sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Kouluvaras


VS tarttui mielenkiintoiseen ja harvoin puhuttuun asiaan. Koulussakin on varkaita.

Vantaan Sanomat 29.10.

Varas iskee kouluissa tuhansia kertoja vuodessa

Tytön takki varastettiin vantaalaisen alakoulun naulakosta oppitunnin aikana. Pitkäkyntinen vei liikuntatunnille kiiruhtaneen pojan sukat pukuhuoneesta. Vanhemmat kysyvät, kenen on vastuu, kun lapselta katoaa omaisuutta kesken koulupäivän.

– Asia pitää ensisijaisesti selvittää koulussa. Kouluissa hyvin epätodennäköisesti liikkuu ulkopuolista väkeä, vastaa Vantaan apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth.

Lehto-Häggroth lisää, että anastuksia tapahtuu kouluissa erittäin harvoin.

Tilastoja tulkitsemalla voi olla toista mieltä. Vanhempi rikoskonstaapeli Anssi Mäkinen arvioi, että oppi- tai tutkimuskeskuksissa tapahtuneista anastuksissa noin puolessa on kyse oppilaan omaisuudesta.

Jos Mäkisen karkea arvio osuu oikeaan, oppilaiden omaisuutta on yksinomaan vantaalaiskouluissa ja –oppilaitoksissa anastettu tänä vuonna lähes 3 000 kertaa.

Opettajuuteen kuuluu kasvatusoptimismi. Usein unohdamme, että pahuus on osa ihmisyyttä. Ei voi olla hyvää, jos ei ole pahaa.

Lapsikin voi olla paha.

Rikoskonstaapeli Mäkinen korostaa, että luvussa 3000 on vain ne tapaukset, joista on tehty rikosilmoitus. On täysin varmaa, että ko. tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Hyvin harva huoltaja viitsii tehdä rikosilmoitusta kadonneesta lippiksestä.

Joskus olen törmännyt ammattirikollisuuteen. Kerran välitunnilla rikollisjoukkio tuli röyhkeästi naapuriluokkaan ja vei luokasta videotallentimen. Vahtimestari ja kaksi miesopettajaa lähti perään. Yksi miesopettajista olin minä. Yksi varkaista juoski nauhurin kanssa karkuun metsään, hänen peräänsä lähtivät vaksi ja se toinen maikka. Minä lähdin kolmen muun perään. Sain heidät kiinni R-kioskilla, meinasi tulla käsirysy, mutta oli pakko antaa miesten mennä. Ajattelin, että yhden nauhurin takia ei kannata ruveta tappelemaan, sitäpaitsi olisin hävinnyt sen rysyn.

Soitimme poliisille, miehet saatiin kiinni. Myöhemmin selvisi, että ko. miehet olivat ammattirikollisia.

Vanhempi poikani oli yläkoulun luokkansa kanssa uimahallissa. Oppilaat käyttivät yhteispukuhuonetta. Varas rikkoi lukon ja vei joka pojalta rahat ja kännykät.

Joskus johonkin kouluun on tunkeuduttu ja viety tietokoneet. Usein samalla rikotaan ja sotketaan paikkoja.

Koulun pihoilta viedään usein polkupyöriä. Joskus kyse on "lainaamisesta", ajellaan hetki ja hylätään pyörä ja heitetään se johonkin jorpakkoon. Joskus fillarivaras on huumehörhö, rahaa pitää saada nopeasti.

Tavallisimmin koulussa häviä pipoja ja lippiksiä ja vaatetavaraa. Usein oppilas hukkaa tavaransa, mutta varkauksiakin tapahtuu.

Arkipäivän anastusten selvittäminen koulussa on äärimmäisen hankalaa.

VS: Lehto-Häggroth korostaa, että koulussa tapahtuneen varkauden selvittäminen on tärkeää.

– Se on aina myös kasvatuksellinen kysymys.

Näin on.

Selvitystyö vie paljon aikaa. Usein syyllistä ei saada kiinni. Pääasia on, että varkautta yritetään selvittää ja oppilaille tulee selväksi, että varastaminen on väärin. Toisen omaisuutta tulee kunnioittaa.

Poliisin vähenevät resurssit eivät riitä koulunäpistysten selvittelyyn.

Usein varastamiset liittyvät koulukiusaamiseen.

Tyypillistä on, että naulakosta viedään vaikkapa toisen oppilaan kengät ja piilotetaan ne johonkin. Koulupäivän jälkeen opettajan johdolla etsitään kenkiä roskiksista ja muista paikoista.

Jos kenkiä ei löydy, menemme tonkimaan liikuntasalin unohduslaatikkoa ja lainaamme uhrille kengät sieltä.

Opetin yhtä luokkaa samassa solussa neljä vuotta. Samassa solussa oli kolme rinnakkasiluokkaa. Solussamme oli tavaroiden piilottelija. Yritimme jäljittää häntä kaikin keinoin, mutta koskaan emme saaneet häntä kiinni. Ihmettelimme oppilaan motiivia.

VS: Varkaan kiinnijäämisen riski kasvaa, jos koulutiloja valvotaan kameroin.

– Vantaalla on toistakymmentä vuotta asennettu kaikki uusiin tai peruskorjattaviin kouluihin valvontakamerat. Kamerat puuttuvat nyt vain joka viidennestä koulusta, arvioi kiinteistökehityspäällikkö Sakari Koivisto.

Kamerat on ajan myötä tarkoitus asentaa kaikkiin vantaalaiskouluihin.

Omassa koulussani on jo ulkona valvontakamerat. Kameroiden avulla saimme ilkivallan kuriin. Nyt paikkoja ei juuri rikota.

Sisällä kameroita ei vielä ole. Sisäinen valvonta äkkiseltään tuntuu oudolta, valvoisimme itseämme, omia oppilaitamme.

Varmaan varastaminen ja tavaroitten piilottaminen vähenisi. Itse en koulun sisälle valvontakameroita asennuttaisi. Valvontakamerat olisi kolaus koulun luottamuksen ilmapiiriin, "me emme luota sinuun".

Opettajalla on monta roolia.

Yksi rooli on poliisin rooli. Selvitellään mitä moninaisimpia tapahtumia, tavaroiden katoamisia ja varastamisia, kiusaamista ja väkivaltaa.

Onneksi valtaosa koulupäivistä kuluu ilman sen suurempia häslinkejä.

3 kommenttia:

  1. Entäpä jos kamerat olisivat piilossa, eikä niistä kerrottaisi oppilaille? Opettajat vain mystisesti tietäisivät, mitä kukin vintiöistä on tehnyt.

    VastaaPoista
  2. Käytävä, ruokala ja voimistelusali voisivat olla sellaisia paikkoja, joihin niitä kameroita voisi piilottaa.

    Luokissa on valvonta omasta takaa.

    VastaaPoista
  3. Tämä kamerakysyms nousikin nyt näin vuosia myöhemmin ajankohtaisemmaksi, sattuneesta syystä jonka nimi on Alppila.

    En itsekään äkkiseltään haluaisi kameroita kouluihin, ellei tarve ole pakottava, mutta tosiaan nuo ns. yleiset tilat voisi ajatella valvonnan alle. Mutuilisin että iso osa rötöksistä tapahtuu juuri niissä, missä valvonta on vaikeampaa etenkin oppituntien aikana.

    Ja olisihan niistä toki hyötyä erilaisten kähinöiden ratkaisussa, joista niistäkin varmaan suurin osa tapahtuu tuntien väleissä.

    - anotus

    VastaaPoista