Olitko mustalla listalla?

HS 17.10.

Salainen säätiö kokosi 1970-luvulla mustan listan opettajista

Joukko tuttuja poliitikkoja ja yli 300 valtion ja kuntien virkamiestä toimi salaisessa porvarien säätiössä vuosien 1971 ja 1991 välisenä aikana.

Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) tavoitteena oli kamppailla kouluihin tunkeutuvaa sosialismia vastaan. Säätiö muun muassa kokosi "mustaa listaa" opettajien poliittisesta suuntautumisesta.

Evan ja STK:n rahoittamaa säätiötä johti ydinryhmä, joka kokoontui säännöllisesti Hotelli Tornissa Helsingissä. Tornin kokouslistasta löytyy tuttuja nimiä: Mauri Pekkarinen (kesk), Riitta Uosukainen (kok) ja Elisabeth Rehn (r).

Nyrkkisääntö on, että vallankumouksen pyörteissä opettajat teloitetaan tai vaihdetaan uusiin, tyyli riippuu vallankumouksen laadusta. Opettajat edustavat ja tukevat yleensä vallitsevaa järjestelmää.

Suomessa 1970-luvulla osa opettajista, kuten muistakin ihmisistä, oli vahvasti vasemmistoradikalisoituneita. Teiniliitto oli pakko lopettaa saman asian takia. Koulumaailman radikalisoitumisen huippu taisi olla surullisenkuuluisat Pirkkalan monisteet, joilla opetetettiin marxilais-leniniläistä historiankäsitystä entisen Neuvostoliiton malliin.

Vasemmistoradikaaleilla opettajilla oli oma lehtensäkin, joka ainakin vielä 1980-luvulla lojui aina silloin tällöin opettajienhuoneen pöydillä. En millään muista ko. lehden nimeä, yritin googlaamalla löytää lehden nimen, olisiko se ollut "Suomen demokraattiset opettajat" tai jotain sinnepäin?

Henkilökohtaisesti mustat listat on hyvin mielenkiintoinen asia, opiskelin opettajaksi Jyväskylän yliopistossa vuosina 1977-80. Yksi mustien listojen tekijöistä oli Jyväskylän nykyinen kaupunginjohtaja Markku Andersson.

Oma kurssini oli hyvin epäpoliittinen ryhmä, luulen, että vain yksi meistä joutui mustalle listalle. Hänkin oli hyvin maltillinen ihminen, mitään verivallankumousta hän ei ollut missään nimessä tekemässä, pikemminkin hän oli älykkö. Suurin osa meistä oli poliittisesti ajatellen täysiä nössöjä.

Olen jonkinlaisen välisukupolven edustaja, yliopistoissa vasemmistoradikalisoituminen alkoi hiipua ja uusia aatteita alkoi syntyä vasta valmistumiseni jälkeen. Liberaalisen Kansanpuolueen (LKP) nuori Osmo Soininvaara kävi esittelemässä ajatuksiaan Kortepohjan ylioppilaskylässä. Hän hahmotteli jo silloin kansalaispalkkamalliaan. Paikalle vaivautui kaksi ihmistä, minä ja kaverini Peter. Siinä me sitten kolmistaan keskusteltiin, tai oikeastaan minä ja Peter lähinnä kuunneltiin.

Kun menin työelämään, alkoi vihreä liikehdintä, kasvinsyöjiä, ympäristöaktiiveja ja feministejä liittyi yhteen. Sinne vei Soininvaaran tie. Vaihtoehtokulttuurit olivat pop. Moni vasemmistolainenkin karkasi vihreään liikkeeseen, ja siitä taisi se vasemmiston hiivuttava alamäki alkaa.

Olen aina ollut sitoutumaton pohjoismainen demokraatti. Ennen kaltaisiani kutsuttiin oikeistolaisiksi, nyt vasemmistolaisiksi. Yhteiskunta on liukunut niin rajusti oikealle. Ilmeisesti 1970-luku edusti heilurin toista ääriasentoa, 2010-luku edustaa toista. Silloin rakennettiin peruskoulua, nyt pidetään peruskoulun joka nurkasta kiinni kaikin voimin, jottei yhtä maailman parasta koulujärjestelmää tuhota.

Opettajat ovat aina suurennuslasin alla.

Henkilötietolaki vuodelta 1999 kieltää tiedon keräämisen arkaluontoisista asioista kuten henkilön poliittisesta vakaumuksesta.

Muuten, vielä 1960-luvulla Vantaalla, silloisessa Helsingin maalaiskunnassa, kyseltiin opettajien puoluekantoja virkoja haettaessa. Rehtorien virkoja jaeltiin puoluepoliittisin perustein. Jopa koulujen vahtimestareilta vaadittiin puolueiden jäsenkirjoja.

Ei tainnut sellainen tapa olla täysin poikkeuksellista muualla Suomessakaan.

Lisää geometriaa

root2art.co.uk

Kuvan alla olevasta linkistä pääsee aivan fantastiselle sivustolle. Geometria kohtaa taiteen.

HS 13.10.

Matematiikan taidot vaihtelevat kouluittain

Kuudesluokkalaisten matematiikan taidoissa on tuntuvia koulukohtaisia eroja. Koulujen väliset erot korostuvat ruotsinkielisillä alueilla, joista löytyy niin huippusuorituksiin yltäviä kuin varsin kehnoihinkin tuloksiin jääviä kouluja.

Silti koulukohtaiset osaamisen erot ovat Suomessa kansainvälisten vertailujen mukaan hyvin pieniä.

Opetushallitus julkisti keskiviikkona peruskoulun kuudennen luokan oppilaiden matematiikan taitojen arvioinnin, joka tehtiin syksyllä 2008. Otokseen kuului 5 560 oppilasta. Suomenkielisiä kouluja oli mukana 244 ja ruotsinkielisiä 44.

Huonoimmin menestyneitten koulujen neljänneksessä tehtävien keskimääräinen ratkaisuprosentti oli 42 ja parhaassa neljänneksessä 82. Erot korostuivat geometriassa. Kaikkiaan ratkaisuprosentti oli suomenkielisissä kouluissa 62 ja ruotsinkielisissä 57.

Onneksi koulukohtaiset erot ovat Suomessa vielä pieniä.

Arvioinnin tulosten erikoisuus on ruotsinkielisten alueiden koulujen suuret erot. En ymmärrä, mistä se johtuu.

Geometrian osaamisen erojen suuruus on ymmärrettävissä. Geometriaa alakouluissa on loppujen lopuksi vähän. Luultavasti erot on selitettävissä opettajien innostuneisuuden eroilla. Sellainen opettaja, joka rakastaa geometriaa, saa oppilaansakin innostumaan.

Kun minä kävin koulua, oppikoulun keskikoulun alaluokkia, oli kaksi erillistä matemaattista oppiainetta, algebra ja geometria. Minulla oli äärimmäisen vaativa opettaja, joka sai minutkin jonkinverran opiskelemaan. Siihen aikaan geometriassa todisteltiin ankarasti erilaisia väittämiä, m.o.t.

Väittämät piti todistaa taululla yksin luokan edessä. Kun opettaja kysyi, kukaan ei uskaltanut tulla taululle, koska opettaja pikasarjatulella kyseli todistavan oppilaan pään sekaisin. Tilanne oli joillekin oppilaille liian jännittävä, muistan, kuinka yksi tyttö pissasi pelosta katedeerille.

Moni alkoi inhota "jommaa".

Koska geometriaa nykyään on vähän, teetän oppilaille geometrisia piirustustehtäviä kuvataidetunnilla. Samalla tulee harjoiteltua viivainten ja harpin käyttöä. Joskus rakennutan geometrisia himmeleitä puutikuista ja paperista.

Geometriset ongelmat kehittävät avaruudellista ajattelua. Kolmiulotteisuuden tajuaminen, ainakin kolmiuloitteisen illuusion kuvaaminen, on monelle oppilaalle vaikeaa. Luin jostakin, että noin puolet ihmisistä ei koskaan opi kuvaamaan perspektiiviä.

Sen huomaan, kun teetän kuudennella luokalla kuviksessa perspektiiviharjoituksia. Vaikka asian opettaa kädestä pitäen, kaikki oppilaat eivät osaa soveltaa asiaa omissa tehtävissään.

Toisaalta luokasta löytyy aina joku lahjakas pikkuarkkitehdin alku, joka tajuaa kaiken hetkessä. Sellainen oppilas osaa piirtää kadehdittavan hyvin läpivientejä ja kaarevuuksia tuosta vaan.

Geometrian osuus matematiikan opetuksessa olisi tuplattava. Nyt geometriaa on vain yksi jakso vuodessa, mikä on aivan liian vähän. Asiat opitaan melko pintapuolisesti.

Munakellot kehiin!

Yle 12.10.

Ruudun liiallinen tuijottelu haitallista aktiivisillekin lapsille

Yli kahden tunnin päivittäinen television katselu tai tietokoneen ääressä istuminen näyttäisi olevan haitallista muutoin aktiivisillekin lapsille, Pediatrics-lehdessä julkaistussa brittitutkimuksessa todetaan.

Bristolin yliopiston tutkijat seurasivat hieman yli tuhatta 10 – 11-vuotiasta lasta viikon ajan. Lapset täyttivät päivittäin kyselyn, jossa tiedusteltiin television tai tietokoneen ääressä vietettyä aikaa. Lisäksi lapsilta kysyttiin heidän henkistä vointiaan kartoittavia kysymyksiä. Fyysistä aktiivisutta mitattiin kiihtyvyysanturilla.

Merkittävät psykologiset ongelmat ovat tutkimuksen mukaan 60 prosenttia todennäköisempiä niillä lapsilla, jotka olivat viettäneet ruudun ääressä yli kaksi tuntia. Todennäköisyys oli kaksinkertainen, jos lapsi oli viettänyt yli kaksi tuntia sekä television että tietokoneen ääressä.


Brittitutkimus tukee arkipäivän havaintojani.

Olen huomannut koulussa, että oppilaat, jotka viettävät aikaa ylenmäärin erilaisten viihderuutujen kanssa, väsyvät helpommin ja keskittymiskyky herpaantuu helpommin. Mitä nuorempi oppilas on, sitä helpommin se näkyy ulospäin. Eka- ja tokaluokkalaiset kertovat aivan avoimesti, että väsyttää, kun on tultu liikaa pelattua pleikkaria.

Vanhempien kannalta ongelma on, kuinka voi valvoa tehokkaasti lasten pelailua tai television katselua.

Otan esimerkin omasta elämästäni. Tulen töistä kotiin keskinmäärin neljän maissa, vaimoni myöhemmin. Lapset ovat omillaan noin kolme tuntia. Tarkoitus on, että he ensin tekevät läksynsä. Olemme sopineet kummankin lapseni parin luokkaroverin vanhempien kanssa, että lapset kulkevat koulumatkat yhdessä ja vuoropäivin viettävät iltapäivät jommankumman kotona. Usein läksyt tehdään hätäisesti, tehtäviä pitää tarkistaa myöhemmin.

Muksuilla on melkoinen kiire ulos leikkimään tai pelailemaan joko tietsikalla tai wiillä. Tarkkaa aikamäärää en tiedä. Kysyin juuri kuumepotilaspojaltani asiaa. Yhdeksänvuotiaan pojan vastaus oli hyvin epämääräinen: "Mä meen Allulle tai Konstalle, kyll me vähän aina pelaillaan". Yhdeksänvuotiaan ajankäsitys on vielä hämärä. Vähän pelailu tarkoittaa 20 minuuttia tai kahta tuntia ja kaikkea sen väliltä. Hieno Wii-peli Mario Kart vie pojat mennessään.

Pelien takia päivittäinen television katselu on suhteellisen vähäistä, Pikkukakkonen ja vähän päälle, mutta tietokonetta meillä käytetään kolme varttia per muksu per päivä. Miniclippiä pelailevat. Lisäksi oppimisalusta Fronterin kautta pelaillaan oppimispelejä, Vantaalla Fronteriin on liitetty WSOY:n oppimispelejä.

Kun olen paikalla, käytän munakelloa, koska oma ajantajunikin voi joskus olla hämärä, vaikka olen 54-vuotias mies. Munakello on lahjomaton, kun se pirisee, pelit on loppu.

Ruudun ääressä vietettyä kokonaismäärää on hyvin vaikea arvioida, mutta oletan sen olevan lapsillani juuri tuon kahden tunnin luokkaa.

Suomessa Nuori Suomi on kampanjoinut sen puolesta, että lapsen päivään kuuluisi vähintään kaksi tuntia liikuntaa ja korkeintaan kaksi tuntia tv- tai tietokoneruudun tuijottamista.

Oletetaan, että koulua on on noin viisi tuntia, 5 + 2 liikuntaa + 2 ruudun tuijottelua = 9 tuntia ja läksyt päälle. Omat lapseni käyvät kerran viikossa kuvataidekoulussa ja pianonsoittotunneilla ja koristakin pelataan.

Nykylapsen elämä on melkoisen ohjelmoitua.

Onneksi kesällä omat lapseni pyörivät maalla ja mökeillä, tietokoneista ja telkkareista ei ole tietoakaan. Uidaan ja saunotaan ja paistetaan makkaraa vaan.

Kun itse olin pieni poika, elettiin kuin ellun kanat. Korkeintaan kerran viikossa partiossa käytiin, ohjattua liikuntaa ei ollut ollenkaan, mutta muuten liikuttiin niin pirusti. Aina vanhemmat eivät tienneet, missä mentiin. Urheilukentillä ja metsissä ja raksoilla pyörittiin. Ja pihoilla pelattiin porukalla katulätkää, pingistä tai korista, ja paljon.

Telkkari tuli taloon, kun olin 7-vuotias, parhaiten muistan Mustan Orin ja myöhemmin sitten Batmanin. Lastenohjelmaa ei telkkarista silloin paljon tullut. Oli meillä sentään autorata ja pöytälätkäpeli ja ilmakivääri, ei sitä aivan virikkeettä sentään elelty.

Nykyvanhemmalla on iänikuisen huono omatunto. Luulen, että näin ei ennen ollut. Elettiin vaan, koska elämä oli monessakin mielessä yksinkertaisempaa.

Liikuntaläksyjä lapsille

research.cwav.asn.au

Nyt on poikani vuoro kuumeilla, kotimiehenä ollaan edelleen. Tylsää on. On aikaa blogata.

Yle 11.10

Sarkomaa laittaisi lapset liikkumaan läksyjen avulla

Kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa kannustaa kouluja ottamaan käyttöön liikuntaläksyt. Ne ovat hänen mielestään konkreettinen keino vaikuttaa lasten ja nuorten liikunnan harrastamiseen myös kouluajan jälkeen.

Läksyt veisivät myös kotiin vanhemmille viestiä jokapäiväisen liikunnan välttämättömyydestä.

Lasten liikkumattomuus on Sarkomaan mukaan suurin kansanterveysongelmamme ja tikittävä aikapommi: Enemmistö suomalaislapsista ei liiku terveytensä kannalta riittävästi, ja jopa neljänneksen 7–18-vuotiaista arvioidaan olevan ylipainoisia. Kaikkien 7–18-vuotiaiden tulisi liikkua vähintään 1–2 tuntia päivässä.

Sarkomaan ehdotuksessa on ideaa.

Eri asia on, miten liikuntaläksyt käytännössä toteutetaan. Suorittavaisitko oppilaat annetut liikuntaläksyt? Vanhempien pitäisi olla ainakin pienempien oppilaiden mukana, kun läksyjä suoritettaisiin.

Oppilailla pitäisi olla kuntokortit, joiden avulla seurattaisiin kuntoa koko peruskoulun ajan. Kortteihin merkattaisiin myös oppilaiden pituuden ja painon kehitys. Kortit olisivat vanhempien nähtävillä Wilmassa.

Kouluille pitäisi laatia kuntotestistö, jotta oppilaiden kuntoa voitaisiin säännöllisesti ja oikeaoppisesti seurata.

Sarkomaan huoli lasten terveydestä on aiheellinen. Vielä ykkös- ja kakkosluokkalaiset liikkuvat suhteellisen tasaisesti ja innokkaasti. Mutta jo kolmannella ja neljännellä luokalla tapahtuu jotain, osa oppilaista heittäytyy liikkumattomaksi, vapaa-aika täyttyy konsolipelejä pelaillen, chipsejä syöden ja kokista juoden.

Aloitan sisäliikuntatunnit kevyellä juoksulla ympäri lentiskenttää. Joskus kuutosten tunneilla silloin kuuluu jo ensimmäisen kierroksen aikana vinkuvaa ja läähättävää hengitystä, koska aivan kaikki pojat eivät jaksa juosta! Lentopallokenttä ei ole yleisurheilukenttä, sen ympärysmitta on 54 metriä.

Olin viitisen vuotta sitten koululiikuntaseminaarissa Säätytalolla. Luennoitsijoina oli eri alojen asiantuntijoita. Viesti oli kaikilla sama, osa lapsista on rapakunnossa, yleinen eliniän kehitys ei tulekaan olemaan nousujohteista. Nuorten ikäluokkien elinikäodote on alempi kuin heidän vanhempiensa.

Sarkomaa ehdotti monipuolisempaa liikunnanopetusta. Kahdella viikkotunnilla ei liiemmin liikunnanopetusta voi monipuolistaa, aika ei riitä.

Liikuntaa pitäisi olla nykykoulussa neljä viikkotuntia malliin 2+1+1. Enää eivät oppilaat hiihtele kouluun ja kotiin ees taas viittä kilometriä tai heilu elokuussa heinäpelloilla.

Sarkomaa ehdottaa myös, että olisi kiinnitettävä koko koulupäivän liikunnallisuuteen. Vaikea sitä matikan tai englannin tunneilla on lenkkejä juosta. Välituntienkin liikunnan organisointi on paremmin sanottu kuin tehty. Sitäpaitsi suuri osa oppilaista liikkuu hyvin välitunneilla.

Yksi mahdollisuus on liikunnanohjaajien palkkaaminen välitunneille ja koulun jälkeiseen liikuntaan. Mutta kaikki, mikä maksaa, ei nykypäivänä ole hyvästä.

Lasten liikuttamisen päävastuu on vanhemmilla. Puuttuvaa vapaa-ajan liikuntaa ei voi koululiikunnalla korvata. Sellaisia viikkotuntimääriä ei koskaan tulla saamaan.

Masentavaa ilkivaltaa

Stop vandalismille

HS - STT 11.10.

Lasten leikkipaikoille levitettiin lasinsiruja Torniossa

Torniossa olevan Arpelan koulun ulkoleikkipaikoille levitettiin lasinsiruja viikonlopun aikana. Koulun henkilökunta havaitsi maanantaina lasinkappaleet ennen kuin lapset ehtivät satuttaa itsensä.

Peräpohjolan poliisin mukaan lasi oli saatu rikkomalla koulun pihapiirissä olevan vanhan rakennuksen ikkunoita. Siruja oli aseteltu muun muassa hiekkalaatikkoon sekä liukumäen alle.

Pieneltä tuntuva uutinen on päässyt Hesarin nettisivuille. On hyvä, etä tällaisetkin uutiset pääsevät läpi.

Itse olen noukkinut myös lasinsiruja monta kertaa koulun urheilukentältä, hiekalta tai jäältä. Pahin tapaus oli, kun maalivahdin alueelle oli kaivettu pullonpohjia hiekan alle. Onneksi veskari huomasi ne, maahan dyykatessa olisi voinut käydä pahasti.

Tällaista tahallista summittaista vahingonteon yrittämistä ei voi ymmärtää.

Joskus minulla on ollut liikunnan tuplatunti heti maanantaiaamuna, oppilaiden turvallisuuden kannalta aika on pahin mahdollinen. Alussa on silmäiltävä urheilukentän kunto viikonlopun jäljiltä. Talvisin on luisteltava poikien kanssa ympäri jäätä ja kerättävä mahdolliset lasit ja paperit ja pahvit pois. Pieni pahvin tai eristysnauhan palanen voi olla melkoinen miina luistelijalle.

Koulumme onneton kenttä korjattiin isolla rahalla parisen vuotta sitten. Kenttä salaojitettiin ja pohjustettiin ja pinnoitettiin kunnolla. Kenttä on nyt tasainen ja hyvä pelata, vesi ei enää muodosta järviä kentän pinnalle. Reunoille asennettiin korkeat aidatkin.

Samassa yhteydessä saimme neljä uutta ja hienoa jalkapallomaalia verkkoineen. Pari viikkoa sitten ihmettelin, miksi maaliverkot repsottavat. Oli masentavaa huomata, että jokaista verkkoa oli tuhottu sytkäreillä polttamalla! Pian verkot ovat täysin rikki, ja vaikea on ruinata uusia, "eivät ne verkot kauaa kunnossa pysy kumminkaan".

Koululaisten lisäksi kenttää käyttää ahkerasti paikallinen jalkapalloseura VJS, Vantaan Jalkapalloseura.

Hälytyskellot soivat rajusti

asdfing.com

Nuorin lapseni makailee kotona kuumeessa, ja minä vahdin. Bloggauksen jälkeen menen tarkastamaan luokkani Makeko-kokeet.

Vantaalla pidetään syksyisin kaikille oppilaille yhteiset matematiikan tasokokeet, keväisin on äidinkielen Allu-kokeiden vuoro. Paljon on korjaamista, mutta nähdäänpä, missä mennään.

Yle 11.10.

Joka kahdestoista lapsi tarvitsee lastensuojelun apua

Yhä useampi lapsi on lastensuojelun asiakas suurimmissa kaupungeissa. Keskimäärin yli kahdeksan prosenttia ja Vantaalla jopa useampi kuin joka kymmenes kaikista lapsista ja nuorista on lastensuojelun asiakas. Lisäksi lastensuojelun asiakasmäärät ovat yhä kasvussa useimmissa suurista kaupungeista.

Sosiaalityöntekijöiden mukaan osa kasvusta johtuu siitä, että lastensuojeluilmoituksen tekemisen kynnys madaltui kohta kolme vuotta voimassa olleen uuden lastensuojelulain myötä. Tämä ei kuitenkaan monessakaan kaupungissa selitä kaikkea kasvua. Erityisen huolissaan sosiaalityöntekijät ovat teini-ikäisten asiakkaiden ja kiireellisten sijoitusten yleistymisestä.

Kling! Kling! Kling!

Joka kymmenes lapsi on hälyttävän paljon. Tuskin siinäkään määrässä on aivan kaikki suojelua tarvitsevat lapset, kaikkea ei huomata tai haluta huomata.

Joka kymmenes lapsi tarkoittaa, että peruskouluissa luokkaa kohden keskinmäärin hieman yli kaksi lasta on lastensuojelun piirissä! Isossa kolmisarjaisessa viidensadan oppilaan koulussa suojelua tarvitsevia oppilaita on noin neljäkymmentä.

Yhteiskunnassa on tapahtunut tai on tapahtumassa jotain merkittävää. Olen kirjoittanut molemmissa blogeissani jo pitkään yhteiskunnan polarisoitumisesta. Osa ihmisistä on putoamassa pois kelkasta. Suomesta ollaan tekemässä sääty-yhteiskuntaa.

On varmaa, että suojelua tarvitsevat lapset ovat kasautuneet alueellisesti.

Erityinen ongelma on lasten ja nuorten varhainen päihdekäyttö. Lapsen päihdekäyttö on oire jostakin, lapselle kuten aikuisellekin päihteet ovat pakotie.

On hirveää ajatella, että osa lapsistamme ja nuoristamme kokevat, että heistä ei välitetä. Minusta tuntuu, että osa lapsistamme "itsenäistetään" liian aikaisin. Luullaan liian herkästi, että varhaisteini ajattelee ja toimii kuten aikuinen. Murrosikäinen lapsi jos joku kaipaa epävarmuudessaan isän tai äidin tukea ja neuvoja. Yksin ei saa jättää.

Yhteiskunnan polarisoituminen on johtanut siihen, että osa aikuisista ei pysty huolehtimaan itsestään. Silloin lapset jäävät heitteille.

Toisaalta monesta vanhemmasta revitään työelämässä kaikki mahdollinen irti, lapselle ei jää aikaa. Ulkoistetaan lapsen kasvatus, juoksutetaan lasta kodin ja koulun ja harrastusaktiviteettien välillä ja aina välillä teholaatulomaillaan. Rauhallista yhdessäoloaikaa ei ole.

Samaan aikaan yhteiskuntamme turvaverkkoja on järjestelmällisesti pyritty heikentämään säästösyihin vedoten. Silloin heikot kärsivät.

Vantaalla lastensuojelun kasvu on ollut 22,9 % vuoteen 2008 verrattuna. Vantaalla kynnys lastensuojeluun on madaltunut, otetaan helpommin yhteyttä kuin ennen, onneksi. Asiaan on kiinnitetty huomiota.

Useimmissa kaupungeissa työ ei kuitenkaan näytä loppuvan tekemällä. Ainakin Turusta, Espoosta ja Helsingistä arvioidaan, että asiakkaiden määrä jatkaa kasvuaan.

- Kyllä se trendi on ihan sama. Sillä lailla tietenkin se on valitettavaa, koska se kertoo myöskin siitä että lasten ja nuorten perheiden hätää on, sanoo Helsingin perhekeskustoiminnan päällikkö Sisko Lounatvuori.

En tiedä mitään lastensuojelun resursseista. Ovatko resurssit kasvaneet samassa tahdissa hoidettavien määrän kasvun kanssa? Vai tukehtuuko lastensuojelu resurssien puutteeseen?

Kun puhutaan resursseista, useinmiten puhutaan työntekijöistä.

Mielenkiintoista on, että opettajat eivät tiedä, ketkä oppilaat ovat lastensuojelun piirissä. Vaikka koulun aloitteet lastensuojeluun ovat lisääntyneet viime vuosina jonkin verran, aika vähän aloitteita vielä tehdään, mikä on ymmärrettävää. Emme me tiedä oppilaiden kotitilanteista juuri mitään.

Ehkä näin on hyvä. Koulun pääasiallinen tehtävä on opettaminen ja kasvattaminen. Opettajat eivät sittenkään ole psykologeja, lääkäreitä tai sosiaalityöntekijöitä. Suutari pysyköön lestissään.

Karmeaa on, että yhteiskuntamme oirehtii lastemme kautta. Jotain on vialla.

Tippa tuli linssiin

Free as a bird

Opettaja 4.10.

Opettaja luo oppimisen hengen

Suomessa opettajan ammatin suosio perustuu osaltaan työn itsenäisyyteen: Jumala taivaassa, kapteeni laivassa ja opettaja luokkahuoneessa. Yleensä tätä itsenäisyyttä ei kyseenalaista edes esimiehenä toimiva rehtori.

Suomalainen opettaja on myös itsenäisesti toimiva pedagogiikan asiantuntija, joka jättää jälkensä oppilaisiin. Voi perustellusti sanoa, että opettajalla on kansakunnan tulevaisuus käsissään.

Vastapainoksi vaikuttaja-asemalleen opettajalle lankeaa eettinen vastuu ja hän joutuu jatkuvasti etsimään ratkaisuja erilaisiin eettisiin kysymyksiin. Suomessa luottamus opettajien eettisyyteen on suuri, mutta eettisten haasteiden kirjo kasvaa koko ajan monikulttuuristuvassa koulussa ja yhteiskunnassa. Tämä korostaa entisestään opettajan ammatin eettistä ja inhimillistä puolta.

Yllä oleva teksti on Opettaja-lehden päätoimittajan Hannu Laaksolan pääkirjoituksesta.

Kiitos Hannu, pelastit päiväni. Hyvät blogini lukijat, Laaksolan ajatukset ovat opettajuuden ydintä.

Jollain tavalla suomalaisuuteen kuuluu "talvisodan henki". Tämä näkyy eritoten opettajan ammatissa. Vaikka nykyopettajille tuputetaan ohjeita ja neuvoja rekkakaupalla, luokassa oppilaiden kanssa opettaja on tavallaan aina yksin. Luokassa opettaja tekee päätökset itse, on luotettava omaan ammattitaitoon ja kokemukseen, mutta ei saa unohtaa opettajaintuitiotakaan.

Suomalainen opettaja on yhtä itsenäinen kuin vapaa taiteilija. Opettajat tietenkin noudattavat opetussuunnitelmia, mutta meillä on tulkinnanvapaus, pedagoginen vapaus. Olen varma, että suomalaisen koulumenestyksen ydin piilee juuri tässä.

On tärkeää, että opettajilla on persoona pelissä. Muuten me alennumme pelkiksi orjallisiksi suorittajiksi. On oleellista käyttää omia vahvuuksiaan. On luotettava itseensä.

Joskus ammattitaitoisen opettajan on osattava sanoa itselleen ei. Kaikkea ei voi tehdä eikä opettaa, aika ei yksinkertaisesti siihen riitä. Kaikkeen ei pysty.

Olen ollut onnellisessa asemassa, koska koulussani on osattu aina arvostaa opettajan itsenäisyyttä ja opettajapersoonaa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö haluttaisi tai osattaisi tehdä yhteistyötä, päinvastoin.

Tuskin kukaan opettaja tekee työtään pelkästä rahasta. On kertakaikkiaan ilo huomata nuoren vastavalmistuneen opettajan silmistä hehkuva innostus ja palo, opettajan kutsumus.

Älköön kukaan koskaan sitä hehkua sammuttako.

Shakkipedagogiikan kurssi!

Tämänpäiväisessa Opettaja-lehdessä oli juuri sopivasti upea ilmoitus. Nyt kaikki shakkipedagogiikan kurssille, kipi-kapi! Ja samantien shakkikerhoa perustamaan!

Kerhoaate elpyy

Yle 7.10.

Koulujen kerhotoiminta liikuttaa

Koulut käynnistelevät hiipunutta kerhotoimintaansa uudelleen. Tämä on mahdollista, koska Opetushallitus on parin viime vuoden aikana lisännyt kerhotoimintaan suunnattuja määrärahoja. Erityisesti liikuntakerhojen perustamista toivotaan.

Lahdessa Salpausselän peruskoulu on yksi niistä kouluista, joissa kerhotoimintaa on elvytetty uudelleen henkiin vuosikausien hiljaiselon jälkeen. Tämän on mahdollistanut Opetushallituksen parin viime vuoden aikana kouluille myöntämä hankeraha.

Oppilasta kohden kerhorahaa on kymmenen euroa. Summa ei ole suuri, mutta kun kerhotoimintaa osallistuu vain osa oppilaista, niin päälle tuleva tukisumma kasvaa huomattavasti.

- Tänä syksynä määrärahoilla on saatu liikuntakerho käyntiin. Toivomme saavamme mukaan niitä oppilaita, jotka eivät ehkä muuten liiku. Kerhossa he aktivoituisivat liikkumiseen helpommin, toteaa rehtori Markku Karjalainen Salpausselän koulusta.

Olen ankara kerhoaatteen mies. Olen aina pitänyt jonkinlaista kerhoa koulupäivien jälkeen, liikuntakerhoja, kuvataidekerhoja, nyt pidän tietokonekerhoa ja shakkikerhoa.

Shakkikerho on paras kerho, jota minä olen pitänyt. Shakkierhossa kaikenikäiset lapset, tytöt ja pojat, pelaavat keskenään, sosiaalinen vuorovaikutus on vahvaa. Kerholaisen pitää oppia sekä voittamaan että häviämään, kunnioittamaan vastustajaa. Laji on herrasmiespeli parhaasta päästä, ennen ja jälkeen ottelun aina kätellään vastustajaa.

Parhaimmillaan minulla oli jopa kolme shakkikerhoa a' 2 tuntia klo 14.-16.00 kolmena päivänä peräkkäin, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Pelaajia oli parhaimmillaan yli sata, niin suuri oli into pelata shakkia.

Ennen kerholaiset pelasivat ykkösestä kuudenteen luokkaan ja jatkoivat harrastustaan vielä yläkoulussa ja lukiossa. Olen huomannut, että lapset ovat kärsimättömämpiä kuin vielä viisitoista vuotta sitten, kaikki eivät enää jaksa keskittyä asiaan. Hyvin harva oppilas jaksaa pelata pitkäjänteisesti aina kuudenteen luokkaan asti.

Silloinkin, kun kunnassani säästettiin hullun lailla, koulussani kerhot pyörivät. Vanhemmat kustansivat lastensa kerhomaksut.

Koulu ilman kerhoja on kuollut koulu.

Tällä hetkellä koulussamme on rahaa omasta takaa kerhojen pyörittämiseen. Kerhoja on laidasta laitaan kymmenisen kappaletta.

Kerhotyötä on vauhdittanut ETAM-hanke, ehkäisevän työn alueellinen malli. Hanke laitettiin pyörimään johdetusti tamperelaisvoimin. Tarkoitus on etsiä ratkaisuja varhaiseen puuttumiseen ja lasten sosiaalisten taitojen vahvistamiseen alueellisen verkostotyön menetelmin. Tällä hetkellä toimimme jo omin voimin, olen ryhmän puheenjohtaja.

Olemme onnistuneet hyvin. Mukana on nuorisotointa, seurakuntaa, lions clubia, pähkinärinneseuraa, sosiaalitointa ja urheiluseuroja. Koulu satsaa kerhoihin, lisäksi saamme ulkopuolista rahoitusta mm. nuorisotoimelta, ja olemme mekin saaneet sitä Opetushallituksen hankerahaa.

Suurin osa kerhoistamme on liikuntakerhoja kuten Lahden Salpausselän koulussa. Liikuntaa on liian vähän, vain kaksi tuntia viikossa. Määrä pitäisi tuplata, kannatan mallia 2+1+1. Kaksoistunnilla voitaisiin perehtyä taitopuoleen kunnolla, ja kaksi kertaa viikossa olisi vaikka perusliikuntaa.

Kannattaa käydä Kerhokeskuksen sivuilla. Oiva kerhoapu on Kerhonetti.

"Ommoo lommoo"

5.10. Iltalehti

ESS: Opetushallitus ärähtää koululaisten omista lomista

Peruskoulun oppilaat voivat saada koululta luvan pitää omaa lomaa lain mukaan "erityisestä syystä". Viime aikoina vapaita on pyydetty entistä enemmän ja kaikki pyynnöt menevät käytännössä läpi.

- En sanoisi, että nyt olisi meneillään jonkinlainen buumi, vaan tilanne on vähitellen kehittynyt tällaiseksi, kouluneuvos Matti Lahtinen sanoo Etelä-Suomen Sanomille.

Henkilökohtaisten lomien arvioidaan haittaavan oppilaan koulunkäyntiä ja aiheuttavan opettajille ylimääräistä työtä.


Täytyy sanoa, että oppilaiden omat lomat aiheuttavat kouluille päänvaivaa. Asiaa voi pohtia moneltakin kantilta.

Usein on, että ne omat lomat kasautuvat samoille oppilaille. Millaisen mallin lapsi saa työnteosta, kun lomille lähdetään matkoille tai mökille tuosta vaan?

Periaate on, kun oppilas lähtee omille lomille, pitää vanhempien hoitaa menetetty opetus tai hommat hoidetaan omatoimisesti jälkikäteen. Käytännössä on niin, että opettajat antavat etukäteen läksyt. Niin teen itsekin, vaikea on kieltäytyä, kun sirkesilmäoppilas pyytää läksyjä.

Tukiopetusta ei omien lomien takia saa antaa, vaan opetus on annettava tukiopetusta oikeasti tarvitseville.

Omassa koulussani oma opettaja myöntää lomat 1-3 päiväksi, pidemmäksi ajaksi lomaa anotaan rehtorilta. Yhtään bumerangia en muista 30-vuotisen opettajan urani ajalta. En ole koskaan evännyt lomaa, vaikka kyseessä olisi lähes toistuvat perjantaimökkireissut.

Loman anominen on tehty helpoksi, eikun printti ulos koulun kotisivuilta ja paperi kiikutetaan omalle maikalle. Ennen loma-anomus täytyi hakea ja pokata koulun kansliasta.

Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että anotaan todella pitkiäkin lomia, vaikka parin kuukauden ameriikanlomia. Silloin oikeasti vanhempien pitää sitoutua kotiopetukseen. Ennen vanhaan parin kuukauden poissaolot merkitsivät automaattista luokalle jäämistä.

Tuntuu väärältä, kun suurin osa oppilaista käy säännöllisesti koulua ja jotkut hilppaavat aurinkorannoilla parikin kertaa lukuvuodessa koulun työajalla.

Niin, ja se Opetushallitus, ärähtää. Jospa vaihteeksi annettaisiin selkeät toimintaohjeet kouluille liiallisen oman lomailun suhteen. Miten olisi selkeät rajoitukset - kuinka monta päivää oppilas voi omilla lomilla olla koulusta pois lukuvuoden aikana?

Koulu on lapsen työtä.

Maikka röökipoliisina

irishhealth.com

Iltasanomat 30.9.

Tupakkalaista harmaita hiuksia opettajille

Alle 18-vuotiaat eivät saa pitää hallussaan tupakkatuotteita. Tästä koituu ongelmia ainakin koulumaailmassa. Tupakointi myös kielletään oppilaitoksissa.

Helsingin Sanomien haastattelema hallitusneuvos Ismo Tuominen sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että asiasta on tullut paljon kyselyjä opettajilta. Pitääkö alaikäisten tupakat takavarikoida vai ei?

Alaikäisiltä kielletään tupakkatuotteiden hallussapito, mutta siitä ei ole säädetty rangaistusta. Tämän vuoksi opettajien ei pidä ryhtyä poliiseiksi.

Tupakoinnin rajoittaminen oppilaitoksissa voi ajaa koululaiset pois koulualueilta. Opettajien keskuudessa pelätään, että koulujen ulkopuolella tupakoivista oppilaista aiheutuu haittaa lähialueen asukkaille.

Alakoulussa oppilaiden tupakointi on onneksi marginaalinen ilmiö. Jos minä näen jonkun polttavan tupakkaa kouluaikana koulun alueella, takavarikoin tupakat pois ja soitan asiasta välittömästi vanhemmille. Ilmoitan heille tapahtuneesta ja sanon, että tupakat ovat saatavissa rehtorin kansliasta ja noudettavissa koska tahansa.

Jos joudun moisesta teosta raastupaan, sitten mennään.

Yläkoulujen tilanne on aivan toisenlainen. Tupakointi on yleisempää kuin alakouluissa. Oppilaat menevät tupakoimaan koulualueen ulkopuolelle. Oppilaat ovat jo fyysisesti kasvaneet.

En lähtisi repimään tupakoita heidän suustaan.

Se on aivan varmaa, että tupakoivista oppilaista aiheutuu harmia lähialueiden asukkaille ja liike-elämälle. Oletan, että yläkoulujen säännöissä kielletään luvaton oleskelu koulualueen ulkopuolella kuten alakouluissa.

Varmaan opettajat joutuvat katsomaan sormien läpi sekä oppilaiden tupakointia että koulun ulkopuolella oleskelua. Koulu ei kuitenkaan ole vankila, eivätkä opettajat ole vanginvartijoita.

Yläkoulun oppilas tajuaa, mitä tekee.

Olisi hyvä, että Opetushallituksesta lähetetään mahdollisimman pian ohjeet kouluille, kuinka toimia tupakoinnin suhteen. On järjetöntä, että alle 18-vuotiaat eivät saa pitää hallussaan tupakkatuotteita, mutta kouluissa se sallitaan.

Melkoinen on ristiriita murrosikäiselle nuorelle purtavaksi. Toinen sanoo älä tee, ja toinen tee vaan.

Ja kummallista on, että aikuiset, koulun henkilökunta, ei saa polttaa tupakkaa koulun alueella, ja lapset sen kuin tupruttaa.

Valekuvismaikka

newsgrist.typepad.com

(Siristä silmiäsi ja katso kuvaa tarkemmin, hauskaa miespainantaa. Voihan niitä tulppaaneja näinkin painella, riemastuttava kolmen ukon yhteistaideteos, todellista kokeilevaa taidetta.)

HS-STT 27.9.

Valeopettajan palkkaus maksoi kunnalle kymmeniä tuhansia

Kuortaneen valeopettajajutun esitutkinta on valmistunut, ja juttu siirtyy seuraavaksi syyttäjälle. Valeopettajaksi epäilty nainen on kertonut poliisikuulusteluissa ostaneensa tutkintotodistuksen tuntemattomaksi jääneeltä henkilöltä.

Nainen ehti työskennellä kymmenen vuotta kuvaamataidon lehtorina ennen kuin tapaus tuli ilmi viime keväänä.

Epäilty toimitti työtä hakiessaan vuonna 2 000 jäljennöksen tutkintotodistuksestaan. Poliisitutkinnassa kävi ilmi, ettei hän ollut suorittanut kyseistä tutkintoa.

Valekuvismaikan tapaus on äärimmäisen harvinnainen, opetetaan väärennetyin paperein.

Tällaisetkin tapaukset estettäisiin opettajarekisterillä. Työnantajan olisi helppo parilla klikkauksella tarkistaa palkattavan opettajan pätevyys.

Feikkikuvis-tai musiikinmaikkoja on ollut kautta aikojen. Monissa pikkupitäjissä on kunnantaiteilijat opettaneet kuvista tai kanttorit musiikkia. Yksi syy moiseen toimintaan ennen on ollut se, että joka pitäjään ei päteviä opettajia hakeutunut. Pikkulukioissa ei päteville opettajille aina ollut riittävästi tuntejakaan.

Joskus on feikattu työnantajan toimesta. Epäpätevän opettajan palkkaaminen tulee halvemmaksi, vaikka saatavilla olisi ollut päteviäkin opettajia.

Olen joskus ajatellut, että pikkulukioiden tarpeeseen pitäisi kouluttaa taiteen moniottelijoita, opettajia, jotka olisivat opiskelleet sekä kuvataidetta että musiikkia.

Hyvin mielenkiintoista koulutusta annetaan Itä-Suomen yliopistossa Savonlinnassa, siellä on mahdollisuus suorittaa OpeArt-luokanopettajan koulutustatutkinto. Savonlinnalaisen opettajankoulutuksen erityispiirteitä ovat yhtenäisen peruskoulun opettajuuteen liittyvä tutkimus sekä suuntautuminen taide- ja taitoaineisiin.

Vanhin tyttäreni pääsi opiskelemaan Savonlinnaan OpeART-linjalle, pitänee seurailla, millaista opiskelun sisältö on. Äkkiä ajatellen juuri tällaista koulutusta pitää ollakin, luokanopettajia, joilla on kaksoistutkinto tullaan tulevaisuudessa tarvitsemaan. Trendi on yhtenäiskouluihin päin, oppilas käy koko peruskoulunsa samassa koulussa, opettajina samat tutut opettajat. Vaikuttaa turvalliselta.

Ikävä kyllä Itä-Suomen Savonlinnan laitos on liipasimella, voi olla, että tulevaisuudessa opiskelu keskitetään Joensuuhun.

Sinivihreä akseli kurittaa

On erittäin mielenkiintoista havaita, että Kokoomuksen ja Vihreiden hallinnoimat rikkaat pääkaupunkiseudun kunnat Helsinki ja Espoo tekevät kovia säästöjä lasten kustannuksella.

Millään ei tahdota kajota veroäyriin.

Aamun paperihesarista:

Luokkakoot uhkaavat jälleen kasvaa Helsingissä. Tuntikehyksiä on pakko pienentää, koska käyttömenoissa ei ole enää viilattavaa.(Pia Tahvanainen, kok)

Hesarin esimerkkikoulu on Arabian peruskoulu. Harjoituskirjoista on luovuttu, mikä vaikeuttaa suuresti esim. kielten opiskelua. Puute koskee myös kuvataiteen tai käsityön materiaaleja. Rehtori pelkää ensi lukuvuotta, sillä uhkana on luokkakokojen kasvaminen.

Jutun kuvassa kaksi Arabian koulun oppilasta tekee teknisen käsityön tunnilla työkalulaatikkoja. Työt jäävät kesken, koska ei ole rahaa vaneriin laatikoitten pohjia varten. On häpeällistä, kun samaan aikaan suomalaisilla on varallisuutta enemmän kuin koskaan, sitä ei haluta jakaa lasten koulutukseen.

Pia Tahvanaiselle ja helsinkiläisille kumppaneille ei tule mielenkään nostaa kunnallisveroa, mieluummin viedään lapsilta työkirjat ja materiaalit käsistä.

"Säästämisellä" ei ole enää mitään häpyä. Kuka uskoisi, että näin tapahtuu 2000-luvun rikkaassa Suomessa?

Minä en usko enää, että kyse on säästämisestä. Kyse on arvovalinnoista.

Tiedän sen, koska oma kuntani, köyhä Vantaa, ei tällä hetkellä kurita oman kuntansa lapsia. On nähty, mihin kurittaminen vie. Helsinki ja Espoo ovat valinneet toisen tien, vaikka oikeasti kunnilla on rahaa.

Kuulumisia koulutusristeilyltä

Kuva Wikipediasta

Olin koulutusristeilyllä viikonloppuna. Risteily oli Itä-Uudenmaan opettajien viimeinen yhteinen risteily, koska OAJ:n piirejä tullaan uudistamaan. Vantaalaisittain merkittävää on, että muodostuu uusi, Pääkaupunkiseudun opettajien piiri. Piiristä tulee jäsenmäärältään todella suuri. Helsinkiläisillä, espoolaisilla ja vantaalaisilla on paljon yhteistä, ties vaikka joskus ollaan vielä saman kunnan opettajia.

Parasta koulutusristeilyillä aina on sosiaalinen toiminta, muitten koulujen ja muitten kuntien opettajiin tutustuminen. Yhteen kouluun ja kuntaan sidottu nurkkakuntainen ajattelu laajentuu väkisin.

Saimme lainopillista opettajien oikeusturvakoulutusta Markku Poutalalta ja OAJ:n järjestöpäällikkö Petri Lindroos esitteli OAJ:n rakennetta ja toimintaa. Vantaan kaupungin sivistystoimenjohtaja, apulaiskaupunginjohtaja Elina Lehto-Häggroth antoi tilannekatsauksen koulutoimen taloudennäkymistä, hyvältä näytti, ryhmäkoot tulevat pysymään kohtuullisena tulevaisuudessakin.

Kahvi- ja ruokapöydissä puhuttiin paljon perusopetusryhmien ryhmäkoista. Ryhmäkokojen rajoittaminen lailla sai yleistä kannatusta paria rehtoria lukuunottamatta.

Opettajien ammattijärjestö on vihdoinkin asettanut omat ryhmäkokotavoitteensa, mikä on hyvä asia.

OAJ:n sivuilta:
OAJ esittää säännöstä täsmennettäväksi nykyisestään seuraavilta osin:

Säännöstä tulee täsmentää siten, etteivät ryhmäkoot voi missään olosuhteissa
ylittää esiopetuksessa ja perusopetuksen 1–2 luokilla 18 oppilaan enimmäismäärää
ja 3-9 luokilla 20 oppilaan enimmäismäärää sekä yhdysluokilla ja työturvallisuuden
kannalta vaarallisessa opetuksessa 16 oppilaan enimmäismäärää.

Yleisopetuksen opetusryhmiä muodostettaessa tulee ottaa huomioon mm. erityistä
tukea tarvitsevien sekä eri kieli- ja kulttuuritaustaisten oppilaiden määrä
opetusryhmän kokoa pienentävänä tekijänä siten, että yksi näihin ryhmiin kuuluva
oppilas katsotaan laskennallisesti kahdeksi oppilaaksi.

Säännöksessä tulee säätää yksiselitteisesti montako oppilasta voidaan kuhunkin
oppilasryhmään integroida.

Näin sen pitäisi olla.

Säännöksestä on tultava sellainen, että kaikenmaailman pullikointi ja keplottelu saadaan loppumaan.

Mun kersa on parempi kuin sun kersa

Yle 20.9.

Koulujen tukiopetuksen määrät romahtivat

Koululaisten ja lukiolaisten tukiopetuksen määrä väheni viime lukuvuonna neljänneksellä. Tukiopetusvajetta paikkaamaan on alkanut syntyä yksityisiä tukiopetusta tarjoavia yrityksiä. Opettajien ammattijärjestö OAJ pelkää kehityksen rapauttavan suomalaisen koulutuksen tasa-arvoa.

Jokaisella koululaisella on tarvittaessa oikeus tukiopetukseen. Rahapulassa painivat kunnat vähensivät tukiopetuksen määrää viime lukuvuonna rajusti.

OAJ:n laskelmien mukaan vähennys on 24 prosenttia.

Taas heikkoa lyödään.

Neljännes vuodessa on huima pudotus, lähes vapaata pudotusta. Ja pitää ottaa huomioon, että edellisvuosina on tukitunteja vähennetty myös.

Omassa koulussani on tukiopetusta varattu yksi viikkotunti per opettaja, yksi tunti luokkaa kohden on minimi. Lisäksi erityisopettaja tarjoaa apuaan pari-kolme tuntia viikossa äidinkielessä ja matematiikassa luokkaa kohden.

Jotain on pahasti pielessä koulutuksen rahoituksessa. Kuntien kantokyky ei näytä riittävän, kunnallisveroa ei tahdota nostaa edes rikkaissa kunnissa kuten Espoossa. Samaan aikaan valtion verotusta kevennetään hallitus hallitukselta.

Halutaan rapauttaa kunnallisia peruspalveluja, vaikka kansalaiset eivät sitä kyselyjen mukaan halua. Koulutusta ja terveydenhoitoa pidetään kuntien ydinpalveluina.

Rikkaat vanhemmat ostavat jo lapsilleen tukiopetuspalveluja, köyhien kersoille ei kohta tarjota tukiopetusta ollenkaan.

Tätä rataa tietyt tahot alkavat huutaa, että kunnalliset koulutuspalvelut eivät toimi, aletaan vaatia yksityiskouluja. Käytetty taktiikka on aivan selvä, rahoitusta kiristämällä kuristetaan koulutuspalvelut ensin henkihieveriin. Sen on jälkeen helppo huudella rinnakkaiskoulupalvelujen perään. Näin on jo tapahtunut Ruotsissa, yks kaks luotiin kuntien rahoittama rinnakkainen yksityiskoulujärjestelmä.

Hyvintoimeentulevien lapsille yksityiskoulut ja köyhät ja maahanmuuttajat tungetaan ghettokouluihin kuten on Britanniassa ja Yhdysvalloissa. Köyhyys ja syrjäytyminen alkaa periytyä.

Suomalainen koulujärjestelmä on taannut kaikille mahdollisuuden vanhempien tulo- ja varallisuustasosta huolimatta. Peruskoulussa on ideaa.

Milloin ihmiset heräävät? Vanhempien tulee vaatia lapsilleen parasta. Koulutuksen järjestäjän, kunnan, on tarjottava tukiopetusta sitä tarvitsevalle.

Mihin niitä verorahoja oikein kerätään, jos ei lasten koulutukseen? Henkisesti on se köyhä yhteiskunta, joka ei satsaa tulevaisuuteen ja kouluta lapsiaan kunnolla.

Mitä köyhät ensin, sitä rikkaat perässä

scientificamerican.com

HS 20.9.

Espoo aikoo leikata koulujen opetuksesta

Espoon virkamiehet esittävät 3,8 miljoonan euron säästöjä suomenkieliseen perusopetukseen.

Mikäli säästöt päätetään toteuttaa, ensi lukuvuonna kouluissa on vähemmän opettajia ja iltapäiväkerhoja, luokkakoot kasvavat ja pienryhmäopetusta on tarjolla yhä harvemmin.

HS 18.9.

Opetuksessa suuret hintaerot

Halvinta on Keravalla: Yksi keravalaisoppilas maksaa vuodessa 5370 euroa, kun taas espoolaiskoululaisen hinta on lähes kaksi tuhatta euroa kalliimpi, 7250 euroa vuodessa.

Jotkut kunnat satsaavat pienempiin luokkakokoihin, mikä maksaa. Opettajan palkka on sama oli luokassa sitten 20 tai 30 oppilasta.

Vantaalainen oppilas ei enää ole Suomen halvin, oppilas maksaa hieman yli 6000 euroa vuodessa. Kerava on pieni ja kompakti kunta, koulut ovat suuria ja tehokkaita. Toisaalta Vantaalla tiedetään, mihin äärimmäinen säästökuuri johtaa, Vantaalla on otettu opiksi.

Keravalaisten puolustelu lehdessä oli säälittävää, sanottiin, että "hinta ei takaa sitä, mikä on oppilaan arki". Minä sanon siihen, että hinta varmasti vaikuttaa, on aivan eri asia opettaa 20 kuin 30 oppilaan luokkaa. Raju säästöpolitiikka vaikuttaa aina ryhmäkokoon. Isossa luokassa opettajalla on vähemmän aikaa oppilaalle kuin pienessä luokassa. Heikko oppilas kärsii, kun säästetään.

Toinen keravalaisten selitys, jota aina käytetään, "täällä on kuitenkin hyvä henki ja opettajat ammattitaitoisia", on tyypillinen. Kun selitys käännetään selkokielelle, se tarkoittaa, että opettajista revitään kaikki mahdollinen irti.

Koulutuksellisen tasaarvon kannalta on järkyttävää huomata, että niin lähellä olevien kuntien, Espoon ja Keravan, välillä on noin suuri ero. Peruskoululainen maksaa Keravalla noin 2000 euroa vähemmän kuin Espoossa!

Asia on tietenkin huomattu. Ei ole puhettakaan siitä, että Keravalla nostettaisiin oppilaan yksikköhinta siedettävälle tasolle, vaan Espoon yksikköhintaa pienennetään!

Äärimmäisen mielenkiintoista on, että entinen vantaalainen sivistystoimen kaksikko, Aulis Pitkälä ja Kaisu Toivonen, on nyt Espoon sivistystoimen kärkipari. Vantaa on koulutehokkuuden edelläkävijä, nyt Espoossakin säästetään todenteolla.

Suomessa ei ole koskaan ollut niin paljon rahaa ja varallisuutta kuin nyt, ja silti hyvää koulujärjestelmäämme rapautetaan. Mihin tällä pyritään?

Kokoomuksen puolueen poliittinen suunnittelija Jukka Manninen totesi Opettaja-lehden artikkelissa, että "tiukkaa ryhmäkokoa on syytä välttää". Ymmärrän.

Ryhmäkokogallup

Opettaja-lehti tänään: Puolueet tahtovat pienentää ryhmäkokoja

Poliittisia puolueita alkaa kuumottaa, koska eduskuntavaalit lähestyvät pikkuhiljaa. Opettaja-lehti kyseli puolueiden halut määritellä perusopetuksen ryhmäkoot.

Keskusta – maksimista voi tulla minimi

Puolueen poliittinen sihteeri Helena Pakarinen: Keskusta ei ole halukas määrittelemään ryhmäkokoja lailla. Puolueella on tavoite 20-25 oppilaan ryhmäkoosta. Keskustan mielestä tarkan ryhmäkoon miettimisen ohella on syytä kiinnittää huomiota oppilasainekseen.

Enkeliporsas: Hyvin on epämääräistä. Mitä ihmettä Keskusta tarkoittaa huomion kiinnittämisellä oppilasainekseen? Olen käsittänyt niin, että opettaja hallitsee ”oppilasaineksen” paremmin, jos luokka on pieni. Sana oppilasaines on fasistinen, on vain erilaisia ihmisiä. Ihmiset eivät ole saippuaa. En varmasti äänestä Keskustaa.

Kokoomus – tiukkaa lakia vältettävä
Puolueen poliittinen suunnittelija Jukka Manninen: Tiukkaa ryhmäkokoa on syytä välttää. Laatukriteerit ovat samat kuin Keskustalla, 20-25 oppilasta. Pelätään myös, että maksimista tulee minimi.

Enkeliporsas: Samanlaista epämääräistä hurskastelua kuin Keskustalla. Manninen toteaa, että opettajalla on oltava aikaa jokaiselle oppilaalle. Minä totean Manniselle, kun minulla on luokassa 18 oppilasta 30 oppilaan sijaan, aikaa on. Minulle kelpaa aivan hyvin joku 20 oppilaan maksimi alakoulun yläluokilla, alaluokkien 16 oppilaasta puhumattakaan. En varmasti äänestä Kokoomusta.

SDP – suositukset eivät riitä

Puolueen poliittisen osaston päällikkö Esa Suominen: Ryhmäkoot tulee määritellä laissa. Ryhmäkoon ylärajaksi on asetettava kahdella ensimmäisellä luokalla 16 oppilasta, muilla alakoulun luokilla 20 oppilasta ja yläkoulun luokilla 25 oppilasta.

Enkeliporsas: Olen täysin samaa mieltä. SDP:n vastaus on yksiselitteisen selkeä. Harkitsen vakavasti antamaan ääneni SDP:lle.

Vasemmistoliitto – säädöksin pienemmiksi

Puoluesihteeri Sirpa Puhakka: Opetusryhmien enimmäiskoon tulee olla 20 oppilasta. Luokkakoko tulee säätää mieluummin lailla, koska vapaaehtoisesti luokkakokoja ei pienennetä. Puhakka toteaa, että asiaa on tutkittu paljon maailmalla, pieni luokkakoko korreloi positiivisesti koulumenestykseen.

Enkeliporsas: Vasemmistoliiton ryhmäkokoesitys perustuu keskiarvoon. Esityksessä ei oteta huomioon ikätekijöitä, mikä on vasemmistoliiton esityksen heikkous. Mitä pienempi oppilas on, sitä enemmän hän tarvitsee henkilökohtaista tukea ja kannustusta. Tuskin äänestän Vasemmistoliittoa.

Vihreä liitto – enimmäiskoko lakiin

Poliittinen sihteeri Jouni Vauhkonen: Peruskouluissa erityistä tukea tarvitseville oppilaille on järjestettävä mahdollisuus osallistua samaan opiskeluun muiden kanssa erillisen erityisopetuksen sijasta. Vihreä liitto pelkää myös, että maksimista tulee minimi.

Enkeliporsas: Vihreiden ajatuksista ei ota kukaan selvää. Kannatetaan enimmäiskokoja, mutta samaan aikaan pelätään sitä samaa mantraa, jota Keskusta ja Kokoomus hokevat, minimistä maksimiin höpötystä. Vaikuttaa siltä, että vihreät pyrkivät epämääräisellä selittelyllään miellyttämään kaikkia. En varmasti äänestä Vihreää liittoa.

RKP – pienten ryhmien puolesta

Puolueden tiedotuspäällikkö Marcus Hagström: RKP on pitkään ollut pienten ryhmien puolestapuhuja, mutta puolue ei ole ottanut kantaa, pitäisikö ryhmäkoot määritellä asetuksessa.

Enkeliporsas: Vaikuttaa siltä, että ryhmäkoolla ei ole hölkäyksen pöläyksen merkitystä RKP:lle, niin lyhyt ja epämääräinen vastaus oli. RKP:lle ruotsin kielen aseman turvaaminen Suomessa on tärkeämpää kuin yleinen koulutuspolitiikka. En varmasti äänestä RKP:ta.

Kristillisdemokraatit – laki turvaisi tasa-arvon

Kansanedustajat Sari Palm ja Leena Rauhala: Samat rajat kuin SDP:llä, ryhmäkoot tulee määritellä laissa. Ryhmäkoon ylärajaksi on asetettava kahdella ensimmäisellä luokalla 16 oppilasta, muilla alakoulun luokilla 20 oppilasta ja yläkoulun luokilla 25 oppilasta. Ryhmäkokoja pienentämällä voidaan parantaa opetustilanteiden työskentelyrauhaa ja yksilön kohtaamista opetuksessa sekä kodin ja koulun yhteistyömahdollisuuksia.

Enkeliporsas: Olen täysin samaa mieltä. Kristillisten vastaus oli yksiselitteisen selkeä. En kuitenkaan äänestä kristillisdemokraatteja, koska en pidä siitä ollenkaan, että he ovat omineet itselleen kaikille yhteiset suomalaiset kristilliset arvot.

Perussuomalaiset – ryhmäkoot asetukseen

Apulaispuoluesihteeri Vesa-Matti Saarakkala: Tarvitaan tarkempia laadullisia määritelmiä asetukseen, alaluokille, yhdysluokille, ja ryhmille, joissa on käytöshäiriöisiä, pitää määrittää omat ryhmäkokomaksimit.

Enkeliporsas: Vastaus on epäselvä, tulkitsen, että ryhmäkoot halutaan lakiin.

Enkeliporsaan yhteenveto

Gallupit ja yhteiskunnallinen ilmapiiri viittaavat siihen, että Kokoomus ja Keskusta tulevat mälläämään seuraavissa vaaleissa. Molempien puolueiden vastaukset olivat lähes identtiset ikään kuin puolueet valmistautuisivat jo uuteen yhteiseen hallituskauteen. Varmaan siksi Vihreän liiton vastaus oli noin epämääräinen, pyritään siipiveikkona taas mukaan. RKP pyrkii mukaan aina hinnalla millä tahansa.

Seuraavallakaan hallituskaudella ei ryhmäkokoja tulla säätelemään asetuksilla tai laeilla.

"Maksimista minimi" - mantran hokeminen on ällöttävää poliittista liturgiaa. 

Artesaanitaito

Harry Blinco

(Kuva löytyi hakusanoilla "old carpenter tools". Lähes kaikki miehet rakastavat vanhoja työkaluja ja -kaappeja. Niin minäkin. Kaunis järjestys hivelee silmää.

Kun otat käteesi vanhan taltan, mielikuvitus alkaa lentää. Mitä kaikkea sillä taltalla on tehty? Kuinka moni hikinen käsi on sitä pidellyt ajan saatossa? Kuvan työkalukaappi on monen miehen märkä uni.)

Kun opiskelin opettajaksi piti erikoistua kolmeen aineeseen. Toinen lukuvuosi oli opiskeluvuosistani hienoin, koska sai opiskella oikeastaan mitä halusi, niin laaja tarjotin Jyväskylässä oli.

Valitsin kotimaisen kirjallisuuden (äidinkieli), kuvaamataidon ja teknisen käsityön. Oli kertakaikkiaan mahtavaa kuunnella kirjallisuuden laitoksen laadukkaita luentoja kansanrunoudesta Joel Lehtoseen. Lukupaketti oli mahtava kattaen sekä yleisen että kotimaisen kirjallisuuden klassikot. Tuskin muuten silloin olisin tarttunut Shakespeareen, Runebergiin tai Cervantesiin.

Kuvaamataidon (nyk. kuvataide) sai piirtää ja maalata sydämensä kyllyydestä ja tutustua muihinkin kuvataiteen ilmaisumuotoihin.

Valitsin kolmanneksi aineeksi teknisen käsityön, koska siihen erikoistumalla oli helppo saada töitä. Ja olin varsin keskinkertainen kädentaidoissa, ajattelin parantaa osaamistani.

Siihen aikaan tekninen käsityö jakautui oikeastaan kahteen osaan, puu- ja metallitöihin. Alakouluissa ei juuri metallityön luokkia ole, joten metallitöitä tehdään vähän. Saunakauhan kaikki teettävät tietenkin.

Tekninen käsityö alkaa kolmannella luokalla. Kolmannella ja neljännellä on puoli vuotta teknistä ja puoli vuotta tekstiilikäsityötä. Neljännellä saa valita, mutta siitä huolimatta oppilaiden pitää viidennellä ja kuudennella opiskella neljännesvuosi sitä toista käsityötä, mikä minusta tuntuu oudolta. Miksi oppilaan valintaa ei kunnioiteta?

Mielenkiintoista valinnoissa on, että hyvin harva poika valitsee tekstiilin. Vastaavasti aika moni tyttö valitsee teknisen.

Oppilaat yleisesti pitävät teknisestä. Omat tokaluokkalaiseni tärisivät innosta, kun vein heidät puutyöluokkaan ja teimme kudontalaudat. Nyt kudomme villalangasta värikkäitä pikkumattoja, joista teemme kattoon mobileja. Oppilaat tekevät todellista fuusiokäsityötä, ensin väsätään puusta ja sitten tekstiilistä.

Jostain syystä oppilaiden teknisen käsityön valmiudet ovat heikentyneet parissa vuosikymmenessä. Viivoittimien käyttö, jopa kulmaviivaimen, on monille vaikeata. Sahataan miten sattuu. Viimeistelyä, esim. kunnollista hiontaa, ei malteta aina tehdä. Tehtävään keskittyminen on ylipäätään vaikeutunut.

Pitää vaatia.

Mittaamista ja viivoittimien käyttöä pitää harjoitella paljon geometrian ja kuvaamataidon tunneilla. Teetän paljon viivoitus-, ruudutus- ja suurennostehtäviä. Sarjakuvien ruutujen väsääminen opettaa myös viivoittimien käyttöä.

Valintamahdollisuus on johtanut siihen, että kaikkea ei enää ehdi tehdä. Olen jättänyt elektroniikan ja muovityöt pois. Tehtaat syytävät kaikenmaailman krääsää yllinkyllin.

Yhä enemmän oma opetukseni on taidekäsityötä, pyrimme kauniisiin puukäsitöihin. Toisaalta puutyöt ovat terapiaa, oppilaat nauttivat silminnähden puusta materiaalina, sen työstämisestä ja sen tuoksusta. Muovi materiaalina puuhun verrattuna ei ole yhtään mitään.

Olen joskus puuhiomahöyryissäni ajatellut, että pitäisikö teknisen käsityön nimi muuttaa joksikin muuksi, vaikkapa artesaanitaidoksi, mikä korostaisi käsityön taide- ja miksei terapiapuoltakin teknisyyden sijaan.

Joka tapauksessa tulevaisuudessa kädentaitajien arvo tulee kohoamaan. He tekevät aina yksilöllisiä tuotteita, jotka erottuvat massasta. Eihän kukaan halua olla massaa?

Tekninen käsityö on lempiaineeni opettaa. Jokaisessa meistä asuu pieni Kain Tapper.

Muutosvimmaa

teppohudson.wordpress.com

Taloussanomat 15.9.

Otteita Risto Pennasen kolumnista:

Lisää vastuuta ekaluokkalaisille

- Opetusministeri Henna Virkkunen toivoo, että oppilaat profiloituvat nykyistä enemmän jo ala-asteella. Ministerin luottamus nenäänsä kaivavien natiaisten kykyyn tehdä elämäänsä koskevia valintoja on uskomaton. Miten ihmeessä lapset voisivat arvioida vähääkään järkevästi omia koulutustarpeitaan vaiheessa, jossa useimmat kuvittelevat tulevansa ammattilaisjalkapalloilijoiksi, prinsessoiksi tai avaruusraketin kuljettajiksi?

- Suomessa on erikoinen vimma myllertää nykyinen koulutusjärjestelmä, joka on todettu erinomaiseksi kaikissa kansainvälisissä vertailuissa.

- Ministeriön toiveena on, että myös koulut profiloituisivat nykyistä enemmän. Erikoistuneiden koulujen ongelman voi kuitenkin olla, että perusaineet jäävät erikoisaineiden jalkoihin.

- Jotenkin toivoisin, että tulevaisuudessakin jokin koulu voisi profiloitua ihan vain lasten kasvattamiseen.

Isot pisteet Pennaselle!

Taloussanomat luopui jokunen aika sitten paperiversiosta, mikä oli viisas veto. Talous on hektistä ja koko ajan muuttuvaa, verkkolehti toimii nopeammin. Taloussanomien verkkolehti on hyvin toimitettu ja se on netin lehtitarjonnan vakiolukemistoani.

Pennanen kirjoittaa täyttä asiaa. Maalaisjärjellä ajateltuna on todella ihmeellistä, mikä vimma on muuttaa maailman parhaaksi rankattua koulutusjärjestelmää näin rajusti? Eikö hienovaraisemmat liikkeet riitä?

Pennanen pelkää, että profiloituessa perusaineet jäävät jalkoihin. Minä pelkään samaa. On ihmeellistä, että yläkoulukäinen murkku voi valita itsensä ulos musiikista tai kuvataiteesta. Taideaineet kuuluvat kaikille. Mikä onkaan parempaa kuin "taiteellinen insinööri"? Viime aikoina on kohkattu Nokian ja Applen taistosta, Nokia on jäänyt iPhonen jälkeen juuri muotoilultaan ja käyttömukavuudeltaan, pelkkä hyvä tekniikka ei olekaan enää ratkaisevaa.

Pennasen toteamus siitä, että olisi kiva, että joku koulu tulevaisuudessakin voisi profiloitua ihan vain lasten kasvatukseen, on arkipäivän neroutta.

Pysähtyä ei saa, mutta liialliset muutokset voivat järisyttää perusteita. Pyramidin huipustakin kärki voi leikkautua pois.

Isi, pelaa mun kaa...

healingstory.org

(Kuva on kertakaikkiaan viehättävä. Isä opastaa tytärtään ja on innostunut. Aina ei tarvita linnanmäkiä tai elämysmaailmoja. Yhteinen aika ja tähtitaivas riittää.)

HS-STT 15.9.

Kysely: Nuoret haluavat lisää aikaa isän kanssa

Nuorista 70 prosenttia ei saa mielestään viettää riittävästi aikaa aikuisten kanssa, ilmenee Nuorten Akatemian kyselystä.

Valtaosa vastanneista haluaisi enemmän aikaa jonkun lähipiirinsä aikuisen kanssa. Eniten lisäaikaa haluttaisiin omilta vanhemmilta ja erityisesti isältä. Vastaajat mainitsivat myös tädit ja sedät sekä isovanhemmat.

Hoplaa...viiden lapsen isänä tunnen piston sydämessäni. Niin monta kertaa on minua kysytty pelaamaan vaikkapa shakkia, ja niin monta kertaa olen keksinyt jonkin verukkeen, jotta ei tarvitsisi. Aika usein röhnin miniläppärini kanssa ja sanon vain, että myöhemmin.

Lapset kasvavat nopeasti, jossain vaiheessa he eivät enää kysy isiään tai äitejään leikkeihin mukaan.

Myöhemmin, myöhemmin...

Vanhemmuus on viitseliäisyyttä ja vastuun ottamista.

Joskus tuntuu siltä, että itsenäistämme lapsemme liian varhain. Kyllä se isän syli kelpaa vielä kymmenvuotiaallekin lapselle, jos se syli on vain saatavilla.

Nuoret ovat monelle vain välttämätön paha. On aikuisia, jotka karttavat tai pelkäävät nuoria. Nuoriin on helppo kohdentaa vihansa.

Nuoretkin ovat joidenkin lapsia, jotka kaipaavat aikuista.

Niin OECD:n keskiarvoa, että...

Googlailin sanaparilla "oecd:n keskiarvo". Hyvin nappasi. Aika moni hakutulos kosketti koulutusta.

- Vuonna 2008 yhteensä 43 prosenttia 20-29-vuotiaista suomalaisista oli tutkintoon johtavassa koulutuksessa. OECD:n keskiarvo oli 25 prosenttia.

- Lääkekustannusten osuus kansantuotteesta oli vuonna 2007 OECD-maissa keskimäärin 1,5 prosenttia, kun se Suomessa on 1,2 prosenttia.

- Suomalaisten perusopetuksen päättövaiheessa olevien 15 -vuotiaiden nuorten matematiikan osaaminen on OECD-maiden parasta.

- Suomalaisnuorten lukutaito on OECD-maiden paras. Myös matematiikan sekä luonnontieteiden taidot ovat kansainvälistä huippua.

- Korkeakoulutuksesta suomalainen yhteiskunta hyötyy OECD:n keskiarvoa enemmän eli 84 400 euroa (miehet), kun OECD:n vastaava summa on 67 800 euroa. Naisten korkeakoulutuksessa Suomi (32 700 euroa) jää jopa alle OECD:n keskiarvon (41 200 euroa).

- Suomen bruttokansantuote asukasta kohti on seitsemän prosenttia OECD-maiden keskiarvoa korkeampi. Sen sijaan todellinen yksilöllinen kulutus jäi Suomessa seitsemän prosenttia alhaisemmaksi kuin OECD-maissa keskimäärin.

- Suomen terveydenhuollon laatu on monilla mittareilla mitattuna OECD-maiden keskiarvoa parempi. Erikoissairaanhoito on tehokasta ja rintasyöpien seulontaohjelma sekä pienten lasten rokotekattavuus on huippuluokkaa.

- Bruttokorvaustaso on viimeisen työansion ja vanhuuseläkkeen suhdeluku. Suomen bruttokorvaustaso on OECD:n laskelmien mukaan 56,2 % joka on hieman vähemmän kuin OECD-maissa keskimäärin (59,0 %).

- Suomalaisten osaaminen oli PISA 2003 -tutkimuksen huipputasoa kaikilla tutkituilla alueilla eli matematiikassa, lukutaidossa, luonnontieteissä ja ongelmanratkaisussa. Huipputulos perustui erityisesti suomalaisten heikoimpien ja keskitason oppilaiden erittäin hyviin suorituksiin.

OECD:n keskiarvoilla pelataan kovaa peliä. Tyypillisiä pelureita ovat EK ja Veronmaksajien Keskusliitto. OECD:n tilastoja luetaan kuin piru raamattua ja hyvin tarkoitushakuisesti.

Koulutusjärjestelmien tehoa mittaavissa PISA-tutkimuksissa suomalaiset peruskoululaiset ovat pärjänneet niin ylimaallisesen hyvin, ettei asiaa ole täällä kotosuomessa kaikissa piireissä hyväksytty tai asiaa on vähätelty.

OECD:n perustajamaat (1961):
Belgia
Espanja
Alankomaat
Irlanti
Itävalta
Islanti
Yhdistynyt kuningaskunta
Italia
Kanada
Kreikka
Luxemburg
Norja
Portugali
Ranska
Ruotsi
Saksa
Sveitsi
Tanska
Turkki
Yhdysvallat

Myöhemmin liittyneet maat:
Japani (1964)
Suomi (1969)
Australia (1971)
Uusi-Seelanti (1973)
Meksiko (1994)
Tšekin tasavalta (1995)
Unkari (1995)
Puola (1995)
Etelä-Korea (1996)
Slovakia (2000)
Chile (2010)
Slovenia (2010)
Israel (2010)

OECD-maissa on muutamia mielenkiintoisia maita kuten Kreikka, Portugali, Turkki, Meksiko, Slovakia ja Chile.

Perusväittämäni on: OECD:n keskiarvo ei ole yhtään mitään. Suomen viiteryhmä on Pohjoismaat, Saksa, Itävalta, Sveitsi ja Alankomaat.

Meksikoon ja Turkkiin vertaaminen ei ole kovin tavoitehakuista. Ainoa oikea paikka Suomelle on kolmen parhaan sakki, mieluummin se kärkitila.

Opettajat rekisteriin

Omakuva

Yle 9.9.

Opettajillekin halutaan pätevyysrekisteri

Opettajille kaavaillaan pätevyysrekisteriä terveydenhuollon ammattilaisten tavoin. Opettajarekisteristä esimerkiksi vanhemmat pääsisivät katsomaan, onko lapsen opettaja pätevä työhönsä.

Kriitikoiden mielestä opettajarekisteriä ei tarvita, sillä opettajan työ ei ole yhtä vastuullinen työ kuin terveydenhuollon henkilöstön.


Ainakin vanhemmat voisivat tarkistaa, onko lapsen opettaja pätevä. Pikkuhiljaa päästäisiin tilanteeseen, että vanhemmat alkaisivat vaatia lapsilleen päteviä opettajia. Vanhemmat ovat veronmaksajia, joilla on oikeus saada lapsilleen pätevän ja koulutetun opettajan opetusta. Suomessa on maailman korkeatasoisin opettajienkoulutus.

Rekisteri tekisi hyvää niille melkein muodollisesti päteville opettajille, jotka ovat ajautuneet syystä tai toisesta töihin ennen kuin opettajapaperit on saatu käteen. Rekisteri olisi heille melkoinen keppi opiskelun viemiseksi loppuun.

Rekisteri estäisi ketkujen rehtoreiden ja kuntien intoa palkata epäpäteviä opettajia säästösyistä, mikä olisi oikein hyvä asia.

Opettajien ja lääkäreiden työn vastuullisuutta ei voi suoraan verrata toisiinsa. Kummassakin ammatissa voi tehdä kohtalokkaita virheitä. Vastuullisuuseroilla ei voi perustella, miksi rekisteriä ei tarvittaisi.


Elinkeinoelämän keskusliiton koulutusjohtaja Markku Koponen sanoo, että opettajarekisteri jäykistäisi työmarkkinoita, sillä epäpäteviäkin opettajia tarvitaan. Rekisteri voisi johtaa epäpätevien opettajien syrjimiseen. (Yle)


Epäpätevien opettajien syrjimiseen? 

Koposen ajattelumalli on aivan älytön ja nurinkurinen. Nythän voidaan syrjiä päteviä opettajia palkkaamalla sijaisuuksiin epäpäteviä opettajia pätevien sijaan. Silloin voidaan puhua syrjinnästä. Koposen mukaan rekisteri jäykistäisi työmarkkinoita. Niinpä.


Opetushallituksen pääjohtaja Timo Lankinen puolustaa myös opettajia: "Kyllä opettaja on vielä enemmän julkisessa tehtävässä kuin lääkäri, sillä jokainen opettaja kohtaa koko ikäluokan."(Yle)


Opettajat ovat täysin kyllästyneitä siihen, että kuka tahansa voi kutsua itseään opettajaksi. On aivan posketonta, että joku 18-vuotias ylioppilas palkataan säästösyistä pitkään sijaisuuteen ja häntä voidaan kutsua opettajaksi.

Olen jo aikaisemmin esittänyt blogissani, että opettaja-ammattinimike on suojattava lailla.

Sijaispulmaan voisi olla yksi ratkaisu. Koulutetaan vuoden koulutuksella sijaisopettajia, joita voitaisiin palkata lyhytaikaisiin työsuhteisiin aina tarpeen tullen. Jos jonossa olisi yksikin täysimittaisen koulutuksen saanut opettaja, hänellä olisi etusija.

Isossa koulussa voisi aivan hyvin olla vakituinen sijaisopettaja, niin paljon erilaisia opettajien poissaoloja kertyy sairauksien tai esim. koulutusten takia. Jos sijaisuuksia ei olisi, vakituinen sijaisopettaja voisi antaa samanaikaistukiopetusta tai toimia resurssiopettajana.

Golden sticks

crunchgear.com

Vantaalla, kuten muuallakin kunnissa ja valtiolla, kilpailutetaan tavaran toimittajat. Meillä toimittajana on Hansel, jonka moni vielä tuntee paremmin sen entisellä nimellä, Valtion Hankintakeskus.

Kouluun pitäisi saada joka maikalle muistitikut, koska kaikkea ei voida tietossuojasyistä enää tallettaa koulun tietokoneiden kovalevyille. Sellaista tietoa ovat mm. HOJKS:t eli henkilökohtaisen opetuksen järjestämistä koskevat suunnitelmat. (melkoinen sanahirviö muuten)

Kollegani olisi tilannut ne halvalla eräästä verkkokaupasta, oikein koulun logolla varustetut muistitikut muutaman euron kappalehintaan. Ihan noin vain ei enää kouluissakaan ostella. Kollegalleni lyötiin käteen Hanselin tuoteluettelo. Yhden muistitikun hinta luettelossa on yli 30 euroa, siis yli kuusinkertainen hinta!

Rasvainen on hinta, samanlaiselta vaikuttaa kilpailutuskin.

8019 euroa - 6962 euroa = 1057 euroa

(En löytänyt aiheeseen sopivaa kuvaa, joten laitoin viimevuotisen ekaluokkalaiseni kangasörkin kuvan. Örkki kaikessa runsaudessaan on riemastuttava, ja luokkani jokainen örkki kuvasti jollakin tavalla tekijänsä luonnetta. Ja oppilaat rakastivat niiden tekemistä.)

Aamuhesarissa pohdiskeltiin Helsingin ja Vantaan mahdollisen yhdistymisen etuja ja haittoja. Ihmeteltiin helsinkiläisen ja vantaalaisen peruskoululaisen vuosihinnan eroa.

Helsinkiläinen peruskoululainen maksaa 8019 euroa ja vantaalainen peruskoululainen 6952 euroa vuodessa. Eroa on yli tonni!

Mistä ero johtuu?

Vantaalla on suuremmat koulut. Helsingissä on enemmän maahanmuuttajataustaisia oppilaita. Helsingissä on laajempi kielitarjotin. Helsingissä panostetaan enemmän oppilashuoltoon. Vantaan sivistysviraston henkilökuntaa on vähennetty.

Miten säästöt näkyvät oman kouluni arjessa?

Ei juuri mitenkään. Opetusryhmät ovat kohtuullisen kokoisia. On jakotunnit ja tukitunnit. Kerhoja saa pitää. Materiaalitilanne on kohtuullinen. Opetustiloja on ajanmukaistettu. Kouluani remontoidaan pikkuhiljaa.

Pakon edessä on Vantaalla onnistuttu järkeistämään toimintoja ja nyt keskitytään oleelliseen.

Ehkä asiat voidaan sittenkin tehdä toisin. Opettajia lomauttamalla ei pitkälle pötkitä, säästöä ei synnykään, se on nähty.

Jotain on siis opittu. Jotenkin tuntuu siltä, että on päästy pahimman yli.

Nykyajan Narkissokset

newscenter.sdsu.edu

HS 6.9.

Professori: Työelämä ylikorostaa sosiaalisuutta

Sosiaalisuuden arvostamisessa on menty liian pitkälle työelämässä, arvioi Helsingin yliopiston psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen. Siten suulas, itseään ja taitojaan korostava visionääri voi ohittaa maltillisen ja rauhallisen asiantuntijan työpaikan saannissa.

Professorin mielestä johtajien ja esimiesten pitäisi arvostaa paljon enemmän työntekijöiden näyttöjä ja asiaosaamista. Sosiaalisuuden korostamisen voisi jättää vähemmälle.

Vielä 1950-luvulla ihminen luokiteltiin narsistiksi, jos hän pyrki ihmissuhteissaan ennen kaikkea hyötymiseen.

Jollain tavalla Lisa Keltingangas-Järvisen arvio liippaa myös kouluelämää.

Opettajiksi pyrkivien pääsykokeissa on perinteisesti arvostettu sosiaalisuutta ja avointa mielenlaatua. Muistan hyvin ensimmäisen vuoteni Jyväskylän yliopiston Opettajienkoulutuslaitoksessa, minua järkytti valtaisa sosiaalisuus ja yhteen hiileen puhaltaminen. Tilattiin kaikenmaailman kurssitakkeja ja vietettiin me-henkeä ylenmäärin korostavia illanviettoja. Toisena ja kolmantena lukuvuonna toimittiin jo normaalisti.

Yhdessä vaiheessa opettajien piti arvioida oppilaiden "tuntiaktiivisuutta". Helposti mentiin halpaan. Korkealle arvostettiin juuri luonteenlaadultaan sosiaalista oppilasta. Hiljaista, mutta aktiivisesti opetusta seuraavaa oppilasta ei juuri arvostettu. Arvioitiin siis oppilaan luonnetta.

Kun oppilas seuraa opetusta ja ajattelee, sen näkee hyvin oppilaiden silmistä, aktiivisen ja ajattelevan oppilaan ei tarvitse välttämättä edes viitata. On hyvä, että nykyään arvostetaan eri tavoin oppivia oppilaita.

Keltinkangas-Järvisen narsismi viittaus on osuva. Elämme "mä ja mä, mulle ja mulle ja heti" -aikakautta, mikä kuvastaa yleistä ahneuden ajattelua. Peruskoulu on viimeisiä linnakkeita, joissa välitetään myös ihmisistä, jotka eivät aina keiku kärjessä.

Peruskoulu tukee ja auttaa. Joidenkin ihmisten mielestä peruskoulu "tasaa". Näinhän ei ole. Nykykoulu antaa kaikille mahdollisuuden. Rinnakkaiskoulujärjestelmä jakaa jyviin ja akanoihin, oppikouluun kaikki eivät aikoinaan päässeet, vaikka kykyjä olisi ollut.

Ettei tule väärinkäsitystä, terve sosiaalisuus on hyvästä.

Vuoden 1918 museo Suomenlinnaan

Eetu Isto: "Hyökkäys" (1899)

Hesarissa Jaakko Numminen vaatii Suomeen historiallista museota, jossa historianopettaja voisi kertoa luokalleen Suomen kansakunnan ja sen valtion ja instituutioiden muodostumisesta.

Meillä on Suomen Kansallismuseo, käyn siellä aina kuudetta luokkaa opettaessani. Museossa saa kohtuullisen kuvan Nummisen esittämistä asioista, mutta jonkinlaiden multivisioesitystä itsenäisen Suomen ajasta olen aina kaivannut.

Vieressä on upea eduskuntatalo, jonka kierto antaa hyvän kuvan suomalaisesta edustuksellisesta demokratiasta. Eduskuntakierros on tehokas, se alkaa hyvällä videoelokuvalla, oppilaat viedään lehtereille ja valtiosaliin.

Suomenlinna on luokkaretkien ykköspaikka. Suomen historia on Viaporissa johdonmukaisessa pähkinänkuoressa. Yksi paikka sieltä puuttuu. Suomenlinna olisi loistava paikka vuoden 1918 museolle.

Sisällissodan tapahtumat ovat jo niin kaukana, että museon perustamista voitaisiin vakavasti alkaa pohtia. Museon nimeksi sopisi Suomen sisällissotamuseo. Suomenlinnan vankileiristä luulisi löytyvän paljon materiaalia.

Hyvällä on aina aikaa

Vesa Lauronen

Reaktor

Young professionals

Luin aamulla tuttuun tapaani kahvipöydässä Hesaria, aamuhesarin lukeminen on minulle suoranainen riitti ja päivän sininen hetki.

Lehteä lukiessani silmiini osui iso mainoskuva entisestä oppilaastani Vesa Laurosesta. Opetin Vesan luokkaa neljä vuotta, luokat 3-6. Luokka oli pullollaan lahjakkuuksia ja oli kiva opettaa ja tehdä oppilaiden kanssa lähes mitä vain. Kymmenisen vuotta sitten luokka kokoontui erääseen Töölöntorin reunalla olevaan italialaiseen ravintolaan. Lähes koko luokka oli koolla ja hauskaa oli, jatkoille en kehdannut mennä.

Olen aina miettinyt, miksi opettajat eivät saa järjestelmällistä palautetta oppilaistaan. Minäkin olen pitkän kasvatusketjun osanen, ketjun alkupään opettaja. Kiinnostaisi kovasti tietää, mitä oppilailleni on käynyt kaikkien koulujen ja opintojen jälkeen.

Yleensä opettaja muistaa poikkeavat oppilaat niin hyvässä kuin pahassa, lahjakkaat oppilaat muistetaan ja häiriköt jäävät mieleen aina.

Vesa Laurosen muistan erittäin hyvin. Laurosen motto näyttää olevan, että "Ihmiset ovat aina etusijalla". Samanlainen poika hän oli jo pienenä, silmistä loisti oppimisen ilo ja empaattisuus. Hän otti aina huomioon muut. Ja hän osasi innostaa muita. Ilmeisesti hän käyttää samoja avuja nyt johtamisessa.

Sen muistan, että Lauronen ajatteli aina hieman eri tavalla kuin muut, esim. aineet olivat kiinnostavia, ja hän oli luova monella tasolla, voittipa hän jonkun suuren kuvataidekilpailunkin. Ja hän oli loistava keskustelija, muut kuuntelivat Laurosta mielellään ja hän osasi kuunnella muita.

Kodin tuki on menestyksen avain. Laurosen kohdalla huomasin asian, kun menimme pokkaamaan sitä kuvataidepalkintoa, Laurosen äiti oli täysillä mukana ja kannusti poikaa. Äiti oli lämpivällä tavalla ylpeä pojastaan.

Kannattaa lukea Laurosen johtamisen ajatuksia ylläolevista linkeistä, ajattelu on aivan erilaista vaikkapa Stora Enson johtamisfilosofiaan verrattuna.

Opettajille pitäisi jostain lähettää jonkinlainen kolmikymppisraportti oppilaistaan. Silloin tiedettäisiin, mikä oppilaasta on tullut, onko kasvatus ja opetus tuottanut tulosta.

Linkkuveitsellä uhkailua

Wengerin todellinen monitoimilinkkari

(On toivottu, että laittaisin taas kuvia blogiini. On kuulemma hauska arvuutella kuvan ja tekstin yhteyksiä, miksi kirjoittaja on valinnut netin valtaisasta kuvatarjonnasta juuri tuon kuvan. Kuvista voi päätellä jotain kirjoittajan järjenjuoksusta.)

HS-STT 26.8.

Oppilas uhkasi opettajaa linkkuveitsellä Vantaalla

Opettaja joutui teräaseella uhkailun kohteeksi aamupäivällä Viertolan koulussa Vantaalla. Poliisin mukaan opettaja selvitteli oppilaan kanssa asioita ja tässä yhteydessä nuori suuttui. 12-vuotias oppilas otti linkkuveitsen esiin ja uhkasi samalla suullisesti opettajaa. Muut oppilaat oli ohjattu tässä vaiheessa jo sivuun paikalta.

Uhkaaja ehätti poistua ennen kuin poliisi ehti paikalle. Kukaan ei loukkaantunut välikohtauksessa.

Ikävää, että tällaista tapahtuu.

Tällaisia uutisia pulpahtelee aika ajoin. Minua häiritsee, että niitä ylipäätään pulpahtelee, mutta vielä enemmän, että tällaisia uutisia pulpahtelee juuri Vantaalta. Yksi syy tähän on, että Vantaa on lähellä valtakunnan päätiedotusvälineitä. Vantaa kuulostaa otsikoissa paremmalta kuin vaikkapa Oulainen.

Minua ei oppilaiden taholta ole koskaan uhkailtu minkäänlaisella aseella, kerran on kivitetty liikuntatunnilla. Silloin väistelin. En tiedä, kuinka toimisin, jos minua jonkinlaisella aseella uhattaisiin. Pitäisi ainakin olla rauhallinen, provosoida ei saisi.

Teräaseiden julkinen kanniskelu on kielletty. Kouluissa niitä silloin tällöin näkyy. Omassa koulussani on kirjoittamaton sääntö, että teräaseet takavarikoidaan ja viedään rehtorin kansliaan säilöön. Asiasta ilmoitetaan huoltajille, ja huoltajat saavat hakea ne pois, jos ilkeävät.

Itse en ole nähnyt koskaan minkäänlaisia ohjeita Kouluhallitukselta, miten takavarikot oikeaoppisesti tehdään. Tai en ainakaan muista nähneeni.

Jos joku tietää moisista ohjeista, olisi kiva saada tänne linkki niihin ohjeisiin.