Kasvatustieteen emeritusprofessori Kari Uusikylälle pitäisi antaa "Vuosikymmenen rautalankapalkinto", niin hyvin hän osaa konkretisoida kasvatukseen liittyviä asioita. Asiat, joista hän nyt kirjoittaa, ovat hyvin yksinkertaisia.
Ennen täysin kouluttamattomat mummot ja papatkin tajusivat lastenkasvatuksen periaatteet. Oma mummoni, Hanna, jota mammaksi kutsuttiin, kävi ainoastaan kiertokoulun. Ei hänelle kenenkään tarvinnut rautalangasta vääntää, kuinka lapsia kasvatetaan.
Hän käytti maalaisjärkeä.
Nyt tehdään lapsia, mutta ei kasvateta heitä.
Olen aikaisemmin nimennyt aikakautemme "Ahneuden aikakaudeksi". Oikea nimitys voisi aivan hyvin olla myös "Tyhmyyden aikakausi".
Koulutusjärjestelmämme ei näytä tuottavan "viisaita ihmisiä". Paljon voidaan oppia ja erikoistua johonkin hilavitkuttimeen, mutta harva ymmärtää laajempia syy-seuraussuhteita.
Tuotamme kapea-alaisia ihmisiä.
Opettaja 19.8.
Saksalainen lastenpsykiatri Michael Winterhoff laukoi Helsingin Sanomien haastattelussa heinäkuussa epämiellyttäviä väitteitä.
Winterhoffin mukaan nykyajan suuri ongelma on se, että aikuisen ja lapsen roolit ovat sekoittuneet. Vanhemmat kerjäävät lastensa suosiota ja rakkautta, mutta harva tämän tiedostaa tai myöntää. Kun yli puolet lapsista on jo häiriintyneitä, edessä on kulttuurin tuho, psykiatri kärjistää.
Enkeliporsas:
Narkissos!
Jotkut vanhemmat eivät ainoastaan kerjää lastensa suosiota ja rakkautta, tiedän lapsia, jotka ovat hoitaneet vanhempiaan. Nyt en puhu aikuisista lapsista, en lähimainkaan.
Monet tutkijat ovat korostaneet parikymmentä vuotta, että lapsen on hankittava tietonsa itsenäisesti, vain silloin se on todellista tietoa. Opetus on heistä pääsääntöisesti lasta manipuloivaa tietomyrkyn annostelua, lapsen oman ajattelun kieltämistä.
Enkeliporsas:
Nykyajan "leikkaa ja liimaa - opiskelu" tehdään tietokoneella. "Mailataan ja liitetään".
Mitä pienempi lapsi on, sitä heikompaa on "itsenäisen tiedon hankinta". Olen aina ihmetellyt, mitä itsenäisen tiedon hankinta on. Miksi sama asia pitää joka kerta uudelleen keksiä? Eikö ihmiskunta ole iät ja ajat rakentanut tulevaisuutensa edellissukupolvien opeille?
Kyllä opettaja saa opettaa, hänen suorastaan pitää opettaa. Tietenkin oppilaille tulee antaa iän myötä yhä enemmän itsenäistä vastuuta opiskelustaan, mutta ei enempää kuin kehitysvaihe edellyttää.
Nykykoulussa esiintyy paljon käyttäytymishäiriöitä, joiden perussyynä on lepsu kotikasvatus. Vaikka oppilas ei noudata sääntöjä, häntä ei saa käskeä, korkeintaan maanitella ja pyydellä, kuten kotona tehdään.
Enkeliporsas:
Ongelma on jokaiselle nykymaikalle tuttu. Jos lapselle kotona ei ole asetettu rajoja, koulun ja opettajien on hyvin vaikea niitä rajoja asettaa niin, että ne pitävät.
Hyvin harva "koulun ulkopuolinen" ihminen tietää, kuinka paljon korjaavia toimia opettajat tekevät. Pahimmillaan "lapsi pitää rakentaa uudelleen", mikä syö valtaisasti koulutuksen voimavaroja.
Vanhempien on osattava kasvattaa lapsiaan kuin aikuiset, ohjaten, vaatien ja näyttäen esimerkkiä. Tärkeintä kasvatuksessa on johdonmukainen lujuus, mikä on aivan eri asia kuin ankara, alistava kuri.
Enkeliporsas:
Olen joskus kirjoittanut, että sana kuri on rehabilitoitava. Opettajan on luotava luokkaansa järjestys. Jos sitä ei ole, sekasorto ja älämölö eivät edistä oppimista.
Kirjoitin eilen: Lämmin, demokraattinen luokkahuoneilmasto, jota opettaja ohjailee oikeaan suuntaan, voi johdattaa oppilaat hallitsemaan itsensä opiskelutilanteessa. Puhutaan itsekurista.
Alistava kuri on historiaa.
Koulun olisi oltava kasvattava pienoisyhteiskunta. Koulussa opetetaan, opiskellaan ja opitaan. Tärkeintä on kuitenkin oppilaiden kasvattaminen ja kasvaminen itseään ja muita arvostaviksi eheiksi ihmisiksi.
Enkeliporsas:
On aivan absurdia, että kasvatustieteen emeritusprofessorin pitää kirjoittaa Opettaja-lehteen, opettajille, että koulussa opetetaan, opiskellaan ja opitaan.
Hienointa Uusikylää:
Tärkeintä on kuitenkin oppilaiden kasvattaminen ja kasvaminen itseään ja muita arvostaviksi eheiksi ihmisiksi.
Enkeliporsas:
Tiedolla ei ole mitään merkitystä, jos ihmisestä kasvaa arvoton möykky.
Koulusta ei saa tulla projektitehdas eikä sirkus, eivätkä opettajat saa heittäytyä narreiksi tai sätkynukeiksi suosion, julkisuuden tai rahan vuoksi. Hyvä opettaja on ammattiaan arvostava pedagogi, joka kantaa moraalisen vastuun työstään.
Enkeliporsas:
Kaiken "koulutöryn" alla on oppilas. Oleellista on, että meillä on aikaa kohdata hänet.
Me nykymaikat olemme sätkynukkeja, se on myönnettävä. Meidät on onnistuneesti hivutettu narujen päihin.
Tekstit
Niin tärkeitä ajatuksia!
VastaaPoistaVanhemmat ovat metsässä siinä, että he luulevat lapsen hetkellisenkin tyytymättömyyden ilmaisun olevan merkki siitä, että he vanhempina ovat toimineet väärin tai lasten hetkellisenkin tyytyväisyyden ilmaisun olevan merkki siitä, että he ovat toimineet oikein.
Vanhemmat toimivat siis lapsenmielijohteisesti ja yrittävät mennä oman päänsä ja tunteidensa sijasta sisälle lapsen tunteisiin ja päähän olettaen sieltä löytyvän pikkuaikuisen. Joskus tämä tuottaa hyviäkin tuloksia, joskus huonoja ja usein todella huonoja.
On vaikea sietää ja ymmärtää omia epävarmuuden, pettymyksen ja vihan tunteita ja vielä vaikeampi lapsen. Siksi neuvotellaan, maanitellaan ja annetaan periksi loputtomiin ja sälytetään lapsille vastuuta ja tunnetaakkaa, jota ei itse osata kantaa.
Olen ollut seuraamassa usein, kuinka lapsi saa potkia ja hakata ja haukkua vanhempiaan, jotka kyselevät, että mikä nyt, mistä sä nyt noin suutuit ja onko sulla paha mieli? Nyt kuule tämä sattuu äitiin/isään, au, au, ja tästä tulee vielä äidille/isälle paha mielikin. Potkiminen ja huono käytös ja tulokseton konsensuksen etsintä jatkuu loputtomiin. Lapsi joutuu kokemaan itsensä yhä kamalammaksi ja turvattomammaksi.
Eräs vanhempi totesi minulle, kun tällaista tilannetta ihmettelin, että hän ei koskaan, ikinä halua tehdä tai sanoa mitään sellaista, josta lapsi voisi luulla, että hän ei rakasta tätä. Hiljaiseksi veti...
Huolestuttavalta tuntui myös, kun opettaja soitti oman lapseni käytöksestä ala-asteella ja kertoi, että hän kyllä tietää, että lapseni ei PIDÄ hänestä, mutta "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan". Hirveää tunnemössöä, jonka seasta yritin selvittää, mitä lapsi oli tehnyt ja mitä lapsen ei enää haluttu koulussa jatkossa tekevän.
Tykkää.
VastaaPoista