tiistai 18. lokakuuta 2011

Vankileirien saaristo

Tämänpäiväinen koululounaani

Etikkaliemessä killuvia punajuurensuikaleita!

Kun tänään menin oppilaitteni kanssa ruokalan "hihnalle", en oikein tiennyt mitä ajatella. Väkisin tuli mieleen yksi lempikirjoistani, Aleksandr Solženitsynin "Ivan Denisovitšin päivä". Kirjassa vankileirillä Aleksandr hämmensi lusikallaan soppaa ja yritti löytää joukosta silavanpalaa. Joskus löytyi, joskus ei.

Minäkin hämmensin tänään soppaa. Hämmensin aivan turhaan, sillä kyseessä oli punajuurisoppa a'la kasvis. Karmeinta oli, että soppa oli tehty etikkapunajuurista. Soppa olin hyvin kitkerää.

Yritin motivoida kolmasluokkalaisiani syömään sopan. Moni ihmetteli, että "onpa kitkerää" tai "onpa maustettua". Johon minä totesin, että "koettakaahan nyt syödä vaan".

Ja kyllä me söimme. Minä ja oppilaani söimme ruuan sisulla, periaatteen vuoksi.

Elämme hyvin ihmeellistä aikaa. Suomessa ja suomalaisilla ei ole koskaan ollut niin paljon maallista mammonaa kuin nyt. Samaan aikaan me säästämme omien lastemme kouluruuasta!

Tuntuu hyvin pahalta, niin pahalta, että mahasta kourii.

Joka kuudes suomalainen on oikeasti köyhä. Köyhiä lapsiperheitä on paljon. Monelle lapselle koululounas on päivän ainut lämmin ateria.

Ja mitä me teemme? Tarjoamme lapsillemme vankileirien saariston soppaa.

1 kommentti:

  1. Voi luoja millaista moskaa teille syötetään Vihreitten kasvisruokapäiväidealismin nimissä! Minulla olisi jäänyt syömättä 100% varmasti. Mikään taivuttelu ei olisi saanut minua syömään tuota. En ole koskaan voinut sietää suolakurkkuja enkä punajuuria enkä syö mitään, missä niitä on. Minun rosollini on vain porkkanaa ja omenaa ja joskus harvoin Mäkkärissä syödessäni noukin ensin ne suolakurkut hampurilaisestani pois. Lindströmin pihvit olivat jo tarpeeksi kamalia kouluruokamuistoja, mutta niissä oli sentään muitakin aineksia käytetty kuin inhoamaani punajuurta.

    Sympatiani on täysin teidän puolellanne. Omana kouluaikanani ala-asteella kouluruoka oli useimmiten hyvää, yläasteella ja lukiossa useimmiten syötävää, mutta olinkin pienehkössä kyläkoulussa ja sittemmin alle 1000 oppilaan yläaste-lukiokompleksissa. Toivoisin, että kaikille nykykoululaisille saataisiin edes sen tason ruokaa kuin meillä oli yläasteella ja lukiossa, ja vielä parempaa olisi että heille tarjottaisiin oikeasti hyvää ruokaa. Mutta jos emme saa sixpackia kaadetuksi ja perussuomalaisia hallituksen johtavaksi puolueeksi, niin taitaa olla turhaa haaveilla parannuksista. Nykyinen hallitus on osoittanut, ettei suomalaisilla lapsilla tai muutenkaan Suomen pitkän aikavälin edulla ole heille mitään merkitystä.

    VastaaPoista