä nykykoululaitoksemme oikein kasvattaa? Tehokkaita ja osaavia heistä ainakin tulee. Mutta oppivatko he ajattelemaan omilla aivoillaan? Nopeita piipahduksia kurssi kurssin perään...

Heja Sverige!

Aftonbladet 9.10.

Nu ska försöket i Malmö där lärarna fick betyg av sina elever bli permanent.
Nästa år kommer 3 000 grundskolelärares agerande i klassrummet att betygsättas av 24 000 elever.

Niin. Ruotsalaiset. Että oikein oppilaat antavat opettajille todistukset.

Ruotsin opettajien ammattiliitto on luonnollisesti moista toimintaa vastaan. Ruotsalaiset opettajat pelkäävät, että todistuksia voidaan käyttää opettajia vastaan. Kaukaa ei ole haettu sekään, että opettajien todistukset voisivat olla palkkauksen peruste.

Arvioinnit ovat julkisia. Internetistä luettavissa.

Malmön maikka, nuole oppilasta, heja, heja, heja!

Ei kait tähän voi enää muuta kuin sanoa: hulluja nuo ruotsalaiset.

http://www.aftonbladet.se/nyheter/article5916880.ab

Facebook-frendejä?

HS-STT 7.10.

Useampi kuin joka toinen opettaja on saanut oppilailtaan kaveripyyntöjä Facebookissa. Opettaja-lehden tekemän kyselyn mukaan yli puolet opettajista käyttää Facebook-yhteisöpalvelua.

Opettajien mukaan heille satelee kaveripyyntöjä siitä huolimatta, että he eivät kerro kovin innokkaasti yhteisöpalvelun käytöstä.

Olen opettajana aalakoulussa, joten en koe Facebookia suurena ongelmana. En edes oikein tiedä, mitä hyötyä koko bookista on minulle. Käyn siellä kerran pari kuussa ja ihmettelen joka kerta, miksi olen laittanut profiilini sinne.

Olen pohtinut Facebookia opettajan etiikan kannalta. Opettaja ei ole oppilaan kaveri. Eikö facebook-suhde oli jotain kaverinomaista?

Minä ja suurin osa koulumme opettajista pitää Facebookia salaisena. Meillä on pääsyt toistemme Facebookeihin, ja koulumme opettajilla on siellä oma osasto.

Siksi on järkevää, että pidämme sen osastomme suljettuna. Minä kieltäydyn aina kaveripyynnöistä, jotka tulevat oppilailta tai heidän vanhemmiltaan. Se tuntuu joskus pahalta, koska ne kaveripyynnöt tulevat mukavilta ihmisiltä.

Alakoulussa roolitus on helppoa. Entä yläkoulun ja lukion opettajat?

Facebook-ilmiö on ikäkysymys. Olen huomannut, että koulumme nuoret opettajat osaavat käyttää Facebookia luontevasti.

Älä lyö lasta!

Yle 5.10.

Vanhemmat ja koululaiset ovat eri puolilla maata käyneet vastarintaan koulusäästöjä vastaan. Muun muassa Raaseporissa ja Lopella osoitettiin maanantaina mieltä. Myös esimerkiksi Espoossa ja Oulussa säästöt kirvoittavat arvostelua.

Pikkuhiljaa aletaan herätä. Vanhemmat tajuavat, että säästöt ovat suoraan omalta lapselta pois. Kunta on kuntalaisia varten, siksi sitä kunnallisveroa maksetaan.

On väärin, että lasten opetus säästetään henkihieveriin. On oikein, että vanhemmat vaativat kunnollista opetusta kotikunnaltaan.

Esimerkiksi Espoon kymmenen prosentin säästötavoite suoraan oppitunneista on älytön. On outoa, että Suomessa opetus ei ole enää yhdenvertaista.

Lasten perusoikeudet määritellään Suomen Hallitusmuodossa. Hallitusmuodon mukaan lapsia tulee kohdella tasa-arvoisesti ja yksilöinä.

Voidaanko enää puhua lasten tasa-arvoisesta kohtelusta, kun opetuksen taso on riippuvainen asuinkunnasta?

- Siellä annetaan muutamia ympäripyöreitä lukuja, ja on vähän epäselvää, että onko ne yhdeltä vai seitsemältä vuodelta. Sitten kun pyydetään täsmentämään ja näyttämään paperi, että mikä osuus tuottaa minkäkin verran säästöjä, niin niistä ei saa mitään tietoa. Eli oletan, että siellä käydään sellaista arvuuttelua, että tästä voitaisiin saada säästöjä, ja toivotaan parasta. Paniikkinappulaa on painettu selvästi, vanhempia edustava Miikka Soivio valittaa.

"Paniikkinappula" kuvaa tilannetta hyvin. Kun ei muuta keksitä tai osata, niin lasten opetusta vähennetään.

Raaseporin mielenosoituksissa lapset kantoivat kylttejä, joissa luki:

Älä lyö lasta.
Kuuntele minua.

Miksi yhteiskunta lyö laimin tulevaisuutensa? Nyt tehtävät paniikkisäästöt otetaan vielä kaksinverroin takaisin mm. kasvavina sosiaali- ja terveydenhoidon kuluina.

Olen ihmetellyt, miksi jonkun paniikkikunnan vanhemmat eivät ole kollektiivisesti haastaneet kuntaansa oikeuteen opetuksen laiminlyönneistä. Luulen, että Espoon kaupunki sohaisi juuri tähän ärsytyspisteeseen, Espoo on pullollaan vaativia koulutettuja vanhempia, juristejakin.

Oravanpyörässä

HS-STT 5.10.

Kuntapäättäjiä varoitetaan säästämästä lasten ja nuorten kustannuksella, kuten 90-luvun laman aikana tehtiin. Tutkimusprofessori ja lastenpsykiatri Tytti Solantaus kehottaa kuntapäättäjiä miettimään tarkemmin, ovatko koulut säästöjen oikea kohde.

"Viime lama osoitti, että henkilöstösupistukset kouluissa lisäsivät koululaisten käytösongelmia", hän muistuttaa.

Henkilösupistukset ja lomautukset antavat lapsille selvän signaalin: meistä ei välitetä. Koulu voi olla joillekin lapsille ainoa paikka, missä välitetään.

En ymmärrä, miksi asiantuntijoita ei kuunnella etukäteen. Juhlapuheissa puhutaan suomalaisen koulun saavutuksista Pisa-menestyksineen, mutta toimitaan juuri päinvastoin, rapautetaan suomalaisen koulun toimintamahdollisuuksia.

Kuinka tehokkaita meidän oikein pitää olla? Koulumme on jo nyt maailman tehokkain, jos verrataan koulutukseen sijoitettuja rahamääriä saavutettuihin tuloksiin.

Kansainvälisissä vertailuissa on todettu, että suomalaiset lapset saavat vähiten opetusta. Tuntimäärät ovat OECD-maiden pienimpiä.

Suomalaisen peruskoululaisen tuntijaon mukainen vähimmäistuntimäärä 7-14 vuoden iässä on yhteensä alle 6 000 opetustuntia, kun OECD:n keskimääräinen opetustuntimäärä oli vuonna 2007 melkein 6 900 tuntia. Vain Virossa vähimmäistuntimäärä oli vielä pienempi. OECD-maista Italiassa opetustuntien määrä oli korkein, hiukan yli 8 000 tuntia. (Opetusministeriö)

Keskiarvoon nähden ero on valtaisa, ja onko se OECD:n maiden keskiarvo ylipäätään mikään tavoiteltava asia? Eiköhän meidän vertailumaamme ole Pohjoismaat, Saksa ja Alankomaat? On ällöttävää huomata, että Suomi on liukunut vertailuissa entisten Itäblogin maiden ryhmään.

Ei ihme, että meillä aletaan voida pahoin, eivätkä kaikki oppilaat jaksa tai viihdy koulussa. Täytyyhän tuollainen opetuksen nirhiminen jossain näkyä.

Mitä kaikkea saisimmekaan aikaan sillä puuttuvalla tuhannellaviidelläsadalla tunnilla?

Jossain vaiheessa myös opettajat väsyvät.

"Viime laman aikana lapset ja nuoret kohtasivat henkilöstösupistusten myötä vähemmän aikuisia. Nekin aikuiset, joita he kohtasivat, olivat uupuneita ja ahdistuneita niin kotona, päivähoidossa kuin koulussakin."

Yhteiskunnnan odotukset koulutuksen suhteen kasvavat vuosi vuodelta, mutta satsaukset pienenevät.

Olemme melkoisessa oravanpyörässä.

Solantaus oli mukana tekemässä laajaa lastenpsykiatrista tutkimusta 1990-luvun laman vaikutuksista lapsiin. Tutkimukseen osallistui yli 1 200 vuonna 1981 syntynyttä lasta. Tutkimuksessa verrattiin lasten hyvinvointia ennen ja jälkeen laman.

Tutkimusten tulokset tulevat aina jälkijunassa. Olisi hyvä kuunnella välillä myös arkipäivän asiantuntijoita, opettajia.

Hokkus pokkus - kuinkas se taas tehdään?

HS 2.10.

Espoon koulut saavat vuoden alusta alkaen itse päättää, mihin rahansa käyttävät.

Jokaiselle koululle annetaan rahapotti, jonka pitää riittää kaikkiin kuluihin opettajien palkoista porkkanaraasteeseen ja värikyniin.

Nykyisessä taloustilanteessa se tarkoittaa, että rehtori tekee päätöksen, mistä ensi syksynä säästetään

Oikein hienoa. Kouluille siirretään omaan käyttöön rahapotti, jonka käytöstä koulut saavat oikein ihan itse päättää.

Oleellista on, että se rahapotti per koulu tulee Espoon säästöohjelman mukaisesti olemaan selvästi pienempi kuin ennen.

Tällä päätösvallan siirtämisellä "alaspäin" hämätään pahasti ihmisiä. Näin kaupungin johto sivistystoimenjohtajineen välttyvät vanhempien kiusallisilta kysymyksiltä. Ikävät asiat on aina helppo delegoida eteenpäin.

Antaa niiden rehtoreiden pähkäillä, mistä säästetään. Pidetäänkö tukitunteja ollenkaan vai jätetäänkö kerhot pois? Kuinka monta jakotuntia voi pitää? Vai pitäisikö opetusryhmiä hieman suurentaa, jotta saataisiin säästettyä pari opettajan virkaa?

Näin se aina menee.

"Nyt valta ja vastuu kohtaavat", Espoon sivistystoimen johtaja Aulis Pitkälä sanoo. Johtaja vakuuttaa, että muutos ei johdu lamasta.

Hellan lettas sentään! Oikein valta ja vastuu kohtaavat.

Nyt ymmärrän, miksi entinen Vantaan kaupungin sivistystoimenjohtaja palkattiin Espooseen. Hän on koulusäästöjen konkari. Koululaitossaneeraaja. Hän tietää tasan tarkkaan, mitä tekee ja mistä puhuu.

Espoolaiset, olkaa hyvä, ja älkää menkö halpaan. Pian espoolaislta koululaisilta viedään tuhkatkin pesästä.

Aulis, jos satut lukemaan blogiani, vakuutustasi "muutos ei johdu lamasta", ei usko kukaan.

Ottaa pattiin

HS-STT 1.10.

17 kuntaa lomauttaa tänä syksynä opettajia. Opetusministeri Henna Virkkusen (kok) mukaan opettajien lomautuksiin turvaudutaan nyt useammassa kunnassa kuin aikaisemmin.

Opettajia aikovat lomauttaa Hanko, Heinola, Porvoo, Taipalsaari, Jämsä, Kangasala, Kankaanpää, Turku, Kuopio, Varkaus, Heinävesi, Alavieska, Haapajärvi, Nivala, Sievi, Ylivieska, Kemi ja Enontekiö.

Eikä tässä vielä kaikki, listasta puuttuvat mahdolliset kevätlukukauden lomautukset.

Opetusministeriö ei näytä pystyvän muuhun kuin kartoitukseen.

Milloin valtio siirtyy sanktioihin? Otetaan valtionavut kokonaan pois kunnilta, jotka lomauttavat. Valtion pitää joka tapauksessa lisätä seurantaansa, katsottava tarkkaan, mihin yhteisiä rahoja hassataan.

Eivät ihmiset halua, etteivät heidän lapsensa saa opetusta tai he itse kunnollista terveydenhoitoa. Kunnan perustehtäviä ei saa rapauttaa.

Kunta on ihmisten yhteinen bisnes. Miksi työntekijät pistetään aina maksumiehiksi? Kyllä veroäyrin korotus olisi sittenkin rehdimpää, vaikka se aina kirpaisee.